Menneisyys koetuksella

Menneisyys koetuksella

Käyttäjä Nimetön aloittanut aikaan 24.10.2019 klo 06:22 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kirjoittanut 24.10.2019 klo 06:22

😮 En saa nukkuttua. Pääni täyttyy menneisyyden riidoista isäni ja äitini kanssa. Olen kuin väkivaltaista ihmissuhdetta vailla. En haluaisi olla, mutta menneisyyden riidanaiheet asioina,

jotka ovat merkityksellisiä, tapahtuisi minullekin sillä tavoin, sanoo vaistoni, ja elämänkokemus puoltaa sitä linjaa.

En tiedä mitä pitäisi tehdä? Kokemus on psyykkinen rasite, kuin ajatuksien kaiku menneisyyden alttarilla. Jokin ei antaisi antaa anteeksi, eikä saada anteeksi antoa, unohdusta, ja lepoa.

Kokemus on traumaattinen.

Käyttäjä kirjoittanut 24.10.2019 klo 15:28

😯 Minun tekisi mieleni perua kaikki kirjoittamani tekstit. Ihan kuin se olisi niiden vika etten voinut nukkua viime yönä kunnollisesti, ja näyttää siltä etten nuku ensi yönäkään kunnolla.

Käyttäjä kirjoittanut 25.10.2019 klo 07:09

😯 Nukuin hyvin illalla ja yöllä. Tilanne pitäisi nyt olla erinlainen, mutta vähän pelottaa tuo että hävitän taas itseni, ja rupean olemaan joiden kuiden muiden kaltainen, vaikka riidat ovat jo ohitse. Vai ovatko?

Riitelenkö muidenkin kanssa, vai meneekö mökötykseksi?

Välillä tuntuu olevan hommat hanskassa. Ja kaikki luistaa hyvin. Kokonainen ajatusmaailma pelaa, ja ei ole ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa. Vaatimukset ympäristöön nähden eivät ole kovin korkeat, voin kävellä samalla lattialla ja asvaltilla.

Välillä kokonainen ajatusmaailma jumittaa ajatuksia, ja lisäilee sekaan omiansa. Olo on ihan hirveän valpas, eikä siedä ulkopuolista kontaktia. Vaatimukset ympäristöön nähden ovat kuin kerrostaloja, joissa asuu paljon ihmisiä, jotka haluavat milloin mitäkin.

Käyttäjä kirjoittanut 25.10.2019 klo 12:34

😃 Hei..Olen ruokatunnilla. Kävin ulkona tupakalla, enkä edes maistanut koko tupakkaa itse. Poltin toisen ja en maistanut paljoa mitään. Tulin sisälle.

Käyttäjä kirjoittanut 25.10.2019 klo 16:59

Hei. Pääsin kotiin viikonlopun viettoon. Olen ajatellut selvitteleväni ajatuksiani viikonloppuna.

Käyttäjä kirjoittanut 26.10.2019 klo 09:35

Hei. Ajattelen, mitkä kaikki jutut ovat minua koskevia juttuja, niistä kaikista jutuista mitä tulee ajatuksiini tänään. Asiaa ajateltuani vähän huomaan, kotityöni ja peseytymiseni eroittuvan joukosta kuin vieraina olleet " Fobiat " väistyvät vähäsen kuin verhot ikkunoista kissan saatua niistä tarpeeksensa.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 27.10.2019 klo 09:04

Hei, Pikemiten! 🙂 Mitä sinulle kuuluu? Oletko saanut selviteltyä ajatuksia? Minkä koet olevan nyt suurimman ongelman?

Mua väsyttää. Soitan miehelle kohta. Oletan hänen olevan jo hereillä, mutta en halua vahingossa herättää, jos nukkuisikin pitempään. Mulla on alkavalla viikolla paljon ohjelmaa. Vähän pelottaa, miten jaksan. Onko sulla koulua?

Hyvää sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Käyttäjä kirjoittanut 27.10.2019 klo 10:01

Hei JP. Suurin pulmani on yksinäisyys, ja epätietoisuus mitä haluan oikein elämältäni.

Käyn koulua, mutta minun pitäisi hakea työharjoittelupaikkaa, vai menisinkö vain prismaan niinkuin opettajani ehdotti, olisi siellä kyykkimistä hyllyjen välillä ja hyllyjen täyttämistä.

Käyttäjä kirjoittanut 27.10.2019 klo 20:10

Hei. Ajattelin hakea karkkitorille työharjoitteluun, kuin en päässyt asioimispisteeseen työharjoitteluun koska sinne tulee uudistuksia, eikä heillä ole henkilökuntaa neuvomaan työharjoittelijaa.

Käyttäjä kirjoittanut 28.10.2019 klo 15:53

Tänään on kummallinen päivä ollut. Aamulla heräsin ja ihmettelin kuin kello ei ollut soinut. Lähtiessäni kouluun oli jo valoisaa. Olin koulussa ruokatuntiin asti, ja kävin R-kioskilla kuin minulla ei ollut tupakkaa. Palasin kouluun, ja tein tehtäväni loppuun tältä päivältä. Ja pääsin lähtemään kotiin ajoissa.

Aamulla oli vähän kaaottinen olo, noiden terveyskeskus lääkärin määräämien hengitys tarkkailuiden kanssa. Kirjoitan ylös todella jotain vain, niinkuin sairaanhoitaja neuvoi ja vähän niinkuin itse parhaaksi käsitän.

Käyttäjä kirjoittanut 29.10.2019 klo 07:07

Hei. Kaaottisen olon jatkoa. Keskiviikkona menemme koulun kanssa Fazerille vierailulle. Eilen illalla tuli taas noita kummia ajatuksia siitä etten voisi hengittää normaalisti enää.

Käyttäjä kirjoittanut 30.10.2019 klo 06:16

Hei. 😀 Päätin taas kerran eilen etten nyt osta tupakkaa, vaan lopetan tänään tupakanpolton, en kissaani. Rakkaus on ehkä pahasta minulle, ainakin ajatukseni sitä nälvivät. Eläinrakkaus on ehkä vielä hankalampi minulle, ainakin ajatukseni ovat sitä mieltä. Mitä sitten vaikka en polttanut kissaani, enkä edes avannut kissaani, vaan ulkoovia avaimella käydessäni ulkona välillä. Minulla on kotitöitä tekemättä, ehkä jaksan tehdä ne tänään tai huomenna. 😀

Käyttäjä kirjoittanut 31.10.2019 klo 06:42

En sitten lopettanut tupakoimistani kokonaan, mutta ajattelin etten ota kouluun mukaan tupakka tuotteita, paitsi nicotinellia. 😀

Käyttäjä kirjoittanut 31.10.2019 klo 18:43

Hei, yllättävää että olen syönyt karkkia tänään yhden pussillisen, en yleensä innostu syömään niin paljon karkkia.

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 31.10.2019 klo 23:09

Tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa. Mun äitini oli sairaalassa pitempään eikä päässyt tupakalle ulos. Sinä aikana loppui tupakointi. Kyllä hänellä edelleen menee Nicotinellia, mutta savuja ei enää tarvitse haistella.

Minkälaista oli käydä Fazerilla? Saitteko makeispussia mukaan?

Käyttäjä kirjoittanut 01.11.2019 klo 11:37

Hei JP. Saatiin karkkipussit kotiin, ja sit tuli ostettua lisää karkkia.