Hei Sakira. Teet varmaan hyvän päätöksen siitä menetkö työhön vielä vai jatkatko sairaslomaa. Itse otan työtä vastaan nyt hyvin maltillisesti. Kun työ vaatii paneutumista ja läsnä oloa sekä on henkisesti kuormittavaa ja vaativaa ei sitä voi tehdä kuin hyvässä kunnossa. Muuten lopputulos kärsii.
Tänne työhuoneeseeni ovat kissa ja koira majoittuneet. Ovat mukavia "äänettömiä yhtiökumppaneita". Voin tehdä työtäni myös mökiltä käsin ja ehkä teenkin niin,kun ja jos ilmat paranevat. Viikonloppu on kuitenkin edessä ja paneudun sään salliessa terassin kyllästämiseen. On mukava tehdä hommia,josta näkee välittömästi työn edistymisen ja tuloksen.
Tänään saan tilaamani kissan kuljetusboxin autoon. On vähän kookkaampi malli. Toivottavasti kissa pitää siitä,kun on niin kamalan tarkka kaikesta. Jännä tuo eläinten ero:koiralle sopii aina kaikki,mutta kissa nirsoilee ja valikoi kaiken aikaa. Kai se on niin meidän ihmistenkin kohdalla.

Maanvaiva. On niin monenlaisia työpaikkoja ja kaikissa ei ole sitä toista työntekijää,joka viimeistelisi omat työt niin,että ne voisi sitten katsoa asianmukaisesti suoritetuksi. Paljon ihmiset työskentelevät ihan yksin oman erityistehtävän puitteissa. Ei ole häpeä pyytää kollegalta apua,mutta se ei ole kaikille mahdollista.

Enpä kyllä ole ajatellut, että joku viimeistelee työni, kun katsoo ettei siinä ole kirjoitusvirheitä, joita syntyy lukihäröni vuoksi. Minä taas saatan auttaa työtoveitani jossain muussa asiassa jotka osaan.
Terveillä ihmisillä on ihan luontevaa tehdä yhteistyötä työkavereiden kanssa mutta, jos on joku sairaus tai vamma, olisi yhteistyö jotain viimeistelyä.

En mä ainakaan ajattele että avunpyytäminen tai tiimityö olis suojatyötä. Tarkoitin sillä ihan erilaisia juttuja. Mun työssä pitää pärjätä aivan yksin työpaikalla niin ettei todellakaan voi pyytää apua kaverilta. Puhelimen päähän voi jonkun saada mutta fyysisesti ei ole ketään muuta paikalla. Ja se on ainakin se mistä en kykene selviytyväni. Ja sitten mulla on keskittymisen ja muistamisen vaikeuksia varmaan sekä masennuksen että valvomisen takia. Unohdan ihan tavallisia juttuja niin mitä siitä seuraisi työssä kun pitää olla yksin eikä oo ketään muuta paikalla vaikka muistuttamassa. Ja yksin voi joutua olemaan yli parikin tuntia sekä vuoron alussa että toisaalta vuoron lopussa. Se on ihan kivaa silloin kun on kunnossa. Työkokeilussa oon omassa työssäni ollut niin ettei tarvinnut jäädä yksin ja sen koin, siis koin, suojatyöksi.

En oikein tiedä mikä tässä on jotenkin epäselvää. Jos joku korjaisi tekstistäni oikeinkirjoituksen niin hän viimeistelisi työn ulkoasun sellaiseksi,että sen voi sitten esittää valmiina työnä eteenpäin. On hyvä,että on työpaikkoja,jossa tällainen yhteistyö sujuu. Mutta Sakiran tapauksessa ei ilmeisesti näin ole eikä minunkaan kohdalla. Kun työskentelee ihan omassa projektissa ei ole niitä työtovereita jelppimässä puolin eikä toisin.

Sakira kirjoitti 13.7.2017 17:5

En mä ainakaan ajattele että avunpyytäminen tai tiimityö olis suojatyötä. Tarkoitin sillä ihan erilaisia juttuja. Mun työssä pitää pärjätä aivan yksin työpaikalla niin ettei todellakaan voi pyytää apua kaverilta. Puhelimen päähän voi jonkun saada mutta fyysisesti ei ole ketään muuta paikalla. Ja se on ainakin se mistä en kykene selviytyväni. Ja sitten mulla on keskittymisen ja muistamisen vaikeuksia varmaan sekä masennuksen että valvomisen takia. Unohdan ihan tavallisia juttuja niin mitä siitä seuraisi työssä kun pitää olla yksin eikä oo ketään muuta paikalla vaikka muistuttamassa. Ja yksin voi joutua olemaan yli parikin tuntia sekä vuoron alussa että toisaalta vuoron lopussa. Se on ihan kivaa silloin kun on kunnossa. Työkokeilussa oon omassa työssäni ollut niin ettei tarvinnut jäädä yksin ja sen koin, siis koin, suojatyöksi.

Yksin minäkin olen nyt kun muut ovat kesälomalla. Pärjään ihan hyvin, kun seurailen vain yhtä kohdetta joka vielä sattuu olemaan mielenkiintoinen. Minulla ei kyllä ole keskittymisvaikeuksia vaan keskityn liikaa yhteen asiaan. Siksi kai mut on palkattukin tähän työhön.

Minulla ehkä vaan on heikkä itsetunto kirjoituksessa ja siksi haluan, että joku tarkistaa aina tehtäväni kirjoitusasun ennen julkaisua. Toisaalta meillä on sihteeti jolle voisin antaa kaikki juttuni ihan luontevasti eikä se olisi sitten viimeistelyä. Vaan tehtävän jakoa.

Olen myös ollut enollani suojatyössä, kun yleensä opettelin olemaan töissä. Se nyt vaan oli ihan erilaista avunpyyntämistä mitä tässä työssä tarvitsen.
Haitttaako teitä ehkä, kun tulin tähän ketjuun kertomaan kuinka työssä voi tarvita toisen apua ja silti kokea olevansa oikea työntekijä eikä suojatyöläinen?
Jo fyysisten sairauksiani vuoksi tulen jokaikisessä työssä tarvitsemaan jonkunlaista apua ja vielä, jos pääni enempi sekoaa, sen enempi tulen tarvitsemaan apua. Aion silti olla oikea työntekijä eläkeikään asti. Hyi hitto miten pitkä aika siihen vielä on.

Sittenpa tulikin oikein kunnolla kirj.virheitä edelliseen kirjoitukseeni, kun halusin itse tehdä viimeistelyn enkä käyttää oikokirjoitusta.

Hei Sakira! Toivottavasti viikonlopusta tulee lämmin ja aurinkoinen. Odotan kovasti sitä terassi-projektia,että pääsen hommiin. Kyllästysaine väriltään pihlaja jo odottaa. Mikäli ymmärsin oikein,sinä teet myös jonkinlaista väritystehtävää. Mikäli säät ovat hyvät jään ensi viikoksi maalle ja hoidan työtehtävät sieltä käsin. Koira nauttii maalla olosta ja pysyy pihapiirissä vapaana ja se on sille iso etu. Viime kesänä se sai kyyn piston lenkillä ja vuotta aikaisemmin minä marjassa ollessa. On jäänyt sellainen pelko,että vain tässä mökin takana olevassa rinteessä marjastan,kun pihapiiriin eivät ole tulleet. Metsänhakkuut näillä alueilla saaneet kyyt liikekannalle,ei niitä ennen ole näkynyt. Ravustusaikakin lähenee ja tässä järvessä on rapuja aina ollut. Mies laittaa merrat ja pidämme yleensä rapujuhlat pienellä porukalla. Jotenkin tuntuu,että kesä on päättymässä,vaikka ei ole vielä alkanutkaan.
Tänä vuonna taitaa Lapin reissu jäädä tekemättä. Mies tahtoisi sinne lakka-aikaan lähteä, kun mökin läheisyydessä on lakkasoita. Paljon emme niitä keräile koskaan pitkän etäisyyden takia,kun välillä joudutaan yöpymäänkin.

Maanvaiva tosi kiva kun tulit. On kiva lukea toisten ajatuksia samasta asiasta ja saada niin mietittävää ittellekkin. Ja mun eka kirjoitus oli ehkä vähän harhaanjohtava. Joudun ihan normivointisena paljon pyytämään apua ja tukea työkavereiltani. En pidä sitä mitenkään nolona vaan hyvänä tiimityönä. Ja niin se vaan on että toinen osaa jonkun asian paremmin kuin toinen ja taas päinvastoi. Ja mitä kirjoitusvirheisiin tulee niin mua ne ei ainakaan häiritse sillä mulla on itsellänikin lukihäiriö ja lapsellani todella vaikea sellainen. Että virheitä voi tulla ja niitä ei itse huomaa vaikka kuinka kattelisi tekstiä uudelleen.

Mä oon nukkunut tänä aamuna tosi pitkään. Oon vasta aamukahvilla. Koira on vielä lenkittämättä mutta se vaan nukkuu jossakin. Se kyllä pitää huolen että lähdetään ulos kun on tarve (tai kissa pihalla).

Mulla ei oo mitään menoja koko loppuviikosta. Ruokaa pitää laittaa ja semmoista tavallista kotipuuhaa suorittaa. Ainakin sen verran kuin kykenee. Tai voi olla että saan autoni takaisin jos se menee katsastuksesta läpi. Nyt ajelen laina-autolla. Se auto täytyy sitten lähteä hakemaan kun on vähän kauempana hyvässä hoidossa.

Hei Sakira! Tultiin eilen illalla tänne maalle. Vielä on niin koleaa,että terassin kyllästäminen ei vielä onnistu. Luvattu on kuitenkin lämmintä ja aika hyvinhän nuo sääennusteet pitää paikkansa.
Eilen sain tietää,että grafiikanlehti suosikkitaiteilijaltani olisi myynnissä edulliseen hintaan. On otos paristasadasta vedoksesta,mutta aito ja signeerattu. Voisin sen ostaa vedoten siihenkin,että en ole ostanut yhtään vaatekappaletta tänä kesänä. Ei olla edes matkusteltu. Kuitenkin olen jo omalta osaltani päättänyt olla hankkimatta lisää tavaraa ja entistäkin on karsittu jo pidemmän aikaa. Tässä nyt käyn vääntöä siitä ostanko vai en. Joskus ennen olisin tarttunut tilaisuuteen heti,mutta tilanne kohdallani on muuttunut. Tämä sairauden varjossa eläminen muuttaa paljon ja asettaa asioita eri mittasuhteisiin. Pitäisi löytää joka päivästä jotakin hyvää ja ainutkertaista. Pitäisi elääkin niin,ettei sitten katuisi jotakin,mitä ei saanut tehdyksi oman saamattomuuden vuoksi.
Tässä sitä onkin pohdittavaa.
Mies ja koira ovat lenkillä järven toisella puolen ja on kiva katsoa kun palaavat. Koira on aina veneen kokassa tähystämässä kotirantaan päin.

Hei Sakira. Onko sulla käytössä joku oikolukusydeemi tietokoneessa?
Mulla on sellainen joka laittaa punaiseksi väärinkirjoitetun sanan mutta monesti en osaa sitä virhettä korjata kuitenkaan. Lisäksi se herjaa kaikki murresanat. Tukinetissä en saa oikolukua laisinkaan toimimaan eli ei värjää punaiseksi.
Siirrän joskus täältä tekstin oikolukuun toiselle sivulle mutta, kun rupeen sitä laittamaan takaisin se häviää aika usein jonnekin.

Lappi on aika haastava paikka tänä kesänä. Tuntureilla purot vasta sulivat ja niiden ylitys on aika mahdototonta. Saa nähä tuleeko hillaa olleskaan.

Mollyan toivon että ilmat lämpee niin että pääset terassia kyllästämään. On hyvä, varsinkin masentuneena, etttä löytää jotain sellaista tekemistä joka jotenkin miellyttää. Mulla se on nyt toi värityskirja ja eilen olin mustikassa ensimmäistä kertaa. No vähän ehkä raakoja vielä mutta iltapalan siitä sain. Ja tänään uudestaan. Saa siitä sen metsäkokemuksenkin.

Osta se grafiikkalehti. Olet kyllä ansainnut jotain mikä tuntuu hyvältä. Vaikka kaiken karsiminen onkin puhdistavaa, teen sitä itsekkin vaan mulla on se vielä kesken. Inhoan kaikkea roinaa. Mutta mäkin tein ylimääräisen hankinnan. Tilasin netistä sellaisen metsämieli kirjan. Oon lukenut esipuheen mutta ehkä pystyn lukemaan sen pieninä pätkinä. Hoitajakin sanoi että pitää harjoitella lukemista pienissä pätkissä.

Mun autoon tuli sitten jarruvika. Joku letku meni poikki ja jarrunesteet valusivat pihalle. Nyt sitä ei voi katsastaa ennenkuin jarrut on kunnossa. Joudun siis ajelemaan laina-autolla ainakin vielä muutaman päivän. Tää on paha juttu nyt kun mulla ei enää oo rahaa. Elatusapu loppui ja palkka on pienentynyt varmaan sairasloman johdosta. En tiedä millä hankitaan ruokaa kun rahat menee vuokraan ja laskuihin ☹️

Moi taas. Terassiprojekti jo käynnissä. Olin tehnyt jo alustavat työt etukäteen. Teen sitä pätkissä,kun on aika iso 25 m2 ja pitää päästä liikkumaankin. Koiralle pitää laittaa esteitä,ettei ole sekin kohta pihlajanmarjan värinen. Mies olisi halunnut auttaa,mutta teen kaiken mielelläni yksin ja itsenäisesti. Niin olen oppinut tekemään ja siitä pidän. Toisille yhdessä tekeminen on luontevaa ja mukavaa,mutta en kuulu siihen ihmisryhmään.
Toivottavasti autollasi on luotettava korjaaja. Aina puhutaan,ei ole omakohtaista kokemusta,että autot saisivat verstaalla valohoitoa ja tuntitaksat melkoiset. Voi kyllä olla kaupunki-legendakin,mene ja tiedä.
Mietin vieläkin sitä grafiikanlehteä,päätöstä ei ole syntynyt.
Aamulla kävin taas rinteessä katsastamassa mustikoita,mutta eipä ollut. Hyvä,että jossakin päin Suomea on. Kauemmaksi en uskalla lähteä samoilemaan käärmepelkoni takia. Ei se ole aiheeton pelko. Mökkitiellä olen nähnyt käärmeen autosta käsin tänäkin kesänä.
Pidän tässä pienen breikin ja kohta taas jatkan kyllästämistä. Mies lupasi laittaa saunan lämpiämään...

Mollyan täällä ainakin kaunis ilma jatkuu toivottavasti sielläkin että saat projektisi edistymään. Ymmärrän hyvin että tahdot tehdä homman itse. Silloin siitä saa juuri sellaisen kuin haluaa ja jos se on vielä vähän terapeuttista tekemistä niin siitä saa kaiken hyödyn itselleen. Mä oon aina ollut sellainen että jos otan jonkun homman hoitaakseni niin haluaisin myös selvitä siitä ittekseni. Tietty töissä voi olla eriasia kun asioita on hoidettava tiimityönä.

Olin taas illalla mustikassa. Kyllä niitä jo kannattaa kerätä. Ja hetken saa varmaan pomia niin ettei oo muita samoilla apajilla. Sit mua vähän harmittaa kun tohon tulee joku ja kerää koneella tyhjäksi. Mutta kun ei oo oma piha niin ei voi mitään. Mutta muuten mulla on mustikat kymmenen askeleen päässä ulkoportaista. Ja ihana metsä ja järvikin ihan just tossa.

Mä oon nukkunutt melko hyvin ja koska on jo kolmas yö peräkkäin niin tuntuu että alan olla elävien kirjoissa taas mukana. Kyllä nukkuminen on niin tärkeää. En mä vieläkään oloa tunne mitenkään tarmokkaaksi eikä ainakaan mitään vauhtia pukkaa mutta mieli on kevyempi eikä ahdista niin kovin.

Maanvaiva ei mulla oo oikolukijaa. Tai töissä on joku sellainen mikä näyttää virheet. Mutta täällä vaan yritän itse kovin lukea tekstiä ennen kuin sen lähetän. No vierheitä jää silti mutta eihän sille mitään voi. Ja joudun joitakin sanoja todella miettimään että miten ne kirjoitetaan kun ei tahdo taipua. Sitten kirjoitan kummiskin aika hitaasti. Jos lisään vautia tulee enemmän vierheitä. Mutta musta tuntuu että mun vaivani on helpottanut iän myötä että virheet on vähentyneet. Ja kirjoittaminen on kuitenkin yksi mun lempitavoista purkaa huolta ja tuskaa. Mutta mun pojalla on paha lukihäiriö. Oli jo kolmannella ennenkuin oppi lukemaan. Ja lukeminen ja kirjoittaaminen on vieläkin vaikeaa mutta on todella sinnikäs yrittämään kuiteskin itse. Hän on onneksi saanut koulussa paljon apua ja tukea. No en tiedä miten hän itse kokee asian.