Eipä tässä oikein ole mitään kirjoittamista.
Vettä tulee taivaan täydeltä ja sängystä on vaikea päästä pois.
Ei ole mitään miksi nousisi.
Olemassa oloa pohdin. Mikä on tämän tarkoitus. Kesä on auttamattomasti ohi, miksi elää.
Pitää yrittää tappaa aikaa katsomalla töllötintä ja tallennettuja ohjelmia.
Ei taaskaan ole mitään hivelevän fiksua ja mielenkiintoista kerrottavaa mutta tätähän tämä on.
Miksi edes menisin hoitsulle puhumaan kun pää on tyhjä kaikesta tai sitä ei saa suustaan ulos.
Peruin ajan enkä ole uutta tilannut.

Heippa
Toivoisin että soittaisit uuden ajan terveyden hoitajalle sillä varmasti auttaisi
sinun elämääsi eteenpäin elämässä ja jos et pysty jotakin asiaa puhumaan
niin kirjoita ne asiat paperille ja anna se paperi hoitajalle.
Yritä saada minusta voimaa ja minä ajattelen sinua ja toivon sinulle voimaa
ja kaikkea hyvää.
Yritä sängystä nousta ja vaikka ulkona vähän liikkua niin sekin
olisi elämässä eteenpäin menoa.
Oman jaksamisen ja vointisi mukaan.
joo kevät ja kesä meni mutta nautitaan syksystä ( toivotaan että on upea syksy )
ja ruvetaan miettimään ensi kevättä ja kesää.
Minä mietin jo nyt ensikesää ja kevättä ja mitä tekisin
niin siitä saan voimaa kummasti.
Kaunista loppu kesää sinulle

Hei volvomies.

Kiitos kun muistat minua 🙂🌻
Kyllä minä päivän mittaan pääsin ylös sängystä. Aamulla vain masensi niin kun vettä tuli niin että rännit lorisi. Toisaalta on ihan hyvä joskus vain maata sängyssä ihan omalla luvalla ja vaan olla ja kuunnella sateen ropinaa. Kesällä ei malttanut olla sisällä joten voihan sitä nyt sateella suoda itselleen sen ylellisyyden. Syksy on kyllä minulle vaikeaa kun masentaa nähdä kaiken kauniin kuolevan. Kukatkin terassilla alkaa olla mennyttä kun ei ole valoa enää tarpeeksi. Yhden kauniin köynnöksen pelastin jo sisään ettei saa yöllä kylmää.

Kävin terkkarissakin päivystävällä hoitajalla kysymässä mitä voisi olla tämä toukokuun alussa sairastetusta flunssasta jäänyt limaisuus kurkussa joka jatkuu vaan. Antoi neuvon että apteekista ostaa semmoista limaa irrottavaa poretta ja jos ei auta niin lääkäriin. Alkoi huolestuttamaan ja turhauttamaan kun koko ajan saa köhiä.
Hoitajani huolehtii ainakin minusta kun laittoi tekstarin ja kertoi että maanantaina olisi aika ja lupasin mennä. Voihan siellä käydä vaikka ei hyötyä olisikaan.
Iltapäivästä oli ihan kaunis sää mutta nyt ei viitsi enää lähteä mihinkään tai tehdä mitään vaan menen telkkarin ääreen.

Ostin just Lauri Ylösen uuden levyn ja voi jee miten täällä kaiuttimet hyppii tasajalkaa 😀 Aiiiivan mahtavaa. Naapuri on töissä ja saan kuunnella niin kovaa kuin tuutista lähtee. Tuntuu että nyt tietää mitä on intensiivinen kuunteluelämys. On tuossa muitakin levyjä, ei kun soimaan...

musiikin kuuntelu ja popittaminen joskus onkin ihanaa. Mä välillä kans laitan musiikin täysillä. Sit lauleskelen mukana ja jotain. Tulee sellainen hyvä tunne. Mut sit siinä on huonokin puoli, jos laittaa väärän kappaleen soimaan, tulee huono fiilis ja surullinen olo.

Kiva että olet saanut ittesi hoitajalle. Se että olet limainen kurkusta, on ikävää. Nyt tuntuu taas jokaine olevan sairas, kun koulut alkoi ja bakteerit alkoi jyllää. Ite olen säästynyt vielä, mutta tyttö oli tossa flunssas jo.

Yritä pärjäillä ja jaksella

Heippa
Joo kyllä seuraan kirjoituksiasi ja minä myös ajattelen sinua ja toivon sinulle
kaikkea hyvää ja hiljakseen mennään elämässä eteenpäin.
Musiikki on todella hyvä harrastus ja minä kanssa kuuntelen musiikkia
ja saan siitä paljon voimaa ja musiikissa on sanomaa kun kuuntelee
laulut tarkkaan.
Kaunista loppu kesää sinulle

Kiitos saloka ja volvomies, olette ihania kun vastaatte minulle 🙂🌻

Juuri nyt on tosi paha olla. Olen saanut lisää vihaa sisääni ja ihmettelen kuinka paljon sinne sitä mahtuu. Miksi aina vaan saan selkäsaunan vaikka en tarkoita pahaa.
Olen istunut terassilla itkemässä koko illan keinussa peittoon kääriytyneenä, kuin turvassa sen suojassa. Istun siellä käpertyneenä auringon paistaessa naamaan mutta ei sydämeen ja kuuntelen sirkkojen soittoa vaikka se tuntuu kuin sumussa olisi eikä sekään lohduta. Vihaan erästä ihmistä pohjattomasti ja voimaton viha on kaikkein paha. Ei saa purettua sitä mihinkään. Ja vihaan sitä että olen niin heikko ja otan kaiken niin itseeni. Miten paljon mahtaa mahtua vihaa yhteen ihmiseen? Ratkeanko joskus.
Yritin soittaa kriisipuhelimeen monta kertaa mutta on varattu. Taitaa olla meitä tarvitsijoita muitakin. Oletteko te muut soittaneet sinne? Minkälaisia kokemuksia?

Minä soitin kerran valtakunnalliseen kriisipuhelimeen ja se oli todella heikko kokemus, valitettavasti. Olin lähtenyt kotoa kävelylle itsemurhakirje taskussani ja olin jo suunnitellut tosi tarkkaan, miten ja missä sen teen niin, että se varmasti onnistuu. Silti vielä matkalla tapahtumapaikalle ajattelin, että onko itsemurha kuitenkaan oikea ratkaisu. Niinpä soitin sinne kriisipuhelimeen. Se ihminen ei tajunnut ollenkaan, kuinka vakava paikka oli. Tai ehkä tajusi, muttei osannut auttaa. Sanoi vain, että kyllä se kävely varmaan auttaa ahdistukseen. Sanoin, ettei muuten auta. Olen sen verran paljon viime aikoina kävellyt. Ja että olen muuten nyt matkalla tekemään itsemurhan. Ei osannut sanoa mitään. Niinpä lopetin puhelun ja menin metsään ja otin lääkkeet ja menin hankeen makaamaan. Puhelimen suljin. Parin päivän päästä aloin heräillä sairaalassa. Ei ollut siis mitään apua ainakaan tuolla kertaa kriisipuhelimesta. Toivottavasti siellä on myös ihmisiä, jotka todella osaavat auttaa. Ja toivottavasti joku muu on saanut sieltä apua.

Ytritän kovasti miettiä, miten voisi tuota voimakasta vihaasi helpotettua, mutta en oikein tiedä. Kuulostaa siltä, että sen intensiteetti on kutakuinkin sama kuin minun kokemallani voimakkaalla itseinholla, enkä kyllä tiedä, mitä sillekään tekisi.

mä en ole soittanut kertaakaa kriisipuhelimeen, joten en voi kommentoida siihen.

Vihaasi, en voi sellai auttaa. Mutta voin sanoa tai ehdottaa jotain. Tosin se alkaa tuntuu kohta painostukselta ja ahdistavalta. Mutta sitä en tahdo tehdä. Joten annan olla.

Yritä jotenkin jaksaa. Yritä puhua hoitajalle. Onko ne lääkkeet ihan mahottomuutta? Edes pienen pieni annos?Jos ne auttaisi ahdistukseesi. Jos joku muu lääke, mikä ei aiheuta sivuoireita?

Hei NA ja Repukka.
Viha mikä minussa ajoittain kuohahtaa on vahvaa.
Jos suhteuttaa siihen miten kiltti on ollut elämänsä ajan - ottanut vastaan ihmisten loukkaavia asenteita, tuomitsevaa suhtautumista, arvostelevia seurasta ulosjättämisiä, ylikävellyksi tulemisen kokemuksia, tyhmiä ohjeita joilla on tähdätty vaan naurunalaiseksi tekemiseen - niin sen kaiken kun on päästänyt sisäänsä sisimpää haavoittamaan, suhteutettuna siihen viha on valtavaa jos se pääsee täyteen voimaansa. Koko elämä on pitkä aika kun matkamittari on näissä lukemissa.
Oppia käsittelemään sitä vihaansa vie kai toisen puoliskon elämästä jos tähä'n mennessä elämä on ollut sitä mitä se on ollut.
Näinä aikoina käy suru yli pään minulla.
Se mikä on ollut itsentuhoamisenhalua kaiken menetysten jälkeen, on kuitenkin terapian myötä alkanut muuttua itsen rakentamisen vuosikymmeniksi.
Liikun, syön, toimin, teen työtä, jossa olen avoin ihmisten vuorovaikutuksille,
illat kuuntelen vaan koneen kohinaa kun voimat nyt päivisin niin täysin kulutetut.
Terapia jatkuu kai hamaan hautaan, mutta se ei ole enää terapeutin varassa, vaan sain eväät työstää itsekseni hankaliakin tunnetiloja.
Samaa toivon teillekin, että terapia antaa teille syvän avun, jos teillä on mahdollisuus terapiaa saada.
Omistautukaa siihen työskentelyyn niin täysin kuin vaan voitte.
Jos teillä on läheinen joku, jonka kanssa voitte kokea ymmärretyksi tulemista, se on myös terapiaa.
Nämä kaikki mitä täällä jaamme tyhjentää meitä sellaisesta kuormasta, josta on jo aika luopua.

Kiitos saloka ja erakoksiko.

Saloka, voit kyllä kertoa mitä ajattelet asiasta.
Olen vaan niin täynnä vihaa että tuntuu ettei mikään siihen auta. Tai voisin hankkia nyrkkeilysäkin 🙄 ja kuvitella että siinä on ihminen ja asia jota vihaan. Olisi turvallinen tapa "antaa takaisin". Tuo ihminen/ihmiset ei ole edes sen arvoinen että haluaisin tuhlata elämääni tuntemalla vihaa.
Tuntuu väärältä kun oikeudenmukaisuus ei toteudu. Sitä tapahtuu maailmassa koko ajan mutta omassa elämässäni myös ja on tapahtunut aina. Mitä muuta se voi saada aikaan kuin vihaa. Toinen vaihtoehto mielestäni olisi alistuminen mutta sitä en halua. Olen tehnyt sitäkin mutta sekin synnyttää vihaa kun sisimmässään kapinoi sitä vastaan että aina ja aina joutuu kokemaan vääryyttä. Olen alistunut niin kauan että sitä en tee enää, vaikka tulisi takkiin.

Lääkitys ei ole ratkaisu tähän. Jos sitä yrittäisi lääkkeillä poistaa niin ainut tapa olisi se lopullinen. Miksi minun pitäisi alistua elämään mömmöissä samalla kun loukkaajani jatkaa iloisesti elämäänsä vähät välittäen minun tunteistani. Eikä ne auta ja se taas saisi tuntemaan vihaa kun joutuisi niin tekemään. Ollaan kai kierteessä.
Ja jos voisin niin kostaisin kokemani kaksinverroin. Ja sitten tietysti olen monen mielestä hirveä ihminen kun haluaisin kostaa. So what... minä olen tällainen ja kelpaan niille keille tuntuu tarpeelliseksi kelvata eli omalle perheelle.

Tuonne kriisipuhelimeen tuli soitettua kun viimein pääsin linjoille. Apua en saanut, yksinpuhelu ei ole sitä mitä ihminen etsii kun on hätä ja haluaa jutella jonkun ihmisen kanssa. Olen soittanut ennen pari kertaa ja edellisellä kerralla oli puhelimessa tosi mukava ihminen joka oikeasti puhui ja otti kantaa siihen mitä kerroin ja oli minun puolellani. Sellainen joka puhui kun itse en tiennyt mitä sanoa kaiken tunteen myllerryksessä.

NA, mulla on tällä hetkellä sisälläni kunnon sekamelska. Vihaa, väsymystä, huolta ja kaikkea.

Äiti ja isä ei olis saanut hommata 2 lasta, kun ei ne voi niitä pitää tasavertaisina. NÄin taas kuinka mut voi heittää syrjään kun roskasäkki. KUinka mua ja tyttöä syrjitään ja pidetään arvottomana. Tyttö ei siitä vielä ymmärrä, mut mä ymmärrän.
Olen tällä hetkellä vihainen äitilleni. Isälle en pysty olemaan koska tiedän minkä verran hän mua rakastaa ja kuinka paljon mä häntä rakastan. Meidän väliin ei tule kun kuolema. Mutta äiti saa mun veren kiehumaan sisuskalussa.

Olen samaa mieltä ehdottomasti että kaikki lapset pitää olla yhtä hyviä vanhemmille jos niitä tekee.
Itse olen tavallaan ainut lapsi koska veljeni oli kehitysvammainen ja laitoksessa ja kuoli siellä parikymppisenä, ollen minua 6 vuotta vanhempi. Toisaalta, olisin mieluusti ollut ainut lapsi juuri siksi kun hän oli vammainen. Kuulin äitini suusta lauseen jota en unohda ikinä. " Veljesi ei olisi koskaan tehnyt noin..."Aika julmaa sanottuna lapselle. En muista mitä tulin tehneeksi silloin, ei voi tietää mitä pahaa veljeni olisi tehnyt kuten lapset joskus tekevät kun oli vammainen.
Sosiaalihoitaja sanoi äidilleni että tervettä lasta hänen tuli rakastaa eikä sairasta... no, ainakin tunnen jääneeni jotenkin jalkoihin enkä ollut riittävä. Molempia kuuluu rakastaa mutta yhtä paljon eikä toisen kustannuksella. Olen kyllä aina kaivannut sisaria mutta terveitä joiden kanssa olisi voinut kasvaa. Mutta ei se sitten aina toimi, kuten ei sinulla saloka ☹️

Valoa elämääsi 🙂🌻 vaikka syksy pimenee ja mieli on välillä musta niin muista että aurinko on olemassa.

NA, kiitos.

Olen miettinyt, miten moni lapsisessa perheessä oikein pystytään rakastamaan lapsia, jokaista.
Tyttö on ruinannut sisaruksia, mutta kerran päätin ottaa asian puheeksi. Sanoin hänelle jos hänelle tulee sisar, niin mistä kaikesta hän joutuu luopuu ja mitä saa tilalle. Hän sitten päätti, ettei vielä ehkä halua enää sisarta. Asiasta ei olla keskusteltu enää sen jälkeen.
Kyl mä pystyisin rakastamaan vaikka 10 lasta yhtäaikaa.

Taas elämä potkii päähän 😭
Olen malliesimerkki siitä mitä tarkoittaa murphyn laki. Kaikki menee pieleen mikä voi mennä pieleen.
Olen umpikujassa asumiseni kanssa.
Aina kun luulen että tunnelin päässä näkyy valoa niin elämä tulee ja paiskaa sen luukun kiinni ja taas hortoilen pimeässä. Toivon että tämä loppuu pian. En jaksa enää loputonta rämpimistä tässä pettymysten suossa.
En tiedä mistä saisin apua, en mistään. Olen täynnä raivoa ja pettymystä elämää kohtaan ja sitä mitä se minulle on tarjonnut. Mikään ei kannata koska ei onnistu kuitenkaan.