Saamme avaimet 27. päivä ja muutamme 28. päivä eli vain reilu kolmen viikon päästä! Asiat etenevät todella vauhdikkaasti. Hyvä niin, ettei tule kiire. Nykyinen asunto pitää luovuttaa viimeinen päivä.

Olemme innoissamme koko porukka. Olen luonteeltani kova organisoimaan, joten olen tehnyt paljon ajatustyötä ja suunnitellut aika lailla kaiken. Olen myös kova stressaamaan ja olenkin kehitellyt myös aikamoisen stressin. Tänään on totta puhuen ollut todella vaikea päivä. Onneksi tiedossa on kivaakin, kun menemme juhlistamaan kummipoikamme puolivuotispäivää.

Olen odottanut niin kovasti, että pääsen tästä kodista pois ja eroon tänne liittyvistä harhaluuloista (naapurit vihaa ja vainoaa ja tarkkailee). Nyt alkaa käydä päivä päivältä yhä selvemmäksi, että mieleni kehittää uuteen kotiin uudet harhaluulot. Olen suunniltani ahdistuksesta, vaikka emme ole edes muuttaneet vielä. Minun pitäisi päästä keskustelemaan sairaanhoitajani kanssa, mutta seuraavaan aikaan on vielä kaksi viikkoa. Lääkärin aikakin on ennen sitä.

Huomenna on sähkö. Ehkä se auttaa tähän oloon.

Hei, September, mitä kuuluu? Luulin laittaneeni sinulle viestin eilen, mutta näköjään en sitten kuitenkaan... Sorry...

Missä mielin ajattelet nyt muuttoa uuteen kotiin? Sait perjantaina sähköä. Auttoiko se harhaluuloihisi, mistä kirjoitit? Toivon, että kirjoittaisit tänne. Mutta tietysti sillä edellytyksellä, että haluat sitä itse ja tämä auttaa sinua!

Mä haluaisin sähköä. En ole halunnut sitä aiemmin. Olen ajatellut, että se voisi ihan oikeasti helpottaa masennustani, enkä ole sitä jostain syystä halunnut. Nyt ehkä haluaisin oikeasti sitä, että oloni olisi helpompi. En ole kuitenkaan tällä hetkellä niin pahasti masentunut, että mulle sitä tarjottaisiin ja annettaisiin. En tiedä, mikä olisi parasta.

Voimia sinulle!

Kiitos JP, että kirjoitit minulle.

Voin ihan hyvin perjantain sähkön jälkeen. En ole juuri ajatellut sitä, että pelkoni ja harhaluuloni seuraisivat minua uuteen kotiin. Olen saanut sähköä kerran viikossa, mutta tästä eteenpäin se jatkuu kahden viikon välein. Jossain vaiheessa se varmaan jatkuu sitten kuukauden välein.

Ja mitä tulee sähköön hoitomuotona, niin minulle sitä kaiketi annetaan, koska masennukseni on lääkeresistanttia. Mikään lääke ei oikein tunnu estävän masennusjaksoja. Eikä kyllä oikeastaan maniajaksojakaan. Toisaalta sähköllä myös hoidetaan juuri kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja skitsofreniaa. Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus sähköhoitoon, niin kannustan kokeilemaan. Haittavaikutukset voivat tietty rajoittaa sähkön antoa niin kuin mikä tahansa hoitomuoto. Olen kuitenkin hyötynyt sähköstä siitä huolimatta, että siihen on liittynyt ärsyttäviä haittoja, joista ikävimmät lienee kognitiiviset haitat.

Jaoin blogini äidilleni, ja eilen vihdoin sain palautetta siitä. Yllätyksekseni sain sellaista palautetta, josta minulle tuli hyvä mieli. Äitini oli tietysti järkyttynyt lukemastaan, koska olen aina pitänyt kaiken tuskan sisälläni. Hän pyysi myös lupaa jakaa blogini isäni luettavaksi, ja annoinkin siihen luvan.

Tässä vielä, jos joku muukin haluaa esimerkiksi vertaistukea kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyen:

https://kaksisuuntaistamenoa.wordpress.com/

Sain ystävältäni ison palan kurpitsaa hänen kasvimaaltaan, joten tänään on varmaan ainakin leipomishommia tiedossa. Muistaakseni viime vuonnakin leivoin kurpitsapiirakan. Pakkaushommat varmaan jatkuu myös. Lapset ovat malttamattomia. Vaikka tavaraa on paljon, olemme saaneet jo aika paljon pakattua tämän viikonlopun aikana. Olen siltikin hiukan huolissani, että kolme viikkoa riittää kaikkeen. No, sen on riitettävä, koska enempää ei ole.

Hei, September!

Myös minun masennukseni on aika lääkeresistentti. Tiedän, joidenkin lääkkeiden poisjätön seurauksena olevan vakava masennus. Muuden huidellaan ehkä keskivaikean ja vaikean välilllä... Mulla menee kahta masennuslääkettä. Niillä on jonkinlainen teho, mutta paremmin huomaan ne lääkkeet, jotka vaikuttavat ahdistusta lieventävästi.

Voisitko saada apua pakkaamisessa? Ystäviä tai joitain...?

Nyt täytyy todeta, että aamut on kyllä hulluja. Sekoilen ihan huolella, kunnes selviän kahvinkeittimen luokse. Minulla on usein herätys aikaisin, jotta voin huolehtia nuorimman kouluun. Kuitenkin kahvinkeittimen luokse selviän useimmiten vasta 10 ja 12 välillä ja sillä välillä saattaa tapahtua kaikkea kummaa niin kuin tänään. Olin erääseen keskusteluun kommentoinut, että "hämmästyttävä toi naapurin lehmä". Minulla ei ollut mitään muistikuvia tästä, kun sitä minulta tiedusteltiin. En tiennyt edes olleeni hereillä.

Huomenna on onneksi sairaanhoitajan keskusteluaika. Nyt tuntuu siltä, että kaikki on liikaa. Huomenna tulee myös ystävä lapsineen kylään. Lupasin kummipojalle ja hänen pikkuveljelleen, että saavat tulla penkomaan aarteita meidän tolkuttomasta Lego kokoelmasta. Pienemmälle kummipojalle lupasin myös kaikki meidän dublot. Kiva, kun saa ilahduttaa pieniä poikia.

Eilen oli raskas päivä. Kävin juttelemassa sairaanhoitajan kanssa harhaluuloistani, jotka liittyvät naapureihin. Aluksi luulin, että se kaikki on ohi muuton myötä, mutta ikäväkseni heräsin siihen todellisuuteen, että ne seuraavat minua uuteen kotiin. Haluan kirjoittaa tästä aiheesta enemmän ja pohtia, mistä tämä kaikki perimillään juontaa juurensa. Näin viime yönä untakin tästä. Täytyy varmaan ottaa tämä asia esille ensi viikolla lääkärin tapaamisessa. Vaikkakin tulevan tapaamisen aihe on epävakaa persoonallisuushäiriö.

Eilen en jaksanut juuri mitään, koska päivä oli henkisesti niin raskas. Tänään olen onneksi saanut paljon aikaiseksi. Olen saanut pakattua ja käytyä tavaroita läpi. Kylläpä sitä tavaraa kertyykin, kun asuu monta vuotta samassa osoitteessa! Jatkan vielä myöhemmin tänään hommia lasten kanssa. Saavat käydä läpi huoneistaan.

Toivoin vielä ehtiväni kirjoittaa tänään, mutta tuntuu ettei sana ole hallussa tänään.

Mulla epäillään nyt, että mulla olisi masennuksen sijaan kaksisuuntainen... En tiedä, mitä ajatella asiasta. Tuntuu vaikealta hyväksyä tuo diagnoosi. Mitä mieltä sinä, September, olet ollut diagnoosisi saamisesta? Miltä se tuntuu?

Minä olen sairastanut masennusta, paniikkia ja ahdistusta lapsesta/teinistä asti ja sain kaksisuuntaisen diagnoosin vasta syksyllä 2018. Totta puhuen, diagnoosin myötä tuntui, että kaikki palaset loksahtivat kohdalleen ja kaikki oli yhtäkkiä selvää. Diagnoosissa oli silti paljon sulateltavaa, sillä yhtäkkiä minulla olikin sairaus, josta ei voi parantua. Olin kuitenkin toivonut, että jonain päivänä voisin elää normaalia elämää, mutta yhtäkkiä se ei ollutkaan mahdollista. Oikean diagnoosin  ja lukuisien lääkekokeilujen myötä tasapainoa ei ole vieläkään löytynyt. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että tilanne on nyt tämä. Minä olen psyykkisesti sairas loppuelämäni eikä sille voi muuta kuin yrittää oppia elämään sen kanssa. Itse asiassa tämä on vain mennyt pahemmaksi sen jälkeen kun sain diagnoosin. Viimeinen vuosi on ollut käsittämätöntä taistelua.

Olipa hyvä aamupäivä Habitare-messuilla. Tuli todella tarpeeseen. Tuli naurettua ihan oikein kunnolla. En edes muista, koska viimeksi olisin nauranut tai hymyillyt puhtaasta ilosta. Tällä selviää tämän päivän.

Tänään on edessä vielä todella vaikea tehtävä eli varaston tyhjennystä. Se on siksi vaikeaa, että joudun mennä pihalle. Ellen saa paniikkikohtausta ennen sitä.

Hei, September! Myös mun ystävä oli käynnyt Habitare-messuilla ja oliviihtynyt siellä. Mä en ole koskaan ollut paikalla.

Mä selvisin kaupoilla käynnistä ilman ahdistusta. Otin kyllä matkan aikana kertaalleen tarvittavaa. Miten sun varaston tyhjennys? Ahdistuitko tai tuliko sulle paniikki?

Voimia!

Varaston tyhjennys olikin helpompi homma kuin luulin. Tavaraa ei onneksi ollutkaan niin paljon ja koko perheen yhteistyöllä homma hoitui näppärästi. Huomiseksi jää vielä etupiha ja takapiha sekä sisältä kierrätykseen lähtevät huonekalut.

Sain siltikin varaston tyhjennyksestä stressin niin, että mies sanoi, ettei enää kauaa kestä tätä minun hermoromahdusta ja sekoamista. Otin pari rauhoittavaa, mutta siitä ei tullutkaan hyvä olo. Minulla ei ole enää Opamoxia sen jälkeen, kun heinäkuussa otin kaikki. Nyt minulla on Ataraxia, mistä en pidä ollenkaan. Niitäkin otin reippaan yliannostuksen elokuussa, mutta niitä jäi vielä jäljelle. Tosin reseptiä rauhoittaviin ei kukaan minulle enää kirjoita. Onneksi maanantaina on aika lääkärille. Täytin tänään postissa saamani kyselyt, kaikki 129 kysymystä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Tosin aion maanantaina käyttää ajan ihan toisin. Minulla on suurempiakin ongelmia tällä hetkellä kuin mahdollinen persoonallisuushäiriö.

Sain blogiin taas kirjoitettua. Pitäisi uskaltaa jakaa se muillekin perheenjäsenille. Äiti on ainut, kenelle olen sen jakanut, ja äiti on jakanut sen isälleni luvallani. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Itselleni minä sitä lähinnä kirjoitan.

Tänään on taas hurjasti hommaa ja yhdet tupaantuliaiset. Saa taas laittautua ja näyttää normaalilta, vaikka en kyllä yhtään jaksaisi. Sellainen yrittäminen vie kaikki voimat.

En tiedä, mistä aloittaisi hommat. Paniikki iskee pelkästä ajatuksesta, miten saa kaiken suunnitellun valmiiksi. Stressaan myös huomista päivää jo valmiiksi. Sillä ei kyllä oikeastaan ole mitään väliä, mikä on minun psyykkinen kunto, koska muutto on hoidettava joka tapauksessa, eikä minulla ole enää varaa osastojaksoihin, koska ostin talon. Tulevaisuus ei siis näytä kovin hyvältä. Terveys on menetetty, mutta ainakin minulla on talo.

Hei, September! Miten tupaantulijaiset meni? Musta tuntuisi tällä hetkellä aika vaikealta esiintyä missään "roolissa" tällä hetkellä. En oikein tiedä vointiani. Jotenkin se heittelee niin paljon. En silti sanoisi itseäni hypomaaniseksi tai olevani sekamuotoisessa vaiheessa. Mitä se sitten tarkoittaakaan...

Kysyin ehkä jo aiemmin, en muista, mutta onko sun mahdollista saada pakkaamiseen keneltäkään apua? Mulla oli mies varsinkin loppuvaiheessa apuna, kun piti kiireellä saada loput laatikoihin.

Tupaantuliaiset menivät hyvin. Perheen läsnäollessa on hyvä olla.

On minulla muutto apuja aika paljonkin. Tänään käytiin isäni kanssa kierrättämässä peräkärryllinen tavaraa. Huomenna tulee sisko auttamaan keittiön kaappejen pesussa. Toki mieskin on auttanut, minkä töiltään kerennyt ja lapset ovat olleen oikein reippaita. Ovat jo niin isoja, että heistä todella on suuri apu. Äiti, täti ja sisko ovat myös lupautuneet muutto päiväksi ja loppusiivoukseen avuksi.

Kävin tänään allekirjoittamassa sopimuksen ja mies lähti töiden jälkeen vielä hoitamaan asiat pankin päässä kuntoon. Aika huikeeta! Tämä oikeasti tapahtuu. 27. päivä käyn hakemassa avaimet. Sitten täytyy heti käyttää lapset katsomassa uutta kotia. Vanhin poika oli mukana näytössä, kun hänellä oli silloin myöhäinen kouluaamu, mutta tytöt eivät ole nähneet.

Minulla oli tänään lääkärin tapaaminen. Pidän kovasti nykyisestä lääkäristäni, vaikka hän on kovin nuori ja vasta erikoistumisvaiheessa. Sain oikeastaan sen, mitä lähdinkin hakemaan. Tarkoitus oli puhua epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, mutta jätimme sen diagnoosin vielä hautumaan, koska tilanne on mikä on. Toki täyttämieni kyselyiden perusteella persoonallisuushäiriö on todennäköinen, mutta annettiin asian olla.

Sen sijaan tehostimme jo entuudestaan pitkää lääkelistaani kahdella uudella lääkkeellä. Tämä oli toiveeni. Uutena lääkkeenä aloitetaan Risperidon ja Brintellix. Risperidon siksi, koska epäilynä on kaksisuuntaisesta erillinen psykoosisairaus (esim skitsofrenia tai harhaluuloisuushäiriö). Näiden lisäksi sähkö jatkuu ylläpitohoitona ja tarvittaessa osastolle pääsee soittamalla omalle lääkärille. Myös kilpirauhaslääkettä nostettiin, kun arvot nykyisellä annoksella alakantissa.

Mulla menee sama lääke masennukseen kuin sinulla eli tuo Brintellix. Mulla on tänään aika lääkärille. Mietityttää... Ehkä vähän pelottaakin... Kyyti tulee tunnin päästä. Mua väsyttää vielä kovasti.

Hyvä, kun sulla on apua muutossa! Pakkaamiseen ja loppusiivoukseenkin kun menee yllättävästi aikaa!

Voimia sulle tähän päivään!