On hyväksyttävää nykyään etteivät kaikki naiset halua lapsia vielä. Ei silti pidä odottaa liian kauan tai jää ilman niitä. Itselläni ei ole lapsia, ja kadun kun en koskaan halunnut tehdä niitä. Olosuhteet eivät ole olleet minulle koskaan otolliset, näin kuvittelen.

Mitä kuuluu? Oletko harrastanut seinäkiipelyä vähään aikaan?

Hei! Kävin kiipeilemässä viimeksi maanantaina. Ehkä huomenna taas, eilen ilmaantui juhlittavaa joten nyt on lepopäivä. Aamulla tuntui päänsäryn haamu mutta meni panadolilla ohi - eli ei krapulaa, mutta hillitön väsymys. Ihan hyvä olla tekemättä mitään erityistä.

Näin painajaista ja yritin herättää itseni sen jälkeen etten liusuisi takaisin siihen. Ja nyt olen sitten hereillä. Toivottavasti saisin pian uudestaan unen kulmasta kiinni.

Kiipeily voisi auttaa minua, mutta ei kuitenkaan semmoinen jota eräs tubettaja tekee.

Eieiei kirjoitti:
Kiipeily voisi auttaa minua, mutta ei kuitenkaan semmoinen jota eräs tubettaja tekee.

Youtubesta löytyy kyllä ihan satavarmasti juttuja joita en kokeilisi! Tubetus-kulttuuri on mulle aika vieras, olen jotenkin sellainen ihminen joka ei yhtään jaksa katsoa netistä videoita (jos niissä ei ole kissoja). Jos asuinpaikkasi lähellä on kiipeilyhallia, niissä voi usein käydä kokeilemassa boulderointia tai ottamassa sellaisen kiipeilytunnin, jossa kiivetään köysien kanssa.

En kyllä tiedä onko se mitenkään sen hyödyllisempi kuin liikuntaharrastukset ylipäätään. Kehittää erilaisia lihaksia (maksimivoimaa ja koordinaatiota) kuin pitkän matkan juoksu, ja tietysti voi toimia sellaisena toimintana johon keskittyessään mieli voi levätä muista asioista...

Mulla on ensi viikonloppuna juoksu joten nyt pitää säästellä lihaksia. Olen sen verran tottumaton yläkroppatreeniin, että muutaman päivän kiipeilyn jälkeen on joka paikka kipeänä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: lisäyksiä

Oletko viime aikoina ollut lenkillä metsässä?

SÄÄLI, viimeksi tänään.

Järkyttävä väsymys. Vanhemmat tulevat huomenna muutamaksi päiväksi käymään joten aloin imuroimaan töiden päälle. Putsatessani vuodesohvaa jonka vetomekanismi on vähän kummallinen onnistuin tipauttamaan koko roskan jalkateräni päälle, auts. Hyvä että pian pääsee syömään ja nukkumaan.

Heräsin puoli seitsämältä yläkerran naapureiden kopisteluun ja nousin ylös kun en enää osannut nukkua Ulkona oli silloin hieno aamunsarastus, pöyheitä pilviä hennonsinisellä taivaalla. Nyt valo on arkisempi, sadepilvenharmaa vaikka kuivaa onkin. Ikkunan ääressä pärjää ilman sähkövaloa.

Vanhemmat kävivät mutta vieraskimara jatkuu, kun työkaveri kysyi yllättäen voisiko käyttää meitä yhden yön välipysäkkinä matkallaan. Pitää tarkistaa että on puhtaita lakanoita. Olen majoittanut töistä saatuja ystäviä aiemminkin mutta nyt kysynyttä en oikeastaan tunne, joten saa nähdä millaiseksi vierailu muodostuu.

Nukuin huonosti ja heräsin aamulla päänsärkyisenä. Levottomia painajaisia exästä. Välillä on ollut mielessä että ehkä jo nyt olisin riittävän hyvässä kunnossa että pystyisin turvallisesti soittelemaan (hän ilmaisi jossain vaiheessa toivovansa että voisimme pitää yhteyttä, eikä minulla ole ollut sydäntä sanoa että en halua koska olin hänestä huolissani / tunsin syyllisyyttä erosta), mutta painajaiset vahvistivat vakaumustani siitä että se olisi luultavasti vain tarpeettoman tuskallista.

Päivä on mennyt jotenkuten. Sade meni ohi ulkona on heleät ruskan värit. Löysin metsikön poikki juostessani tiheän ryppään keltajalkahiippoja.

Asutko edelleen ulkomailla?

Joo, asun.

Toissayön nukuin huonosti, viime yön hyvin, ja nyt taas valveilla. Olohuoneessa on yövieras ja kumppani pyysi illalla etten polttaisi valoja hirveän pitkään joten nyt ihmettelen löytäisinkö sopivaa koloa lukemiselle. Töissä ja muissa projekteissa on liikaa asioita joiden ajatteleminen aiheuttaa siinä määrin huolta etten haluaisi miettiä niitä öisin.

En saanut unen päästä kiinni enää aamukuuden jälkeen. Ehkä pitää vain hyväksyä se, että juuri nyt on elämässä kausi jossa on paljon jännittäviä asioita ja nukkuminen siksi vaikeampaa. Kalenteri tuntuu ahdistavan täydeltä marraskuun alkupuolelle asti - toivottavasti stressitasot helpottavat sen jälkeen.

Uuvuksissa. Jospa voisi päästä pian nukkumaan. Vähän aikaa pitää vielä jaksaa. Viikkoja. Kuukausia? Yksi homma kerrallaan, ja kaikkea muuta voi yrittää olla ajattelematta.

Ahdistaa, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Vierestä kuuluu kumppanin uninen tuhina. En tule olemaan kotona hänen syntymäpäivänään joten niitä pitäisi viettää ennakkoon - ehkä huomenna? Lahja on ostamista vaille mietitty, mutta kakun järjestäminen tuntuu vaikealta. Ostin eilen kananmunia, jauhoja ja kermaa siltä varalta että jaksaisin tehdä itse, mutta ajatus leipomaan ryhtymisestä tietämättä onnistuuko kakku vai ei, tuntuu vastemieliseltä. Marketin kakku ei kuulema kelpaa - tällä hetkellä taidan olla niin ärsyyntynyt asiasta että tekisi melkein mieli alkaa tekemään pohjaa saman tien.

Guilt-tripping, mitähän se on suomeksi kun yrittää tahallaan herättää toisessa syyllisyyden tunteita? Ehkä syyllistämistä, mutta ei kuulosta kovin oikealta. Ehkä sitä ainakin passiivis-agressiiviseksi voisi sanoa. Tuttava mainitsi vastikään että hänen äidillään oli tapana tehdä sitä.

En ole enää vieressä nukkuvaan tuhisijaan tippaakaan ärsyyntynyt mutta itse asiassa tuntuisi tosi houkuttelevalta saada kakkupohja tehtyä. Sitten päivällä tarvitsisi huolehtia vain täyttämisestä, mikä tuntuu heti paljon helpommin tehtävissä olevalta hommalta. Hetken mietin onnistuisinko tekemään sen herättämättä häntä jos vatkaisin parvekkeella, mutta en ole kyllä yhtään varma tuleeko sen pistorasiaan sähköt. Ehkä otan vaan kananmunat huoneenlämpöön ja yritän saada homman alulle ennen aamukahvia tai heti sen jälkeen.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Korjaus