Joo. Sitä joutuu välillä niin synkkiin syövereihin. Kun tämä olemassaolohan on ihmisen vaikein- ja päätehtävä. Eihän loppujen lopuksi muulla sitten ole väliä kuin olemassaololla. Ja myös tietenkin muilla ihmisillä. Tätä tämä kaikki tuntuu olevan. Eihän ammattikaan (jos sellainen olisi) määrittele ihmistä täysin. Ihminen luo itsensä sanoilla ja teoilla.

Sitä en ymmärrä että minkä takia maailmassa on näin paljon kärsimystä. Toki sitä haluaa lieventää, mutta kun meillä on vain yksi elämä, niin pitää ajatella lähinnä omaa olemassaoloa. Toisaalta ihmisen täytyy aina myös ottaa huomioon toisten olemassaolo.

Kun vain kestäisi kaiken mitä elämässä tulee vastaan, niin en paljon muuta toivoisi. Koska näen juuri sen asian että ihmisellä on vain yksi elämä...

Niinkauan kuin maailmassa on ihmisiä, vain ihmisiä, niin kauan on kärsimystä. Meillä ei ole muuta, jollemme pyydä rakkautta, joka voi kärsimystä lievittää.

Välillä vaan tuo kärsimys tuntuu liian suurelta. Ihmis elämä on niin traagista loppujen lopuksi. Välillä sitä jotenkin väsähtää. Kun maailma on vain suorittamista. Ja välillä vain ei jaksaisi tehdä yhtään mitään. Haluaisi vain maata ikuisuuden sohvalla. Mutta kun maailma ei tunne armoa. Maailma tappaa ne jotka eivät suostu toimimaan tietyllä tavalla tai suorittamaan tehtäviä.

Niin julma elämä on, että heikot sortuvat ja maailma on vain vahvoja varten. Millään haaveilulla ei pärjää tosi elämässä. Vain ihmisten kanssa käyminen lopulta ratkaisee kaiken.

On mielenkiintoista ollut huomata, että ihmisten elämä on jotenkin erillään luonnon elämästä. Ihminen elää ihmisten parissa ja niin on varmaan tarkoitettukin. Ja loppujen lopuksi ihmisestä jää jäljelle vain muisto jota toiset ihmiset vaalivat. Siinä se ihmisen tehtävä ja elämä...

Tuntuu välillä niin kamalan uuvuttavalta. Im pyörii mielessä, kun ei vaan jaksaisi koko ajan tehdä jotain. Luoja kun sitä voikin olla niin väsynyt välillä kaikkeen. Sitten sitä hermostuu ihmisille live elämässä.

Minkä hemmetin takia elämä on näin julmaa? Kun im:ää ei saisi tehdä, mutta mitä sitten jos ei jaksa enää. Kiduttavaa välillä ajatella että tätä tuskaa joutuisi kestämään koko loppu elämän. Toisaalta ei voi muutakaan kuin kärvistellä ja jatkaa vain olemassaoloa.

Hirveitä uni ongelmia mulla. Nukun suurin piirtein vaan joka toinen yö. Nyt kun on niin valosta yöllä, niin ei pysty nukkumaan. Ja aina kun on valvonut yön niin, on vähän tokkurassa sitten seuraavan päivän. Pitäisi varmaan mennä lääkäriin ja kysyä jos saisi jotain unilääkettä. Melatoniinia olen käyttänyt, mutta ei aina toimi mun kohdalla.

Moi

Haitko unilääkettä? Uni on tärkeä että aivot palautuvat. Parempina aikoina mä pärjään ilman unilääkettä mutta nyt tää kevät on ollut tosi vaikea fyysisesti kuin psyykkisesti.

Hain kuukausi takaperin lisää lääkitystä masennukseen ja uneen. Voi olla että menee tovi näillä lääkkeillä? Ei kai tässä mikään kiire ole mutta en ole mitenkään lääkemyönteinen, mutta nukuttua pitäs saada muuten tää elon pyöriminen on kahta kauheempaa.

Olen saanut nyt nukutta taas melatoniinin avulla. Mieluumin unohtaisin kaikki uni asiat ja keskittyisin elämään, mutta minkäs teet.

Nyt näyttää elämä taas valoisalta, korpivaelluksen jälkeen. Voidaan pohtia taas elämää suurempia asioita. 😀

Mä nukun ainakin hyvin, melatoniinia käytän nukahtamiseen, joskus otan vielä opamoxin rinnalle rauhottamaan.. mut en päivittäin. Noilla saan hyvin nukuttua.

Mulla on vaihteeks ihmeen paljon virtaa, varmaan tää lämpö saa muhun virtaa ja aurinko.

Minä olen huomannu, jos olen keksiny jonku homman minkä sitten toteuttanukin, olen sinä aikana minkä sen idean toteuttaminen kestäny, nukkunut hyvin. Ehkä jos voi kokea iloa vaikka pienestäkin vaihtelusta tai muutoksesta, jostan konkreettisesta tekemisestä, saa tuota muulloin harvinaista virtaa.

En tiiä mikä mua vaivaa, ku mua vastaan ollaan hyökkäämässä ja nään ne hyökkääjät kuinka ne lähestyy miekkoineen mua. Mun on pakko puolustautua jollakin keinolla. Oisko ehkä alkavaa psykoosia vaihteeks..

Satuitko saamaan vaikutteita kun parina iltana peräkkäin näytettiin elokuva Miekkailija? ... Tuo on hyvä, kun osaat arvioida mikä nostaa psyykettä uhkan puolelle. Muistathan että (psykoosissa) aina kyse sun sisällä kokemasta uhkasta, eli ei vaadi sulta viiltelyitä eikä muitakaan kommervenkkeja. Riittää, että huomaat mistä ajatus nousee. Suuntaat mielenkiinnon johonkin muuhun. Ajatuksella voi opetella suojaamaan itseä ikäviltä tuntemuksilta.

Satuitko saamaan vaikutteita kun parina iltana peräkkäin näytettiin elokuva Miekkailija? ... Tuo on hyvä, kun osaat arvioida mikä nostaa psyykettä uhkan puolelle. Muistathan että (psykoosissa) aina kyse sun sisällä kokemasta uhkasta, eli ei vaadi sulta viiltelyitä eikä muitakaan kommervenkkeja. Riittää, että huomaat mistä ajatus nousee. Suuntaat mielenkiinnon johonkin muuhun. Ajatuksella voi opetella suojaamaan itseä ikäviltä tuntemuksilta. Taitoa voi joutua opettelmaan pitkään. Mutta se kannattaa, iho säästyy, pelot ei pääse kasvamaan järjettömiksi.

Kaikki väittää, et mulla on harhoja mut mitä ne on ja miks en ite tunnista niitä?

Harhat on sitä, että ihmisen todellisuudentaju ei ole tilanteen tasalla. Realiteettitaju falskaa. Mielikuvitus laukkaa, ajatukset kuulostavat toisten mielestä jotenkin oudoilta tai erikoisilta. Ei uskottavilta. / Kerron esimerkin. Itellä oli terapian jossain vaiheessa vaihe, jossa liittyen käynnissä olevaan terapiaan liitin taivaalla pörräävän helikopterin isään, johon liittyy omat syvimmät traumat. Helikopteri oli oikeasti taivaalla, mutta minut vallannut pelko sai käyttäytymään poikkeavasti. Täälläpäin on joku rakentanut helikopterin ja lennättelee ajoittain ihmisiä. Se oli kohdallani harha; olin sisäisesti vakuuttunu isän kontrolloivan elämääni noin konkreettisesti. Tuossa vaiheessa lääke oli lopussa, tilanne laukesi hakeuduttua terveyskeskukseen ja reseptin saatua uusituksi.

Oletko käynyt keskusteluterapiaa, saanut käydä läpi menneisyyden vaikutuksia tämän hetkiseen elämään?