Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hei JP, keskustelua, kiva kuulla teistä!
Välillä voin hyvin, välillä huonosti. Tänään jouduin ottamaan rauhoittavan, mutta se yhteisvaikutti oudosti kahvin kanssa ja nyt ei ajatukset pysy kasassa riittävästi että saisi töitä tehtyä. Viime yönä tuli valvottua, yläkerran naapureiden lapsi itki täyttä kurkkua varmaan puoli tuntia ennen kuin hiljeni. Mulla on paniikkikohtaus tuloillaan, ja illalla oli tarkoitus lähteä harrastuksiin - tuleekohan siitä mitään...
Kävin... menin... vilkutin....
Miten ilta meni? Paniikkikohtaukset on tosi ikäviä! En ole niitä kai koskaan kokenut varsinaisesti, mutta luulen silti tietäväni, mistä kirjoitat... Mulla on paha pänsärky. Soitin jopa sairaalan päivystykseen, ja sain ohjeet lääkkeiden käytöstä. Onkohan isommassa kaupungissa hieronta-aikoja? Mietin sitä sun pupua... Oliko söpö?
Ihan hyvin se lopulta meni (ja lääkekin oli ehtinyt vaikuttaa), olen tyytyväinen etten jättänyt sitä väliin. Joku oli tuonut itsetehdyn oloisia lakritsimakeisia. Nyt vain pitkä bussissa köröttely kotiin.
Siellä se muuten taas on, se kuutamo!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta sitten. Syy: säätiedotus
Hei, Soroppi! Mitä kuuluu? Viikonloppu on takana. Mies on töissä, ja minä menin nukkumaan yöllä puoli kolmen aikoihin. Oli niin mukava neuloa sukkia! 😉 Pehmeä lanka... Mun olisi eilen pitänyt tilata harmaata lankaa enemmän.. Tein kyllä tilauksen, mutta kuvittelin ohjeen mukaan näihin menevän vähemmän lankaa... Olin ajatellut tekeväni toiset siskolle, mutta ei tuo lanka riitä...
Muistanko oikein, sinun piti olla tulossa Suomeen jouluksi? Hyvää tiistaita!
Kiitos hyvistä toivotuksista JP! Voin ihan hyvin, vaikka olenkin vähän kuumeinen. Eilen ei ollut töiden puolesta mahdollista hiljentää, mutta tänään olen viettänyt sairaslomapäivää - menin aamukahvin jälkeen takaisin nukkumaan, ja puolenpäivän jälkeen olen lähinnä lueskellut. On ollut hyvä levätä. Torkkumisten jälkeen oli jopa niin hyvä olo että harkitsin, pitäisikö avata työkone ja kirjoitella vähän (...jos ihan rennosti vaan sohvalta käsin...), mutta ainakaan vielä en siihen ryhtynyt. Toinen houkutteleva vaihtoehto voisi olla kaivella virkkuutyöt tai neule esiin - en ole tehnyt kumpaakaan varmaan vuoteen.
Viikonloppuna oli juoksu, ja se oli mukavaa, vaikka varmaan tauti sieltä tulikin. Lepäsin aika paljon ja kävelin yli puolet ajasta, mutta sain silti oman ennätyksen aikaan. 🙃 Oli sen arvoista, ja nyt odotan innolla että paranen ja pääsen taas harjoittelemaan!
En saa unta, ärsyttävää! (Ehkä olen myös vähän ärsyyntynyt itseeni tai tapaan (ääneen) jolla kirjoitan. Mikä helvetin kaikentietäjä minä oikein kuvittelen olevani!)
Tekisi mieli tehdä töitä mutta keskellä yötä en kyllä ala, vaikka kunto antaisikin varmaan nyt jo muuten myöten. Ehdinpähän jatkamaan virkkaamista.
Olet kyllä tarkka havainnoija, oletko liian kriittinen itseä kohtaan? Mullekin tuttua, että kirjoitettuani tänne usein mietityttää oisko pitänyt olla kirjoittamatta. Minusta sinunkin ajatuksia on hyvä lukea. Olet vahvistanut toisiakin kuin minua, veikkaanpa!
Kiitos ystävällisistä sanoistasi, keskustelua! 🙂 Itsekriittisyys on varmaan yksi suurimpia ongelmiani - (hirtehisesti tekisi mieli ehdottaa, että eikö kuitenkin liika itsevarmuus, mutta se on sen verran lähellä hankalampien hetkien tuntemuksia että jätetäänpä sikseen), mutta ei se kovin suuri ongelma silti ole. Onpahan jotain mikä pulpahtaa pintaan joinakin päivinä.
Tein keskiviikkona puolisen päivää töitä, kun olin aamulla kuumeeton, mutta sitten vointi ottikin takapakkia. Eilisen sinnittelin kokonaan jouten, tänään teen ehkä muutaman tunnin. Röhä valvotti, yöllä meni pitkään ennen kuin tajusin etsiä paksumman tyynyn. Olin sen verran uuvuksissa että otin melatoniinin kahdelta, ajatuksena että parempi nukkua aamulla vähän pidempään kuin ei ollenkaan. Sunnuntaina lähdetään Suomeen.
saloka kirjoitti:
Kävin... menin... vilkutin....
Hei saloka, huomasin vilkutuksesi vähän jälkijunassa, ja juuri silloin ei ollut sellainen olo että olisin jaksanut vastata. Nyt kuitenkin tajusin, että asia oli päässyt unohtumaan, joten kiitos kun kävit! 🙂
Hei,
minusta on terve suojamekanismi ottaa etäisyyttä, jos alkaa tuntua siltä, että toisen ihmisen elämä ja kuolema on sinun vastuulla. Siinä menee rajat ja vastuut pahan kerran sekaisin. No, en voi päteä, kun itselläni on taipumus haalia kantaakseni vastuu ja syyllisyys vähän joka asiasta. 😐 Mutta täytyy muistaa se, että ihminen mielellään vierittäisi vastuun omista valinnoistaan ja omien tekojensa seurauksista toisten kannettaviksi. Musta vaikuttaa, että kannat muutenkin aika paljon ylimääräistä, ja rajansa sillä on mitä ihminen jaksaa ja pystyy.
Jos et jaksa sitä toista ihmistä tukea ja auttaa niin sitten hänen täytyy etsiä tukea jostain muualta, ja se on ihan ok. Sitten on sekin asia, että ketään ei voi auttaa, ellei ihminen itse halua muuttua ja ottaa vastuuta omasta tilanteestaan. Aikuista ihmistä voi tukea hänen itse valitsemalla parantumisen tiellä, mutta ei voi kantaa toista ihmistä tai hänen elämästä ottaa vastuuta. Se ei ole oikein sitä ihmistäkään kohtaan. Tuntuu houkuttelevalta heittäytyä lapseksi ja uhriksi, mutta oikeasti siinä menettää ihan kauheasti. Menettää elämänsä, kun ei itse elä sitä vaan odottaa toisten tekevän sen puolestaan.
Toisen itsemurhasta et voi mitenkään olla vastuussa ellet nyt suoranaisesti mene auttamaan sen tekemisessä.
Tiedän tuon suorituspakon, joka kattaa työn ja opiskelun lisäksi myös harrastukset, kotityöt jne. Onneksi siitä kuitenkin pikku hiljaa pääsee vapauteen. Mä oon paradoksaalisesti huomannu tässä syksyn aikana, että suurempi "tuloskeskeisyys" liikunnassa onkin johtanut tavallaan rennompaan otteeseen. Mulla on iät ja ajat ollut pakkomielle siitä, että raskasta liikuntaa pitää tulla 5x viikossa. Usein sitte oon niinä lepopäivinäkin tehnyt pitkiä kävelylenkkejä. Nyt kun oon juossu pidempää lenkkiä, 10-15km ja tavoitteena 20km / mahd. puolimaratoni, koittanu kehittyä sählyssä ja punttisalitreenissä, oon huomannut, että jos haluan hyvätasoisia suorituksia, 4x viikossa on maksimi ja ne lepopäivät täytyy oikeasti pitää.
Onko sulla tiedossa yhtään lomaa? Semmoista, jossa voisi saada taukoa sekä töistä että ystävän murheista?
Oi taivas, nyt huomasin, että vastasin johonki ihan vanhaan viestiin. 😅 Mulle aukesikin viestiketjun viimeisen sivun sijasta ensimmäinen ja sitten luulin niiden olevan uusimpia viestejä. 😂 Hyvin menee, no hyvää viikonloppua joka tapauksessa.
Hei soroppi.
Ensin toivotan Hyvää ja Rauhallista Joulun Aikaa.
Sitten otan kantaa tuohon loppuunpalamiseen. Onko sinulla mahdollisuus Joululomaan?
Minulla alkoi tänään joululoma, olin aamupäivään asti koululla, sitten sanoin hei, ja lähdin kotiin. En saanut kaikkea tehdyksi, mitä olin suunnitellut tekeväni. Silti lähdin ja jätin kaiken keskeneräiseksi. Se on kuin...Abortti...josta seurauksena teen niitä kuin kerkiän...keväällä.
Hei Joie ja Pikemiten, kiitos hyvistä toivotuksista.
Joie, mulle käy nykyään myös melko usein sitä että Tukinet ei avaa automaattisesti uusinta vaan jonkin vanhemman (tai vanhimman) ikkunan, enkä taida olla ainut. Kiitos huolenpidosta, olen ehdottoman samaa mieltä auttamismahdollisuuksien rajallisuuden ja vastuiden suhteen, ja voi olla että olet oikeassa myös siinä että liiallista vastuuta ottamalla ja asioita toisten puolesta liikaa järjestämällä teen ystävälleni karhunpalveluksen - mutta en ole ihan valmis uskomaan että ihmiset heittäytyvät tietoisesti uhrin/lapsen asemaan. Ehkä kyse on enemmän siitä, että se aikuisuuden (mitä se sitten pitääkään sisällään - itsetuntemusta ja -luottamusta, ehkä myös itsemyötätuntoa) kehittyminen on jäänyt joiltain osin ohueksi, ja siitä johtuu että ihmisten on vaikeaa seisoa omin jaloin. Mulle luonnollinen reaktio siinä vaiheessa on yrittää auttaa, ja toivoa että välittämällä ja tukemalla (niissä rajoissa kuin pystyn tai jaksan) voin auttaa jos en suoraan niiden ominaisuuksien kehittymistä, niin ainakin edesauttaa sellaisen turvallisen ympäristön luomista, missä se kehitys on mahdollista. Tämä sanottuna, vaikuttaa siltä että ystävärintamalla on asiat paremmin, tai sitten olen oppinut huolehtimaan rajoistani sen suhteen paremmin.
Kyllä maar pidän joululoman, ja päädyin tällä viikolla pitämään sairasloman lisäksi hieman ylityövapaita pois. Oli mukavaa viettää vähän rennompai päiviä myös terveiden kirjoissa - on melkein niin palautunut olo, että ehkä jaksan huomenna vaikka leipoa vähän ennen matkarumbaan sukeltamista. Voi olla, että joudun seurailemaan työsähköpostia hiukan, mutta aika isosta tulipalosta saa olla kysymys ennen kuin alan sitä joululomalla selvittämään.
Kiva kuulla juoksukuulumisiasi, ja tsemppiä harjoitteluun! Jos pystyt juoksemaan normilenkillä 15 km, puolimaratonin mittaisen matkan juokseminen (jos se tuntuu itseä kiinnostavalta tavoitteelta) kuulostaa minusta oikein realistiselta tavoitteelta - tapahtumassa saa virtaa muista juoksijoista ja järjestäjistä sen verran, että yleensä siellä pystyy venyttämään aiempaa maksimisuoritusta/matkaa hieman. Mä varmaan jatkan (joulun jälkeen) 4-5 kertaa viikossa rytmillä, niin että valtaosa harjoituksista on rasitustasoltaan tai pituuksiltasn kohtuullisia. Joka toinen viikko tulee pitkä lenkki (jota edeltää melko kevyt viikko), ja jos se tuntuu yhtä raskaalta tai raskaammalta kuin edellisellä kerralla, kannattaa jatkaa samalla tai vähän kevennetyllä ohjelmalla vähän aikaa. Tai tämä on ainakin suunnitelma (niistähän minä tykkään), katsotaan miten sitten käy kjn sitä pääsen oikeasti taas toteuttamaan.
Tuossa sun kuvaamassasi ohjelmassa kuulostaa tosi hyvältä sen monipuolisuus - mun pitäisi varmaan lisätä (tai siis korvata) yksi viikoittainen juoksukerta voima- /kehonhuoltoharjoittelulla, mutta joogaa lukuunottamatta en ole löytänyt riittävän motivoivaa tapaa sen tekeminen. Ulkona oleminen on vaan niin paljon kivempaa!
Kiva lukea, että noin fressejä ootte; esimerkillistä <3
Tänään herätessä meni tovi (avasin tvn ja odotin ett kohta alkaa aamutvt) ennen kuin tajusin ett lauantaissahan tässä jo mennään. Huh heijaa, kuin ois yks pvä jäänyt välistä:/ Olo on aika sippi, mutta nyt ei tarvi liikahtaa kuin lähikauppaan ja jos lenkkeilis normisti (aamuisin 15 min suuntaansa ainakin) 10000 askelen (pvä)tavoite tuskin täyttyy näinä päivinä.
Onneksi aattoon on vielä aikaa.
Täälläkin taitaa olla joulun aikaan taukoa... ?
Toivon, että jokaisella 💓 meilläkin olisi ok-joulu, ei mikään normi vaan jokaisella omanlainen, jnknlaisen hyvän mielen 💓 aika.
Ollaan lempeitä itsellemme!
Jaksamme paremmin 💓
Iloa Joulusta!