Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Tänään ollut ihan hyvä päivä töissä, mutta seuraava homma tuntuu sen verran hankalalta/lievästi ahdistavalta, että taidan pitää aiemmin yli hyppäämäni vartin tauon tähän väliin. Kotikaupungissa on käynnissä elokuvafestivaali, ja saimme valittua ainakin kaksi elokuvaa - harkinnalla on vielä kolmas, johon emme vielä ostaneet lippuja. Taisin muuttaa mieltäni sen suhteen kumpaa vaihtoehtoa kahdesta kannatan, joten ehkä laittaa viestiä kumppanille ja kysyä ostaisinko liput siihen. Yksi aspekti on kyllä sekin monenako iltana viikossa kannattaa ottaa ilta-aktiviteettia joka alkaa vasta vähän ennen kymmentä (mikä väistämättä lyhentää yötä alkupäästä, kun nukkumaan pääsee aikaisintaan yhdeltä). Eipä siinä kai ole sen kummempaa ongelmaa, jos työtilanne sallii että aamulla nukkuu vastaavasti vähän pidempään - olettaen että pidempään nukkuminen sattuu onnistumaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 10 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Lisäys
Sikaväsynyt, ja uniaika jäi alle seitsemään tuntiin, mutta sainpahan kuitenkin nukuttua hyvin sen aikaa kun sängyssä ehdin pysymään 😔 Vietin aamua itkeskellen ja kokemuksessa oli katharsis-kokemuksen (?) sävyä - hienoa että on asioita joista välittää niin paljon että liikutus herää.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 10 kuukautta sitten. Syy: virhe
Hei soroppi, Itkeminen tekisi hvvää minullekin, mutta en osaa itkeä.
Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi, Itkeminen tekisi hvvää minullekin, mutta en osaa itkeä.
Etkö ole koskaan osannut vai onko se vain jotain joka on vähentynyt/loppunut ajan myötä? Siihen vaikuttaa varmaan aika paljon miten lähipiiri on esim. lapsuudessa suhtautunut itkemiseen. Mä itkin lapsena paljon, ja äiti tuntui suhtautuvan asiaan vähän kaksijakoisesti (luulen että häntä kiusattiin koulussa koska hän oli lapsena samanlainen) mutta sanoi systemaattisesti että on ihan ok itkeä silloin kun itkettää.
Menin eilen parin työkaverin (missä vaiheessa niitä saa alkaa sanoa ystäviksi?) kanssa kiipeilemään ja vaikka taidot ja voimakestävyys ei haastavammille reiteille riittänytkään, hauskaa se oli. Ostin poislähtiessäni kolmen kerran aloittelijalipun, johon kuuluu kenkävuokra - kyllä sen vuodessa saa käytettyä vaikka ei ihan joka työreissulla kiipeämään menisikään. Kiipeilyendorfiinit kantoivat pari tuntia kotiinpääsyn yli, mutta sitten iski niin paha väsymys ja todennäköisesti myös pms-oireet, että vietin illan sohvalla sykkyrässä vihaten hormoneita, vatsakipua, ja oloa.
Nyt parempi olo, mutta olen edelleen niin väsynyt että taidan mennä takaisin pitkäkseni. Odottelen menkkoja alkavaksi. Ulkona olisi aurinkoista mutta liukkaus ei houkuttele juoksemaan - ehkä koetan kävellä illalla kaverille niin saahan siinäkin pikkuisen raikasta ilmaa.
Tulin hetkeksi sohvalle herättyäni/havahduttuani levottomuuteen, ja pääsin moikkaamaan pilvien välistä häämöttävää täysikuuta. Stressin aiheiden listaaminen ei tunnu mielekkäältä. Olisi pitänyt hoksata ottaa mukaan kirja makarista lähtiessä, mutta kaipa toivoin että pääsisin pian takaisin nukkumaan ja ehtisin huilata hyvin ennen aamua. Kumppanin ystävät tulivat luoksemme vierailulle joten kämppä on epätavallisen siisti ja päivät ovat täysiä. Huomisen suunnitelmissa kaiketi käydä vuokraamassa heille sukset ja kokeilla hiihtämistä. Meillä ei varmaan ole kahdenkeskistä aikaa ennen kuin minun on taas aika lähteä. Olemme idättäneet pari viikkoa paprikoiden siemeniä märän talouspaperin päällä, tuikaten ne multaan vasta kun sirkkajuuri alkaa työntyä esiin, ja eilen aloitimme saman ensimmäisille tomaatteille. Parveke on kyllä niin tuulinen ettei sillä varmaan pysty tomaatteja kasvattamaan, mutta onhan niistä taimistakin iloa joten katsotaan.
Hei soroppi. minullakin on paprikan taimia kukkapurkissa.
Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi. minullakin on paprikan taimia kukkapurkissa.
Kiva kuulla pikemiten, sit voidaan vertailla aina välillä taimikuulumisia! 😊
Viime yönä heräsin painajaiseen puoli kolmen aikoihin enkä tainnut sen jälkeen enää onnistua nukahtamaan. Toivottavasti unettomuusjakso jää lyhyeksi.
Mielialat heittelee; eilen tunsin itseni aika hyvinvoivaksi ja tasapainoiseksi, ja tänään koko päivää on leimannut masennus ja reaktiiviset, voimakkaat tunteenpuuskat. Peruin iltamenon kun huomasin etten ole seuranpito-tuulella ja nyt olen käynyt saunassa. Olo on tuskainen, verenpaine heittää häränpyllyä enkä jaksaisi ryhtyä mihinkään.
Väliin mahtui edellisen postauksen jälkeen parempiakin oloja mutta tällä viikolla enimmäkseen 4-5 tuntia unta per yö ja se alkaa tuntua. Työmatkalla jossa pävät venyvät pääsääntöisesti yli 10-tuntisiksi, ja kaikki kahvi- ja lounastauot ovat periaatteessa verkostoitumistilaisuuksia. Ventovieraiden kanssa juttelu on vähemmän pelottavaa kuin mitä se jossain vaiheessa oli (useimmat kertoilevat ihan mielellään omasta aiheestaan), mutta sen verran kaukana omalta mukavuusalueelta ollaan ettei fysiologinen stressi anna nukkua muutamaa tuntia pidempään vaikka olen joka ilta vetäytynyt omiin oloihini niin hyvissä ajoin että se olisi mahdollista. Nyt kuitenkin onneksi kotimatkalla, kunhan onnistun nousemaan oikeisiin kulkupeleihin.
Näin viime yönä unta että joku oli minulle todella vihainen syystä jota en ymmärtänyt. Yrittäessäni kysyä mitä hänen mielestään oli tapahtunut hän ei suostunut kertomaan syytä, viitaten vain mahdolliseen tulevaan oikeusjuttuun.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Korjaus
Olen näköjään vielä vähän Suomen ajassa, kun herään spontaanisti ilman herätyskelloa tuntien itseni levänneeksi. Toin reissutuliaisena kotiin jonkin viruksen, joka taisi äityä pahemmaksi kuin olisi ollut välttämätöntä koska en malttanut jättää sunnuntain kurssi-hiihtoretkeä väliin lauantai-illan kurkkukivusta ja kipeäksi-tulo-olosta huolimatta. Eilisen olin sitten enimmäkseen sairaslomalla mutta iltaa kohden olo alkoi kohentumaan sen verran, että ehkä tänään voisin tehdä jonkin verran töitäkin.
Hei soroppi. Minulle kuuluu hyvää, olen onnellinen, ja harkitsen avioitumista. Miten sinun parisuhde edistyy.
Kiva kuulla, kunpa onnesi kestäisi!
En lähtökohtaisesti usko että parisuhteiden tarvitsisi edistyä mihinkään tai että naisten tehtävä olisi yrittää saada niitä edistymään yhtään enempää kuin miestenkään - ne voivat olla silloin kun ovat, omalla tavallaan elämää rikastuttavana asiana. That said, meillä menee hyvin - mentiin naimisiin muutama vuosi sitten ja nyt yritetään onnistuisiko raskautuminen vielä näin 35+ iässä.
Olet oikeassa Soroppi. Ei se ole naisen kontolla parisuhteen koossa pitäminen. Yhdessä toimiminen on avainsana. Kun itse olen ollut parisuhteessa nuoresta asti on yhdessä kasvettu nuorista aikuisuuteen ja siinä ovat särmätkin hioituneet. Tämä ei tarkoita sitä, että olisi suhde, jossa ei olisi tilaa muillekin ihmisille ja omille harrastuksille. Sympioottinen suhde rajoittaa elämistä ja tietty vapauden tunne katoaa. Elämä ja asioiden kokeminen rakkaan ihmisen kanssa on parasta ikinä, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Muut elämisen muodot voivat olla yhtä hyviä, ihmisestähän se riippuu...
soroppi kirjoitti:
Kiva kuulla, kunpa onnesi kestäisi!En lähtökohtaisesti usko että parisuhteiden tarvitsisi edistyä mihinkään tai että naisten tehtävä olisi yrittää saada niitä edistymään yhtään enempää kuin miestenkään - ne voivat olla silloin kun ovat, omalla tavallaan elämää rikastuttavana asiana. That said, meillä menee hyvin - mentiin naimisiin muutama vuosi sitten ja nyt yritetään onnistuisiko raskautuminen vielä näin 35+ iässä.
En tiedä onko kestävää onnea suotu minulle, mutta yritän uskoa että onni suosii rohkeaa.