Eieiei, musta karppaus on aina vaikuttanut vähän kultilta, eikä se sovi mun elämäntyyliin (harrastan kestävyysliikuntaa) muutenkaan. En halua pudottaa painoa, mutta hyvin painotietoisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessa tulee epävarmoja oloja sen suhteen erotunko joukosta negatiivisella tavalla jos lehmuksen tavoin syön mitä mieli tekee eikä paino oikeastaan muutu mihinkään suuntaan. Poikaystäväni kulttuurissa naiset ovat usein kovin tietoisia ulkonäöstään (tai ainakin puhuvat paljon ruoan kaloreista ja tuntuvat kovasti pelkäävän lihomista), mikä helposti tarttuu minuunkin vaikka en pidä sitä terveellisenä.

***

Unettomuus on tylsää ja ahdistaa jonkin verran. Sain juhlissa paniikkikohtauksen, ja vaikka se meni ohi, olen sen ja kaiken muun hässäkän jäljiltä ihan liian ylivirittynyt nukkuakseni. Olisi pitänyt ottaa melatoniini kotiin tullessa silläkin uhalla että se saanut minut uniseksi pitkälle iltapäivään - terveempää se olisi ollut kuin viettää koko yö nukkumatta silmäystäkään. Ei ole mitään fyysistä vaaraa, mutta olo on niin levoton ettei tunnu hyvältä sulkea silmiä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Nukahdin paahtoleipä-välipalan ja vanhan tutun kirjan lukemisen aloittamisen jälkeen joskus ennen aamukahdeksaa, ja onnistuin pysymään unessa (ilman melatoniinia) pitkälle iltapäivään. Avasin ikkunan, ilma on viileää ja kosteaa ja linnut pitävät pientä ääntä. Ehkä lähden etsimään kahvia.

Tuli tuosta painosta ja lääkkeistä mieleen että pudotin aika äskettäin painoa syömällä vähemmän. Olin kokeillut lääkettä, joka oli sivuvaikutuksena nostanut jo ennestään noussutta painoani jonkin verran. En tykännyt siitä. Lääke oli lopetettu. Halusin ylimääräistä painoa pois. Monet entiset vaatteet eivät mahtuneet enkä halunnut hyviä vaatteita heittää pois. Turhaa rahanhukkaa minusta heittää hyviä vaatteita pois ja ostaa uusia, enkä muutenkaan tykännyt siitä, että oli painoa sen verran enemmän. Se ei ollut oma normaalipainoni, jos nyt sellaista edes voi olla.

Jos on käytössä lääke, joka nostaa painoa, en usko, että sitä vastaan on mitään tehtävissä. Lääkärin pitäisi neuvoa, miten aineenvaihduntaa saisi muutettua suhteessa ongelmalääkkeeseen. He eivät koskaan neuvo tällaista. En tiedä asiasta oikeasti, mutta jotenkin tuntuu tältä. Ainakin minulla tuo hankala lääke sai aikaan valtavasti ruokahaluntunteen lisääntymistä. Kehoni ei enää kertonut, milloin on nälkä, vaan se ylläpiti näläntunnetta, vaikkei keho tarvinnut mitään syötävää. Se on kauheaa. Oli koko ajan nälkä. Jos on tuollainen lääke, ei painoa minusta voi mitenkään pystyä pudottamaan. Mutta tämä on vain oma käsitykseni omasta kokemuksestani, ja jollain toisella voi onnistua.

Sitten jäi lievä painokiusa jäljelle.

Aloin syödä kaikkea vähemmän. Joskus katsoin pakkauksista, paljonko kaloreita oli ja arvioin karkeasti siitä. Esimerkiksi pähkinöitä otin vaan sen verran, että pysyy kalorimäärä tarpeeksi alhaisena. Välillä en jaksanut laskea niitä muutamaan päivään vaan menin arvailemalla. Siitä pidin kiinni, että söin oikeaa ruokaa oikeisiin aikoihin, vähintään aamupalaa ja lounasta oikeisiin aikoihin. Huomasin, että oikeissa ruuissa kannatti syödä esim. kanaa ja kasviksia reilusti. Kana pitää nälkää minulla poikkeuksellisen hyvin, samoin pähkinät. Pelkillä kasviksilla tuli heti nälkä uudestaan (en osaa tehdä proteiinipitoista) ja olisin napostellut koko päivän jotain. Liha oli kanan lisäksi ok. Kala ei pitänyt nälkää, mutta söin sitäkin välillä, koska uskoin sen sisältävän jotain tarpeellisia aineita, ja jotain pähkinöitä lisäksi.

Punnitsin itseni joka aamu. Paino heittelehti vähän, kai se on normaalia. Mutta jos se useampana aamuna peräkkäin oli nousemassa, kiinnitin enemmän huomiota siihen, mitä söin. Söin enemmän varsinkin kanaa. Proteiinia.

Eineksistä voi katsoa pakkauksesta, paljonko siinä on kaloreita. Jos kaksi sellaista syö päivässä, voi vielä syödä jotain muutakin. Niistä lähtee ruokanälkä.

Makeita juomia en käytä enää ollenkaan. Juon pelkkää vettä kylmänä juomana ja kahvia tai teetä ilman sokeria kuumana juomana. Jos haluan makeaa, syön sokerin mieluummin kiiinteänä, kuten suklaakonvehteja tai piirakkaa tai jälkiruokaa ja kaikkea, millä nyt ihmiset herkuttelevat. Tuntuu, että silloin saan samasta sokerimäärästä enemmän nautintoa ja koen ihan konkreettisesti syöväni herkkua.

Ei tämä toimi kaikille. Minulle se toimi. Paino putosi entisiin lukemiin muutamassa kuukaudessa.

Liikuin sen minkä jaksoin, mutta jostain lukemani perusteella päättelin, etten ikinä liikkumalla saisi painoa pudotettua. En ole muutenkaan kovin liikunnallinen ihminen enkä saa siitä mitään nautintoa. Kärsimystä se vain minulle on. Kun silti joskus liikuin, tuli vaan kovempi nälkä liikkumisesta, ja sitten söin selvästi enemmän. Liikkuminen toimi minulla suurin piirtein päinvastoin kuin mitä yleensä sanotaan.

Eli vähät välitin liikkunnasta ja pyrin nielemään vähemmän kaloreita kuin omanpainoiselleni oli laskennallinen tarve. Katsoin sen netistä suurin piirtein ja aika suurpiirteisesti arvioin kaikkea.

Ei ollut väliä, mistä kalorit tulivat, mutta oli mukavampaa, kun ei ollut näläntunnetta, joten suosin niitä ruoka-aineita, mitkä pitivät nälkää parhaiten. Minulle kaloreita oli helpointa jättää pois juomista. En kokenut menettäväni siinä juuri mitään. Kiinteä ruoka piti nälkää parhaiten, proteiinit varsinkin.

Nyt paino on pudonnut vielä hiukan lisää tahattomasti, koska kehoni jotenkin tottui tuohon syömistapaan. Herkuttelen välillä ylimääräistä ja yritän tasapainottaa sillä. Jos vaikka käyn syömässä jotain valmista ruokaa, syön ihan kunnon läjän jälkiruokaa myös. Tai syön kotona jäätelöä ison kupillisen. Työläintä on pitää kiinni kunnollisen oikean ruuan syömisestä. Pitäisi olla enemmän voimia jaksaa tätä arkea.

Jouluna olen syönyt väärin eli hiilaria kuten pastaa, perunaa, pullaa, leipää, makeisia, suklaata., pitsaa, kebappia, einesmössöä.

Kahviin tai teehen laitan hermesetasta ja voita.

Kananmunat olen täysin unohtanut, samoin kaalin ja hedelmät. Banaania en voi syödä diabeteksen ja sepelvaltimotaudin takia. Salaattia, tomaattia ja kurkkua syön liian vähän.

Juon alkoholia selvästi enemmän ja liikaakin eli tissuttelen: olutta, viiniä, konjakkia, joskus viskiä.

Ruokaremontti pitäisi tehdä.

Kiitos vastauksista! En juuri nyt pysty lukemaan aiheeseen liittyviä juttuja ahdistumatta - kaikkea on vähän liikaa - joten jätän ne odottamaan myöhempiä aikoja.

soroppi kirjoitti:
Kiitos vastauksista! En juuri nyt pysty lukemaan aiheeseen liittyviä juttuja ahdistumatta - kaikkea on vähän liikaa - joten jätän ne odottamaan myöhempiä aikoja.

Ihailen itsekontrolliasi! 👍

Viluttaa, ja väsyttää. En tajunnut ottaa sadevaatteita mukaan ja takkikin unohtui edelliseen paikkaan, mutta koska en halunnut tylsäillä (ei sitä joka päivä ole tilaisuutta käydä meren rannalla), ulkoilin lainatakilla. Se piti kyllä vettä hyvin, mutta märistä farkuista ja kengistä tulee helposti pitkään kestävä vilu. Tänään matkapäivässä paljon stressaavia tekijöitä ja aikataulumuutoksia, mutta päästiin ainakin lentokentälle asti. Jos kaikki menee hyvin, illalla kotona, ja huomisesta alkaen pääsee käynnistelemään arkea.

Kotona. Väsynyt ja päänsärkyinen päivä, joka uhkaa kääntyä ahdistukseen. Ihan kuin olisin ollut poissa liian pitkään, on sellainen olo että olen koko ajan vähän eksyksissä enkä muista mistä kaapista löytyvät lautaset ja mistä lusikat. Vanhemmilla ilmeni uusia terveyshuolia, ihan kuin entisissä ei olisi ollut tarpeeksi.

Eieiei, en näe ongelmaa hiilihydraateissa. Ne ovat tärkeä energianlähde (ja jos ei puhuta nopeasti imeytyvistä sokereista, mielestäni suhteellisen terveellinenkin), vaikka tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu toki muutakin. Hauska idea muuten, laittaa voita kahviin - mä lisään sitä silloin tällöin kaurapuuroon, mutta kahvissa sitä en ole kokeillut. Tykkäätkö laittaa kahviin leipäjuustoa?

Purjevene, hienoa jos olet päässyt jotenkin sellaiseen tilaan jossa voit olla sinut syömistesi ja kehosi kanssa!

En hirveän mielelläni osallistu ruokavalioita tai painonpudottamista käsittelevään keskusteluun, koska saatan olla riskiryhmää syömishäiriön kehittymiselle. Taipumus pyrkiä kontrolloimaan syömistä ja liikuntaa sekä taipumus itsetarkkailuun, perfektionismi ja lievä tyytymättömyys omaan kehoon - näistä lähtökohdista, pelkään että aiheeseen uppoutuminen ajaisi mieltäni radoille joita en halua vahvistaa.

Soroppi, kiitos. Syömisen suhteen tosiaan olen toistaiseksi päässyt jonkinlaiseen tasapainoon, jossa ei tarvitse pysyä kovin tarkasti. Sen sijaan muut psyykkiset vaikeudet ovat pahempia minulla.

Hirveän yksilöllistä tuntuu olevan, mikä toimii kenellekin. Varmaan eri ihmisten aineenvaihdunnassakin voi olla isoja eroja. Lääkkeetkin voivat muuttaa sitä. Samat asiat eivät toimi erilaisilla ihmisillä. Joillekin toimii karppaus hyvin. Joillain toisilla monipuolinen ravinto toimii paremmin. Joillain toimii tietynlainen kasvisruokavalio.

Soroppi, hienoa, että osaat jättää riskiaiheisia keskusteluja pois silloin, kun huomaat, etteivät ne tee hyvää itselle.

Jos ei karppausta aivan, entä vähähiilihydraattinen syöminen? Sitä koetan opetella laihdutuslääkkeen rinnalla.

keskustelua kirjoitti:
Jos ei karppausta aivan, entä vähähiilihydraattinen syöminen? Sitä koetan opetella laihdutuslääkkeen rinnalla.

Mikäpä siinä jos sellaista haluat kokeilla 🙂 Mulle hiilihydraatit on niin tärkeä energianlähde etten halua ryhtyä vähentämään niiden määrää omassa ruokavaliossani - jostainhan ne kaloritkin on saatava, jos haluaa jaksaa liikkua ja olla aktiivinen.

Kiitos muuten keskustelua kun olet olemassa ja käyt aina silloin tällöin täällä piipahtamassa 🙂 Muhun tekee usein vaikutuksen se miten monia ihmisiä jaksat tsempata. Uskon että teksteistäsi välittyvällä hyväntahtoisuudella ja huolehtimisella on merkitystä monelle, vaikka he eivät sitä suoraan sanoisikaan.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäys

Mä en kato oikeastaan mitä suuhuni laitan, paitsi allergioiden takii. Mut nyt olen huomannut että ranskikset ja makkara saavat mahan omituisen täyteen. Mut kyl on niitäkin päiviä kun niitä tulee syötyy. Pastaa ja jauhelihaa syön aika paljon tai sit joskus harvemmin riisi ja kanaa. En ees osaa laskee kaloreita enkä tiiä hiilareista ym mitään. Äiti pauhaa mulle mun sokerin käytöstä, joten se on ilmeisesti pahaa. Käskee vähentää leivonnaisissta sokerin puoleen ja vähentää teestä sokerin pois. Enhän mä niin paljoo leivonnaisia syö.

Soroppi, olen myös sh sairastava. Ikinä sitä ei ole kategorioitu mihin se kuuluu. Mutta aamusin kun herään, se iltuu olalle ja illalla menee nukkuu tyynyn päälle.

TOivottavasti en aiheuttanut ongelmia soroppi sulle, ei ollu tarkoitus.

Kiitos Soroppi:)

Tuossa vähähiilihydraattisessa ei ole tavoite karppaaminen vaan löytää keskivertohiilihydraattimäärä mistäkin mitä syö. Aika alkutekijöissään sen hahmottaminen, minkä verran missäkin on niitä. Pyrin pelkistämään esim.niin että klo 18 jälkeen leipäpalan jälkeen vaan hedelmää jos jotain suuhun laitan. Ja muuten päivän aikana syöntiä sopiva määrä muutaman tunnin välein. Minulle ei toimi liian tarkat ohjeet, eivät muutu konkr. elämäntavoiksi.

Nuoruusajan parhaalla ystävällä oli jossain välissä anoreksian piirteitä/ortoreksia (pakonomainen tarve syödä terveellisesti tai "oikein"), joten olen varpaillani asian suhteen vaikka mulla ei (varmasti 😀, edellisen aamupalanäkkärin perusteella) sellaista juuri nyt olekaan. Kävin joskus kyseisen ystävän kanssa kaupassa, ja tuntui tosi vaikealta löytää syötävää mökkipäivää varten, kun kaikki mitä ehdotin tuntui jotenkin tosi vaikealta - toki se että kyseessä oli aika pieni kauppa syrjäseudulla ja ystäväni pitää monista vegaanituotteista, ei varmaan helpottanut asiaa.

Keskustelua, kuulostaa siltä että katsot syömisiä vähän samanlaisella silmällä kuin minä katson viikossa kertyvää liikuntaa. Ehkä voimakas vastustus, jolla aiheeseen suhtaudun liittyy siihen, että koen treenikertojen laskemisen vähän ahdistavaksi. En halua että elämääni ujuttautuu enää yhtään useampia asioita joita minun pitäisi kontrolloida tai joista pitäisi huolehtia, tuntuu etten jaksaisi sitä. Kaipa minulla on jokin epälooginen pelko tai uskomus, että jos "annan periksi" ajatukselle, minun pitäisi jotenkin muuttaa syömistäni.

Eieiei, toivottavasti "kylmä" suhtautumistapa jolla reagoin viestiisi ei pelottanut sinua pysyvästi kirjoittamasta tähän ketjuun. Kuulisin mielelläni ajatuksiasi/kuulumisiasi jatkossakin, vaikka joistakin asioista taidetaan eri mieltä ollakin. 🙂

Samoin olisi kiva kuulla mitä lehmus55:lle kuuluu.