Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Voimia päivääsi, Minävaan00!☺️❤️☺️
Masennus voi aiheuttaa väsymystä. Samoin MS-tauti. Toissaalta jo se jatkuva huoli omasta terveydestä voi väsyttää. Mutta MS-taudin puollella puhutaan "fatiikista", joka on MS-tautiin liittyvää väsymystä. En tuosta fatiikista niin paljon tiedä, mutta mulla väsymyksen syy-yhdistelmäksi on ajateltu masennus, lääkkeet ja mahdollinen fatiikki.
En ole käynyt sopeutuskursseilla. Olen ajatella, että menen kun/jos vointi huononee. Nyt olen sen varassa että käyn kerran vuodessa neurologilla ja saan reseptit lääkkeeseen vuodeksi. Toki jos asiaa on, voin soittaaa polille. Tiedän oireista ja taudin pahenemisesta, mutta en ole halunnut tavata ryhmämuotoisesti muita sairastuneita.
Mulla on käytössä lääke, joka pistetään lihakseen kerran viikossa, ja minulla se on toiminut todella hyvin! Tiedän, että nykyisin on myös esim tablettimuotoisia lääkkeitä yksi tai useampi, mutta en tiedä, keiden on mahdollista niitä käyttää, ovatko erityiskorvattavia jne...
Lääkkeitä on siis tosi monenlaisia. Siksi, että tämä nykyinen lääke tuntuu vaikuttaneen niin hyvin, en ole halunnut käydä selvittelemään, olisiko minulla mahdollisuus tabletti muotoiseen lääkitykseen. En halua riskeerata hyvin vaikuttaa hoitoa!
Hyvää tai siedettävää päivää!😍
Kiitos Jardin Prive ja elämänilohukassa kun kirjoititte,ne oikeesti merkitsee mulle paljon ☺️❤️☺️
Olo on vähän helpottunut tuon ms taudin epäilyksen suhteen. Siihen on auttanut Jardin Prive sun kirjoitukset ja myös elämänilohukassa sun kirjoitus antoi mulle rauhaa että ei se ole kuoleman tuomio. Ja yksi kaverina kertoi että hänen ystävällään on myös ms tauti ja elää normaalia elämää.
Jardin Prive mitä se fatiikki tarkoittaa? Onko ms taudissa aina uupumusta vai vaan niinä pahenemis vaiheina?
Mulla tuli se puutuminen niin että kolmen päivän aikana oli puutunut aivan joka paikka varpaista hartioihin asti. Olo oli aivan kamala! En voinut käydä suihkussa koska vesi iholla tuntu aivan kamalalle,piti pitää aivan löysiä vaatteita mitkä kosketti mahdollisimman vähän kehoa,muuten tuntui ihan kamalalle jos joku kosketti ihoa. Pelkkä käsien pesu tuntui kamalalle. Neljäntenä päivänä mulla myös alkoi jaloissa tuntumaan ettei ne kanna,voimattomuutta. Tätä kesti parisen viikkoa,mikää ei auttanut. Kävin lääkärissä,lihasjumi mukamas. Sitten alkoi pikkuhiljaa puutuminen häviämään,ei kerrasta vaan pikkuhiljaa. Mutta moneksi viikoksi,sanoisinko jopa kuukausiksi jäi että saunassa puutumista tuli ja myöskin kun taivutin päätä rintaan niin se aiheutti puutumisen tunnetta ympäri kehoa ja semmosta pistelyä. Olin myös todella väsynyt kun tuota puutumista oli,nukuin paljon ja en jaksanut kävellä kunnolla.
Noin 11-12vuotta sitten mulla oli semmonen outo juttu oikeassa kädessä,se tuntui oudon jäykälle ja kankeelle ja taisi olla puutumista myös,tuntui kuin se olisi vähän ollut halvaantunut,en kunnolla enään muista mitä kaikkea muuta silloin oli,mutta tuo kesti useita päiviä,ellei jopa viikkoja. En käynyt sillon lääkärissä,en uskaltanut,ajattelin että ne ei usko mua. Jälkeenpäin ajateltuna,onkohan tuo ollut jo eka oire.. en tiedä.
Soitin tänään vielä lääkärille että paljon niitä muutoksia aivoissa näkyi,niin yksi aika iso ja joitakin pienempiä. Tuleeko pahenemis vaiheessa aina 1 muutos,vai voiko yksi pahenemis vaihe tehdä useempia? Vai voiko tuosta päätellä että mulla on ollut useempi pahenemisvaihe? Kun siis on useempia muutoksia.
Tällä hetkellä ajattelen että jos mulla ms tauti on,niin sitten eletään sen mukaan, ja toivon että se ei ole mulla pahana. Koen hyvänä että mulla on mies tukena ja tukea kotiin varmasti saadaan jos mulla vointi ms taudin takia joskus pahenee. Koitan luottaa että kaikki järjästyy.
Mulla on ollut aika levoton olo,en oikein pysty keskittymään mihinkään ja olemaan paikoillani. Kai johtuu tuosta että mietin sitä ms tautia. Nukuin aamulla tunnin verran kun olin ensin tytön saattanut kouluun,ja nyt meinasin käydä uudelleen lepäämään kun tyttö meni kaverilleen. Pojan haen kotiin tänään.
Täällä on ihanan lämmin päivä ollut.
Toivon kaikille aurinkoista päivää ja voimia elämään 🌻🙂🌻
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Vastaan nyt ihan lyhyesti ja kaikkiin kysymyksiisi en tiedä vastausta. Ymmärttäkseni fatiikki eli sellainen tosi uuvuttava väsymys voi kai olla henkistä tai fyysistä, en oikein tiedä. Ja kai se voi olla myös pysyvämpänä oireena ilman pahenemisvaihetta.
Yleensä kai yksi muutos aivoissa (leesia) viittaa yhteen pahenemisvaiheeseen. Jollain vereen ruiskutettavalla merkkiaineella nähdään magneettikuvassa, mitä alueet ovat aktiiivisia. Sillä voidaan erottaa vanhat ja nykyiset tulehduspesäkkeet.
Jos tulee toisi rajuja pahenemisvaiheen oireita, voidaan antaa kortisonipulssi hoitoa sairaalassa, Se kai nopeuttaa tulehduksen sammumista aivoissa, ja siten oire katoaa nopeammin. Mulla ei tuota tilannetta ole ollut.
Yritetään kestää. Mä jatkan nyt itkemistä!😭
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Mitä sinulle kuuluu tänään?
Mä olen kovin allapäin. Tyttö on täällä luonani. Muuten vetelisin edellisen viikon tapaan yliannostuksia, nyt toimittava toisin. Ahdistaakin koko ajan.
Jotain sentään olen saanut tehtyä. Olen tiskannut. Ommellut farkkulaukun. Ommellut päiväpeiton reunakanttia paikoilleen. Ja yrittänyt olla edes vähän läsnä lapselle.
Voimia sinulle ja hyvät yöt!
Hei Jardin Prive ja kiitos kun olet kirjoittanut ☺️❤️☺️ ja hei muillekkin 🌻🙂🌻
mä en oikein tiedä mitä mulle kuuluu.. eilen oli aika vaikea päivä aamusta iltaan. Jotenkin todella lannistunut olo ja en osaa edes kuvailla millanen, surullinen ja pelokas. Tänään ainakin vielä tuntuu vähän edes paremmalle.
Mutta olen tosi väsynyt, en jaksa oikein mitään ja mikään ei huvita. Haluaisin edelleen vaan piiloon elämää, tätä on ollut jo todella kauan. Myös ne epäluuloset ajatukset vaivaa ja ajatusketjut. Hoitajani puhui keskiviikkona pakkoajatuksista ja että mulla on taas vähän psyykottista ajattelua myös. Tämän hoitaja sanoi siis ennen kun mä ees tiesin mistään ms tauti epäilystä. Eipä se tieto paljoa helpottanut mun ajatteluun.
Niin ja sanoi hoitaja myös että mun ajattelu on hajanaista. Mä en saa niin kun mistään ajatuksesta kunnolla kiinni, kaikki on mun päässä tosi sekavana, sana sieltä, sana täältä, ja en oikein edes tiedä ajattelenko mitään, tätä on vaikea selittää. mulla on ollut eilen tosi outo olo.. jotenkin semmonen hajoamisen tunne. mulla on ollut semmosta joskus ennenkin. hajanaista ajattelua kanssa, se pahenee stressi tilanteissa.
en tiedä mitä tästä mun elämästä tulee. mietin miten elän tän kaks kuukautta tietämättä saanko ms diagnoosin vai en, vai onko mun odotettava vaan uutta massiivista pahenemis vaihetta, en tiedä.
lääkäri puhui mulle että aivoissa näkyi suubi/shuubi ja eilen katsoin niin sehän tarkoittaa aktiivista pahenemis vaihetta, eli en edes tiedä onko mulla tälläkin hetkellä siis aktiivinen pahenemis vaihe menossa?
ja vissiin pahenemisvaihe voi olla myös melkein oireeton, vai? ja voiko se myös olla että mulle alkaa tässä lähiaikoina tulemaan sitten lisää oireita?
olen miettinyt että kun tämä väsymys alkoi joskus maaliskuussa, voiko olla kyse masennuksen ohella myös ms taudin väsymyksestä? ja voiko se välillä helpottaa vähäksi aikaa? mulla oli tossa jokusen ajan niin että en ollut niin väsynyt, mutta sitten taas viikko sitten se väsymys tuli takaisin ja tän viikon oon ollut taas tosi väsynyt.
olen miettinyt että kun olen ajatellut että ihmiset pitää mua laiskana kun väsyn niin herkästi, niin jos mulla ms tauti on, niin kenenkään ei pitäisi enään saada ajatella että on kyse laiskuudesta, koska oikeesti mulle tulee kausia että olen todella poikki fyysisesti ja tästä olen terapiassa puhunut että epäilen koko masennus diagnoosia välillä koska väsymys tuntuu joskus pelkästään fyysisenä ja että jalat ei kanna. jospa sille nyt löytyi syy. mua on tutkittu useat kerrat verikokein, selittyisikö väsymys jotenkin, kaikki ollut aina hyvin verikokeissa. ehkä nyt syy löytyi väsymykselle.
mutta on mulla liuta mielenterveys ongelmiakin, ne ei selity taas ms taudilla.
kai mun pitää tänään yrittää edes vähän jotain jaksaa. tai sitten ei. en tiedä. vaikea keskittyä mihinkään pitemmäksi aikaa.
toivon kaikille voimia elämään 😍
Hei minävaan00,uskon että olet ihan sekaisin nyt tästä kaikesta,ja varsinkin tuosta MS-tautiepäilystä😞 Ei mikään ihme,että mietityttää.
Oliko tämä lääkäri neurologi vai menetkö vasta heinäkuussa neurologin vastaanotolle?Olisiko mahdollista saada aikaisemmin sitä vastaanottoa,miksi pitää sinne asti sinun odottaa😐
Nyt saat ainakin tiedon,että se väsymys ei ole pelkästään masennusta,ja nythän siihen voi saada apua.Jos väsymys olisi vain masennuksesta johtuvaa,olisiko siinä sitten mitään tehtävissä? Mutta nyt kun löytyykin syy,miksi sinua on väsyttänyt niin kamalasti,niin voit saada olosi kohenemaan☺️❤️
Nykyisin on hyvät lääkkeet tähän tautiin,tilanne on ihan eri kuin vaikka parikymmentä vuotta sitten.
Voimia sinulle.Sekin,että tänne kirjoittelet tunnoistasi,auttaa sinua selviytymään tästä uudesta tilanteeta.😍
Ei se päivä sitten mennytkään aamun jälkeen niin hyvin.. sain ihme ärsytys kohtauksen pienestä asiasta ja kaikki mun päässä levisi taas käsiin. Oli pakko taas ottaa oxamin. Sen jälkeen olo vähän helpottui.
väsyttää kamalasti koko ajan. Nukuin iltapäivällä taas ja silti vaan väsyttää. Vähän sain oltua pihalla illalla,en kyllä jaksanut paljoa tehdä.
onneksi huomenna on hoitajalle aika jos jotain selvyyttä asioihin saisin ja apua.
menen huomenna tytön kanssa ottamaan sen puutiaisaivokuume rokotteen.
huomenna ja koko viikon on aikanen herätys kun tytöllä viimonen koulu viikko on joka päivä aikanen kouluun meno. Ää,mä en tiedä miten jaksan. Aina oon kyllä heränny,mut tarviin sit unta pakosti aamupäivällä tai päivällä viimeistään.
miten voi ihminen olla näin väsynyt. Jalkojakin on särkenyt parisen päivää ja jalat tuntuu kamalan heikoille. En jaksaisi kävellä tai seisoa. Istun paljon aina väsymys kausina. Ja ei tää ole eka väsymys kausi,niitä on ollut todella paljon tässä vuosien aikana. Välillä helpompaa onneksi.
kai tämä tästä.. ehkä,mistä minä tiedän,mutta ainahan saa toivoa.
keskittyminen edelleen todella huonoa. Asiasta toiseen pomppii ajatukset koko ajan ja mihinkään tekemiseen en pysty kauaa keskittymään.
tämä varmaan näkyy vasta aamulla,joten toivon kaikille aurinkoista maanantaita 🌻🙂🌻
Tänään sain tietää ja nähdä lausunnon päänkuvasta. 20 leesiä ja yksi iso kookas 15mm läpimitta. Eli onko se diagnoosi nyt siis tässä?
minä en tiedä. Masentaa. Ahistaa. Kukaan ei ole uskonut kun olen sanonut useemman vuoden että mulla on joku vialla,aina vaan vastaus,verikokeet ok, on henkistä väsymystä,kiitos ja heippa. Niin moneen asiaan on nyt varmaan syy löytynyt.
Masentaa. itkettää.
Hei minävaan00,sanottiinko sinulle mitään jatkoista,vaiko vasta sitten heinäkuussa😐
Nyt on mahdollisuus,että olosi paranee,kun löytyi oikea syy sinun oireisiisi☺️❤️
Ja nyt on varmaan kaikki tunteet tässä sallittuja,ei tuollaista diagnoosia ihan jokapäivä saada.Mutta uskon,että ajan kanssa sinua helpottaa☺️❤️☺️
Hei, Minävaaan00!😍
*Iso halaus*
Kyllä tuo ymmärtääkseni aika varma diagnoosin paikka on. Myös minulla oli tuo noin 20 leesiaa. Otan osaa. Ei tuo iloinen uutinen ole!😭 Mutta selviääpä nyt moni asia... Ja nyt saat sitten lääkityksen, jonka pitäisi auttaa. Toivottavasti pian löytyy sinulle sopiva valmiste! Kerro sitten minkälaiseen lääkitykseen päädytte.
Voimia sinulle paljon! Olet ajatuksissani☺️❤️☺️
Kiitos elämänilohukassa ja Jardin Prive kun kirjoititte ☺️❤️☺️
mua masentaa. On niin paljon tunteita ja sanoja ei juur ollenkaan. Koen myös sen raskaana että moni piti mua laiskana joka ei vaan viitsi yrittää,kukaan ei uskonut mua kuinka olen väsynyt välillä. Häpesin sitä väsymystä.
En mä tiedä mitä edes kirjottaisin,on niin pahaolla ja ei löydy oikein edes sanoja.
Tosiaan heinäkuussa sitten tiedän enemmän,ensi viikolla ehkä jotain,kun on lääkäri,mut heinäkuussa neurologi ja sieltä sitten saan enemmän tietää.
Jos tästä jotain positiivista haluaa ajatella niin aivoinfarktin merkkejä ei näkynyt eikä vuotoja eikä kasvainta. Kyllä mä noitakin mietin ja olen helpottanut ettei ole.
Taidan käydä lepäämään. Kai mun pitäis nyt viimeistään opetella säätelemään omaa jaksamista ja antaa itselle lupa levätä hyvällä omalla tunnolla.
toivon kaikille aurinkoa päivään ja jaksamisia.
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Haluaisin kirjoittaa sinulle jotain rohkaisevaa, mutta omat ajatukset on solmussa ja olo on masentunut. Mä haluaisin luovuttaa, ja samalla toivon, ettet sinä luovuttaisi. Oman elämän koen mustana, sinun elämäsi valoisana.
Kyllä masennus on tappavampi tauti kuin MS. (Ylihuomenna pitää taas pistää MS-lääke.) Haluaisin ottaa yliannostuksen nyt. Olo on niin kurja. En pysty tekemään mitään. Istun tässä koneella ja välillä käyn katselemassa kankaita kesän tilkkutyökurssia ajatellen. Tunnen syyllisyyttä kun en saa tilaustyötä edistymään. Olen huono. Huono. Huono ja kelvoton. Musta ei ole mihinkään. Paras mihin pystyn on lääkkeillä pelaaminen. 😠
Anteeksi, etten pysty nyt sinua rohkaisemaan muuten kuin toteamalla, että elämä jatkuu MS-diagnoosin jälkeenkin. Ei ehkä samanlaisena kuin ennen, mutta se jatkuu. Voimia - paljon - sinun päivääsi!😍
Hei Jardin Prive, kiitos kun kirjoitit ☺️❤️☺️
Mulle merkitsee paljon että kirjoitat, eikä sun tarvitse sitä ajatella että pitäisi kirjottaa juuri jotain tiettyä, kirjoitat vaan sen minkä jaksat ja jos et sitäkään niin sitten joskus kun jaksat. mulle merkitsee paljon että kuitenkin käyt "moikkaamassa" mua ☺️❤️☺️
ei alkanut tämäkään päivä sen kummosemmin.. aamu oli taas tosi kurja. mieli maassa, en olisi halunnut nousta. melkein itku silmässä sain itseni aamulla sängystä ylös ja saatoin tytön koulu tielle ja sitten meninkin takaisin sänkyyn ja kahentoista aikaan vaivalla pääsin sieltä ylös, vaikeaa se oli. olisin halunnut jäädä sänkyyn vaan makaamaan. en edes nukkunut koko aikaa, makasin vain ja olin aivan liikkumatta, en jaksanut edes sormea heiluttaa. mulla on usein tuommosta kun on väsy kausi. musta vaan tuntuu että tää väsy kausi vaan jatkuu ja jatkuu.. alkoi maaliskuun alussa ja edelleen sillä tiellä olen. välillä oli puolentoista viikon vähän parempi jakso ja sitten taas. ennen ms taudin epäilyä alkoi jo se väsymys uudelleen.
ei oikein huvita mikään, en jaksa nähdä ketään, en halua vaivata toisia olollani, enkä jaksa jutella. koen että mun on parempi olla vaan yksin, en kaipaa ketään ja uskon ettei kukaan kaipaa muakaan.
mulla on kahdenlaista väsymystä, on sitä että mikään ei kiinnosta ei huvita, en saa mitään tehtyä, haluaisin vain nukkua olla piilossa elämää ja sitten on fyysistä väsymystä jolloin mua särkee jalkoja ja jalat tuntuu heikoille ja en jaksa paljoa olla jalkailla ja väsähdän todella herkästi jos vähänkin teen jotain, väsähdän siis fyysisesti. joskus multa on meinannut lähteä jalat alta, alkuvuodesta viimeeksi. silloin ei ollut masennus kautta vielä päällä edes. nyt mulla on ollut sekasin fyysistä ja henkistä väsymystä. henkisen liitän masennukseen, fyysisestä en vielä tiedä, voisiko olla ms, en tiedä. sitä on siis ollut jo ajoittain vuosia ja olen aina ihmetellyt miksi väsähdän fyysisesti niin vähästä.. siivoomisesta esimerkiksi. mieli on silloin hyvä ja elämä hyvällä mallilla, jalat ei vaan kestä. tuosta olen ollut huolissani pitkään, jospa syy siihen alkaa nyt löytymään, ehkä. mistä sitä tietää.
tänään en ole ms tautia tämän enempää miettinyt mitä nyt tätä kirjoittaessa.
sain mä tänään edes wc:n pestyä ja vähän lakaistua. ne riittää tälle päivälle. eilen sain edes pölyjä pyyhittyä vähän, se oli eilinen hommani. vai oliko se toissapäivänä, en muista. mulla on aika huono muisti, se on tässä sanoisinko vuoden sisällä alkanut koko ajan vaan huononemaan ja huononemaan ja haittaa välillä arkea aika paljon..
toivon kaikille jaksamisia päivään, olkaa itselle armollisia 😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Muistan masennuksen alkuajoilta hidastumisen. Kai se oli jotain väsymystä. Tuntui, että kadulla rollattori-mummot vetivät ohitse. Kuljin itse niin hitaasti.
Mä oon nyt väsynyt ja masentunut. En jaksa alkaa mitään. Otin muutaman ylimääräisen tabletin, ja tuntuu, että melkein voisin nukahtaa tähän koneelle. Ei taas kaikkein fiksuimmasta päästä tuo tempaus.
Toivon sinulle mukavaa iltaa!😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Pistin juuri MS-tauti -lääkkeen. Tällä kertaa ei sattunut yhtään. Otan nykyään aina 800-Buranan noin tuntia ennen pistosta, jotta pistäminen ei sattuisi niin kovasti. Viime aikoina pistäminen on sattunut yleensä tosi vähän. Ehkä, kun pistän tätä lääkettä kerran viikossa, oistämiseen ei totu niin kuin jos olisi lääke, jota pistetään päivittäin. Joka kerta jännitän, minkä verran sattuu tällä kertaa. Onneksi tuo kynä-malli on tosi näppärä!
Mua masentaa. Eilen otin lievän yliannostuksen. Tekisi mieli toistaa tuo tänäänkin. Eihän siinä ole mitään järkeä, tiedän sen, mutta kuitenkin...
Mitä sinulle kuuluu?
Voimia päivääsi!😍