Hei soroppi. Onko kumppanisi jo toipunut koronasta? Ja onko sinusta mukavaa olla suomessa?

Hän vaikutti väsyneeltä ja alavireiseltä kun lähdin, mutta en tiedä liittyykö se koronaan. Mielestäni hän vaikuttaa välillä masentuneelta, mistä olen jonkin verran huolissani.

Pikemiten kirjoitti:
Ja onko sinusta mukavaa olla suomessa?

En tiedä mitä tähän vastaisin. On mukavaa että on työ josta pidän ja viihdyn työyhteisössäni, mutta samalla on kurjaa olla erossa kumppanista ja pelkään että reissutyö kuormittaa minua ja kumppaniani liikaa. Esimies kysyi edellisessä kahdenkeskisessä tapaamisessamme miten koen jatkuvan matkustamisen ja enkö haluaisi viipyä yhdessä paikassa pidempää aikaa kerrallaan, mutta ajatus ei tunnu hyvältä. Niin kauan kuin pätkät pysyvät melko lyhyinä voin ainakin uskotella itselleni että aika kuluu nopeasti eikä kummallekaan meistä ehdi tulemaan liian kova ikävä. Mutta samalla pelkään että kumppanini kärsii erossaolosta enemmän kuin minä, ja koen huonoa omaatuntoa siitä että olen niin paljon poissa.

Hei soroppi. Onko kumppanisi myös suomessa?

Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi. Onko kumppanisi myös suomessa?

Ei, hän käy korkeintaan kerran tai pari vuodessa.

Olin eilen työporukalla erinomaisen mukavissa juhlissa. Tuntui hyvältä olla yhden illan ajan huoleton, miettimättä arkea ja viettää aikaa iloisessa seurassa. Illan viimeinen juoma oli alkoholiton, ja pääsin kotiin puolenyön maissa mikä oli selvästi toimiva strategia koska hieman tavallista suurempaa väsymystä lukuunottamatta en kärsinyt tänään krapulan oireista. Vaikka alkoholista on ollut minulle paljon harmia, nautin siitä miten se joissakin tilanteissa vapauttaa tunnelmaa ja poistaa estojani sen verran että pystyn rentoutumaan vähän vieraampien ihmisten seurassa. Yhdessä nauraminen on jonkinlaista sosiaalista liimaa, ja toivon että niidenkin ihmisten kanssa, joita olen työporukassa vielä arastellut, tulee olemaan helppo olla myös juhlien jälkeen.

Sain pakattua suurin piirtein huomista kotimatkaa varten. Stressi oli huipussaan iltapäivällä kun aloin ounastelemaan etten huomenna taida saada valmiiksi juttuja jotka pitäisi tehdä ennen kuin voin jäädä rauhallisin mielin joululomalle. Tiedän osallistuvani ensi viikolla vielä ainakin yhteen kokoukseen, mutta olisin toivonut ettei siihen liittyvien valmistelujen lisäksi jäisi muita rästihommia, joita on kurja tehdä läppäriltä käsin. Katsotaan, matkareitti on tällä kertaa pitkän kaavan mukaan eli onneksi matkankin aikana ehtii ehkä vielä tekemään jotakin.

Sytytin kynttilöitä ja keitin itselleni kupillisen teetä. Kirjoittamisen aikana silmiäni on alkanut painamaan. Hyvä, aloittaessani olin vielä niin levoton että mielessä kävi voisiko huomista helpottaa työskentelemällä vielä vähän; mutta ajatukset siitä miten se luultavasti kostautuisi huonosti nukuttuna yönä tai vielä tätäkin päivää stressaantuneena olona huomenna saavat mieliteon väistymään.

Olisi kiva saada luettua kirjaston kirja loppuun (vaikka se ei hirveän hyvä olekaan) ennen kuin se pitää palauttaa. Mutta realistisempaa (ja vielä kivempaa) on jos saan nukuttua hieman univelkoja pois, tällä viikolla unet ovat systemaattisesti 6-7 tuntiin.

Hyvää yötä kaikille!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 4 viikkoa sitten. Syy: lisäys

Mukavaa kotimatkaa

Hyvää joulua ja uutta vuotta.

juu.. Hyvää joulua sinulle ja toisille täällä kävijöille. EI oikee pahemmin ole fiilistä eikä jaksuja kirjoitella tai kertoilla asioita. En tunne itteäni sellai masentuneeksi, ei tää sellaista mielen jaksamattomuutta ole muuta kun että olen aika epätoivoinen ja haluaisin vaan luovuttaa jo tän kudutuksen, jolta tä mun juttuni tuntuu menevän. Jaksaminen on vaan niin kortilla koko ajan. SIlloin kun jaksan jotain tehä, ni yritän tehä. Koitan tota käsitöitä tehä ja huomaan että kun nytkin tänään sain annettuu äitille 3 sukat niin äiti oli vissiin ihan iloinen siitä että olen saanut jotain tehtyy. Vaikka niissä on paljon virheitä ja juttuja. Jopa koiruus on näyttänyt että hänki tykkää että olen sukkia saanut tehtyy, sillä hän tykkäsi maata niiden päällä kun ne tossa sohvalla oli. Missäköhän hän nyt makoilee sit. Äiti kysy tänään että olenko tota yhtä lääkettä syönyt. Huomaa vissiin etten pahemmin ole voimia saanut tai mihinkään en oo ns. edistynyt tässä. Sanoin että olen kaikkia noita pillereitä syönyt, paitsi yhtä jota en uskalla ottaa. Kerroin äitille että miksi en ja äiti sano että ei kannata ottaa.

Uuden vuoden yönnä tyttö tuo koirulin vissiin hoitoon mulle. Saa nähä miten meillä sitten menee. Ehkä hyvin, ehkä huonosti. TYttö onneksi tietää että mä en voi koirulin kanssa mennä oikee ulos, ni hän ei voi kauan olla mulla hoidossa. TOssa se oli yks päivä mulla hoidossa ja puhelin koirulin kanssa yli tunnin ummet ja lammet. Koiruli tuli mun naaman eteen ja kuunteli ja kuunteli, hän ei lähtenyt ollenkaan pois. Sit hän lähti lopulta, mut siirtyi mun jalkojen viereen maate. Jotenki tuntui että hän ymmärsi mitä puheli ja jne.

Juu lahjojakin mulle tuotiin ja äiti käski avata ne. En oikee ollu halukas, mut pakko se oli kun äiti vieressä tytön kanssa vahti. Nyt on sit paha mieli kun sain lahjoja mitä en antsaitse ja kun en ite voinut antaa mitään.

Mut kaipa tässä pikku hiljaa vois mennä kattoo, mitä se äiti mulle toi. Jos koittais syä jotain. Eilinen joulupuuro syönti meni hiukan ongelmaksi ja hankalaksi. Alan olee epätoivonen.

Mut anteeksi tä runoilu. Olisin voinut omaanki laittaa, mut en jaksa alkaa kopioimaan ja liittämään tätä sinne.

Hyvää joulua, pikemiten ja saloka

Täällä vietetään joulua vasta tänään, osin kulttuuri- ja osin käytännön syistä. Kälyn perhe tuli eilen, ja vei mukanaan mahdollisuuden nukkua useimpina aamuina niin pitkään kuin nukuttaa. Laitoimme lahjat kuusen alle lasten nukkumaanmenon (ja yhden tarkistuskäynnin) jälkeen, ja vietimme aikuisten aikaa opettelemalla vielä yhden uuden korttipelin. Meitä vanhempi sukupolvi oli lähtenyt läheiselle sijoitusasunnolle (joka nyt sattui olemaan tyhjillään) yöksi mutta heidän palaamisensa antoi lapsille signaalin että talon aikuiset ovat ylhäällä, nyt saa herätä.

Olisi kyllä ollut hyvä nukkua vähän pidempään. Kadehdin kumppanin unenlahjoja tai kykyä jättää ärsykkeitä ja ääniä huomiotta. Hän onnistui nukkumaan läpi lyhyen aamu-tv-hetken ja rauhoittumaan uudestaan nukkumaan sillä aikaa kun kävin vessassa ja kirjoitin edellisen lauseen, seinän takana tapahtuvasta ajoittaisesta huutelusta ja pärpätyksestä huolimatta. Ehkä yritän vielä itsekin.

Rankka ilta; en tiedä olinko syönyt jotain pilaantunutta tai oliko kyseessä kylää/pikkukaupunkia kiertävä virus, mutta vietin illan/alkuyön vatsataudissa. En edes muista milloin olisin viimeksi oksentanut, mutta tulipahan asia hoidettua taas seuraavalle vuosikymmenelle tai parille, jos entinen tahti jatkuu. Uskaltauduin juuri äsken juomaan hieman vettä ja jano on niin.kova että olisi tehnyt mieli juoda enemmänkin, mutta ällöttävän olon muisto on nin vahvana mielessä etten uskalla juoda lisää ennen kuin olen ihan varma että edellinen pysyy alhaalla.

Saloka, piti sanoa jo aiemmin että ei tartte pyytää avautumista anteeksi. Mulla oli myös hieman halju olo vastaanottaa lahjoja kun tuntuu että saan enemmän kuin mitä pystyn antamaan, mutta loppujen lopuksi olin vaan enimmäkseen kiitollinen siitä että ympärillä on niin paljon ihmisiä jotka halusivat osoittaa välittämistä antamalla minulle jotain. Ehkä jossain toisessa elämäntilanteessa pystyn palauttamaan palveluksen tekemällä heitä kohtaan jotakin mukavaa, mutta jos en, ei se ole mielestäni mikään katastrofi.

En usko että kiitollisuudenvelka tai vastavuoroisuus on heillä päällimmäisenä mielessä lahjoja antaessaan, tai jos on, niin ilmiö varmaan lopahtaa sitten kun.muutaman vuoden sisällä huomaavat etten hanki säännöllisesti lahjoja muille kuin läheisimmille aikuisille jotka ovat selvästi osoittaneet niitä toivovansa tai odottavansa.

Olen ihan iloinen siitä että mut on melkein jätetty ns. Rauhaan tä joulun aikana. Äiti nyt kävi tytön ja koirulin kans aattona ja tänään kävi yksin. Soittanu äiti on monta kertaa päivässä ja ei sil ees o asiaa ollu. Huomannu selvästi että ne on va tarkastussoittoja että oon ns. Hengissä. En yhtään tiä miltä näytän äitin silmissä, mut toi hänen käytös mua kohtaan vaikuttaa että en kovin hyvältä näytä. Ei hän muuten kyselis mun lääkkeistä ym. Hän ei ees ehota enää et lähtisin jonnekki. Ja kotonaki tekeminen on aika harvaista että pyytää.

Uv tulee. Sanoin päivällä tytölle et kai joku mulle kertoo sit ku sellaine yö tulee. Mulla ei välillä o kartalla se et onko yö tai päivä ja aika harvoin tiefän mikä viikonpäivä on. Esim. Nytkään en tiä. Voi olla et koiruli on uv mulla, mut ei o ihan varma. Mut sen näkee sit joskus.

Järkyttävä väsymys. Toivottavasti kyse on PMS-oireista tai jostain vastaavasta joka menee ohi muutamassa päivässä itsestään. Pari ystävää joista toisella on vakavia terveysongelmia ovat tulossa viettämään uutta vuotta, mutta onneksi itse ei sentään tarvitse tällä kertaa lähteä minnekään. En tiedä jaksanko olla sosiaalinen - ainakin huomaan sen että takki on aika tyhjä täällä tukinetissä tapahtuvaan toisten kannatteluun.

Hyvää Loppiaista, On sinulla ystäviä, jotka välittävät omalla tavallaan sinusta, voihan olla että sinä olet niin harvoin paikalla etteivät ystäväsi eivät tiedä koska olet paikalla. Oletko varma ettei kyse ole suhteista tai liitosta, jossa pitäisi ottaa sinutkin huomioon.

Pikemiten kirjoitti:
On sinulla ystäviä, jotka välittävät omalla tavallaan sinusta,

Se on kyllä totta. Kiitos että olet olemassa, tukinet-ystävä!

Se on kyllä tämän.kanavan huono puoli, ettei reaaliajassa pääse juttelemaan tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa, ellei sovi treffejä johonkin liveryhmään. Meneillään on kaikenlaista stressaavaa ja jännittävää josta voisin hyvin kertoa tutummille nimimerkeille, mutta aihepiiri tuntuu niin henkilökohtaiselta etten halua laittaa niistä ikuisiksi ajoiksi julkiselle foorumille jäävää viestiä.