Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Vedän viltinkulmaa jalkojen peitoksi ja keittelen lounaan päälle kahvia. Niinä päivinä kun olen kotitoimistossa itsekseni, tulee helposti hotaistua ruoka vartissa vaikka aivot tuntuisivat tarvitsevan pidemmän tauon ennen keskittymistä vaativiin tehtäviin palaamista.
Ehdin jo toivomaan että unet viikonloppuna palautuisivat ennalleen mutta lauantai-illan ja la-su-välisen yön paniikkikohtaukset heittivät kylmää vettä toiveen niskaan. Yllättävää kyllä, sunnuntaista tuli ihan kohtalaisen levollinen päivä unenpuutteesta huolimatta. Kävimme luistelemassa ja esittelimme asuntoa yhdelle muuttoa harkitsevalle. Kaksi viime yötä melatoniinilla.
Ehkä tämä on tasolla että minun kannattaisi yrittää yhteyksissä johonkin sote-ammattilaisen suosittelemaan hoitotahoon, mutta sitä ennen pitäisi selvittää joitakin sosiaaliturvaan liittyviä asioita jotka tuntuvat huomattavaati hankalamnilta.
Tyypillinen kuvio: haluaisin tehdä jotain hyvinvointiani edistävää (yrittää hakea apua unettomuuteen) mutta ennakoin että prosessi menisi jotenkin helpommin tai siistimmin jos olisin sitä ennen tehnyt jotakin muuta joka tekisi mieli tehdä ensin. Mutta samalla jälkimmäinen asia on se jonka aloittaminen tuntuu hankalammalta. Joten päädyn lykkäämään molempien aloittamista, varsinkin kun tehtävälistalla tuntuu olevan yhtä kiireellisiä ja tärkeitä asioita joita en ole saanut aloitettua.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 10 kuukautta sitten. Syy: Vähemmän yksityiskohtia
Matkalla kuoroharkkoihin. Olen nukkunut paremmin, mutta samalla ehkä ollut myös väsyneempi tai alakuloisempi kuin viime viikolla. Samat arkiset rutiinit joista hyvänä päivänä nautin ovat tuntuneet puuduttavilta, tarkoituksettomilta. Noh, kun kokemus niistä on vaihtunut tähän suuntaan, eiköhän se vaihdu myös takaisin. Ja ihan kiva lähteä välillä pois neljän seinän sisästä.
Stressaavia aikoja. Ahdistus aaltoilee jännästi henkilöstä toiseen - eilisellä happihyppelyllä minä olin kireänä ja puoliksi itku kurkussa sanomassa ettei tunnu että pystyisin selviämään asioista joita olisi vaan pakko saada tehtyä (näyttöjen sopiminen paikkakunnalle jonne meidän pitäisi parin kuukauden sisällä vain saada muutettua, koska nykyinen kämppä on.lähdössä alta). Tänään kumppani oli sitten se ahdistuneenpi osapuoli, ainakin työpäivän päättymiseen asti. Hän ei saa samanlaisia hyperventilaatio-kohtauksia kuin minä mutta ilmeisesti hengittäminen tuntuu välillä hänestäkin hankalalta.
Perjantaiksi ilmaantui ylimääräinen deadline jonka menin järjestämään vastoin parempaa tietoani. Olin aiemmin ajatellut, että tiettyyn ammattikonferenssiin osallistuminen olisi mukavaa ja urakehityksen kannalta järkevää, ja vaikka tällä viikolla on juuri sellainen ei-pysty-ei-jaksa-olo (ainakin kaikissa muissa kuin työasioissa) en osannut sanoa ei, kun käytännön asiat näyttivät järjestyvän. Toivottavasti siitä kuitenkin tulee lopulta mukavaa.
En haluaisi olla, jos kaikesta pitää stressata enkä osaa asettaa jaksamiseni kannalta järkeviä rajoja. Psyyken suojamekanismi varmaan sekin, etten stressaa yksittäisistä asioista läheskään niin paljon kuin muutama vuosi sitten minulla ehkä vielä oli tapana. Tekeillään on kuitenkin samaan aikaan sen verran isompi määrä asioita että kokonaisstressin suhteen ollaan varmaan samalla tasolla kuin edellisen työuupumukseni alkuvaiheissa. Toivottavasti selviän ilman sitä.
Saako jäädä sairaslomalle elämästä?
Hei soroppi. Minä olen vissiin masentunut.
Pikemiten kirjoitti:
Hei soroppi. Minä olen vissiin masentunut.
Sitä on liikkeellä. Toivottavasti löydät tapoja helpottaa oloasi.
Anteeksi ettei mulla juuri nyt ole voimavaroja sanoa mitään tämän rohkaisevampaa.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Kivi
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Taas uuvuksissa. Nukkumaanmeno viivästyi viime yönä noin tunnilla koska lähdimme kuoroporukalla harjoitusten jälkeen yksille. Mukavaa sinänsä, mutta pienellä univelalla ja emotionaalisesti kuormittavien tehtävien jälkeen olen aika puhki.
Minä niin kaipaan aikoja, kun pääsi työ-tai keilaporukan kanssa yksille. Kun tekee pääasiassa etätöitä, ei kukaan pyydä mihinkään. Keilaporukka kokoontuu päivällä ja olemme kai liian vanhoja, että joisimme yhden keskellä päivää.
Masennusoireita. Sain bdi-testistä 14 pistettä (mikä vastaa lievän masennuksen keskiasteikkoa) koska yritin olla liioittelematta mutta aika ajoin olo tuntuu niin pahalta että pelottaa. Pitäisi varmaan koettaa tehdä jonkin omahoito-ohjelman tehtäviä.
lehmus55 kirjoitti:
Minä niin kaipaan aikoja, kun pääsi työ-tai keilaporukan kanssa yksille. Kun tekee pääasiassa etätöitä, ei kukaan pyydä mihinkään. Keilaporukka kokoontuu päivällä ja olemme kai liian vanhoja, että joisimme yhden keskellä päivää.
Ehkä voisitte käydä kahvilla, tai sopia jonkun illan jolloin kokoonnutte jos porukasta löytyy muitakin joita sosialisointi kiinnostaa? Ei ole mullekaan mikään selviö että tuommoinen on mahdollista - opiskeluaikoina olin aivan liian ujo lähtemään viettämään iltaa puolituttujen tai tuntemattomien kanssa, eikä ulkomaille kumppanin perässä muutettua ole ollut omaa porukkaa jonka kanssa voisi lähteä ennen kuin nyt.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Kivi
Vähän helpottaa että jotkut vuokranantajat, joilta yritimme kysellä näyttöjä viikonloppuna, ovat vastanneet viesteihin. Ehkä asunnon-etsimis-matkasta (jonka matkojen ja majoituksen varaamiseen käytimme jo pitkän pennin) ei tulekaan hukkareissua. Saa nähdä miten helpoksi tai hankalaksi tulee koordinoida ettemme sovi päällekkäisiä näyttöjä nyt kun molemmat toimivat tahoillaan.
Olen melko reaktiivisella tuulella. Huomaan että tekisi mieli kommentoida asioihin jotka ärsyttävät lievästi (olisi makea tilaisuus päästä huomauttamaan että pata kattilaa soimaa), mutta luultavasti siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä.
En saanut täksi päiväksi lupaamiani työhommia tehtyä mutta aivot seisoo päässä siihen malliin että varmaan parempi muuttaa suunnitelmaa ja toivoa että työkaveri ymmärtää.
Ikävä JP:tä ja maanvaivaa.
Hei soroppi. Saitko uuden asunnon vuokrattua?
Ei vielä, voidaan edetä aikaisintaan viikon päästä ellei haluta vuokrata näkemättä asuntoa ensin.
Vielä pitäisi toinen jaksaa toinen päivä väentungosta. Pidän puheiden kuuntelusta ja uusien asioiden oppimisesta, mutta sosiaalinen vuorovaikutus pelkästään verkostoitumispaineen vuoksi tuntuu rasittavalta. Eilen sentään juttelin yhden ihmisen kanssa jota en tuntenut aiemmin, ehkä voin katsoa jos tänään tulisi tilaisuus samaan.
Ja pöh, nyt paljastui että pitkään jatkuva palelu johtui pienestä kuumeesta joten olen luultavasti kulkenut tänään koko päivän tartuttamassa ihmisiä vain koska eilen ei ollut aikaa tai tilaisuutta pysähtyä mittaamaan onko kuumetta. Näitä on ollut paljon viime aikoina, varmaan koronaeristyksen loppuminen vaikuttaa.
Hei soroppi. Joko olet tervehtynyt?