Eivät komea ulkonäkö/älykkyys/varakkuus jne jne ole mikään tae onneen. Ei se, että riittää irtosuhteita, ole myöskään tae onneen. Tärkeintä on se, mitä ajattelee, miten maailman ja muut ihmiset kokee, ajatteleeko muista hyvää vai pahaa, mitkä ovat elämänarvot jne. Lakkaa aliarvostamasta itseäsi, ole rohkeasti oma itsesi, niin kyllä sinutkin huomataan ja varmasti löydät vielä sen oikean. Jos ilmaiset katkeruutta ja vihaa muita kohtaan ja aliarvostat itseäsi, ei sinusta kukaan pidäkään kuin korkeintaan säälistä. Anteeksi, että sanon näin suoraan, mutta näin minä uskon.

Totta, mutta eivät myöskään rumuus, tyhmyys, pikkupoikamaisuus, jne. ole nekään mitään hyviä ominaisuuksia. Sehän tässä onkin, että millaista elämää itse haluaisin elää ja minkälaista taas.

Nimenomaan silloin kun olinkin oma tyhmä itseni, niin silloin juuri olikin se pahin aika. Sen tyhmyyden takia jouduin jatkuviin ongelmiin joka paikassa. Nyt kun on huomannut tuon, niin pystyy jotenkin edes kontrolloimaan sitä. Jos nimenomaan olen se oma itseni, niin niitä hankaluuksia on tullut koulussa, opiskeluelämässä, työelämässä, armeijassa, jne. Eli kyllä huomataan, mutta täysin väärällä tavalla.

Tuota on minullekkin sanottu, että se oikea vielä löytyy. Voi olla, että siellä vanhainkodissa sitten jonkun löytää. Mutta tässä tuleekin se, että miksi toisille sattuu olemaan vaikka 100 sopivaa ehdokasta ja toiselle ehkä se yksi? Miksi tuo mies voi ihan vapaasti valita kumppaninsa lukuisista naisista? Miksi minulle ei ole luotu samaa tilannetta?

En tunne vihaa muita kohtaan, vaikka ne olisivatkin haukkuneet minua. Se on ihan aiheellista, koska olen itsekkin huomannut samat asiat. Monta kertaa huomaa jälkikäteen vasta, että kuinka tyhmä on ollut. Jokainen tekee virheitä tietenkin, mutta itselläni nuo kaikki jutut johtuvat siitä, että asuin 12-vuotiaaksi asti äitini kanssa kahdestaan ja jäin kehityksessä monessa asiassa jälkeen. Se on aika lailla tutkittu juttu jo.

Itse ainakin vain haluan olla ihan erilainen ihminen kuin nyt olen, koska kärsin näistä asioista. Kun minulla ei ole miehistä ulkonäköä, fiksuutta, karismaa, jne. niin se vaikuttaa ihan kaikkeen. Itseensä voi suhtautua vaikka kuinka rakastavasti, mutta jos on tyhmä, niin fiksut ihmiset eivät jää jäljelle. En todellakaan halua kuulua mihinkään tyhmien älykääpiöiden piiriin.

Sama noissa naisjutuissakin. Monesti puhutaan siitä, että samanlaiset kumppanit seurustelevat keskenään. Kaunis ja fiksu nainen ei seurustele ruman ja tyhmän kanssa. Naisellinen nainen on kumppani miehisen miehen kanssa. Itsellä olisi ehkä mahdollisuus saada joku työtön alkoholistinainen, kuten yksi kerta tällainen nainen minua lähestyi. Sen verran oman arvon tuntoa on jäljellä, että en tuollaisia huoli.

Jos toisella kerta on mahdollisuuksia saada noita naisia ja olla tuollainen alfauros, niin haluan samat mahdollisuudet. Sen tiedän, että alfauroksia eivät todellakaan ole kaikki. Jos puhutaan miesporukasta, jossa on vaikka alfauros ja 9 muunlaista miestä, niin naiset ovat aina tämän miehen kimpussa. Hänellä on johtajan taitoja, joita esim. itselläni ei ole koskaan ollut. Luonnostaan jo lauman johtaja ja muut seuraavat. Laatumiehiä on aika harvassa, mutta itse en kuulu niihin.

Olen todella kaukana siitä, kun en tällä hetkellä kykene pitämään huolta edes itsestäni ja tavaroistani. Siinä on todella iso ero.

Ja tuo itseluottamus, niin vaikka jollain olisikin hyvä itseluottamus, niin ei se tarkoita, että naiset olisivat perässä. Jos ne muut asiat eivät ole kunnossa. Itseluottamus ei tässä tapauksessa paljoa auta, kun sen lisäksi pitäisi olla ulkonäköä, fiksuutta, miehekkyyttä, jne. Helpommallakin ehkä naisia saa, mutta alfauroksen asemaan vaaditaan aika paljon.

Hei J88. Tulen aina vihaiseksi kun kuulen että lapsuus ei ole ollut sellaista kuin pitäisi. Sinulla on aivan kamala ja todella harmillinen historia ja esimerkiksi muiden lasten kanssa leikkiminen kehittää mm. hahmotuskykyä. Muutenkin lapset ovat melkolailla ongelmanratkaisukykyisiä leikkiessään.

Koska sinun historiaasi ei voi muuttaa, täytyy miettiä miten asiasi saisi hoidettua ja täytyy muistaa, että se vaatii työtä ja paljon. Tekstisi on todella hyvä ja kertoo ongelmasi, joten suosittelen tulostamaan sen ja näyttämään psykologille. Ei ehkä vielä lääkärille koska he eivät osaa reagoida "oikein", tai jos joku niistä osaa niin harvinaista mutta mainiota. Jos et vielä käy psykologilla, mene siis lääkäriin ja sano että et kestä ajatustesi kanssa ja että sinulla on paha olo kokoajan. Älä missään nimessä kokeile ekana lääkkeitä vaan ehdottomasti tarviset puhumista. Lääkärillä käydessä kannattaa mainita hahmotus- ja muista ongelmista, en tiedä onko olemassa esim. Kelan tuella kuntoutusta.

Suosittelen, että vaikka tuntuisi kuinka tyhmältä tai epätoivoiselta, ala käydä salilla. Henkilökohtaisten ohjaajien pitäisi osata hommansa ja aloittaa sen mukaan, mikä kuntosi on nyt. Olet oikeassa siinä, että piirteitään ei voi muuttaa, mutta lihasten ja kunnon myötä särmikäs muoto kasvoillekin muodostuu. Liikkuminen tekee ihmiselle mieltä myöten hyvää ja vaikkei sinun tarvitse pyrkiä ylilihaksikkuuteen, pääasia on että näytät terveeltä ja hyväkuntoiselta. Jos et kuntoile vielä, lohdutuksena voin sanoa, että miehillä tulokset näkyvät nopeammin. Suosittelen myös ettet tee liikunnasta liian isoa asiaa esim. dieettien muodossa.

Itse olen masentunut koska fyysinen vamma vei liikkumismahdollisuuteni siinä muodossa kuin olisin halunnut liikkua. Ja kyseisestä alasta piti tulla ammattini, joten masennus on valtava ja kokemuksesta osaan puhua liikunnan tärkeudestä.

Kerro miten asiat etenevät kun ehdit! Ja tiedätkö, sinulla on todella selkeä ja paljon kertova tapa esittää asiasi tekstinä.

Minusta sinun ongelmasi ei ole se millainen olet vaan maailmakuvasi. Se että "toisilla on asiat paremmin" ja se että haluat itsellesi monta ns. huippunaista vaikka sinulla ei olisi edellytyksiä. Katkeruus ja suuruudentavoittelu tuhoavat mahdollisuutesi siihen mitä nenäsi edessä on jo valmiina. Se aiheuttaa sen ettet kykene huomaamaan kun se ujo kiva tyttö ihastuu juuri sinuun ja haluaisi olla kanssasi.

Tarvitset vain yhden naisen ollaksesi onnellinen. Miksi haluat saada kymmenen?

Tarkoitan sitä, että sinkkuna ja poikamiehenä voi olla monella tapaa. Tuo armeijakaveri on sinkku sillä tavalla, että niitä irtosuhteita on paljon. Toiset, kuten minä, ovat poikamiehiä siten, että irtosuhteita ei ole.

Homman nimi on siis se, että vaikka haluankin sitä vakavaa suhdetta, niin haluan myöskin irtosuhteita. Se oikea tulee vastaan sitten kun tulee, mutta en halua olla ilman naiskontaktejakaan. Toisilla irtosuhteita on paljon ja sitten löytävät sen naisihmisen kumppaniksi. Tuo on se oma juttu.

Enkä ole kiinnostunut mistään ujoista ja kivoista tytöistä. En todellakaan. Nimenomaan haluan päinvastaisia. Monesti käy aina niin, että samankaltaiset kumppanit ovat keskenään. Jos on kaksi naisten/miesten hylkimää ihmistä, niin nämä sitten läytävät toisensa. Itseäni ei vain kiinnosta tuonkaltaiset naiset lainkaan. Eivät ole minun tyyppiäni. Eivät sen kaltaiset naiset viehätä minua lainkaan, sen olen huomannut. Enkä halua joutua tyytymään johonkin vain sen takia, etten saa parempaa. Haluan itse paljon parempaa.

Tietysti sitten joudun olemaan yksinkin. Todella monesti näen niitä itseäni kiinnostavia naisia, mutta kukaan niistä vain ei sitten ole kiinnostuneita minusta.

Itselläni vain on se, että se ulkoinen että sisäinen kauneus yhteensä ovat ne tärkeimmät. Haluan siis, että kumpaakin on. Muuten ei vain sytytä. Tuollaiset naiset eivät sitten vain ole minusta kiinnostuneita, kun itselläni taas ei ole tarjota kumpaakaan.

Mieluummin olen sitten yksin, kuin naisen kanssa, joka ei sytytä.

Tässä tullaankin siihen, että toisten ei tarvitse tyytyä vähempään vaan he saavat sen. Tuon armeijakaverin kaltainen mies saa melkein kenet vain haluaa. Se on nähty todella moneen kertaan. Hän pystyy valitsemaan aina parhaat päältä, muille jää sitten rääppiäiset.

Toiset kuten itse, joutuvat tyytymään aina johonkin tai olemaan kokonaan ilman.

Mielestäni olet fiksaantunut hieman väärään asiaan, eli tämän mainitsemasi alfauroksen seuraamiseen ja ihailuun, kun samalla potkit itseäsi kuin maassa makaavaa ja listaat kaikkia niitä syitä, miksi et ole, etkä mukamas edes voi olla samanlainen kuin hän.

Kirjoitusasusta päätellen et kuitenkaan vaikuta tyhmältä, tai "ei fiksulta", kuten taisit asian ilmaista. Mitä tulee lapsenkasvoiseen olemukseen, niin sekin korjaantuu heti sillä, mitä suustasi päästät ulos ja mitä kehonkielesi huokuu. Heti ensimmäisenä Sinulla on edessä tuo itseluottamuksen kiillotus ja niiden asioiden tarkasteleminen, missä olet hyvä. Edellä mainittu salilla käynti ei totisesti heikennä tilannettasi "lihamarkkinoilla", mutta sekin on vain oman itsetunnon kohotusta varten, ei niinkään silmänruoaksi naisille.

Kerronpa kokemuksen rintaäänellä siitä, kun olin samaa ikäluokkaa kanssasi. Minulla oli vahva itseluottamus ja tuntemus siitä kuka olen. Olin sosiaalisesti fiksu (palataan käsitteeseen myöhemmin), mutta ulkonäöltäni todella lapsenkasvoinen, olen sitä edelleen. Todisteeksi siitä voin mainita, että minulta on kysytty kahteen kertaan viimeisen vuoden aikana isossa supermarketissa paperit, jos ostoksissa on ollut muutama olut esim. mukana, olen 34-vuotias.

Minun ei välttämättä itse tarvinnut edes lähestyä naisia, vaan he lähestyivät minua. Miksi? En ollut komea (korkeintaan söpö, sana jota inhoan, kun sillä kuvaillaan miestä, etenkin itseäni), en omannut paksua lompakkoa tai design-vaatteita. Tavallinen lapsenkasvoinen juippi tuoppi vieressä (jos ravintolassa) ja hyvän päivän tuttuja ympärillä. Naiset huomaavat ryhmästä henkilöt, jotka omaavat vahvan itsetunnon ja näyttävät vievän keskustelua kuin keskustelua, mutta fiksusti ja väitteet perustellen, ei väkisin jankuttamalla. Tämä on sitä sosiaalista fiksuutta. Eli ei puututa jokaiseen keskusteluun, tai yritetä väkisin ajaa omaa asiaa esille vaan odotetaan, että nousee aihe, josta itse on sekä kiinnostunut että hyvin valistunut. Tällä tavalla voi sitten ottaa toisen sukupuolen edustajat mukaan keskusteluun, ja mikäli kaikki loksahtaa, niin loppuillasta keskustelette keskenänne erikseen ryhmästä.

Oma tilanteeni on tällä hetkellä heikompi, kuin omasi. Näin ainakin voisin kuvitella, koska fyysinen ja psyykkinen olemukseni on vain varjo entisestä. Missä on se joka paikassa viilettävä sosiaalinen nuori eläin, joka kaatoi "riistaa" (naiset, älkää loukkaantuko, tiedän miten nimitätte meitä toisinaan 😉 ) ja teki työtä 12 tuntia putkeen päivässä eikä koskaan lihonut, söi mitä halusi jne...

Noh, uusi minä söi sen, ainakin jos vaakaan on uskomista. Työt meni ensin ja mielenterveys pikkuhiljaa rakoili enemmän ja enemmän, kuten myös uudet sosiaaliset kontaktit ja liikunta, saati kotoa poistuminen. F-listaa en jaksa alkaa purkamaan, mutta olisin kyllä huomattavasti mieluummin se solakka nuori 25-vuotias, kuin vanha ja raihnainen 34-vuotias, joka ei ole käynyt treffeillä vuosiin.

Tällä iällä sitä vasta epätoivoinen alkaa ollakin, kun kaikki kaverit ovat perheensä perustaneet ja asuvat unelmakodeissaan sielunkumppaniensa kanssa - no eihän se nyt ihan noin ruusuista ole, mutta siltä se joskus ulkopuolisesta tuntuu. Siksi ymmärrän Sinua, kun turhaudut katselemaan, kun kaverisi vie naiset ja huomion. Ei se minunkaan sielunkumppani tule ovelle koputtelemaan, joten jos aion vielä markkinoille mennä, niin kilojen on karistava ja itsetunnon ja itseluottamuksen on samalla noustava. On uskallettava ihmisten ilmoille ja takaisin peliin mukaan. Vaikeaa se tulee olemaan, mutta tiedän mitä siihen vaaditaan. Aion myös sen tehdä.

Ehkä ne pääkohdat mitä kirjoituksellani hain ovat seuraavia: sosiaalisia taitoja voi opiskella (olet seurannut kaveriasi, keksi oma tyyli) vaikkei niitä olisikaan jo nappulana oppinut. Ulkonäkö ei ole se tärkein, vaan se mitä olemuksellasi viestität. Keskity yhteen henkilöön kerrallaan, halusit suhdetta tai et, sillä ilman tervettä kunnioitusta kaikkia naisia kohtaan, löydät itsesi oman käden seurasta myös huomenna. Keskity vähemmän siihen, miten muilla menee kaikki aina niin hyvin, ja ryhdy tekemään itsestäsi parempaa osa-alueilla, joissa haluat loistaa. Olet vielä todella nuori, joten aikaa on työstää ja sitten hypellä kukasta kukkaan, jos se on juttusi. Pidä kumit mukana ja mieli avoinna, niin eiköhän sitä tulosta ala tulla. Toivotan tsemppiä naismarkkinoilla ja onnea "opiskeluun"! 🙂👍

Wilzulla oli todella monia hyviä pointteja. Mutta sinut tuntien (edellisenkin viestiketjun pohjalta, eli kyllä.. muistan sinut hyvin) et keskity olennaiseen vaan haluat aina vain keskittyä ja _ennen kaikkea_ jankata niitä huonoja puoliasi ja sitä, kuinka mikään ei vain onnistu. Ei kai mikään onnistukaan kun oma asenteesi on jo valmiiksi tuo! Se jos mikä on luotaantyöntävää, että mies jaksaa MARISTA koko ajan. En ymmärrä.. en sitten mitenkään. Jos on huonosti asiat niin TEE ASIALLE JOTAIN. Se on moneen kertaan sanottu, mutta itse jaksat aiiiiiina vain uudestaan jankata siitä kuinka se ei ole mahdollista. VÄÄRIN! Kaikki ei ole "karua faktaa" kuten viime ketjussa jaksoit jankata jokaiseen asiaan. Itse olet sitä mitä itsestäsi teet. Mutta helpompihan se toki on syyttää muita ja olla ottamatta vastuuta yhtään mistään.

Ja mikset kommentoinut saliasiaan mitään? Oletettavasti huomasit siinä pienen mahdollisuuden parantamiseen (sen suhteen millaiset mahdollisuudet sinulla on "naismarkkinoilla")?

Ja ujo ja kiltti tyttö. Mitä vikaa sellaisissa on? Eli itse kiinnostut pinnallisista rääväsuista, jotka kynnen lohkeamisen vuoksi alkavat kirkua? Hyvät sulle jos sellaista haluat 😀 Voin sulle sanoa, että sellaisen kun saisit niin enempikin ärsyyntyisit siitä, kuinka et saa parempaa. Sillä he jos ketkä ovat niitä ei niin ihania naisia. Sellainen nainen useinkaan ei välitä toisesta ja he mahdollisesti pettävät ja muutenkin kohtelevat kaltoin. Mutta sinulle toki on aina merkitystä VAIN sillä, miten MUUT sinut näkevät. Eli kunhan muut näkevät, että sinulla on hyvännäköinen muija niin sillä ei ole mitään väliä mitä itse tunnet sen naisen kanssa.

Ja tuo itsesäälin määrä.. Huh huh!! Tämän sanon sen vuoksi, että viimeksi teit suunnilleen (olikohan peräti) 20 sivun ketjun siitä, kuinka mikään ei sinua enää auta. Ei kai kun et auta itse itseäsi. Vaikka edes hakemalla sitä apua. Itse en edes ymmärrä miksi ylipäätään tulin mitään kommentoimaan. Sinä kun olet jo päättänyt kaiken olevan paskaa ja olet päättänyt senkin, että tuo alfauros (miten naurettava sana tuokin) nyt vain on parempi kuin sinä niin on parempi sitten vain hyljeksiä itseään. Irrottaudu koko tyypistä. Siten et tulisi koko ajan itseäsi vertaamaan häneen.

Hyvät parannuskeinot sinä heität romukoppaan niitä yrittämättä ja muut vinkit sinä vain lyttäät ainaisella jankuttamisellasi. Eli niin tai näin, aina väärinpäin! Olet jo päättänyt kaiken menevän päin mäntyä.

Ja oma siskoni monen monta vuotta jaksoi kertoa minulle, kuinka olen hylkiö eikä minusta ole mihinkään. Minussa ei ollut mitään nähtävää ja olin ruma ja ties mitä. Mutta minä päätin, että näin ei ole! Aiemmin teini-iän alussa kuljin nappiverkkareissa, retkuissa vaatteissa muutenkin. Hiuksia en laittanut mitenkään enkä meikannut koskaan, eikä itsetuntonikaan ollut kovinkaan kummoinen. Juurikin siskoni vuoksi ja sen vuoksi, ettei kukaan mies innostunut minusta. Mutta TEIN ASIALLE jotain!! En vain jäänyt märehtimään ja valittamaan. Sen jälkeen alkoi vientiäkin olla kun itse pidin itsestäni. Kaikki todellakin lähtee siitä itseluottamuksesta ja hyvästä itsetunnosta.

Aloin pitämään parempaa huolta itsestäni, ostelin uusia vaatteita ja keskityin hyviin puoliin itsessäni enkä suostunut enää kuuntelemaan siskoni herjauksia. Siten itsetuntoni parani ja vientiä oli paljonkin. Jos olisin jäänyt valittamaan ja jatkanut samaa rataa, todennäköisesti edelleen kulkisin retkuvaatteissa valittaen kurjaa elämääni.

Tuossa tuleekin juuri se, mitä itse haluan olla. Tarkoitan tällä sitä, että kuitenkaan läheskään kaikkea ei ihminen itse pysty enää muuttamaan. Synnynnäiset ominaisuudet ovat sellaisia asioita, joita ei voi enää muuttaa tai harjoitella. Se, kuinka miehekkäitä geenejä omistaa, on kiinni synnynnäisyydestä. Todella paljon ihmisessä on kyse niistä geeneistä ja synnynnäisistä jutuista. Joitakin asioita voi vielä muuttaa ja parantaa, mutta ei läheskään kaikkea.

Vaikka kuinka osaisi puhua, jne. niin ne lapsekkaat kasvot vain pysyvät. Sanoo mitä sanoo. Ja se on ainakin itselleni olennaista. Haluan olla sekä miehekkään näköinen että oloinen. Ei se keskustelu tai puhe paranna kasvojen piirteitä lainkaan. Esim. tuolla armeijakaverilla on sekä miehekkäät kasvot, sekä todella hyvät puhelahjat. Eli kumpaakin löytyy, ei vain jompaa kumpaa.

Miehekäs äänikin on synnynnäistä. Ehkä jotain sille voi vielä tehdä, mutta ei todellakaan niin paljoa kuin pitäisi.

Miehekkään pitkäksikään ei kasva kuka vain haluaa. Tämäkin mies on luonnostaan jo reilu 185 senttiä. Turha yrittää kasvaa enää tästä eteenpäin.

Sama jos hahmotuskyvyt, päättelykyvyt, sun muut ovat jääneet jälkeen jo lapsesta asti, niin aikuisena ei pysty parantamaan niitä enää niin paljoa kuin haluaisin. Sama fiksuus. Luontaista fiksuuttakin on paljon. Sitä voi opetella, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Luontaisuutta ei voi enää harjoitella.

Tuo itseluottamuskin kuuluu samaan hommaan. Vaikka olisi kuinka hyvä itseluottamus, niin se ei kuitenkaan korvaa noita muita juttuja. Onhan tuolla armeijakaverillakin hyvä itseluottamus, mutta sen lisäksi lukuisia muitakin naisia miellyttäviä ominaisuuksia sen lisäksi.

Kyse on siis siitä, että haluan olla vastaavanlainen mies, mutta se ei tuon synnynnäisyyden takia onnistu mitenkään, se on mahdotonta. Ei itseäni kiinnosta mitkään hyvät puolet itsessäni, koska ne eivät ole niitä haluamiani ominaisuuksia. Eikä minua kiinnosta tässä vaiheessa mikään itsensä kehittäminen pätkän vertaa. Jos esim. luontaista komeutta, fiksuutta, pituutta, karismaa, jne. olisi, niin sitten jaksaisin. En kuitenkaan enää. Kun se lopputulos vain ei ole se sama.

Eli miksi minun pitää olla tällaisessa asemassa, kun jollain muulla noita kyseisiä ominaisuuksia on vaikka muille jakaisi?

En ole käynyt salilla nyt reiluun puoleen vuoteen, johtuen siitä, että tulokset jäivät koko ajan huonommiksi kuin oli tavoite. Joten salille en nykyään enää mene. 2,5 vuoden (suurin piirtein) aikana en kertaakaan saanut edes sataa kiloa ylös penkistä. Huomasin vain, ettei tuo ole se oma juttuni.

Noista naisista vielä, niin haen nimenomaan päinvastaisia kuin eheytynyt kuvailet. Etsin nimenomaan kaunista ja fiksua naista. Se, että parkuu sen jälkeen, kun kynsi katkeilee, niin ei voi olla mitenkään fiksu. Pissiksiä tuollaiset. Tällä hetkellä yksi 18-vuotias tyttö on todella ihastunut minuun, mutta jo pelkkä ikä on karsiva tekijä. En halua sekaantua tuollaiseen ja on vielä pissiskin. Joten ehdoton ei tuollaiselle.

Jos esim. ajattelee millaisia naisia tuolla armeijakaverilla on ollut, niin suurin piirtein kaikki ovat vanhempia kuin hän. Kaikki kauniita ja fiksuja. Siis omaan silmään. Kaikki kaukana mistään ujoista tai pissiksistä. Sellaisia naisia, joita itsekin haluaisin. Ongelma tässä onkin se, että mitään vastaavaa itsellä taas ei ole tarjota. Eivät tuollaiset naiset kiinnostu minun kaltaisesta miehestä, kun parempaakin on tarjolla.

Enkä todellakaan etsi mitään teatterisuhdetta. Tykkään kyseisistä naishenkilöistä vain sen takia, että ne viehättävät. Niissä on yleensä edes vähän asennetta ja ne vain aiheuttavat sen fiiliksen itsessäni. Ujot sekä kaltaiseni hylkiöt eivät sellaisia fiiliksiä aiheuta, joten en edes katsele sellaisia.

Kun on saanut yleisesti tyhmän ihmisen "roolin" muiden ihmisten silmissä, ja ihan yleisestikkin, niin yleensä vähänkään fiksummat naiset eivät silloin kiinnostu. Tuossa yksi nainen kyseli kerran kanssani ravintolaan, mutta eipä kiinnosta kyseinen nainen, koska oli työtön, ei mitään kouluja ikinä käynyt, on muidenkin ihmisten silmissä nolon näköinen, jne. niin ei kiinnosta yhtään. Sen verran oman arvon tuntoa täytyy olla, ettei ihan kenen tahansa kanssa ala mitään vakavampaa.

Ja jos joku ajattelee, että onpas rumaa käytöstä, niin kyllä kohteliaasti asian esitin, ettei kiinnosta. Niinhän minullekkin on monesti sanottu naisten toimesta, kohteliaasti, jne. Ja etten ole ollut sellainen mies, ketä kiinnostaa.

Tässä tullaankin sitten siihen, että kun kyseessä on armeijakaverini, niin eipä tarvitse edes yrittää juurikaan. Ne kauniit ja fiksut naiset tulevat hänelle tekemään aloitteita ihan pyytämättäkin. Koskaan ei vain ole itselleni käynyt niin. Kumma juttu. Ollaan kyllä ihan erilaisiakin.

En hänen kanssaan ole koskaan niin aktiivisesti ollutkaan, mutta sen mitä olen nähnyt, niin tuollainen hän nyt vain on. Hän valitsee, muut tyytyy.

Ja tuosta itsensä muuttamisesta vielä, eli kaikkea ei kuitenkaan voi muuttaa, läheskään. Vaikka aina sanotaankin, että tee sitä ja sitä, niin kuitenkin ne synnynnäiset ominaisuudet ja geenit ovat asioita, joita ei voi enää muuttaa mitenkään. Geenejään ei kukaan voi valita. Suurin osa ihmisestä muodostuu geenien perusteella. Niitä ei voi harjoitella.

Mielestäni nuo geenit ovat se olennainen osa, koska ne määrävät erittäin paljon. Ne määräävät niin suuren osan ihmisestä, että kun ne eivät omalla kohdallani ole kunnossa, niin en näe mitään järkeä sitten muitakaan asioita parantaa.

Mutta edelleen, minkä takia toisella on noin paljon mahdollisuuksia esim. naisten suhteen ja minulla taas ei? Vaikka tekisin mitä, niin siltikin tuo homma jäisi täysin puolitiehen. Miksi minulle ei ole annettu samoja ominaisuuksia?

J88 kirjoitti 9.6.2011 11:12
Mutta edelleen, minkä takia toisella on noin paljon mahdollisuuksia esim. naisten suhteen ja minulla taas ei? Vaikka tekisin mitä, niin siltikin tuo homma jäisi täysin puolitiehen. Miksi minulle ei ole annettu samoja ominaisuuksia?

Pääsit siis asian ytimeen :0) Jos tuohon löydät vastauksen, niin kerrotko mullekkin? Luulen että muutama muukin ihminen miettii samaa, ainakin minä. Näin se vaan on; ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä omistaa. Joskus mietin että tämä nykymeininki ruokkii ihmisten tyytymättömyyttä aika lailla, kaikkea tulee tuubeista ja pitää omistaa kaikki heti nyt jne. yritetään tyytyä vähempään, silloin asiat saavat jonkinlaista merkitystä.

Ketjun aloittajalle: oletko päättänyt, että mistään ei elämässäsi tulee mitään? Viesteistäsi saa kieltämättä sen kuvan, että mielestäsi mitään ei ole tehtävissä. Äkkiäkös tuohon ympärilläsikin olevat ihmiset alkavat uskoa, jos itse niin uskot. Ja tuo "alfauroksen" ihannointi ja itsesi vertailu häneen kuulostaa todella turhalta, et sinä hänen elämäänsä elä, eikä hän sinun.

Ja mitä "tyhmyyteen" tai "ei-fiksuuteen" tulee, kirjoitusasustasi ja tavastasi en saanut sitä kuvaa, että tyhmä olisit. Löydätkö itsestäsi mitään hyviä piirteitä, osaatko jotain asioita hyvin? Keskity niihin sen sijaan, että miettisit koko ajan, mitä tämä inttikaveri tekee. Ajattele kuinka paljon hyvää olisit saanut aikaan niinä hetkinä, kun keskityt itsesi mollaamiseen ja tuon kaverin miettimiseen. Tunnetko tuon kaverin hyvinkin? Hänhän saattaa olla täysi k***pää, joka ei yksinkertaisesti pysty pysymään parisuhteessa, vaan hyppii kukasta kukkaan. Oletko ajatellut, että sinulla saattaa olla jotain, mitä hänellä ei ole?

Se, miten ihminen kantaa itsensä, vaikuttaa TODELLA paljon siihen, miten häneen suhtaudutaan, ja esimerkkejä tulee kadulla päivittäin vastaan. Olet saanut jo tässä ketjussa paljon neuvoja, ja komppaan edellisiä kirjoittajia: jos et pääse tuosta kierteestä irti, kannattaa oikeasti hankkia ulkopuolista apua sen sijaan, että tuhlaisit päiväsi sen ajattelemiseen, kuinka huono ihminen mielestäsi olet. Tsemppiä!

Nyt täytyy sanoa, että Wau! Mies, jolla on noin vakaa katsomus itsestään eräänlaisena geenivirheistä kärsivänä reppanana, joka ei koskaan tule olemaan sitä mitä haluaa, niin on todella vaikea niellä sitä, että Sinulla on kuitenkin varaa hyljeksiä naisia heidän ulkonäkönsä, ikänsä ja/tai sosiaalisen aseman takia. Nämäkin syysi syrjäyttää tällaiset henkilöt, tulee siitä ajatuksesta, että miten muut saattavat nähdä Sinut kyseisen henkilön kanssa. Annat muiden ajatusten vaikuttaa omaan onneesi, vaikket oikeasti edes tiedä mitä he ajattelevat.

Valitat, että korttisi on jo jaettu, eikä niitä voi enää vaihtaa. Oletko ajatellut miltä siitä hylätyltä henkilöltä saattaa tuntua? Josko hän ajattelee samalla tavalla kuin sinä, mutta ei olekaan niin nirso, ettei suostuisi kanssasi treffeille. Jos joku olisi minuun lätkässä, niin vaikka en tuntisikaan samoin, niin olisin todella imarreltu, enkä varmasti haukkuisi häntä pissikseksi tai miksikään muuksikaan hänen selkänsä takana.

En nyt oikein tiedä oletko narsisti vai jotain muuta, kun juttusi pyörivät vain itsesi ja inttikaverisi ympärillä eikä Sinulle kukaan kelpaa, mutta narsisti ei näkisi itsessään noin paljoa vikaa. Jotain Sinulta puuttuu, on se sitten empatiaa, lähimmäisenrakkautta tai kunnioitusta, vai kaikkea edellä mainittua, niin siitä ei ota kyllä mitään selvää.

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, niin en itsekään ole siunattu raamikkaalla, pitkällä ja komealla ulkonäöllä. En minä voi ruveta geenejä haukkumaan ja itkemään sitä ettei minusta tullut toisenlaista, koska olen sellainen kuin olen ja sillä siisti, niillä on pärjättävä. Joskus toki saatan olla hieman kade joidenkin toisten ulkonäköpiirteistä, mutta sehän on ihan normaalia ja menee hetkessä ohi, kunhan ei jää sitä vellomaan.

Se mitä et tunnu tajuavan on, että Sinun pitää joko opetella pitämään itsestäsi sellaisena kuin olet, tai sitten voit katsella vierestä kun elämä ja ihmissuhteet menevät ohi ja katkeroidut enemmän ja enemmän. Muutaman vuoden päästä Sinulla on seitsemän kissaa ja katselet BB:tä kotona ja mollaat osanottajia tai himoitset heitä ja heidän elämäänsä.

Näytät päättäneen mielesi tässä asiassa, ja nimenomaan siten, että pidät itseäsi jollakin muotoa ala-arvoisena, etkä voi, halua tai osaa muuttua. Miksi siis asiasta sen kummemmin enää jankkaat, kun mitkään neuvot eivät kelpaa, eikä ne geenitkään uudelleen jakaudu tai pituus kasva ja naama karskiudu. Haetko sääliä? itsesäälisi on kaikille selkeästi nähtävissä. Kunnon terapiaa suosittelisin, siis todella ammattilaisen kanssa ja sellaista, joka kestäisi ainakin vuoden kaksi.

Osaan itsekin toisinaan velloa itsesäälissä, mutta en ole koskaan huomannut sen johtavan mihinkään positiiviseen. Toivon itselleni valoisaa tulevaisuutta, ja yritän ajatella positiivisesti niinä pieninä hetkinä, kun ahdistus tms. tunteet ja oireet sen sallivat. Toivon hyvää myös Sinulle, vaikka hieman kritiikkiäkin tuli ladattua. Ehkä joku päivä opit arvostamaan sitä mitä jo omaat, sillä se olisi helpotuksen päivä etenkin itsellesi. 🙂

Mielestäni se, että tietyntyyppiset naiset eivät itselleni kelpaa, ei tee nirsoa. Koska eihän kenellekkään ihmiselle kelpaa ihan kuka tahansa tai ihan minkälainen kumppani vaan. Eihän koko hommassa olisi mitään järkeä silloin.

Itsellä onkin kyse siitä, minkälainen nainen aiheuttaa itsessäni niitä fiiliksiä. Ujous esimerkiksi on yksi sellainen piirre, mistä en pidä. Ujot naiset eivät vain aiheuta itsessäni mitään erikoisia reaktioita. Sama jos nainen on hyljeksitty, niin sekään ei itseäni säväytä. Harvaa naistakaan säväyttää hyljeksitty mies. Tietyntyyppiset naiset ovat ehkä kiinnostuneita ujoista ja hyljeksityistä miehistä, mutta en todellakaan tykkää samanlaisista naisista.

Ketään sellainen nainen, josta olisin oikeasti ollut kiinnostunut, ei taasen ole ollut kiinnostunut itsestäni. 18-vuotias teinipissis ei kuulu siihen luokkaan. Ja tiedän aika lailla tarkkaan, millainen ihminen on pissis. Samoin työttömät ja ei-koulutetut alkoholistit kuuluvat siihen samaan luokkaan. Kuka fiksu ja itseään kunnioittava nainen haluaisi itselleen työttömän miehen? Joka on kaiken lisäksi vielä ruma ja kaukana fiksusta? Aivan, erittäin harva.

Eli sen verran itsekunnioitusta itselläni on, etten ketä tahansa huoli. Ja olisiko se sitten reilua naista kohtaan, että kun en parempaakaan ole saanut, niin tyydyn sitten tähän. Aika monella vähänkään itseään kunnioittavalla ihmisellä on edes jotain laatukriteerejä. Ja kaverinahan tai tuttavana aina olla vaikka kenelle, mutta mitään vakavampaa en kyllä halua.

Tuon armeijakaverin kanssa onkin kyse siitä, että millainen itse haluan olla. Sekä ulkonäöllisesti että sisäisesti. Karu fakta vain on se, että se muiden ihmisten suhtautuminen riippuu ihan siitä, minkälaisia olemme heidän silmissään. Tuo kaveri on pitkä, naisten mielestä todella komea ja fiksu, miehekäs ja aikuismainen, varakas, esimiestoimessa oleva, suoraselkäinen, tyylikäs, jne. Melkein kaikkea, mistä naiset pitävät. Itse taas kun olen täysin päinvastainen ja se ihmisten ja sitä kautta naisten suhtautuminen onkin sitten ihan eri plateetalta. Aivan sama, vaikka minulla olisikin jotain mitä hänellä ei ole, aivan sama. Nuo oleelliset ominaisuudet kun puuttuvat.

Ja vaikka minulla sitten olisikin jotain muuta kuin mitä hänellä on, niin minkä takia sitten naiset suhtautuvat eri tavalla tähän mieheen? Luulisi sitten itselläni olevan paljon enemmän, jos kerran näin muka olisi. Siis että itselläni olisi jotain merkittävää ja oleellista.

Ja se, että mollaan itseäni, niin aivan syystäkin. Se tyhmän ja ruman maine kun on saatu. Samaan syssyyn pikkupoikamaisuus, osaamattomuus eri tilanteissa, hahmotus ja päättelykyvyn heikko taso, jne. Mielestäni ne haukut menevätkin ihan oikeaan osoitteeseen. Naisten ja muiden ihmisten kehut sitten vaikka tuolla armeijakaverilleni. Sen verta erilaisia ollaan.

Ja on pakko näyttää myös itselleni, että esim. tyhmyys ei ole mikään arvostettu asia. Ja jos koko ajan joutuu vaikeuksiin oman tyhmyyden takia, niin kyllä mielestäni silloin on ihan ansainnut sen tyhmän maineen. Näin se vain menee, vaikkei se näissä viesteissä teille näykkään. Se homma on ihan erilaista tuolla muualla.

Onkohan tämä viestiketju provo vai totta? Jos nämä on kirjoitettu tosissaan, suosittelisin googlaamaan kuvahaulla "Thomas Quasthoff". Kannattaisi ehkä katsella tuon arvostetun laulajan kuvia ja miettiä alfauros-juttua tarkemmin.

Alfauros käsite on mielestäni täyttä roskaa. Se on puhdas illuusio, jonka määritelmään kuuluu joukko täysin mahdottomia vaatimuksia. Täydellisyyttä ei ole olemassa ja mielestäni epätäydellisyys on kaunista. Epätäydellisyys tekee meistä uniikkeja yksilöitä mikä puolestaan tekee maailmasta mielenkiintoisen paikan elää. Jos kaikki olisimme täydellisiä tai lähes täydellisiä, minkä tahansa määritelmän mukaan, olisimme kaikki lähes samanlaisia. Olet uniikki yksilö, jolla on paljon annetavaa maailmalle. 🙂 Älä siis vaivaa itseäsi turhilla illuusiolla. Ennemmin tai myöhemmin tapaat neiti Oikean, joka on ihastuttavalla tavalla epätäydellinen.

Mitä salilla käyntiin tulee, itse aloin käymään salilla noin 1,5 kuukautta sitten. Penkistä ei nouse lähellekkään satasta, ei edes viittäkymppiä, kahdessaviidessäkin on jo tekemistä. Väliäkö tuolla, raudan nostaminen on itsessään kivaa ja se on omalla kohdallani niitä harvoja asioita jotka pitää minut järjissäni. Ei kaikesta tarvitse tehdä suoritusta joka tilastoidaan ja verrataan aikaisempiin suorituksiin tai naapurin arskan
punttisali urotekoihin.