Siirryin sohvalle. Maha vihloo välillä todella kovin. Yöllä pelkäsin ku sattu umpparipuolelta. Onneks rauhottui. Taidan vaihtaa leivät tuorempaan.

Kello lähenee taas 16 ja en o syöny viel muuta ku aamulääkkeet. Litran teetä oon juonu ja vähän vettä. Ei tee mieli syä mitään. Facen ruokakuvat oksettaa, vaikka olis 5 tähden ravintola annos.

To on lääkäri. Pelottaa.

Taidan jatkaa makoiluu ja kattoo formulaa, sen jälkeen tuleeki suomen peli.

Pelkään et äiti tulee viikolla tänne häärää.

Purjevene noni sait tytön auttamaan ruuan laitossa? 🙂

Muistin tänään että minkä takia en ole moneen vuoteen käynyt kahvilla tai istunut iltaa. Ja seurustellut ylipäätään kunnolla. Koska saan vain lisää huolenaiheita. Tää on tämmönen vähän outo lause, kun ei saa aivoja mukaan kunnolla tarinaan. Täällä kun käy lukemassa ni saa valita koska käy lukemassa.

Mua ahdistaa nyt kans.

Oli se mehukeitto vielä hyvää, join ison mukillisen.  Olen juonut teetä ihan pahaan oloon asti. Tunnin päästä pääsee onneks iltapalalle, otin tuoreempaa leipää pakkasesta.

Nousin sohvalta tuolille istuu, ettei ihan paikat tulis kipeeksi.

Lehmus, on minullakin tukinetin etusivu sellainen, että chatit näkyy oudosti ja on paljon tyhjää tilaa. Ennen ei ollut sellainen.

Saloka, auttaako lääkäriahdistukseen yhtään, jos teet muistilapun itsellesi ennen lääkäriä kaikista niistä asioista, joista pitää muistaa sanoa?

Minulla on nyt vähän helpompi olo kuin aamulla. En ole juuri mitään saanut tänään tehtyä. Olen lojunut sohvalla suurimman osan päivää. Yritän lukea muttei sekään oikein onnistu.

Muistilappua ehdotan minäkin lääkärille:

- se asia

- tää asia

- oisko parempi jutella vaan yhdestä asiasta. Mikä on tärkein?

Mä en pystyny yöllä taas nukkuu korien kans samassa huoneessa ni menin sohvalle kuin avioliitossa mököttävä tyyppi. Hahhah. 😂 mitä helvettiä? Sain sohvalla parempi unen vielä hetkisen verran. Siis mähän en komenna koiria pois vaan mä meen ite pois huomio huomio 😅🙈 en tiiä! 🤔 Mut siis sehän on helpompaa mennä siis ite pois koska koirat ei ymmärrä mitä tarkottaa et"menkää olkkariin" ni siis sehän pitäis niiku opettaa niille. Ni helpompi vaan silleen et no "mä teen ite". Töissäki "mä teen ite". 😅 Iha ok olo. Tai ketä mä huijaan? Syötyä en saa mitään nyt aamulla. Kahvia vaan. Kupillinen. Miks tota kahviaki pitää olla vaan noin vähän. Kaikki hauska loppuu 😤

Mä olen käynyt läpi kolmessa viikossa kuukaudessa semmosessa myllyssä. Ja mä pelästyin ihan helvetisti! Vieläkin ajoittain huolissaan... elämä jatkuu. Hyvä juttu tässä on se että asiat ovat saaneet hyvän käänteen hänelle. Voivoi kun mä pelästyin. Mutta olin valmis niiku toimimaan myös, tiiättehän. Mikä.on tärkeintä? Enhän mä sitä jaksanut ku pelästytti läheinen niin pahasti. Mut mä olin pelänny tätä asiaa monta vuotta. Mä menin itseasiassa paniikkiin, näin mä luulen. Koska mä soitin moneen paikkaan saamatta mitään kunnon vastauksia. En siis keskittynyt kuuntelemaankaan kunnolla ohjeita. Tai koin että ei must oo tähän auttajan rooliin. Too much. Mut sit jotain pientä tapahtu ja mä koin et mä jatkan. Mä teen tän. Mä jaksan. Mä hoidan. Se pieni ele. Pienen pieni ohikiitävä ele.

Ei sada. Se on hyvä juttu ni pääsee kastumatta töihin. Tiet on kuivat, voi lasettaa menemään alamäkeen ihan kiva. Mä syön nyt keitetyn munan. Jotenki en siedä nyt yhtään ruuan tuoksuja? Joten keitin munan en paistanu. Ja tonnikala purkissa, ni sekään ei tuoksu. Outoa. Hyvää päivää leidit. Sitä voi joka tapaukses toivottaa. Vai pitäiskö toivottaa pahaa? 😀 En mä tiiä.

Pesukoneen tutkiskelia. Kuvia lähetetty äitille. Ke selvii, saanko pestyy pyykkiä.

Mietin täs, meniskö kohta suihkuun. Kasvot on TODELLA huonossa kunnossa. Yritän taas voidemaisella puhdistusaineella pestä ne. Siis en pese kasvoja ku harvoin. Sit kasa rasvaa.

Kukatki vois kastella tänään. Noi keittiön kukat huutaa vettä kans. Yks kukka pitäis osittaa, yks reilusti isompaan purkkiin. Purkkeja saan sit ku äiti tulee.

Tä viikko on aktiivinen. Pitää muistaa ke piikki. To lääkäri, pe tehä ruokaa tytölle. Ja ke pyykinpesu.

Käsitöitä mietin, tekiskö pupun tai tossukoita.

En osaa oikee tehä päätöksiä.

Suihkussa käyty ja teetä juotu. Kavot rasvattu. Tyttö kiukuttelee, sai mut itkemään. Laitoin yhelle ihmiselle viestiä ja kysyin miten hänellä menee. Jos hän kysyy multa, ni en tiä mitä vastaan. Jos ees kysyy. Jotenkin tuntuu että olen jokaiselle vaan tiellä ja rasite.

Aloitin pupua tekemään. Saa nähä millaiset housut ja paidan teen. En tee hametta tällä kertaa.

On niin onnettoman paska olla. Jos olis kolaa, joisin ton lopun viinan. Jos olis kanttia, lähtisin pois. Tosin kuka sen huomais, äiti keskiviikkona vasta ku tänne tulee. Tekisi mieli kiduttaa itteäni ja olla syömättä koko päivän. Tuntea toi mahakipu ja saada siitä jotain hiton nautintoa muka. Ei hitto, mä oon sekaisin. Nytkin maha sattuu ja on paha olo samaan aikaa.

Taidan mennä pyörimään chattiin, jos sais jostain kiinni. En muista onko illalla vielä chat, ni vois ennen sitä koittaa jaksaa kastella kukat.

PS. ootteko kuullu että Suomi voitti eilen mestaruuden? 😂

JOin loput mehukeitosta tossa, taisi olla liikaa kerralla. Nyt on huono olla. Yritän jaksaa. Pitäis noi pirun kukkaset kastella, mut ei jaksa täs mahan kanssa.

Taidan alkaa kattoo striimii ja telkkarii ja kutoo hiukan, ennen seuraavaa chättiä, koskakohan se olikaan 1-2 h päästä.

Minullakin ahdistuspäivä. Lämmitin ruuan tytölle, koska oli jo niin nälkäinen. Itselläni ei vielä ollut nälkä. Söin päivällä eineksen sillä välin, kun tyttö söi koulussa. Pesin koneellisen pyykkiä. En pysty oikein mihinkään keskittymään.

Voimahaleja sinulle Saloka. Pystyisitkö mennä johonkin metsään tai puistoon jossa luonto, linnut, vehreys, tuulen suhina auttaisi? Vai onko luonto sellainen paikka joka auta sinua? Ihailen aktiivisuuttasi tehdä kaikenlaista.

Katon puol silmällä suomen kultajuhlia. Ei tunnu missään, eli ei itketä eikä mitään muutakaan. Olen tunteeton.

Huomenna tarvis vähän pyyhkii ja hoitaa kotityöt, vai jätänkö ne keskiviikolle, äitin kanssa. Äiti tulee ke 12 aikoihin. Menemme sitä pesukonetta kattoo. Tuntuu niin paskalta, kun en uskalla mennä sitä koittaa.

Iltapala on syömättä vielä. Pitäis sekin mennä syömään. Ei vaan tee mieli.

Aamulla oli kamalaa herätä kellonsoittoon. Tytöllä oli aikainen kouluaamu. Olisin vielä nukkunut. Väsyttää. Söin aamiaistakin, vaikkei ollut vielä nälkä. En tiedä, mitä tästä päivästä tulee. Se tuntuu hyvältä, että ulkona sataa.

Eilen illalla menin nukkuu. Joku ihme haju valtasi ennen sitä kämppää. Kun olin laittanu silmät kii, hetken päästä kuulu kauhia pauke jonkin aikaa. Menin ikkunalle ja siel oli lanssi ja paloauto. En voinu auttaa heitä täältä ylhäältä, sillä en tieny mitä ulko-ovesta odotti. Sit ne laitto sireenit pääl. Siihen reagoitiin. Lopulta ne vei yhen vanhuksen pois. Ei siit kulunu ku hetki, ku lanssi meni ikkunan ohi hälärit pääl.  Ei siinä oikee saanu enää helpolla unta. Hajun lähdettä en tiä, mikä oli. Enää ei haise eikä palohälytin lauennu.

Äiti tos soitti et taksin kans oli ongelmia. Kuski oli päättänyt äitin kysymykseen 'tiedätkö minne olet viemässä'  kuski: se on ihan sama mihin mä tollasen vien, viittasi pyörätuolilla istuvaan isääni. Äiti oli sanonu et kiitos, me jäädään pois nyt.  Kun äiti soitti siitä eteenpäin oli kuski lisäny omaa tarinaa, et äiti ei suostunu maksaa. Tätä hullunmyllyä seurasi vieressä normi taksikuski. Ja ihmetteli kela-taksin touhua. No isä ei päässy jalkahoitoon.

Isän jalka on taas auki ja onneks pääsee lääkäriin tänään. Siihen ei tarvii taksia.

Tytöstä ei o kuulunu mitään.

Kävin syömässä ja ruokakaupassa ja olen ihan väsyksissä. Huimaa vähän. Haluaisin vaan nukkua ja olla tekemättä enää mitään. Pakko jaksaa vielä ruokaa illaksi laittaa. Onneksi on vielä vanhaa ruokaa jäljellä.