Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Olen taas ollut aika väsynyt ja hieman alakuloinen. Molemmat tämän viikon illat menneet tavalla tai toisella pitkäksi, joko töiden tai harrastusten parissa, ja kun sen tietyn määrän palautumis- ja hiljaista puuhailuaikaa koen tarvitsevani, nukkumaanmeno on viivästynyt. No, mutta kaipa minulla on lupa olla välillä väsynyt tai surullisella tuulella siinä missä muillakin.
Ahdistaa että tulin ottaneeksi töissä vapaaehtoishomman joka kuitenkin pitää tehdä huolella koska se vaikuttaa jonkun muun elämään isosti. Se vie vaan niin paljon aikaa omilta isoilta tavoitteilta. Kaipaan jonkinlaista tasapainoa jonka luulin jo välillä saavuttaneeni mutta se on kadonnut sälän ja (kuvaannollisten, ja ehkä kuviteltujen) tulipalojen sammuttamisen alle.
Kotona. Kumppanin lähellä on hyvä olla. Kävelin asemalta kotiin kirpeässä säässä, maailma tuoksuu lumelta.
Hei soroppi. Vieläkö olet ulkomailla?
Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi. Vieläkö olet ulkomailla?
Mihinkäs minä täältä olisin lähtenyt, eli kyllä 🙂 Työpaikka on edelleen Suomessa ja käyn siellä säännöllisesti lähijaksoilla ylläpitämässä yhteyksiä työkavereihin ja työyhteisöön.
Juuri nyt kuuluu kuumetta, varpaita palentaa kolmesta villakerroksesta huolimatta. Etätöissä kun ei ole riskiä muiden sairastuttamisesta joten tekisi mieli kipeilystä huolimatta yrittää pikistää töitä vähän eteenpäin vaikka en tiedä olisiko siitä mitään hyötyä. Ilmoitin kyllä esihenkilölle itseni sairaaksi, joten varmaan voin hyvin rajoittaa päivän sellaisiin tehtäviin joita voin tehdä sohvalta käsin ja jotka eivät vaadi ihan täyttä ajattelukapasiteettia. Ja antaa itselleni luvan mennä ottamaan nokoset tai pitää pidemmän tauon jos se tuntuu voinnin kannalta tarpeelliselta.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 1 kuukausi sitten. Syy: unohdus
Hei soroppi. Oletko jo tervehtynyt vai sairaana edelleen?
Hei itsellesi! Olo on terve vaikka viimeksi mitatessa kuumetta vielä olikin. Ajattelin välttää hengästyttävää liikuntaa (portaiden ylösnousua lukuunottamatta) vielä ainakin tämän viikonlopun, saa nähdä miltä töihin pyöräily tuntuu taas ensi viikolla kun palaan Suomeen.
Lähijärvessä on nyt hyvät jäät, käytiin eilen luistelemassa. Katsotaan ehdittäisiinkö tekemään sama valoisan aikaan tänään.
Haukotteleva herääminen. En tunne oloani hirveän virkeäksi. Työseudullani vieraillut kumppani lähti eilen kotiin, ja heti hänen lähdettyään iltaväsymys palasi. Mikähän siinä on että seurassa olen ihan virkeä mutta yksin jäätyäni tulee hirmuinen unisuuspiikki jo kahdeksan maissa illalla. Ehkä se on hyväkin, jos saisi taas jätettyä melatoniinin pois. Aloin pitämään unipäiväkirjaa mutta muuten unettomuuden omahoito-ohjelma ei ole edistynyt.
Tänään on työpaikan pikkujoulut, ohjeeksi annettiin paketoida lahjaksi jokin kotoa löytyvä pikkutavara, josta haluaa päästä eroon. Erityisempää joulupaperia ei löytynyt joten se on nyt jonkin pikkukaupan teipillä suljetussa muovipussissa. Stressasin paperiasiasta ennakkoon mutta maanantain lounaalla selvisi etteivät kaikki olleet huomanneet paketoimisohjetta ollenkaan, eli ehkä se ei ollut kovin olennainen. Ainakaan nyt se ei siltä tunnu.
Onnistuin eilen kaatamaan pakastinpussista puolukoita jugurttikipon lisäksi lattialle, enkä onnistunut löytämään niitä kaikkia ennen kuin tänä aamuna villasukan pohjasta. Huomasin sentään, ja tahra näytti irtoavan aika hyvin kun sen pesi tuoreeltaan.
Olen väsynyt.
Pikkujoulut olivat mukavat, vaikka kurkku onkin kipeytynyt tasaisesti iltapäivästä alkaen. Toivottavasti en sairastuttanut koko porukkaa. Meillä on kiva työporukka.
Yö oli kuumeinen eikä se ole tänään hellittänyt kuin hetkeksi särkylääkkeen jälkeen. Verrattuna edellisen taudin lihaskolotuksiin, tällä kertaa se tuntuu neulanpistoilta silmien alla. Vähän niin kuin iho ja luomet olisivat liian kireällä. Tällä kertaa sairaudentuntoa on sentään sen verran etten ole potenut huonoa omatuntoa sairasloman ottamisesta.
Virallisesti hidas aamu, kun jo kertaalleen mikrossa lämitetty kahvi ehti jäähtyä kuppiin. Hyvä mieli, kun esihenkilöltä sain tänä aamuna muistutuksen ettei kipeänä tarvitse tehdä töitä (hän kysyi perutaanko tälle päivälle sovittu tapaaminen nähtyään että olin herätessä merkannut itseni sairaaksi työpaikalla käytössä olevaan someen).
Nukahtaminen kesti eilen illalla kesti pitkään (ehkä siksi että olin viettänyt niin päivällä niin paljon aikaa sängyssä lukien) mutta lepääminen tuntui kyllä niin hyvältä että tuli varmaan tarpeeseen. Katsoin eilen illalla elokuvan (Annette), joka paljastuikin musikaaliksi. Ahdistavaa, ajoitellen vähän liikaakin, mutta samalla halusin sen verran voimakkaasti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu että tulin seuranneeksi ainakin puolella silmällä myös lopun iltapalaa/-ruokaa puuhaillessani. Olin sen verran kipeä ja väsynyt etten ryhtynyt kokkaamaan, söin vain pussinpohjat keitettyä makaronia ja voileipiä.
Nyt alkaa tuntua että olisin valmis aamupuurolle. Ehkä jaksan tehdä jonkinlaisen bolognesen kun tulin ostaneeksi jotain jauhelihan korviketta, tai keittää ruusukaalit lisäkkeeksi, jos olen parempivointinen kuin eilen.
Koronaksihan se sitten lopulta paljastui. Mutta onneksi taisi mennä melko nopeasti ohi.
Hei soroppi, Joko olet parantunut?
Hei! Joo, aika lailla.
Sekoilin bussien kanssa matkalla kuoroharkoista kotiin, minkä seurauksena pääsen perille vasta ilta-10 maissa. Ärsyttävää keskellä työviikkoa, mutta onneksi ei (muistaakseni) etäpäivänä ole mitään tavallista stressivyyhtiä kiireellisempää tai sovittua.
Hyvä kuitenkin että tulin lähteneeksi kuoroon. Edellisestä kerrasta oli sairastelujen ja matkojen jäljeltä pitkä aika ja silloin oltiin jollakin tapaa paljon stressaavammassa tilanteessa (yrittämässä aikapaineen alla oppia uutta kappaletta, mikä edistyi hyvin hitaasti), joten emmin vähän mielekkyyttä - mutta nyt olikin paljon rennommat harkat. Tai siis, laitettiinhan meidät laulamaan yhtä ja samaa pätkää sen seitsemättä kertaa jos jokin yksityiskohta ei miellyttänyt vetäjää, mutta siinä ei ollut samanlaista epätoivon makua kuin viimeksi.
Kumppanilla on vuorostaan korona. Viikonlopun se oli huolestuttavan kipeänä mutta nyt ollaan toivottavasti (pitäisi koputtaa puuta) menossa parempaan päin.
Odotan ruoan valmistumista. Aamupuuro tuli syötyä aika myöhään kun yritin tuuppia työjuttuja eteenpäin parin kahvikupillisen lomassa (joo ei pitäisi viikonloppuna, mutta voisin rauhallisemmin mielin jäädä lomalle jos saisin hommia vähän pidemmälle sitä ennen). Lähden ruoan jälkeen kaupoille, pitää ostaa muutama joululahja että saan ne postiin nyt kun olen Suomessa.