Ajattelin alkaa kirjoittaa tähän ketjuun omia ajatuksiani – vähän niin kuin maanvaiva kirjoitti omaansa. Jotenkin ihailin hänen rohkeuttaan kertoa omista ajatuksistaan avoimesti kaikille. Ehkä kaipaan juuri nyt jotain väylää, jonka kautta purkaa ajatuksiani ja tunteitani.
Lähiaikoina olen kieltänyt itseltäni tulevaisuuden ajattelemisen. Itsenäistyminen lapsuudenkodista ahdistaa niin, etten tee muuta kuin leikin olevani joku muu. Joku muu kuin se ahdistunut tyttönen, joka ajattelee tulevaa.
Välillä kyllä joudun miettimään tulevaisuuteen liittyviä asioita, ja silloin ahdistun. Varsinkin jos tekemättömiä asioita tuntuu olevan liikaa. On niin paljon kaikkea, johon kiinnittää huomionsa – mutten halua kiinnittää siihen huomiota.
Pääni sisällä on hirveä ristiriita: toisaalta haluan olla se äidin pieni tyttö, joka olen aina ollut, kun taas toisaalta haluaisin viimein kasvaa aikuiseksi. Olen kaksikymppinen, Herra Jumala! On viimein aika irrottaa ote äidistä.
Mutta miten teen sen?
Tuli mieleen, että voitko irtautua jotenkin vähitellen, pikku hiljaa? Ettei ihan kertarysäyksellä tarttisi lähteä omilleen. Vaikka muuttaisit omillesi, niin soittelisit äitisi kanssa ahkerasti vaikka? Ja voithan sopia äitisi kanssa teille sopivan systeemin ja voitko puhua äidillesi noista mietteistäsi? Mä olen oikeastaan vähän huono neuvomaan tässä asiassa, koska muutin pois kotoa 17-vuotiaana ja se oli aivan ihanaa, kun pääsi sieltä ahdistavasta ympäristöstä vapauteen ja sai itse vastata itsestään eikä tarvinnut välittää muiden mielipiteistä tai sanomisista.
Mutta kyllä sä selviät. On asioita, joissa kannattaa olla huolellinen (kuten raha-asiat) ja ahkera (kuten työ)/opiskelu, mutta toisaalta itsekseen oleminen voi olla vapauttavaakin. Ei tarvitse välittää muista kuin itsestään. Voi kutsua ystäviä luokseen ja kyläillä heidän luonaan eikä tarvitse kenellekään ilmoittaa, koska aikoo mennä kotiin.
Onko sulla joku hoitokontakti (psyk.pkl tms), jossa voisit kans puhua tuosta asiasta, koska puhuminen auttaa jäsentämään omia ajatuksiaan ja myös helpottaa muutenkin. Toivottavasti pystyisit myös nauttimaan irtaantumisesta. Voimia! 🙂👍
repukka kirjoitti 27.12.2012 17:19
Tuli mieleen, että voitko irtautua jotenkin vähitellen, pikku hiljaa? Ettei ihan kertarysäyksellä tarttisi lähteä omilleen. Vaikka muuttaisit omillesi, niin soittelisit äitisi kanssa ahkerasti vaikka? Ja voithan sopia äitisi kanssa teille sopivan systeemin ja voitko puhua äidillesi noista mietteistäsi? Mä olen oikeastaan vähän huono neuvomaan tässä asiassa, koska muutin pois kotoa 17-vuotiaana ja se oli aivan ihanaa, kun pääsi sieltä ahdistavasta ympäristöstä vapauteen ja sai itse vastata itsestään eikä tarvinnut välittää muiden mielipiteistä tai sanomisista.
Mutta kyllä sä selviät. On asioita, joissa kannattaa olla huolellinen (kuten raha-asiat) ja ahkera (kuten työ)/opiskelu, mutta toisaalta itsekseen oleminen voi olla vapauttavaakin. Ei tarvitse välittää muista kuin itsestään. Voi kutsua ystäviä luokseen ja kyläillä heidän luonaan eikä tarvitse kenellekään ilmoittaa, koska aikoo mennä kotiin.
Onko sulla joku hoitokontakti (psyk.pkl tms), jossa voisit kans puhua tuosta asiasta, koska puhuminen auttaa jäsentämään omia ajatuksiaan ja myös helpottaa muutenkin. Toivottavasti pystyisit myös nauttimaan irtaantumisesta. Voimia! 🙂👍
Kiitos, repukka.
Olen juuri menossa puhumaan terapeutilleni asiasta. Olen käynyt hänen luonaan nyt pari kertaa ja se on ollut vapauttavaa. Olen myös puhunut isäni kanssa ensimmäistä kertaa kunnolla, ja se tuntuu hyvältä. Pelkäsin isää pienenä ja olin kiinni äidissäni. Tarvitsen isää voidakseni irtautua äidistä.
Olen hemmetin kiitollinen terapeutilleni. Hän vain kuuntelee. Äiti ei kuunnellut lapsena. Mutta terapeutti kuuntelee.
Äiti on pikkulapsi. Se kiroilee ja etsii rahapussia paniikissa. Miksei se koskaan kuuntele minua? Miksi minun pitää aina kuunnella sitä?
Ehkä minun ei tarvitse kuunnella äitiä. Ehkä voin olla omassa rauhassani. Ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nimenomaan. Nyt voit päästää itsesi äidistä irti ja vapaaksi. Hän on aikuinen ihminen, joka toivottavasti huolehtii itsestään ja sinä saat olla samoin. Vaikka onkin vastuuta, on myös vapautta. Hieno oivallus sinulta ja toivon tsemppiä ja rohkeutta irtaantumisprosessiin. 🙂
repukka kirjoitti 28.12.2012 21:33
Nimenomaan. Nyt voit päästää itsesi äidistä irti ja vapaaksi. Hän on aikuinen ihminen, joka toivottavasti huolehtii itsestään ja sinä saat olla samoin. Vaikka onkin vastuuta, on myös vapautta. Hieno oivallus sinulta ja toivon tsemppiä ja rohkeutta irtaantumisprosessiin. 🙂
Kiitos, repukka.
Nukuin viime yönä ensimmäistä kertaa omassa asunnossani ja se oli kamalaa. Minun oli otettava ylimääräinen rauhoittava ja aloin sen vuoksi pelätä, etten aamulla heräisi ollenkaan, olisin vain täysin lääkehuuruissani.
Soitin isälleni puhuakseni asiasta, mutta arvatkaapa mitä hän teki? No, tietenkin soitti aamulla äidilleni ja pelotteli häntä: "nyt IisaMarilla on varmaan jokin todella huonosti ja voi kamalaa" ja blaablaablaa.
Äitini tietenkin tapansa mukaan hermostui. Hän on nyt kipeänä. Hän tulee aina kipeäksi, kun minä yritän irtautua ja näyttää hänelle, että pärjään ilman häntä.
Yhteensattumaako?
Tää on regressiota. Jos antaisin itse itselleni diagnoosin, niin sanoisin, että tämä on sitä. Kiellän itseltäni sen tosiasian, että itsenäistyminen on edessä. En yksinkertaisesti ajattele sitä. En ajattele mitään murheita, elän kuin Leijonakuninkaan Timon ja Pumba: hakunamatata. Kuinka selviän tästä?
No voi ei. Mutta älä sinä isästäsi ja äidistäsi huolehdi. Heidän kuuluu itse huolehtia itsestään. Sinä saat elää omaa elämääsi, sinulla on oikeus siihen. Jos vanhemmillasi on ongelmia tai ovat sairaana, he hoitavat asiat itse. Toki voit joskus käydä auttamassa, jos siltä tuntuu, mutta sinun ei tarvitse heistä huolehtia. Voit tehdä omasta kodistasi sellaisen kuin haluat ja elää kuten itse valitset välittämättä siitä, mitä mieltä vanhempasi ovat.
repukka kirjoitti 29.12.2012 18:3
No voi ei. Mutta älä sinä isästäsi ja äidistäsi huolehdi. Heidän kuuluu itse huolehtia itsestään. Sinä saat elää omaa elämääsi, sinulla on oikeus siihen. Jos vanhemmillasi on ongelmia tai ovat sairaana, he hoitavat asiat itse. Toki voit joskus käydä auttamassa, jos siltä tuntuu, mutta sinun ei tarvitse heistä huolehtia. Voit tehdä omasta kodistasi sellaisen kuin haluat ja elää kuten itse valitset välittämättä siitä, mitä mieltä vanhempasi ovat.
Kiitos, repukka.
Uskotteko psykoanalyysiin? Olen muistavinani, että lapsena olin kateellinen äidilleni, kun hän vei isän. Muistan, miten isä ja äiti suutelivat, ja minä sanoin "hyi". Sanoin hyi siksi, että olisin toivonut isän olevan minua, ei äitiä varten.
Minulla on eräs kaveripoika. Olen miettinyt pitkään, että voisin olla hänen toinen naisensa (hänellä on tyttöystävä). Vasta nyt olen alkanut tajuta, etten halua olla toinen nainen, kuten lapsena olin toinen nainen isälleni.
Miksei isä ollut minua varten?
Minä tarvitsen apua. Tiedostan sen nyt. Minä tarvitsen apua.
Kävin kävelyllä ja minut valtasi syvä mielenrauha. Tunsin kiitollisuutta filosofian opettajaani kohtaan. Filosofia: sitä kaipaan elämääni. Kaikki näkökulmat ovat kauniita, aivan kaikki.
Hyvä, että tiedostat. Se on jo askel eteenpäin. Vaatii rohkeutta myöntää se itselleen. Ja vaatii myös rohkeutta hakea apua. Mutta se kannattaa. Ihmeitä ei kannata odottaa, koska toipuminen on hyvin hidasta, jossain vaiheessa vain huomaa, ettei enää olekaan niin vaikeaa kuin on ollut ehkä jo pitkänkin aikaa. Tsemppiä! 🙂👍
repukka kirjoitti 30.12.2012 21:31
Hyvä, että tiedostat. Se on jo askel eteenpäin. Vaatii rohkeutta myöntää se itselleen. Ja vaatii myös rohkeutta hakea apua. Mutta se kannattaa. Ihmeitä ei kannata odottaa, koska toipuminen on hyvin hidasta, jossain vaiheessa vain huomaa, ettei enää olekaan niin vaikeaa kuin on ollut ehkä jo pitkänkin aikaa. Tsemppiä! 🙂👍
Minä todella alan tiedostaa näitä asioita. Se psykoanalyysihömpötys ei ollut omiaan tähän tilaan. Pikemminkin kaipaisin kognitiivista psykoterapiaa: tunnetta siitä, että minä määrään eikä kukaan muu.
Ilmeisesti minulla on jonkinlainen psykoosi. Mutta pitää vain yrittää kestää nyt.
Nukuin viime yön asunnossani ja sain unta ilman, että valon tarvitsi olla päällä. Ehkä tämä tästä.