En tiedä, mikä pitää minut hengissä. Voi kai puhua, että minulla on suunnitelmia – ei siis vain yhtä – itsemurhaa varten. Jostain syystä en ole vielä lähtenyt niitä toteuttamaan. Jotenkin tilanne pelottaa minua. Mutta toisaalta haluaisin olla jo kuollut.
Tapasin eilen ensimmäistä kertaa uuden hoitajani. Hän ei kysynyt mitään nykyisestä voinnistani. Ei mitään puhetta kriisistä, jossa nyt olen. Enkä minä kertonut. En selviä tällä hoidolla. Tarvitsen enemmän. Ehkä se olisi sitten se sairaalahoito, mutta ei vielä. Vielä en ole valmis astumaan sairaalan ovista sisään. En, vaikka se toisi turvallisuuttta.
Itkettää.😭
Ja pelottaa😯🗯️
Jardin Prive
Jardin Prive: onko kotipaikkakunnallasi päiväsairaalaa? Ainakin Helsingissä sellainenkin mahdollisuus on. Sinne pääsee hoitavan psykiatrin lähetteellä muistaakseni. Olin muutama vuosi sitten sellaisessa ja se oli siinä tilanteessa juuri oikea ratkaisu. Lähdin sinne aina aamulla, siellä sai aamupalan, lounaan ja päiväkahvin, oli toiminnallisia sekä keskusteluryhmiä, rentoutusta, retkiä, liikuntaa jne. Ja iltapäivällä kotiin. Kesti muutaman viikon, en enää muista montako. Se olisi vähän niin kuin välimuoto suljetun osaston ja kodin välillä.
Minä olen olen ollut myös suljetulla monta kertaa ja aina on ollut tosi korkea kynnys sinne hakeutua, yleensä psykiatrisen päivystyksen kautta, mutta lopulta olen aina todennut sen olleen oikea ratkaisu vaikeassa tilanteessa, kun ei enää omat voimat ole elämiseen riittäneet. Ja vielä toistaiseksi ainakin lapsillani on äiti. On kyllä ääretön ristiriita, kun kuolemantoive on niin mielettömän voimakas ja suunnitelmiakin sen toteuttamiseksi on, mutta samalla tajuaa, kuinka tärkeä on lapsille ja puolisolle. Mies voi aina saada uuden vaimon, mutta äitiä ei korvaa mikään. Ja äidin itsemurha altistaa lapset mielenterveyden ongelmille ja itsemurhillekin. Sitä ajatusta en kestä, ja siksi olen lopulta aina hakeutunut sairaalaan. Sairaala ei ole maailmanloppu vaikka se siltä aina etukäteen tuntuukin.
Hei. Vointini vaihtelee päivän mittaan paljonkin. Nyt on ilta ja olo on aika seesteinan. Kunpa pahoina hetkinä muistaisi, ettei se ole koko totuus. Olo on nyt yksinäinen, mutta siedettävä.
Jardin Prive
Huomenta kaikille. On taas aamu. Nyt väsyttää. Heräsin vähän turhan aikaisin. Nyt olo on ei-itsetuhoinen. Ainakin pääasiassa. Toisaalta haluaisin satutaa itseäni ihan pikkuisen.
Voisin kai kysyä hoitajalta tuosta osastohoidosta. Jos se olisi sovittu pituudeltaan jo etukäteen. Mutta nyt on olo, etten sitä tarvitse... Hassua ja hölmöä...
Tuo ketjun otsikko tuntuu nyt jotenkin provokatiiviselta. Mutta toisaalta, mitä mietin nyt sanasta kuolema...? Se olisi itselle helpotus ja loppu. Mutta... ehkä menettäisin siinä jotain..., mitä tulevaisuudella olisi antaa... Ehkä...
Jardin Prive
Mulla heittelehtii myös tunnelmat, aika nopeastikin siitä, että nyt oon suht OK siihen, etten kestä. Kävin tiistaina terapeutilla ja koen kemioittemme pelaavan niin, että käynneistä on oikeasti hyötyä. Omalla kohdallani ensihetket uuden ihmisen tavatessa kertovat, tulemmeko juttuun keskenämme. Jos tunnen, etten pysty ollenkaan vapautumaan, sulkeudun kuin simpukka.
Jaksamisia sinulle Jardin.
Hei, Jardin Prive ja kumppanit!
Kun luen näitä teidän tekstejänne, niin ymmärrän hyvin, millaisissa maisemissa te elätte. Itsekin olen kokenut samanlaisia, erittäin vaikeita vaiheita, ja minä olen selvinnnyt niistä. Nyt koen olevani etuoikeutettu, kun luen teidän ahdistuksistanne. Minun selviämiseni "salaisuus" on mirtatsapiini sekä hyvä ja pitkäkestoinen terapia. Hyvät ystävät, älkää tekään luovuttako, vaan hakekaa apua.
Ja sinulle "repukka": On hienoa, että olet ymmärtänyt, miten tärkeä äidintehtävä sinulla on. Olet ymmärtänyt myös sen, kuinka itsemurha vaikuttaa lapsiin ja heidän mielenterveyteensä. Todella upeaa, että pystyt järkevästi kirjoittamaan asiasta, vaikka itselläsi on ahdinko päällä. En tarkoita sitä, että on upeaa ahdingosta huolimatta ajatella järkevästi; no, onhan sekin upeaa, mutta varsinainen pointti tässä on se, että kahden vaihtoehdon suhteen sinä kehotat esimerkilläsi hakemaan apua - sairaalasta.
Hyvät ystävät, älkää luovuttako!
Vaeltaja-ihmettelijä
Hei.
On aamupäivä, joten voi odottaa tämän viestin olevan itsetuhoinen ja ahdistunut. tämän olen nyt omista teksteistäni havainnut.
Ja totta on, että haluaisin satuttaa itseäni.
Melkein mikä tahansa keino kelpaisi. Mutta ei nyt...
Oikeastaan minua itkettää. ☹️
Jardin Prive
Halauksia Jardin Privelle ja muille ystäville. 🌻🙂🌻
Pahimpina hetkinäni koitan keskittyä ajattelemaan, että olo aina jossakin vaiheessa helpottaa. Koitan hengitellä. Ja keskittyä päivä kerrallaan-ajattelun sijaan minuutti/sekuntti kerrallaan-mantraan.
Muistakaa, että olette kaikki rakkaita ja arvokkaita ihmisiä omana itsenänne. Te olette täydellisiä juuri sellaisena. Ettekä koskaan yksin.
Haetaan kaikki tarvittaessa apua ja sallitaan muiden hoitaa meitä, kun meillä on paha olla. Vaikka pahimpina hetkinä ei aina siltä tunnu, niin elämä on arvokas ja se voi muuttua ja lopulta muuttuukin hyväksi (vaikka sitten karikoitten kautta).
Sininenuni kirjoitti 17.8.2012 13:29... niin elämä on arvokas ja se voi muuttua ja lopulta muuttuukin hyväksi (vaikka sitten karikoitten kautta).
Karikoiden keskellä tuota on välillä vaikea uskoa. Toivoahan aina voi, mutta uskominen on jo eri juttu. Onneksi vointi vaihtelee ja välillä on helpompia hetkiä. Siinä vaiheessa, kun ne loppuvat, on viimeistään hakeuduttava sairaalaan. Onneksi on paikkoja, joissa saa näitä asioita jakaa, kuten tämä tukinet. Mennään yhdessä eteenpäin. 🙂
Hei. Nyt on sitten se huonompi hetki. Ahdistaa, masentaa ja melkein itkettää. Tekisi mieli satuttaaa - itseä... 😞
Jardin Prive
Hyvä Jardin Prive, älä nyt kuitenkaan tee itsellesi mitään pahaa. Sen jälkeen tilanteesi voi olla vielä kurjempi. Yritä hakea nyt apua itsellesi.
Vaeltaja-ihmettelijä
Hei. Nyt on tosi paha hetki. On mentävä seuraavaksi pilleripurkille, jolla olen jo käynyt muutaman kertaan. Kuolema tuntuu houkuttavalta. Olen tosi väsynyt. Ja huominen ja sunnuntai ovat aika vaativia jaksamisen kannalta. Vähän pelottaa. Oikeastaan vähän enemmänkin.
Nyt yritän muistuttaa itselleni sitä, minkä olen viime päivinä havainnut. Eli oloni muuttuvat aika nopeasti. Aamulla saan nukkua pitkään, ja jo se voi helpottaa oloa. Ehkä tästäkin selvitää. Ehkä varmasti.
Jardin Prive
Ja niin se olo taas vähän helpotti. Epävakaa persoonallisuus on kai nyt tällaista vuoristorataa. Mutta tämä on kyllä vähän tyhmä vuoristorata, ja vaunusta ei voi poistua seisakkeella. Tai ehkä saakin, mutta se ei oel suotavaa.
Jardin Prive
Mies sanoi, että olo johtuu lääkkeistä, minkä verran ja mitä milloinkin on veressä Ehkä sekin on totta. Ja toisaalta sitä minä itsekin olen välillä miettinyt...
Pilleripurkit pois ja takaisin luomuelämään! 😋
Ehkei sentään...
Jardin Prive
No, mutta pahin tilanne on nyt ilmeisesti taas ohi, vai kuinka?
Jätin sivuston auki, ja eihän kone sitten päivittänyt eli en nähnyt kirjoituksiasi kuin vasta klo 20.29. Mutta nyt voinemme taas hengähtää.
Hyvää viikonloppua sinulle, Jardin Prive!
Vaeltaja-ihmettelijä
Tuntuu, että ahdistukseni tuo esiin itsetuhoisuuden. En kestä ahdistusta. Pillereillä tuo jonkinlainen tasapainotila palautuu. Saa nähdä, saako terapia vaikutetttua tuohon. Auttaako ahdistuksen syiden löytyminen tai lääkkeetön reagointi masennukseen
Jardin Prive