Mitä passaa sanoa?
Luin täältä keskusteluja siitä, sopiiko antaa neuvoja toiselle ihmiselle tai kritisoida toisen valintoja tai ajattelumalleja. Tämä on minusta kauhean kiinnostava aihe! Olen miettinyt niin monesti, mitä sopii sanoa ja mitä ei. Ei siis täällä foorumilla vaan muussa kanssakäymisessä ihmisten kanssa.
Itse kamppailen katkeruuden kanssa, ja välillä jumiudun sellaiseen uhrimentaliteettiin. En haluais itse ottaa vastuuta omasta elämästäni, koska tuntuu, että olen saanut niin huonot eväät elämään tämä on niin väärin, muilla on paremmin, en halua elää jne. Minusta on hyvä, että terapeutti huomauttaa tällaisista asioista. Se avaa tien elämään ja tilanteen parantumiseen. Kun olen huomannut toisen ihmisen elämässä samankaltaista katkeruutta ja uhriutumista, olen huomauttanut asiasta. Ja toinen onkin loukkaantunut pahasti.
Sen tähden olen ollut varovainen siitä, mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Yleensä olen ollut hiljaa, vaikka olen ajatellut, että jos tuo henkilö pitää kiinni noista ajattelumalleista ja toimintatavoista, se nimenomaan sitoo hänet masennukseen ja ”olen sairas” -identiteettiin. Mutta onko se minun asia huomautella sellaisesta? Vai pitääks jokaisen vaan antaa tehdä omat valintansa? Mulla on pelkoja sosiaalisiin tilanteisiin liittyen, ja kyllä mäkin loukkaannun, jos joku rupeaa pätemään, että senkus menet vaan ja olet rohkea, puhut ihmisten kanssa. Sen sijaan masennusta en ole koskaan kokenut enkä tiedä, millaista se on. Onko sillon parempi pitää turpansa kiinni ja olla neuvomatta, kun en asiasta mitään tiedä? Vai onks se välittämistä, että sanoo semmostakin, mitä toinen ei välttämättä halua kuulla? 😐
Joien kuvauksen mukaan ollaan kyllä vielä kaukana taivaasta. Eräänä päivänä ulko-ovellani oli vanha mies, joka kysyi haluanko taivaaseen. Pian kävi ilmi,että hän oli erään uskontokunnan edustaja. Kun kysyin oliko hän taivaaseen menossa vastaus tuli viiveellä ja epäili sinne pääsevänsä, ei ainakaan ollut varma pääsystään. Miksi minä sitten pääsisin, kun en ole edes uskossa kysyin ja siihen tulikin sitten hiljaisuus. Näitä taivaspaikan kauppiaita on liikkeellä ja mikä on heidän tarkoituksensa ja motiivinsa jäi minulle kyllä epäselväksi.
Mulle ei kyllä kukaan ole kaupitellut taivaspakkaan, enkä sitä myöskään ota vastaan. Vaikka uskovaisena se mulle kai luonnostaan kuuluukin #mustaa huumoria#.
Mie en kyllä jaksaa elää iänkaikkista elämää, olkoon vaikka miten hyvä paikka tahansa.
Ei sitä jaksa olla viiden tähden hotellisikaan kun just sen pakollisen ajan mitä menee siihen työmatkaan.
Kyllä sitä jo elää maanpäällisessä taivaassa, jos työnantaja kustantaa viiden tähden hotellin ihan työmatkaa varten. Ihan on ministeritason hommaa, jos oikeasti noin on!!!
Sitä minä epäilinkin, että voin olla jo taivaassa.
Niin, että terveisiä teille kaikille vaan täältä.
maanvaiva kirjoitti 13.11.2018 13:40
Minusta on hyvä periaate, että selviää elämästä päivästä toiseen.
Jotain hienoa tulin sanomaan mutta en muista mitä. Mun piti jotain sanoa soroppin viestiin elämän maaleista, että onhan niitä.Tämä on omituinen ketju. Ja varmasti vielä omituisemmaksi meni.
Heh, metakeskustelua siitä mistä kannattaa keskustella. Ihmekös tuo jos menee vähän omituiseksi.
Mollyann, oli mielenkiintoista lukea mitä kerroit tilanteestasi. Hienoa että olet pystynyt elämään omannäköistäsi elämää, sairaudesta huolimatta.
Hmm, mulla oli jotakin asiapitoisempaakin sanottavaa, mutta se taisi livahtaa tiehensä. Mä olen varmaan niitä ihmisiä joille tämä elämä on (tai jolle sen pitäisi olla?) maanpäällistä taivasta, koska mulla on niin monia asioita jotka on mulle tärkeitä.
Olen kyllä tämän keskustelun myötä tullut paljon varovaisemmaksi siinä mitä kirjoittelen muuallekin tukinettiin. Kai sitä pelkää että pidetään kiittämättömänä, tai tyhjänvalittajana, tai katkerana, jos kertoo jotakin mistä on surullinen, peloissaan tai katkera. Tai sitten että jotenkin menettää oikeuden voida välillä myös huonosti, jos kertoo mitkä kaikki asiat ovat hyvin. Jännää että aihe vaikuttaa niin voimakkaasti. Kai se on se voimakas hyväksynnän hakeminen.
Aloittajan viestiin viitaten : se, mitä passaa sanoa riippunee sairauden laadusta ja syvyydestä. Mitä vaikeampi tapaus, sitä enemmän tarvitaan tukea. On ihan turha mennä höpisemään vastuun ottamisesta psykoottiselle tai vaikeasti masentuneelle/ahdistuneelle ihmiselle, jonka aivokemian häiriöitä korjaa toisinaan aika + lääkkeet, nekin ehkä tilapäisesti. "Kaikilla meillä on rajoitteemme", totesi eräs poliitikko. Hah hah, ja kaikista ei tule presidenttiä. Eivätkä kaikki aloita samalta viivalta, sillä syntymälahjaksi perityvät monet mielenterveyden ongelmat. Turhaa surkeuden pyörittämistä tulisi kuitenkin karttaa, koska se, mitä kelaa, vahvistuu vain hermoverkostossa. Mutta välttäminen onnistuu vain, jos sairaus on lievä tai lievässä vaiheessa.
Ai niin, toki passaa sanoa/neuvoa, mutta pitää ymmärtää myös se, että toinen voi kokea sen tökeröksi ja loukkaavaksi. Vertaistuessa haetaan ymmärrystä ja lohtua heiltä, jotka ovat kokeneet samaa, ja uskoakseni myös malleja siitä, miten toiset selviytyvät. On kuitenkin tärkeää tuntea, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Lääkitys voi toisinaan toimia poppakonstina, mutta mikään yhtäkkinen oivallus ei muuta elämää kertaheitolla. Turha on tuoda talon rakennusohjeita, jos ei edes vasara pysy käsissä. Taitava terapeutti haistaa, kuka mitäkin tarvitsee. Huonot terapeutit korkeintaan rahastavat. Tee-se-itse terapeutit pääasiassa loukkaavat.
soroppi kirjoitti 15.11.2018 17:52
Olen kyllä tämän keskustelun myötä tullut paljon varovaisemmaksi siinä mitä kirjoittelen muuallekin tukinettiin. Kai sitä pelkää että pidetään kiittämättömänä, tai tyhjänvalittajana, tai katkerana, jos kertoo jotakin mistä on surullinen, peloissaan tai katkera. Tai sitten että jotenkin menettää oikeuden voida välillä myös huonosti, jos kertoo mitkä kaikki asiat ovat hyvin. Jännää että aihe vaikuttaa niin voimakkaasti. Kai se on se voimakas hyväksynnän hakeminen.
Kuten ehkä huomaat, voin minäkin välillä tosi huonosti ja sen tänne kirjoitan. Yritän myös kirjoitella silloin, kun voin paremmin. Kyllä on oikeus kirjoitella molemmista asioista vaikka toisaalta mietin miksi tänne kirjoittaisin hyvät asiat. Ainakaan mihinkään chattiin ei kannata mennä, jos voi hyvin. Sitä kyllä monesti on ihmetelty mitä teen chatissa, jos en voi huonosti.
En hae täältä mitään hyväksyntää toisilta kirjoittajilta vaan mulle riittää se, että moderoija hyväksyy ja julkaisee kirjoitukseni.
maanvaiva kirjoitti 15.11.2018 16:5
Sitä minä epäilinkin, että voin olla jo taivaassa.
Niin, että terveisiä teille kaikille vaan täältä.
Kiva kun asia nyt selvisi. 😀 Oli sitten jotain hyötyäkin tästä keskustelusta. Elikkä taivaaseen pääseminen onkin itse asiassa työsuhde-etu?
Hei Joie.
Taivas on ylhäällä, en suosittelisi sinne menoa kellekkään. Olen joskus vähän liiallisessa hapessa ollessani ollut lähellä lähteä sinne. Sellasta sattuu. Liian vähässä hapessa, saan päänsärkyä ja tulen huonovointiseksi.