Olen jo kauan miettinyt otsikkoa tälle ketjulle ja nyt se valkeni.
Siis miksi aina kadun asioita?
Tällä hetkellä kadun että ylipäätään menen keskustelemaan ihmisten kanssa kun aina saan takkiin kuitenkin.
Kaksi tuntia kesäillasta tuhlaan siihen että saan turpiini henkisesti. En osannut pitää päätöstäni pysyä pois sieltä missä minua ei kaivata ja kaduttaa niin sairaasti, kirjaimellisesti.
Mitä muuta voi tehdä katumukselle kuin lyödä päätä seinään kun se ei saa aikaiseksi kuin pahemman päänsäryn? … tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta viimein taisin tajuta.
nymph huomasitko, vastasin kissaasiaasi
Hei dahliakukka.
Huomasin kyllä, anteeksi, kone temppuili. Tuli taas purettua kiukkua tähän laitteeseen.
Niin, kiitos kun vastasit. Kyllä niin tekisi mieli sitä pentua. en ole vielä soittanut tuonne mihin annoit vinkin. Se taitaa kyllä olla aika kaukana täältä 😞 kuten useimmat. Nyt löysin myös erään kasvattajan ja hänellä olisi pentu jonka antaisi sijoitukseen yhden pentueen sopimuksella. Kiinnostaa ihan hirmuisesti mutta myös vastuu siitä että kasvattaisin pentueen, on aikamoinen, mutta sen tiedostan. On toki kokemusta kissoista ja aikaa joten ainakin otan vakavasti harkintaan ja niiden pentujen hoitaminen kiinnostaa kovasti. Minua on vaan varoiteltu että leikkaamattoman tyttökissan kanssa olen liemessä... tiedä sitten.
Sinulla dahliakukka, muistaakseni on toinen kissasi tyttö. Kuinka sen kanssa on ollut? Onko sinun mielestäsi pojat ihmisläheisempiä?
anteeksi, yritin vain auttaa.
minulla on isä ja tytär katit ja molemmat leikattuja. en suosittele pitämään leikkaamatonta narttua. kiima uusii todella usein ja käy voimille. myös itse en lähtisi pentuetta hoitamaan. ihmettelen aina kasvattajia ja epäilen mitä heillä vialla, jos luovuttavat toiselle synnytyksen hoidettavaksi. tämän perustan kasvattajani kokemuksiin tyttökattini syntyessä ja kuinka hänellä ammattilaisena oli ongelmia..ei ei, älkää vaan kukaan ottako suunnitelmiin hoitaa synnytystä. Rotukissoista puhuttaessa saattaapi joutua vastuuseen ja kalliisti. En epäile sinun kykyjä nymph, en itsekkään uskaltaisi moiseen ruveta. ihan vaan ajattelen kauheaa vastuuta pennuista.
leikattu poikakissa aina lempeämpi kuin tyttö.
pitää vielä laittaa toinen viesti, jo jyrkillä anoillani loukkasin. se ei ollut tarkoitus. minusta tuollaiset kasvattajat hm..no en pahenna enää asiaa. ja jos sopimus tehdään kahden ventovieraan välilllä vielä? synnytys ei ole leikintekoa. nuorempi kattini syntyi keskosena
tulitikkuaskin kokoisena ja traumaa kantaa lisäkseni kasvattajani, joka synnytyksen hoisi ja taisteli kattini eloon. on muitakin tarinoita, tosia. missä syntyy "olio" kehittymätön..sen kokeminen ei unohdu koskaan. siksi minä paasaan. en halua traumoja kenellekkään. tiedän nymph kuinka herkkä olet. älä anna huijata itseäsi. pidä puolesi. ja en halua loukata. tiedän vain mistä puhun.
olen keskoskatin omistaja. ja se trauma elää ikuiseti. ajatus hänen kuolleena syntyneistä siskoistaan ja veljistään kylmässä haudassa.
anteeksi. olen ihan lopussa oman elämäni kanssa ja kiihdyn liikaa.
pahaa en tarkoita. mutta päätös on aina sinun!!!!! minä vain mielipiteeni sanoin. ja saman sanon jokaiselle ihmiselle.
Voi rakas dahliakukka, et toki loukannut mitenkään eikä ole mitään anteeksi pyydettävää 🙂🌻
Kysyin sinulta neuvoa koska tiedät kissoista niin paljon. Kiitän sinua todella kun vastaat minulle.
Sitä just tuumin että kyllä pentueen kasvattaminen on aika iso urakka mutta enemmän tuumin miten sen tyttökissan kanssa jaksaa kun on juoksulla. Meillä on ollut pentuja silloin kun olin nuori. Tyttökissa oli ja pentuja tuli kunnes kissa leikattiin. Niistä pennuista muutama jäi kotiin. Muutama muutti naapureille ja yksi jopa toiselle puolen maata.
Pitää nyt miettiä tarkkaan mitä tekisin.
Olen nyt ollut suunnattoman väsynyt. Eilen kävin kaupungissa asioilla ja aina seuraava päivä menee toipumiseen kun voimat on niin vähissä. Pitää vaan lötkötellä. Harmi että on kaunis sää, ei malta maata sängyssä.
kivi putoi sydämeltä, kun pelkäin loukanneeni tarkoittamatta. kiitos.
vaikea tilanne. itse en ottaisi leikkaamatonta. en poikaa, en tyttöä.
mutta valinta sinun pienoinen. voimia, puuuuuuuh! enkelin siiven hipaus.
Dahliakukka, kaikki hyvin 🙂🌻
Volvomies, kiitos kun haluat olla nettiystäväni, se lämmittää mieltä. Sinä jaksat aina vastailla niin positiivisesti, kiitos 🙂
Momo, kiitos kun kirjoitit. Kyllä meidän kannattaa olla terveesti itsekkäitä. Kannattaa pitää itsestä huolta. Ja todella lohduttavaa että joku muukin kokee samoin.
Olen ollut viime aikoina kovin väsynyt ja teille vastaaminen on jäänyt kun tuntuu että nukahdan istuvilleni. Johtuukohan tuosta astmalääkkeestä... yritän raapustaa vaikka huomenna jotain lisää. Nyt ajattelin vain kiittää kun olette kirjoittaneet.
Hienoa kun kirjoitatte tänne 🙂🌻
Saloka, mihin olet kadonnut 😐 Olethan kunnossa? huomasin että et ole kirjoittanut aikoihin enkä löytänyt "omaa" ketjuasikaan.
No en sitten taaskaan osannut tehdä oikein 😭
Soitin eräälle ihmiselle mutta hän katkaisi puhelun kesken 😭 Huomasin vain puhelun katkenneen ja puhuvani yksin. Mielestäni todella törkeää käytöstä. Voisi sitä edes sanoa että nyt aikoo katkaista... jostain syystä... ei sitä syytä edes tarvis sanoa mutta ei paiskata "luuria korvaankaan". En tiennyt sanovani mitään pahaa, en vaan voi tässä kertoa mistä oli puhe... tai siis soitin "suruvalittelupuhelun" eläimen vuoksi.
Onko kukaan kuullut Tuure Kilpeläisen biisin Ystävänpäivä?
Niin osuvat sanat ja pitää todella paikkansa. Niin totta, niin totta. Ja kaunis kappale.
En tiedä saako tänne laittaa linkkiä mutta jos ei saa niin moderoikaa...
http://www.youtube.com/watch?v=2v94jOi74RQ
Voi jee 😀 kävinpä sitten elämäni konsertissa, aivan mahtavaa 😎 Tuon muistan loppuikäni vielä mummonakin ja lisäksi saan katsella paria kameralla otettua videota vaikka laatu ei kovin kummoinen olekaan mutta tunnelman muistan kun katson.
Mutta matkan jälkeen koti on taas kullan kallis, todella! On kiva mennä reissuun mutta kotiin tulo on yhtä juhlaa tällaiselle kotikissalle.
Heippa
Ehdottomasti käy konserteissa sillä niistä todellakin saa voimaa.
Kuin myös musiikissa on paljon sanomaa ja itse olen paljon musiikin sanomasta
oppinut.
Kuin myös ihminen tarvitsee aina välillä sirkushuvia.
Itse suunnittelen jo nyt ensikesän musiikki festareita ja odotan kesää.
Ehdottomasti koti on paras paikka ja sen huomaa kun maailmalla ( suomessa )
liikkuu ja kun tulee kotia.
Mutta se avartaa kummasti kun liikkuu muualla kuin kotona.
Kaunista syksyä sinulle
Kiitos volvomies kun kirjoitit 🙂
Totta on että musiikilla on ihmeellinen vaikutus, se lohduttaa tai sitten kun on hyvä olla, siitä saa iloa. Valkkaa vaan musiikin sen mukaan mikä fiilis on.
Tässä omia murheita ajatellessa tulee mieleen että joillekin on annettu enemmän ja välillä hävettää kun tulee valitettua.
Tuli tuossa mieleen eräs tuttavani jonka yh. tytär löysi itselleen avioeron jälkeen löysi uuden onnen ja odottivat onnellisena esikoista eikä mitään pitänyt olla vialla. Kuinka ollakaan, tytär kuoli synnytykseen, tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta 😞 Lapsi selvisi mutta siis ilman äitiä.
Toinen tytär kuoli kaaduttuaan ihan keskellä kirkasta päivää.
Kolmas tytär oli kehitysvammainen. Ja miehensä kuoli äskettäin.
Tai kun katselee jotain hyväntekeväisyyskonserttia ja siellä kerrotaan pienistä potilaista jotka ovat vakavasti sairaana ja vuosia jatkuu piina perheessä kun lapsi tai jopa useammat lapset sairastaa.
Tai entä sitten kun jollain pimenee niin pahasti että tekee pahaa rakkailleen kuten nytkin on tapahtunut usein. Joukkosurmia surraan joukolla mutta tällaiset tapahtumat ovat ainakin yhtä suuri tragedia.
Se ei toki tarkoita ettei kukin meistä saisi tuntea huonoa oloa ja pahaa mieltä. Kyllä saa, ja sen saa kertoa. Itse vaan pohdin joskus asioita tuoltakin kantilta. Että jollain voi olla vielä huonommin, en ole maailman huonoimmassa asemassa oleva ihminen. Toivon kaikille jaksamista keitä elämä oikeasti potkii päähän.
Katsoin telkusta tuota pelle - Dr.Philin ohjelmaa koska olen alkanut seurata mitä erään nuoren äidin kohtalo tulee olemaan hänen halutessaan lapset itselleen. Säälin tuota äitiä. Jos on tosi nuorena tehnyt valinnan että on luopunut lastensa huoltajuudesta niin armoa ei näköjään tunneta ja lapsistaan saa taistella. Pahaa tekee. Ei ehkä kannata seurata tuota.
No, voin kuvitella mitä tuntuu jos itselläni olisi ollut vastaava tilanne. Olin tosi nuori kun sain ensimmäisen lapseni mutta onneksi minua ei alettu vainota isovanhempien, isän ja puhumattakaan sossujen taholta. Kamalinta maailmassa olisi ollut menettää lapsensa.
Älytöntä että on isovanhemmat, kaksi isää ja äiti joilla kaikilla on asianajaja ja lapsista vedetään köyttä. No jenkkilähän onkin asianajajien luvattu maa 🙄 Ja naurettavaa että ihmiset alkavat telkussa kaiken kansan nähden ja kuullen puimaan henkilökohtaisia asioitaan. Ei ikipäivänä!
Tulee mieleen että onkohan ne palkattuja näyttelijöitä.
Kerrankin saa jostain olla hyvillään vaikka tuntuukin että enimmäkseen elämä on minua potkinut päähän. Käänteisesti voi ajatella että olisin ehkä jopa mieluummin "sopinut" isän kanssa tapaamisista kuin että isä ei ole välittänyt sen vertaa että olisi edes halunnut ja peräti vaatinut tuota. Päinvastoin, olisi voinut lihottaa asianajajaa ja maksaa tälle siitä että isä olisi vaadittu oikeudessa tapaamaan lapsiaan. No se ei tietenkään ole mahdollista mutta mielikuvituksessa voi pyöritellä.
Löysin tuollaisen kirjan jossa kerrotaan surun työstämisestä. Minusta vaikuttaa mielenkiintoiselta. En tiedä saako tänne laittaa linkkejä mutta jos ei saa niin moderoitakoon. Saattaahan siitä jollekin olla hyötyä joten... en edes tiedä toimiiko linkki... tottahan on että noista tavallisista kliseistä ei ole apua surutilanteessa.
http://www.sorg.se/fi/