Kuulumisia

Kuulumisia

Käyttäjä soroppi aloittanut aikaan 28.09.2019 klo 16:39 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.09.2019 klo 16:39

Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 27.02.2023 klo 19:06

Joo, selvisin varoituksella. Ja asuntokin löytyi, nyt vaan pitää päättää mitenkähän hitossa sinne saadaan mukaanotettavat tavarat.

Tänään olisi hyvä käydä lenkillä, jos huomenna uskaltaudun tarttumaan kumppanin työkaverin esittämään kutsuun ja lähden heidän kanssaan illalliselle.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 28.02.2023 klo 18:36

Auringonlasku tekee taivaalle mielikuvituksellisia värejä. Keikuttelen metrossa kohti kaupunginosaa, jossa en ole käynyt - tarkoitus on käydä lasillisella ennen kuin menemme syömään. Tänään oli jo ihan keväistä, kuuntelin tiaisen laulua viettäessäni iltapäivätaukoa sohvalla. Päänsärky on ehkä hieman hellittänyt, yritin hieroa ja pyöritella hartioita työpäivän ohessa.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 04.03.2023 klo 13:17

Kävin aamulenkillä ennen kahvia. Vauhtia oli liikaa suhteessa tahtiin jolla olisin pystynyt pysymään tasaisessa liikkeessä, joten jouduin vaihtamaan juoksun toistuvasti kävelyyn. Niin tuntuu käyvän usein silloin kun olen stressaantunut - ikään kuin mieli olisi niin suuntautunut asioihin valmiiksi saamiseen ettei sillä riitä herkkyyttä tajuta milloin on syytä hidastaa tahtia.

Elämäni tarina 🤔 Ehkä se on osa käyttäytymismalleja jotka ajavat minut herkästi toimimaan yli omien voimavarojeni. Toivoisin että oppisin muuttamaan jotakin siihen liittyvää, niin etten laiminlöisi muita asioita töiden kustannuksella mutta en ole varma onko se tällä uravalinnan ja persoonallisuuden yhdistelmällä mahdollista.

Kun kaikki työpaikat ennen uran huippupaikkoja ovat määräaikaisia/projektiluonteisia, ja jokaisella portaalla on vähemmän tilaa (enemmän hakijoita suhteessa avoimien paikkojen määrään) kuin edellisellä, strategia jota helposti huomaan toteuttavani tuntuu olevan ajaa itsensä mahdollisimman lähelle burnoutin rajaa menemättä kuitenkaan sen yli. Vaikka se ei välttämättä ole järkevintä, ainakaan jos jo lieväkin ylirasitustila heikentää luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä.

Hmmh. Asian ajatteleminen herätti impulssin katsoa töitä (ihan pikkuisen vaan) eteenpäin viikonlopusta huolimatta, tai ainakin lukea ammattikirjallisuutta. Siinä toivossa että saan joskus vakipaikan ja voin lopettaa loputtoman saavutusten perässä juoksemisen, jolla onnistun juuri ja juuri pysymään paikoillani.

Hiukset ovat jo kuivumaan päin. Auringon mennessä pilveen sohvalla istuminen alkaa viluttaa. Ulkona puhaltaa kevätahava.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 05.03.2023 klo 19:03

Minulta murtui taannoin nilkka, enkä pysty enää juoksemaan ruuvien takia. Olen oppinut kävelemään hitaasti ja katsomaan vähän eteeni. Tällaisia pahoja murtumia ja pakon edessä nieltäviä vaikeita opetuksia elämä yleensä ajan kanssa tuo eteen.

Taidat Soroppi olla vielä nuori ja kovin työorientoitunut? Itse täytän kohta 55 vuotta, ja jotenkin kuulostaisi mahtipontiselta sanoa, että mulla on ollut jokin ura - vaikka olenkin ollut samalla alalla yli 20 vuotta. Olen jonkin sortin tietotyöläinen, ja duuni on minulle nykyään pelkkää duunia siinä mielessä, että siitä saa kyllä rahaa ja ryhtiä arkeen, mutta en ajattele mitään sosiaalista statusta sen kautta, saati yritä työllä jotenkin kompensoida riittämättömyyttäni tai muilla elämän osa-alueilla koettuja traumojani. Työ on hyvä, jos sillä tulee taloudellisesti toimeen, eikä sen tekeminen raasta sielua, mutta mitään itseisarvoa en sillä näe.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 06.03.2023 klo 19:13

No jaa, en pidä itseäni erityisen uraorientoituneena minäkään. Jos pitäisi listata oman elämän tärkeitä asioita, ura itsessään ei kyllä päätyisi lähelle kärkeä. Mutta taloudellinen vakaus (se ettei tarvitse pelätä leipänsä eteen, ja että on pystyy käyttämään kohtuullisia summia silloin tällöin myös harrastuksiin) mahdollistaa monta muuta haavetta ja tuo turvallisuuden tunnetta, joten se saattaisi välinearvonsa vuoksi päätyä top5:een.

Oletko Friendly ollut enimmäkseen määräaikaisissa / vakituisissa työsuhteissa? Luulen että se (ja toki myös elämänkokemuksen mukanaan tuoma perspektiivi) vaikuttaa siihen miten suhtautuu asiaan.

Työorientoitunut kyllä olen, ehkä siksi että juuri nyt teen tehtäviä joista todella nautin.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 07.03.2023 klo 14:27

En ole määräaikaisissa hirveästi ollut, mutta nuorempana olin monta vuotta vakituinen osa-aikainen. Siinä kyllä oppi penniä venyttämään, enkä ole koskaan omaksunut kalliita harrastuksia. Ellei nyt 1-2 ulkomaanmatkaa vuodessa ole sellaisiksi laskettavia, korona-aikana nekin jäivät väliin. Olen sitä mieltä, että arvokkaimmat asiat saa elämässä ilmaiseksi, rahan tuhlaaminen ei tuo mitään lisäarvoa.

Nythän mulla on ollut oma toiminimi jo yli 10 vuotta. Voin vähän säädellä tekemisiäni, ja laitan aina rahaa säästöön mahdollisuuksien mukaan. Ihan siltä varalta, jos satun elämään vielä pitkäänkin, eikä eläkkeeni tule kuitenkaan suuri olemaan. Rehellisesti sanottuna taloudellista turvaani on auttanut se, että perin isältäni vähän rahaa - en mitään valtavia summia, mutta omassa taloudessani tuntuvan määrän kuitenkin.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 08.03.2023 klo 08:30

Hienoa että sinulla on ollut taloudellinen vapaus viettää oman näköistäsi elämää, Friendly, ja että olet pystynyt aina välillä laittamaan rahaa säästöönkin! Mulle ei olisi mikään ongelma elää nuukaillen (olen kasvanut kulttuurissa jossa säästäväisyys oli ihanne, ja se on edelleen asia jota arvostan), mutta en ole varma olisiko kumppanini valmis samaan.

Heräsin tänä aamuna tunnin tavallista aikaisemmin lumimyrskyyn, tietämättä aionko istua kaikessa rauhassa sohvalla, yrittää edistää muuttopakkausta, vai tehdä hieman töitä ajatuksella että sen jälkeen on henkisesti helpompaa olla pakkausapuna siinä vaiheessa kun tarvitaan.

Kumppanilla tuli eilen lunta tupaan sen verran monissa asioissa, että viimeisin pettymys keikautti vaa'an sen kriittisen pisteen yli, jonka jälkeen ei pysty enää ylläpitämään toiveikkuutta tai ottamaan vastoinkäymisiä vastaan ilman että ne vaikuttaisivat merkittävästi mielialaan. Yritin kannatella hänen tunnetilaansa niin hyvin kuin pystyin, mutta iltaan mennessä olin asioinut persiiseen ammutun karhun kanssa niin pitkään että ärtyisyys alkoi tarttua.

Toivottavasti tänään on parempi päivä.

Käyttäjä Friendly kirjoittanut 08.03.2023 klo 13:31

"Hienoa että sinulla on ollut taloudellinen vapaus viettää oman näköistäsi elämää, Friendly, ja että olet pystynyt aina välillä laittamaan rahaa säästöönkin!"

Minulla on vakavanpuoleinen diagnoosi, eli olen ihan oikeasti sairas. Moni skitsofreenikko ei pysty olemaan työelämässä ainakaan ilman erityisjärjestelyjä. Niitä taas hankaloittaa diagnoosin huono kaiku, joka tekee asiasta tabuaiheen.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 09.03.2023 klo 09:18

Friendly kirjoitti:
"Hienoa että sinulla on ollut taloudellinen vapaus viettää oman näköistäsi elämää, Friendly, ja että olet pystynyt aina välillä laittamaan rahaa säästöönkin!"

Minulla on vakavanpuoleinen diagnoosi, eli olen ihan oikeasti sairas. Moni skitsofreenikko ei pysty olemaan työelämässä ainakaan ilman erityisjärjestelyjä. Niitä taas hankaloittaa diagnoosin huono kaiku, joka tekee asiasta tabuaiheen.

Sitä suuremmalla syyllä työuraasi* voi mielestäni pitää hienona saavutuksena. 🙂 Hyvin junailtu, diagnoosin aiheuttamasta takamatkasta huolimatta.

*En välttämättä liitä sanaan oletuksia että sen pitäisi olla mikään tietynlainen, onpahan vain sana jolla kuvata yhden tai useamman työpaikan ketjua jossa ihminen on ollut.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 11.03.2023 klo 18:26

Melkein kaikki on pakattu, ja auttamaan tulleet vanhemmat saivat ison osan kaapeista siivottua. Ehkä hyväkin, jos huomenna on kevyempi päivä, koska seuraavat pari ovat taas pitkiä. Ajopäiviksi on luvassa lumisadetta, toivottavasti se ei aiheuta isoja viivytyksiä koska moneen ylimääräiseen tuntiin ei ole varaa.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Liian henkilökohtaisten asioiden poisto
Käyttäjä soroppi kirjoittanut 13.03.2023 klo 07:50

Raahasimme sohvan lähemmäs ulko-ovea. En muistanutkaan miten vaikea siitä oli saada hyvää otetta tai miten hankala se oli saada toimistohuoneen ovesta läpi. Päätyä puolipystyyn nostaessa ja samaan aikaan peruuttaessa kolautin pääni kaappiin.

Haluaisin nukkua. Onneksi se on mahdollista, ainakin vuoroissa, kun kuorma on saatu autoon. Jos ei heti niin sitten parin tunnin päästä.

Siihen on vielä matkaa.

Käyttäjä kirjoittanut 13.03.2023 klo 12:18

Hei soroppi. Nytkö muutitte? Vieläkö olet ulkomailla?

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 15.03.2023 klo 22:02

Muutettiin edellisen asuinpaikan naapurimaahan, mutta ei edelleenkään Suomeen. En tiedä olisiko se kumppanin työnsaannin kannalta mahdollista, ilman kielitaitoa.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Kivi
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 1 viikko sitten. Syy: Tarkennus
Käyttäjä soroppi kirjoittanut 17.03.2023 klo 20:46

Päivien väsymyksen ja kipeilyn jälkeen onnistuin käymään lenkillä. Alan oppia pukeutumaan ilmastoon sopivalla tavalla. Lunta on ihan pirusti ja melkein joka päivä sataa lisää - täällä vielä täysi talvi. Huoneilma on kuivaa enkä osaa nukkua öisin hirveän hyvin. Jos atooppinen iho pahenee, pitää ruveta varmaan taas syömään allergialääkkeitä kutinaan.

Käyttäjä kirjoittanut 28.03.2023 klo 18:07

Hei soroppi. Olen alkanut taas deittailemaan happy pancake´ kissä.