Eihän alfauroksiin törmääkkään paljoa, äärimmäisen harvoin ehkä, koska tuollaisia miehiä ei vain paljoa ole. Tuontyyppisiä miehiä vain on todella vähän, sellaisia ei ole lähelläkään jokaisessa kaveriporukassa. Harkimo ja Gates eivät ole minkäänlaisia alfauroksia. Alfauros saa sen johtajan paikan aina porukassa, kyse ei siis ole mistään virallisesta johtajan nimikkeestä. Eli minkään firman pomo ei ole mitään alfaurostyyppiä. Hänelle se johtajan virka on vain virka, ei välttämättä ole siinä mikään kovin hyvä edes.

Alfauros tarkoittaa siis sellaista henkilöä, jota muut haluavat seurata. Omalla olemuksellaan, miehisyydellään, esimerkillään, johtajuudellaan, jne. saa sen johtajan paikan porukassa. Se on siis henkilö, jota muut haluavat kuunnella ja jonka jutuista muut ihmiset ovat kiinnostuneempia kuin muista ihmisistä.

Julkkiksetkaan eivät ole alfaurosta nähneetkään, se suosio perustuu siihen kuuluisuuteen. Ja tuo kertomasi yritysjohtaja on todella kaukana mistään alfauroksesta. Alfauroshan ei välttämättä edes halua johtaa ketään, mutta ihmisiä kuitenkin kerääntyy hänen seuraansa, hänestä huomataan jo pitkältä, että tuossa ihmisessä vain on sitä jotain. Ihmiset huomaavat sen jo todella pitkältä. Se karisma ja puoleensavetävyys vain on sen verran vahvaa.

Alfauros ei siis esitä yhtään mitään, on vain sitä mitä on. Monet sitten pyrkivät ottamaan sen paikan, mutta se vain ei onnistu. Se paikka saadaan muilta ihmisiltä. Monet esittävät jotain oikeasti paljon parempaa kuin ovat, alfauros on sitä koko ajan jo luonnostaan. Hänen ei tarvitse taistella naisista, alkoholista, johtajanpaikasta, ihmissuhteista, hänen ei tarvitse käydä mitään kilpailua, ne annetaan hänelle. Monet porukassa pyrkivät saamaan tällaisen miehen huomiota. Kyse ei siis ole todellakaan mistään firman virallisesta johtajan tittelistä, josta saatetaan käydä kovaakin taistelua. Alfauros on sillä paikalla, koska kuuluu sinne.

Itse ottaisin sekä ulkoisen että sisäisen miehekkyyden, koska ne täydentävät toisiaan. Vaikka sisäinen miehekkyys onkin tärkeämpää, niin se ulkonäkö täydentää sitä ja tuo enemmän uskottavuutta.

Komea ääni ei takaa auktoriteettia, jos sanoma on kuin kananpojalla, totta. Mutta jos on komea ääni, sanoma kuin miehekkäällä miehellä ja seisoo sanojensa takana, niin silloin vasta se homma on hyvä.

Eiväthän kaikki naiset pidä alfauroksista, mutta homma meneekin niin, että alfauroksista ollaan yleisesti ottaen erittäin kiinnostuneita. Koska alfauros saa miestenkin keskuudessa aina sen johtajan paikan, hän edustaa sitä laatua. Ja naiset tietenkin pitävät laatumiehistä. Naiset pitävät johtajan taidoista, esimerkin antamisesta muille, jne. Jos muut miehet haluavat seurata alfauroksen esimerkkiä, hän on silloin vallitseva ja hallitseva mies. Vaikka on tietenkin naisia, joita ei niin se alfauros kiinnosta, niin se ei ole ongelma eikä mikään. Alfauroksista kun ovat muutkin ihmiset kiinnostuneita. Tuolle inttikaverilleni kun ei todellakaan kelpaa ketä vain, hänellä riittää todella paljon niitä kauniita ja fiksuja laatunaisia. Eikä minullekkaan yhtään sen vähempi riitä. Eri asia, jos minustakin olisi ne kauniit ja fiksut laatunaiset kiinnostuneet, niin sitten ehkä. Tuolla tyypillä se onkin aivan päinvastainen juttu. Hänellä riittää vientiä, hänellä on vaihtoehtoja, hänestä ovat kiinnostuneet juuri ne halutuimma, kauneimmat ja fiksuimmat naiset.

Aiemmassa viestissäni kerroin, että se ei todellakaan ole minkäännäköinen automaatio, että kun itselläni olisi hyvä itsetunto, niin olisin joku alfauros. Se ei millään mittarilla ole minkäänlainen automaatio. Kuten sanoin, niitä todellisia alfauroksia on äärimmäisen harvassa, todella harvassa. Ja kuitenkin aika monella miehellä on hyvä itsetunto, mutta ovat äärimmäisen kaukana mistään alfasta.

Ja alfauros on aina se hallitseva persoona. Hän on se johtaja. Hän on se suunnannäyttäjä, hän on se porukan kiinnostavin mies. Ihmisten keskuudessa se alfauros on nimenomaan kaikkea muuta kuin öykkäröivä ja meteliä pitävä. Apinoiden keskuudessa asia voi olla noin, mutta ihmisten keskuudessa juuri kaikkea muuta.

Tarkoita varmaankin noita kännipäissään ravintolassa örveltäviä miehiä? Tuon tyyppiset miehet vain ovat mahdollisimman kaukana mistään alfauroista, äärimmäisen kaukana, samoin kuin jotkut firman pomot. Niillä on erittäin vähän tekemistä minkään alfauroksen kanssa. Niissä ei ole oikein mitään samaa.

Kuten olen aiemminkin jo täällä kertonut, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tuo Armadillo-dokumenttielokuva tanskalaisista rauhanturvaajista. Todellisia henkilöitä kaikki. Joukon johtajana toimii Rasmus niminen erittäin miehinen ja miehekäs mies. Johtaa 100: sotilaan tukikohtaa omalla olemuksellaan, esimerkillään, miehekkyydellään, karismallaan, osaamisellaan, jne. On saanut erittäin suurta arvostusta ja kunnioitusta muilta sotilailta. Kykenee toimimaan äärimmäisen vaikeissa sotaolosuhteissa esimerkkinä kaikille muille sadalle sotilaalle.

Elokuvan lopussa kertoilee erittäin fiksuja juttuja muille, ottaa porukan haltuunsa, näyttää esimerkkiä, muut pystyvät ainoastaan vain seuraamaan häntä. Tuossa on tietysti se, että hänellä on virallinen virka olla johtajana, mutta tuollainen tyyppi saa sen johtopaikan ihan ilmankin sitä. Siinä on sitä todellista alfaurosta. Sekä miehinen että sisäinen ulkonäkö ovat erittäin paljon edustettuina.

Omaa erittäin miehekkään ulkonäön, erittäin miehekkään äänen, on erittäin suorasanainen ja suoraselkäinen, erittäin johtajatyyppinen, sanoma ja jutut ovat erittäin miehekkäitä ja aikuismaisia, tietää mitä puhuu ja seisoo sanojensa takana, omaa huumorintajua, kykyä johtaa suurta porukkaa äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa, jne.

Eli kuten tuosta näkee, niin tuollaisia miehiä on äääääääärettömän harvassa. Eihän hänkään täydellinen ole, mutta kun vertaa ihan normaaleihin miehiin ja hieman parempiin ja laadukkaampiinkin, niin ero on erittäin suuri. Tuollaiseen ei vain pysty kuin aniharva mies. Hän ei näyttele, hän ei esitä, hän ei uhoa, ei mitään. Omana itsenään saa niin kovaa arvostusta ja kunnioitusta, mitä monet miehet eivät saa edes yhteensä.

Kyse on tässä siis siitä, mitä saa ihan synnynnäisyydessä. Tiettyyn pisteeseen asti miehinen ulkonäkö ja miehisyys, karisma, luonnollinen vetovoima, jne. Joitakin juttuja voi parantaa, mutta paljon tulee ihan äidinmaidosta.

Ja eihän siitä mitään iloa olisikaan, jos ihmiset pitäisivät minua fiksuna, vaikka en sitä olisikaan. Mutta siitä tietenkin olisi, jos ihmiset pitäisivät minua fiksuna ja olisin myöskin sitä.

Ja noista seksisuhteista, niin eihän seksisuhteiden osalta olekkaan mitään väliä, vaikken kykenisikään mihinkään pitempään suhteeseen, kysehän onkin niistä lyhyemmistä suhteista.

Tuosta alfauros-jutusta tuli mieleen yksi hyvä kuvaus, mitä sanottiin, eli kun alfauros on paikalla, niin kukaan muu ei ole mitään sen rinnalla. Eli on se sitten ravintola, työpaikka, harrastukset, jne. niin se alfauros on se mieshenkilö, joka saa sen kaiken muiden arvostuksen ja kunnioituksen. Se ei ole mitään virallista virkaa, kuten firman pomot. Eihän se tarkoita mitään johtajuutta olla firman pomo. Ei sellainen henkilö välttämättä osaa olla johtajana, eikä saa välttämättä muiden arvostusta ja kunnioitusta.

Se firman pomona oleminen on vain pelkkä virka, ammattinimike. Mutta todelliset alfaurokset pyyhkivät näillä lattiaa, koska heillä ei ole mitään tekemistä alfauroksen kanssa. Sama kuin jotkut itsestään mölyä pitävät ääliöt, uhoavat tyypit. Alfauros on aina kaikkea muuta. Hänen ei tarvitse pitää mitään ääntä mistään, eikä uhota mistään. Hän on saanut sen kaiken kunnioituksen ja arvostuksen jo aikaa sitten.

Firmassa se johtajan paikka otetaan, alfaurokselle se annetaan tai luovutetaan. Siitä paikasta ei siis käydä mitään valtataistelua.

Sitten toinen asia lavatanssit, joissa olin äsken. Paikalla on paljon sekä nais -että miesväkeä. Paljon kaikenlaista. Mutta yksi mies saattaa olla se, ketä kääntää jokaisen naisen pään, yksi tietty mies voi olla se, ketä on yhtäkkiä se kaikista halutuin mies. Ne kaikki muut miehet jäävät täysin sen yhden miehen varjoon. Yhtäkkiä naiset ovatkin kiinnostuneet joukolla tästä miehestä. Ilman mitään julkkisjuttua, ilman että on minkään firman pomo, jne. Se karisma, ulkonäkö, miehisyys, kaikki se saa naisten mielenkiinnon heräämään ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Hänet halutaan tanssimaan, hänen seuraansa halutaan, jne.

Eihän tässä naiset mitään sen vakavampaa välttämättä halua, mutta tämän miehen seuraa kuitenkin halutaan. Hänestä ollaan kiinnostuneita. Jännä juttu, kuinka yksi mies voi olla sen verran haluttava naisten silmissä. Minusta ei ainakaan oltu kiinnostuneita, kun paikalle menin. Tietenkään, koska minussa ei ole samanlaista ulkonäköä, miehisyyttä, luontaista vetovoimaa, karismaa, jne.

Moni ei edes ymmärrä sitä, millaista tuo karisma voi olla. Joku mieshenkilö vain on jossain ja heti muut ihmiset, vaikka eivät edes tuntisi kyseistä henkilöä lainkaan, vain aistivat sen, että tuossa miehessä vain on jotain vastustamatonta. Joskus vain käy niin, että joku tuntematon mies vain tulee paikalle, niin heti ollaan kiinnostuneita. Eihän tuo mihinkään parisuhteeseen vie, eikä sillä ole mitään väliäkään. Oleellista on vain ja ainoastaan se, ettei minulle koskaan käy niin. Ei minua tullut ketään hakemaan koko illan aikana koskaan. Kun taas jotain oikeasti puoleensavetävää miestä tullaan hakemaan koko ajan naisten toimesta, koska viehättää naisten silmää erittäin paljon.

Joku mies tulee jonnekkin paikalle, niin saattaa olla, että vain tervehditään. Kun taas sitten mies, jolla on karismaa vaikka muille jakaa, luontaista vetovoimaa paljon, miehekkyyttä runsaasti, jne. niin hänestä ollaan heti ensisilmäyksestä kiinnostuneita. Se koko olemus vain heijastaa sitä kaikkea sellaista, mistä naiset ja sitä kautta muut ihmiset pitävät.

Kuten sanoin, niin tuosta ei välttämättä mitään sen pidempää suhdetta tule, mutta ei tarvitsekkaan tulla. Oleellista on vain se, etten minä ole sellainen, joka heti ensisilmäyksestä kiinnittää muiden ihmisten huomion. Minä en ole sellainen, joka saa naisten kiinnostuksen heräämään heti kun tulen heidän näköpiiriinsä.

Tuon ensisilmäyksen päälle kun omistaa sitä fiksuutta, huumorintajua, avoimuutta, suoraselkäisyyttä, oikeaa miehistä sanomaa, jne. niin siinä on se, mitä tarvitaan. Se ulkoinen että sisäinen komeus on sen verran suurta, että naisten huomio on taattu.

Ulkoisilla avuilla saadaan heti se muiden mielenkiinto heräämään, sisäisillä avuilla saadaan se mielenkiinto suurenemaan erittäin suureksi.

Tuollaisia miehiä vain on ehkä se yksi tuhannesta, mutta oleellinen juttu onkin se, että minä en ole sellainen. Hyvällä itsetunnolla, omana itsenään olemalla, jne. ei pääse lähellekkään tuollaista miestä, ei lähellekkään. Omana itsenä oleminen auttaa vasta silloin, kun se ihan oikeasti vetää ihmisiä magneetin lailla puoleensa.

Voit olla vaikka kuinka oma itsesi, mutta et kuitenkaan ole mikään alfauros. Voit omata myös vaikka kuinka hyvän itsetunnon, mutta kuitenkaan et välttämättä ole alfaurosta nähnytkään. Samoin voit käydä ahkerasti salilla, panostaa vaatetukseen, jne. mutta siltikään et pääse yhtään sen lähemmäksi mitään alfaurosta.

Omana itsenään oleminen on aina tärkeää, mutta ei se tarkoita, että naiset olisivat joukolla kiinnostuneita, olisit porukan ylivoimaisesti halutuin mies, olisit muita porukan miehiä ylempänä, jne. Olisikin helppoa, jos se olisi niin.

Vielä siitä, että eihän siitä mitään hyötyä olekkaan, että muut pitävät minua fiksuna, vaikken olisi sitä. Hyötyä sen sijaan olisi siitä, että minua pidettäisiin fiksuna ja myöskin olisin sitä, tietenkin.

Sitten toiseen asiaan, eli tanssilavoihin, joissa äsken olin. On erittäin jännä juttu, että kun jonkun, tietynlainen mies tulee paikalle, niin yhtäkkiä naisten mielenkiinto kohdistuu juuri tähän mieheen. Eli tarkoittaa, että tämä yksi mies on ylitse muiden siellä tanssipaikassa. Hän on se halutuin. Hänellä on karismaa eli luontaista vetovoimaa, miehisyyttä, ulkonäköä, jne. Hän on se paikan tavoitelluin mies.

Eihän tuosta mitään sen vakavampaa seurustelusuhdetta synny, mutta ei ole millään tavoin tarviskaan, tanssipaikkahan se onkin. Mutta kuitenkin, yksi mies on naisten silmissä ylitse muiden. Mistähän tämä johtuu? Nimenomaan siitä puoleensavetävyydestä. Ei välttämättä ole mikään alfauros, mutta on kuitenkin siitä huolimatta se paikan halutuin mies ja kiinnostavin mies. Häntä kutsutaan tanssimaan, hänen luo tullaan juttelemaan, jne. Minua ei kertaakaan tultu kysymään tanssimaan, ei kertaakaan, minun luokseni ei tultu kertaakaan juttelemaan. Kyse ei ollut mistään julkkishenkilöstä eikä firman pomosta.

Ja turha sanoa, että menisin kohteliaana miehenä itse, eihän tuonkaan miehen tarvinnut. Siinä on valovuoden mittainen ero, että tarvitseeko miehen ottaa kontaktia, vai ottavatko naiset itse. Se ei ole millään lailla sama asia, ei millään. Jos toisesta miehestä ollaan niin paljon kiinnotuneita, että hänen paikalla olonsa huomataan heti, hänestä ollaan yleisesti kiinnostuneita ja hänelle tehdään aloitteita, siinä on todella suuri ero. Yleisesti ajatellaan, että miehen pitäisi tehdä se kontakti, mutta nyt onkin kyseessä sen verran puoleensavetävä mies, että naiset tekevät aloitteita.

Ei minua kiinnosta mennä yhtään kenenkään naisten luokse, kun ne ihan yhtä hyvin voisivat tulla minun luokseni, jos olisin paaaaaaaaaljon puoleensavetävämpi mies.

Ero onkin siinä, että toisten miesten täytyy nähdä erittäin paljon vaivaa sen eteen, että saavat naisseuraa. Toisten taas ei tarvitse paljoa edes vaivautua, riittää että tulee paikalle, niin ollaan kiinnostuneita.

Eihän tuossa paikassa mitään sen vakavampaa synny, mutta ei tarvitsekkaan. Sehän on tanssi ja seurustelupaikka. En minä siellä ole mistään parisuhteista kiinnostunut, vaan seurasta. Ja vaikka se kuinka menisi etiketin mukaan, että mies hakee naista tai että mies tekee aloitteen, niin en tee todellakaan. Tuonkin miehen luokse menee naisia tekemään seuraa, haluan myös itse vastaavaa. Jos jään ilman naisseuraa, niin sitten jään. Ei voi mitään. En ole tarpeeksi hyvä siihen hommaan. Siihen touhuun on paaaaaaaaaaaaljon parempiakin miehiä kuin minä.

Tuosta omana itsenään olemisesta, niin joku saattaa olla tilanteessa kuin tilanteessa täysin se oma itsensä, mutta tulos on kuitenkin se, että niitä ihmisiä ei pyöri ympärillä magneetin lailla, naiset eivät tee aloitteita, jne. Jos se omana itsenä oleminen on toisten mieleen erittäin paljon, niin siitä on silloin hyötyä. Ihminen voi olla oma itsensä joka paikassa, mutta on äärimmäisen kaukana mistään alfauroksesta. Todella kaukana. Jollakin miehellä voi olla todella hyvä itsetunto, mutta siltikään tämä mies ei vedä naisia puoleensa magneetin lailla.

Joten nuo kaksi asiaa ovat silloin vasta hyviä, kun ne muut asiat ovat kunnossa. Vaikka kuinka täällä sanottaisiin, että minussa on hyviä puolia, totta. Aivan varmasti on paljonkin hyviä puolia, tiedän sen. Mutta ei kiinnosta yhtään tässä vaiheessa. Ei kiinnosta ei yhtään. Ne ovat tässä tapauksessa täysin toissijaisia.

Mieluummin sitten jäädä kokonaan ilman kuin tyytyä johonkin vähempään.

Mielenkiintoista! Kerrohan asiasta vähän tarkemmin!

No hyväksy, että asia on sitten näin, eikä muuksi muutu. Pääset helpommalla. Toteutumattomat halut ja toiveet luovat tuskaa ja kärsimystä - toimi kuten sanot: antaa olla.

Ratkaisu ei vain ole siinä, että antaa asian vain olla. Jos kerran toteutumattomat halut ja toiveet aiheuttavat kärsimystä, niin asiaa ei voi vain antaa olla. Itse vain haluaisin olla sentyyppinen henkilö ja kaikki, mitä en ole, on minulta itseltäni pois.

En minä halua toimia minkään omien vahvuuksieni mukaan tai halua hyväksyä itseäni tällaisena. En todellakaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos ne vahvuudet olisivat täysin päinvastaisia tai eri tyyppisiä kuin nyt on, niin siinä tapauksessa tietenkin.

Siinä, että hyväksyisin itseni tällaisena, on samaa kuin itseään huijaisi. Se on sitä itselleen häviämistä. Kun ei ole niin hyvä kuin haluaa tai tavoittelee, niin tyytyy sitten vähempään. Sitä en missään nimessä halua tehdä, on se sitten kuinka rankkaa tahansa. Mieluummin surkuttelee sitä, kuinka huono on verrattuna niihin parempiin miehiin, kuin tyytyy tähän. Se on nimenomaan sitä häviämistä. Ei sillä ole mitään merkitystä, mitä muka häviän sillä, että surkuttelen koko ajan. En kuitenkaan kykene ikinä enkä koskaan olemaan sitä, mitä haluan tai mitä toivon.

Mutta sillä että valitan, näytön koko ajan itselleni, mitä haluan olla, mitä menetän sillä, etten ole niin hyvä kuin ne paremmat miehet, jne. Etten ole niin suosittu kuin ne halutuimmat miehet, etten voi olla yhtä komea, luonnollisen fiksu, omaa tämän enempää luontaista vetovoimaa ja karismaa, omista miehisiä geenejä tämän enempää, jne.

Se on sitä häviämistä, että tyytyy johonkin, kun ei parempaa saa. Toisten ei tarvitse tyytyä vähempään, koska saavat enemmän. Ja vaikka en saisikaan enempää, niin en siltikään tyydy yhtään sen vähempään. En todellakaan.

Eli ei asiaa voi vain antaa olla. Se kaikki, mitä minä en ole, on minulta, toiveiltani, haluiltani, unelmiltani, jne. pois. Se on kaikki pois, se mitä minä en ole. Ei minulla ole niitä vahvuuksia, joita haluan, joten tämän hetkiseni vahvuudet ovat minulle aivan yksi ja sama juttu.

Mieluummin sitten vain elän unelmassa koko ajan, kuin tyydyn tähän. Se, että yksi nainen olisi minusta kiinnostunut, niin aivan sama minulle. Ei kiinnosta niin yhtään vähääkään. Tai että minulla on vahvuutena joku kirjoitustaito. Totta on, olen myös omasta mielestäni erittäin hyvä kirjoittamaan, mutta tuo taito on täysin toissijainen minulle. Jos muut asiat olisivat kunnossa, niin tietenkin kirjoitustaito olisi yksi hyvä lisä. Mutta tällä hetkellä on aivan sama itselleni, kuinka hyvin tai huonosti kirjoitan.

Hei Alfan etsijä itsestäsi - J88.

Ole sitten Beetta - sekin on ihan jeesMies.
🙂

Beetasalpaajista on todella pulaakin jos jollain läheisellä daamilla pumppu todella tilttaa, oikeasti!

- en tarkoita tätä pahalla sanoa, vaan hiukan kevennystä jos itsellesi soisit:-)

Vaadit paljon ja jostain ne vaatimukset ovat sinuun sisäistyneet.

Itse vaan olen oman elämäni alfa-maailmaa miettineenä saanut todeta, etten muutu mistään kohdin ellen hoksaa että minussa oisi muutokseen tarve.

Sen alfa-ongelman kimpussa ahdistuksista toisiin kulkeneena valoa on alkanut koittaa vasta saavutettuani pimeistä pimeimmän kohdan, jossa löytänyt jotain: totuuden: tarvitsen
halua
muuttua päästääkseni siihen Alfa-maailmaan jota janoan.

Tiedostaessani tarpeen, sekään ei ole ollut yksinkertaista kun minussa on jäytänyt piinaava pakkomielle, tulla joksikin ideaaliksi jota ei oikeasti ole.

Ei ole ollut yksinkertaista kun olen omasta ajatusmaailmastani tiukasti kiinni pitävä tyyppi.

TIedostettuani - uskallettuani myöntää itselle - olen kuin ottanut jotain uuden idun alkua vastaan - ja sehän on vaarallista mitä ei tunne.

Tunne vaarasta pitää jumissa kiinni.

Kai se on itsesuojeluvaistoa?kin?Sekin?

Itseä pitää kuulla, mutta saa kuulla myös sellaista johon luottaa.
Ja omia uskommuksiaan on hyvä kyetä aina aika ajoin uudelleen arvioimaan. Solutasollakin meissä tapahtuu muutosta kaiken aikaa. Miksei myös tahto- ja tunnemaailmassa järjestä puhumattakaan?

Yksin Omaan Järkeen ja tahtoon vetoaminen ei täysin vie perille.

Tunne - asiasta - on niin vahva, ja siksi koska se niin jostain syystä tärkeä, siitä ei voi antaa tuumaakaan periksi.

Tiedostettua ja myönnettyä olevani kenties vaikka hippasenkin altis Alfa-ominaissuksista joillekin,
my ö n n e t t y ä n i itselle(!) että tarvitsen jotain uutta luovaa elämän asenteessa tarkennusta
/säätämistä?/

vasta silloin olen alkanut avautua
vastaanottamaan
niitä minulle suunnattuja tsemppiviestejä joiden sanoma on pähkinänkuoressa pääasiassa:

"olen hyvä - tällaisenani riitän tässä maailmassa".

(Niinkuin Juha Siira sanoo kirjassa Tunnetreenillä tasapainoon: "Hyväksyn itseni puutteista ja vajavuuksista/heikkouksista/vaatimuksista huolimatta" )

Ja sinä haluat jatkaa saman kelausta vielä seuraavat 30 sivua?niinkö?

Perusteellinen mies olet!

Tsemppiä ja voimia syksyyn ja seuranhakuun!

Kyllä sinusta hyvän alfan itsestäsi vielä löydät jahka ensin totaalisesti unohdat tuon ankaran urosluokituksen - jos saat katsettasi suunnattua johonkin naiseen, niin että Hän vie jalat sinulta alta, voit kenties alkaa nähdä jotain vaikka näkökulmastasi et olekaan valmis luopumaan, kenties?

Toivon sinulle valoisaa syksyä!

Niin siis alfaa ei kenestä tahansa miehestä vain tule, vaikka ehkä niin haluaisikin. Ei se ole mikään sellainen juttu, että se jotenkin löydetään itsestä. Sellainen joko on tai ei ole, mutta lähellekkään kaikki miehet eivät voi sellaisia olla.

Koska alfa tarkoittaa mieshenkilöä, joka on muiden miesten yläpuolella, joten kaikki eivät voi sellaisia luonnollisesti olla. Ehkä se muutama prosentti miesväestöstä voi olla alfoja. Sitä ei siis löydetä itsestä, vaan sellainen joko on tai ei ole.

Se vaatii mm. luonnollista ja synnynnäistä johtajankykyä, ja sitä on harvoilla miehillä. Sen on siis syntymälahjana saatava kyky ja jos sitä ei ole, niin ei voi mitenkään olla alfa. Yksinkertaisesti. Lähellekkään kaikki yritysjohtajat eivät ole millään muotoa mitään alfoja, vaan ihan kaikkea muuta. Yritysjohtajana toimiminen ei siis liity mitenkään alfaurokseen. Vaan se todellinen alfa on ihan jotain muuta.

Koska jos kaikki voisivat olla alfoja, niin kaikki olisivat samalla viivalla. Mutta alfa onkin niiden kaikkien muiden miesten yläpuolella. Tuollaisesta miehestä vain huomataan, että tuossa miehessä on sitä jotain. Jos alfauros on jossain paikassa, niin muut paikalla olevat miehet eivät ole mitään. Siinä on se määritelmä. Olla muiden yläpuolella.

Voi olla, että riitän tässä maailmassa tällaisena kuin olen, mutta kyse onkin siitä, minkälainen haluan olla. Ja siitä, mitä olen muihin verrattuna. Siitä on kyse. Ei minua kiinnosta vähääkään se, riitänkö tässä maailmassa, vaan siitä, että minkälainen haluan olla. Mitä minä haluan itseltäni, mitä vaadin itseltäni, mitä juuri minä haluan olla, jne.

Harmi vain, että minulla ei ole samoja mahdollisuuksia kuin toisilla on.

Haluaisin olla onnellinen, mutta kun en vain ole.
Haluaisin olla rikas, mutta kun en vain ole.
Haluaisin olla kaunis, mutta kun en vain ole.
Haluaisin olla rohkea, mutta kun en vain ole.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
En kuitenkaan jaksa näistä asioista jatkuvasti valittaa......olen se mitä olen ja se siitä. Voisihan sitä koko elämänsä tuhlata siihen että miettii, miksi minä en voi olla sitä mitä haluaisin.

Tietysti minäkin olen sitä mitä olen, mutta ei se tarkoita, että haluaisin hyväksyä itseäni tällaisena. En halua hyväksyä itseäni tällaisena. Minulla on haaveeni ja unelmani ja olen äärimmäisen katkera ja kateellinen siitä niille miehille, jotka voivat sitä toteuttaa ihan normaalielämässä.

Ei se tarkoita sitäkään, että tyytyisin yhtään sen vähempään. En tyydy. Haluan olla toisenlainen mies ja haluan elää toisenlaista elämää, mutta siihen vain ei löydy valmiuksia tai mahdollisuuksia. Mieluummin sitten valitan ja surkuttelen sitä, kun en ole mitä haluan. Se valittaminen monessa mielessä on se oma turva. Saan valittaa ihan rauhassa omaa elämääni ja sitä, että miksi minulle ei ole annettu samoja mahdollisuuksia kuin joillekkin toisille.

Se, että mietin, miksi en voi olla parempi, sitä juuri minä haluankin tällä hetkellä tehdä. Haluan tehdä sen itselleni aina selväksi, että miksi minulle ei ole suotu samoja mahdollisuuksia kuin niille, joita ihailen, arvostan ja kunnioitan.

Se on ainakin omalla kohdallani juuri häviämistä, se, että tyytyy siihen, mitä saa. Toiset saavat olla sitä, mistä itse haaveilen. Jos en kykene olemaan sitä, niin sitten ainakin valitan siitä. Teen sen itselleni selväksi. Haluan tehdä sen itselleni selväksi. Jos minulta jää elämä elämättä, niin entä sitten? Ei se ole sitä elämää, mitä minä haluan elää. En ole se mies, ketä haluan olla.