KAupoilla meni vissiin hyvin, vaikka olinkin koko ajan melkein "tajuton". Sain koko ajan pieniä poissaolokohtauksia ja kassalla ahdisti koko ajan. Tyttö olisi kukkasia halunnu kattoo ja mä olin jo mielessäni kaupasta ulkona. Mut puolet rahoista meni. Telkkari tulee vanhemmille viimeistään ensi viikolla. Kukkakippoja ja multaa tuli ostettuu ja kaikkea muutakin.

Kotona vaan alko parin tunnin päästä haista niin pelottavasti että hätäännyin ja laittelin tytölle, tutlle ja äitille viestiä. Tarkistin taas sähkölaitteet ja parvekkeen, Mut en löytänyt lähdettä. Loppujen lopuksi haju lähti pois yhtä nopeesti kun tulikin.

Huomenna pitäis aamulla aloittaa kävelyllä kauppaan, ärrälle ja isän luokse. Saa nähä miten jaksan sen matkan kävellä. Suunnittelen kellon herätystä klo 10 ja siitä lähtee sit pikku hiljaa.

Mut kaipa tämä ilta alkaa tässä pikku hiljaa loppuilla ja mä alan menee sänkyy kohen. Tarvii ranneke laittaa lataukseen, että huomenna olisi sitten sekin valmiina käteen ja tämä alastamuus kädessä pois.

Kuuman kosteaa on ulkoilma. En tykkää yhtään.

Sain ku sainki lähdettyy ärrälle, vanhemmille ja kauppaan. Vanhempien kans mentiin viel pieni lenkkiki. Kaupasta en oikee ostanu mitään itelleni. Kaikki va jäi. No onneks meen viel kauppaan viimeistään ens viikolla.

Nyt makaan sängys keräten voimia ja antaen hien laskeutua. Ehkä vois torkahtaa hetkeks.

Vihdoin se lääkärikin vastasi. Koittaa aikaistaa mun hoitaja-aikaa ja jos olo pahenee ni päikkyyn.

Entä jos sen hien käis suihkussa huuhtomassa pois? Oisko mukavempi olo?

Hienoa, että sulla yhteys hoitotahoon toimii. Kaikilla ei. Tsemppiä 👍

Keskustelua, ei se oikee toimi toi hoitotahon kanssa keskustelu. Mut jos pääsen joskus sinne hoitajalle, jos sitten saatais asiat rullaamaan eteenpäin.

Kyl se hiki siitä laskeutu ku sai pysäytettyy itteni ja sain jätskiä syötyy. Nyt on jo ihan ok olo.

Käytiin tänään kauempana kaupassa. Tyttö halusi etsiä kouluun tarvikkeita ja kaikenlaista paperitavaraa muutenkin.

Lämmitin entistä jauhelihakastiketta. Olen kyllästynyt siihen jo, mutta sitä on vielä jäljellä. Illalla pitää yrittää syödä loput.

Olen lueskellut ja löhöillyt tänään. En vieläkään oikein mitään jaksa.

Otti vähän liikaa ja ottaa liikaa keskustella tytön kanssa viestein. Hän tahtoo hyvää, mut en mä tiä. Sen mä tiän että oon puoli tuntia itkenyt täällä, eikä loppua näy. Kyyneleet valuu poskia pitkin ku putous ja nenä ihan tukossa. Mun oli pakko laittaa tytölle, etten pysty tähän nyt. En tiä koska pystyn. Tyttö haluaa että voin paremmin. Tyttö tahtoo mulle hoitoa. Haluan mäkin, mut pelkään mennä päikkyyn, koska viimeksi sain niin huonoo kohtelua muiden aikaisempien kanssa, et suorastaan pelkään mennä sinne.

Lääkäri otti yhteyttä viestein. En usko että hän saa hoitajan akaa aikastettuu. TOsin onko sillä hyötyy kun voin käydä siellä vaan joku pari kertaa.

Nyt ootellaan vaan harhaa. Huono olo on jo. Millä kummalla saan sen harhan tällä kertaa sit pois, kun oon näin allapäin.

Tänään väsyttää ja on huono olo. En pysty mitään tekemistä aloittamaan. Kaikki tekeminen on tosi väkinäistä. Tuntuu uupuneelta.

Edelleen on sellainen olo, etten pysty aloittamaan mitään. En ole saanut mitään tehtyä.

Pystyin lukemaan vähän aikaa. Muutenkin on hiukan helpompi olo. En jaksa edelleenkään tehdä mitään, mutta ei ole niin huono olo kuin aiemmin päivällä oli.

Alkaa väsyttää taas, mutta vielä ei voi mennä nukkumaan. Yritän miettiä, olisiko jotain, mikä kiinnostaisi edes vähäsen. Yleensä iltaisin en enää jaksa muutenkaan tehdä oikein mitään. Tänään on ollut koko päivä sellaista.

Kävin vanhemmilla kun äiti soitti ja pyysi. Samalla otin vastaan isän telkkarin. Mennessä, äiti pesi isää ja autoin siinä häntä mm. Hakemalla pyyhkeen, antamalla rollon, kuivaamalla isää, rasvaamalla hänen jalat ja laittamalla omat tekemäni sukat hänen jalkaan. Lopuksi avustin isää ja turvasin häntä olohuoneeseen.

Äiti antoi suippopaprikaa, kesäkurpitsaa ja kukkakaalin. Ajatuksena pilkkoa ne vuokaan huomenna ja laittaa mausteet ja kerma ja uuniin. Jos muistan, pakkasesta parsakaalia mukaan. Siinä on muutaman päivän ruoka sit taas.

Kotimatkalla kävin kaupassa ja ahdistuin siellä. Yhdet koululaiset alko kyseenalaistaa kovaan ääneen mun ostoksia. Jopa kolmantena jonossa ollu äiti kuuli. Lasten äiti oli lasten vieressä va hiljaa. Kaupasta ku tulimme, äiti antoi yleisesti kovaa palautetta ilmoille tilanteesta. Äiti ja lapset ottivat jalat alle ja vaikka oli mun kans sama matka, ni menivät tarpeeksi kaukana musta.

Kotona lässähdin sängylle ja äitin kanssa puhelimessa kerrattiin tilannetta. Parin tunnin päästä nukahdin tunniksi.

Yritin päivällä ommella, mut kone oli mun kans erii mieltä. En tiä mikä sitäkin vaivas. Yhden vetoketjun puolikkaan sain ommeltuu, jippii.

Huomenna ehkä äiti tulee auttamaan kukkasis. Samalla varmaan joudun hoitaa tiskit ja roskat. Sanoin äitil kyl et, tyttö sano et kyl hänki voi auttaa. Mulla on va voimia niin vähän että en ehkä yksin pärjää. Pitää muutenki muihin kukkiin multaa laittaa.

Mut sateinen kuuman kostea päivä on ollu. Huomenna vois kokeilla siskon antamaa tuninkaa, et meneekö ees päälle. Jos käy niin ettei äiti tuu, vois kokeilla ompelua. Sadetta on ainakin luvattu.

Olen metsästäny viikon kuivaherneitä. Nyt nettiä selatessa huomasin et KAIKISSA kaupoissa on loppu. Ilmeisesti jo laskiaisesta asti. No siinä mun hernekeitto ajatus sit murskaantu.

Pesupulveria unohin taas ostaa. Pitäiskö kysyy äitiltä, uskaltaako se käydä ostaa, jos tulee vkl:na tänne. Pääsis sit ensi viikolla ehkä tuvalle. Mut voi olla et meen ma vanhemmille taas kaupungin jälkeen. Sitäkään en osaa sanoo. Riippuu kuinka kipeetä näytteen otto tekee ja miten matka menee. Ei vanhemmat kummiska kauan kotona o, ku lähtevät mökkeilemään taas viikoks.

Hirveen pimeetä täällä. En haluis laittaa valoja vielä.

Kävin kävelylenkillä aamulla siinä välissä, kun ei satanut. Väkinäistä oli käveleminen, mutta ehkä se jollain tasolla on hyväksi, vaikkei siltä tunnu. Sateinen maa tuoksui mukavasti mullalta, muttei vaikuttanut oloon sen kummemmin.

Nyt mietin, mitä tänään yrittäisin tehdä. En keksi oikein mitään.

Äiti tulikin ajoissa tänään. Siivosimme ja laitoimme kukkia uusiin purkkiin. Ja siivosimme taas. Veimme roskat.

Äskön laitoin ruuan uuniin. Kukkakaalta, kesäkurpitsaa ja suippopaprikaa. Jännitän nyt mitä siitä tulee.

Olen ihan puhki ja päätinki etten tee tänään muuta ku kukat kastan sit ku jalkojen väsymys hellittää.

Yö meni heräilessä koko ajan.

Kävin syömässä ja ostamassa taulunkehyksen, joka osoittautui väärän kokoiseksi. Väsyttää ja alkaa olla taas uudelleen nälkä.

Yksi kukkanen pitäisi istuttaa multaan. Se on vedessä juurtumassa ja nyt vaaleita juuria on jo kasvanut siihen. Jaksaisinko sen istuttaa. Voisin yrittää.

Sain aikaiseksi istuttaa kukan multaan. Toivottavasti se lähtee siitä kasvamaan. En oikein tiedä, paljonko sitä pitäisi kastella. Ruukkukin on oikeasti suojaruukku, jossa ei ole reikiä pohjassa. Laitoin silti siihen normaalisti multaa. Kai sellaiseenkin voi istuttaa.

Lueskelin vähän, mutta on vaikea keskittyä.

Mä just äitille tänään sanoin, että ke jälkeen ei o hajuja ollu. Tänään sit sekin onni purkautu. Onneks pahin on ohi jo. Mä alan tosiaan seota täällä kohta.

Paha olla henkisesti ja fyysisesti. Tein tyhmää taas. Pitää yrittää noudattaa va vähäisiä määriä. En mä paljoo syöny, mut silti näköjään liikaa.

Pitäis varmaan noita junasukkia alkaa tekee, et valmistuisivat joskus. Illalla varmaan ehkä luen taas vareksen kirjaa.

Nyt täytyy rauhottuu ja alkaa ajattelee järkevästi. Tunnin päästä saan rivat ottaa ja sit voiki mennä sänkyyn, jollei telkkarista tuu mitään.