Mä en jaksa enää. Olo onnlohuton, toivoton ja turvaton. Itsetuhosiakin ajatuksia on. Mä en tiiä mihin nää oireet viittaa..

Tyttönen vaan, onko tapahtunut tai kohta tapahtumassa jotain sellaista, missä on jotain ikävää sinun kannaltasi? Tai missä saattaa olla jotain ikävää tulossa?

Ei oo tapahtunu mitään erikoista, saattaa liittyä mun sairauteen..mulla on turvaton olo ja pelko et teen itelleni jotain.. elän pelkomaailmassa.

Tyttönen vaan, pelkomaailmassa eläminen on ihan kauheaa. Voimia sinulle...

Mä en sille paholaishoitajalle tiistaina kyllä puhu. Kerää musta vaan tietoa ja on lääkärin kaa salaliitossa. Niillä on suunnitelma mua vastaan.

Elämä on vaikeaa. Se on selvä.

Itsekin välillä sitä vain antautuu elämän painon edessä. Mutta elää silti täytyy. Sehän loppujen lopuksi on se vaikein ja tärkein työ.

Hoitotahosta sen verran, että ovat aivan tavallisia työntekijöitä. Haluavat auttaa, vaikka usein tuntuu etteivät ehdi kuuntelemaan. Heillä on työ tietosuojattua, kirjaavat vain olennaisimmat. Ovat oppineet työnsä kautta eri ihmistyypeistä, osaavat suhtautua epäilyihin luontevasti. Nämä olotilasi ovat aika normaaleja. Se, kun ei tunne työntekijöitä ihmisinä, saa aikaan tätä mielikuvituksen laukkaa. Jos siihen ei saa otetta itse tykönään, on kyse maanisesta vaiheesta...noussee usein turvattomuudesta ja yksinäiseksi itsen kokemisesta

Mun pitäs ehkä hakeutua lääkäriin, mut en voi mennä koska terveydenhuollon ihmiset on paholaisia. On voimakkaat itsetuhoset ajatukset mielessä.

Mullakin välillä im-ajatuksia. Nyt on vaan ollut sitten hengenahdistustakin välillä. En tiedä mistä johtuu. Mulle aina silloin tällöin tulee.

Se on ikävää että maailmassa en erinäisiä sairauksia tai harmillisia tuntemuksia.

Mulla tulee usein joistain lääkkeistä hengenahdistusta tai joistain ruuista.

Ottaa päähän kun on aina jokin vaiva päällä. Että kun pääsee masennuksesta niin sitten on jokin fyysinen vaiva. Hautahan se lopullinen paikka sitten on missä vaivat loppuvat, mutta siellä loppuu myös elämä. Että kai se on sitten hyvä pitää nämä vaivat vaan ja jatkaa ohdakkeista polkua.

Mä kävin rintatuntemusten ja hengenahistuksen takia lääkärissä, mut mitään syytä ei löytyny, et oisko ollu psyykkistä..

Kyllä elämä onkin vaikeaa. Haluaisin kumppanin mutta olosuhteet ovat sellaiset ettei siitä tule mitään.

On niin kamalan vaikeeta minulle tajuta että tämä elämä voi olla ainut mahdollisuus.

Haluaisin vain hyvän elämän. Tämän hetkinen elämä on vain siedettävää.

minäitse89 kirjoitti:
Mullakin välillä im-ajatuksia. Nyt on vaan ollut sitten hengenahdistustakin välillä. En tiedä mistä johtuu. Mulle aina silloin tällöin tulee.

Voisko olla ahdistuksesta johtuvaa?

Sorruin sit vahingoittamaan itteäni..

minäitse89 kirjoitti:
Kyllä elämä onkin vaikeaa. Haluaisin kumppanin mutta olosuhteet ovat sellaiset ettei siitä tule mitään.

On niin kamalan vaikeeta minulle tajuta että tämä elämä voi olla ainut mahdollisuus.

Haluaisin vain hyvän elämän. Tämän hetkinen elämä on vain siedettävää.

 

Tuli mieleen ajatus, josta en ole varma, muistanko nyt oikein sen.

"Itkin kun minulla ei ollut kenkiä. Kunnes näin miehen jolla ei ollut jalkoja." 😥

Tyttönen vaan kirjoitti:
Mä kävin rintatuntemusten ja hengenahistuksen takia lääkärissä, mut mitään syytä ei löytyny, et oisko ollu psyykkistä..

Ehkäpä ois. Hengittäminen on niin tärkeä osa olemista, että jos ei hengitä, keho kärsii tavalla tai toisella. Jos käyt lukemassa Jardin Priven ketjun, voit löytää tbl jota ei niellä mutta joka auttaa enemmän ahdistuneeseen oloon.