7 päivää ilman tupakoita. Hyvä minä.

Onko syöminen kovin tuskallista? Oksennatko?

Pikemiten kirjoitti:
7 päivää ilman tupakoita. Hyvä minä.

Onko syöminen kovin tuskallista? Oksennatko?

- onnea pikenmiten. Suuri saavutus.

-syöminen on vaikeaa, tai sen jälkeinen katumus.

Olin isän luonna ku soitti mulle. Laitoin heidän tuulettimen kuntoon. Sit juttelimme isän kans. Isä sano et tuntee sen, ettei kauan enää elä. Et hänen mahassa on jotain. Että ei ole pystyny ku 2rkl ruokaa syömään. Kuulemma maha ei ole kipee. Ja sit häntä huippaa. Sanoin taas sille et pitää puhelinta mukana ku kotona liikkuu ja painaa hälytintä tai soittaa. Voi olla et isä on oikeassa.

Siskon ja äitin välit on taas entisellään. Mä olen se paha ihminen nyt. Enkä varmasti ala anelee mitään hyväksyntää.

Huomenna olis aika korvahuuhteluun taas, jos saatais tohon toiseen korvaan parempi kuulo, mitä nyt on.

Mul tuli s-pankista uusi kortti, enkä ymmärrä siitä mitään. Ei mulla o nettitunnuksii sinne. Pitää kysyy tukihenkilöltä, jos se auttais asiaa.

Mul on maha vähän kipee. En tiä vaikuttaako eilen iltaiset hapankorput vielä. Huomen varmaan on ok jo.

Mieli on maassa. Tulin sänkyyn jo nyt (klo  18). Ei jaksa keskittyy telkkariin eikä mihinkään muuhun. Tulin koittaa lukemaan, jos se auttais.

Yritin viiltää tk:n aulassa itteäni, onnistumatta siinä. Olin liian ahdistunu ja se hälinä ajoi mut "nurkkaan". Onneks tilanne helpotti ku pääsin sisään. En voi näköjään sinnekkään mennä. Mitenköhän käy viikon päästä linja-autossa. Kuinkahan paljon ahdistun siellä sitten. En haluis ajatella ja olen tässä pikku matkoja menny linja-autolla, niin ku tänään tk:hon.

Nytki tekee mieli viiltää. En tiä miksi.

Tilasin itelleni aktiivisuusrannekkeen. En tiä oliko huono ostos. Tuli tehtyy kumminki. Ei se ollu ku 40e arvonen.

30 min päästä vois hakee puurolautasen ja syä se. Siinä olis ruoka.

Haluaisin sanoa sinulle, Saloka, jotain iloista ja rohkaisevaa. Tuntuu vain, etten omista olistani johtuen siihen pysty... Olet kuitenkin taistellut hyvin!

Ei haittaa jp. ❤

Avokadot kuolee pystyyn. Toi yks uus orkidea kuolee. Vanha orkidea tiputti kukat. Tuntuu et kaikki kuolee ympärilläni.

Olin avustamassa isää. Ei hän olis yksin pärjäny. Maanantaina joudun ehkä menee aamulla ja iltapäivällä. Että äiti pääsee hengähtää saaristoajelulle. (Koskakohan mä saan hengähtää🤔)

Olen niin väsyny. Vaikka takana 13h yöunet.

Mulla ei ole kiinnostusta mihinkään. Kiinnostus täysin kadonnut. Tilalle tullu halu viiltää. Halu vahingoittaa itteäni.

Eilen tilamani "lelu" olis postissa jo.nopeeta toimintaa.

Ķohta saa ottaa lääkkeet ja mennä nukkuu. Päivän kohokohta.

Yritän ymmärtää äitin käytöstä. Yritän ymmärtää että pärjään ilman häntäkin. Yritän ymmärtää että saan muilta apua, jos uskallan pyytää. Mut en vaa ymmärrä.

Kämpäs pölyä ja roskia. Tä on kaamees kunnos. En va jaksa alkaa siivoo. Ei huvita, ei kiinnosta, ei ole voimia. Ehkä mä sit joskus jaksan.

Rauta on alkanu tekee huonoo oloo. En halua sitä ottaa. Aina täytyy kattoo koska ottaa, koska kestää sen olon.

Tyttö ei syö. Kulkee mun jalanjälkiä. Valittaa huonoo oloo, kun ei ole 16h syöny ku pari viinirypälettä ja soijakaakaota.

Tunnen itteni huonoksi äidiksi. Huonoksi tyttäreksi. Huonoksi ihmiseksi. Tälläistä ei saisi olla. Tälläistä ihmistä. Haluan pois. Mut sit olen vieläkin huonompi.

Olen yrittäny kutoo, ajatellen kässäryhmää, mut ei onnistu. En jaksa. Ei kiinnosta.

Pelottaa tavata hoitaja perjantaina. Jos kysyy miten menee tai miksen o ryhmässä ollu. Jos sanon totuuden, hän kääntää sen mua vastaan. Hän ei varmaan tunne rautavajautta, eikä sen aikaista ja jälkeistä masennusta. Tai ahdistusta joka perhe ajaa mut.

Kohta iltapalan vuoro. Perinteiset leivät ja vois omenaa ottaa. Olen mä ranuja ja nugetteja syöny tänään. Olen litran teetä lipittäny ja 1.5 litraa vettä.

Hei saloka

Et sä oo huonompi ihminen kuin muutkaan. Ja täytyyhän sinun voida kertoa totuus hoitajallesi ilman morkkista, tai ymmärtämätöntä palautetta. Sano miksi naiset eivät voisi ymmärtää toisiensa puhetta oikein. Kokemus on osoittanut ettei ole esittänyt sanottavaansa selkeästi, pitäytyen totuudessa.

Pikemiten kirjoitti:
Hei saloka

Et sä oo huonompi ihminen kuin muutkaan. Ja täytyyhän sinun voida kertoa totuus hoitajallesi ilman morkkista, tai ymmärtämätöntä palautetta. Sano miksi naiset eivät voisi ymmärtää toisiensa puhetta oikein. Kokemus on osoittanut ettei ole esittänyt sanottavaansa selkeästi, pitäytyen totuudessa.

- tä mun hoitaja on ollu mulla liian kauan. Hänen suunnitelmansa on saada mut töihin tai kouluunn, mikä ei ikinä tuu onnistuu.

Huolettaa pari kukkasta. Miksi toinen kuivuu ja toinen ei kasva.

Olen kuulemma voittanu arvonnassa jotain. En ees tieny et oon osallistunu.

Huomen on pitkä isän avustaminen. Aamulla ekana ja sit kotiin ja iltapäivällä uudestaan. Vois väliajalla pestä lakanoita ja pyyheliinoja.

Tyttö laitto et sattuu mahaan niin pirusti. En voinu ku pyytää hänen ottaa tukiperheeseen yhteyttä ja kysyy mitä tehä, lähtevätkö päivystykseen vai ei. Se täs on, et huomenna tytöl olis saaristoajelua tiedossa. Mummi tykkää kivaa.

En uskalla ottaa rautaa, kun tekee huonon olon. Söin ruuan jo nyt. Ranuja ja muutama nugetti. Ei järin hyvää ruokaa ollu, mut tulipa jotain syötyy.

Aloitin taas uuden käsityön. Nyt mul on 2t sukat ja pöytäliina tekeillä yhtä aikaa. Mä teen niitä pikku hiljaa.

Makaan sängyssä ja itken. Itken tuskaani, joka ei tuu pois. Se tuska on tehnyt mulle tänään kipuja. Nyt on jalka kipeenä, päivällä kylki. En jaksa enää. Olen kaikkeni yrittäny. Nyt en jaksa enää.

Rauta-anemia oireet on pahentunu tänään. Haukon henkeä ja toivon että taju ei mee. Samalla jalat on ku keitetyt spaghetit.

Äiti on tosissaan mulle jostain vihane. Ei kuulemma ota mistään hinnasta muhun yhteyttä. Mitä väärää mä oon tehny? Onko se mun syy et tyttö kulkee mun jalanjälkiä? Mä oon yrittäny auttaa ja tässä kiitos. En tiä enää mitä tehä. Mun pitäis viikon päästä olla joku lähiomainen papereissa. Kenet laitan siihen? Isää ei voi. Tyttö liian nuori. Äiti ei taho tuntee mua. Ei mulla ole ketään.

On paha olla...

Eilen äiti laitto viestiä tästä aamusta ja nähtiin ohimennen aamulla, vaihdettiin muutama sana., mut ei katottu toisia päinkään. Viileä kohtaminen. Mut isä tuli hoidettuu taksiin kumminki.

Nyt mul on astiakone ja pyykkikone päällä ja luurit korvissa. Olen saanu hoidettuu ke postireissun. Olen saanu lähetteen labraan. Olen saanu sovittuu lauantaisen. Nyt vaan ootan et toi pesukone on pyörittäny noi lakanat ja pyyheliinat.

Olo ei o kaksinen. Itsetuho on olalla. Yritän pysyy liikkeellä.

Siskonpoika pitäis mennä avustamaa taataa, mut sanoin et jollei siit tuu mitään ni soittavat mut apuun. Onhan se kivaa et joku muukin ottaa isästä vastuun, mut tietääkö ne rutiinit, joilla isä elää.

Tyttö soitti ja itki eilen mulle. Yritin rauhotella häntä. Ilmeisesti osasin, kun ei tullu uutta soittoa eikä viestii.

Äiti laitto viestin tänää. Mut en o tietokonenörtti, ni en voi auttaa. Laitoin siskolle viestin ja sisko menee huomenna.

Täällä pienesti ukkosti ja sato kaatamalla kauan. En pelänny ollenkaan, mut ahdistuin.

Laskin ja laputin työni, mitkä oli laatikossa myyntivalmiina. Vielä on noita päättelemättömiä jotka tarvis siihen laatikkoon laittaa. Ja lisää tulee koko ajan hitaalla vauhdilla.

Olen vieläkin ahdistunu. Huomenna meen tukarin kans postiin ja ehkä kauppaan. Torstaina meen labraan. Perjantaina hoitaja., lauantaina teatteriin, maanantaina gyne, tiistaina tytön lääkäri.

Sain taas huonos olos, join teetä liian nopeesti. En tiä mitä söisin tänään. Pitää varmaan kattoo onko pakkases sosekeitto aineksia. Ei oikee tee mieli syä mitään.

Puhuttiin testareilla äitin kans. En silti luota häneen. Pistin kumminki hänet lähiomaiseksi.

Kaupas meinas lähtee taju. Oli viittä vaille ettei lähteny.

Sain aktiivirannekkeen joka on ihan siisti. Käytiin samalla cittaris tukarin kans.

Loppu illan olen va ollu, kun ei ole kyenny tekee mitään.

Huomenna labraan.