Jumala ja taivas?

Jumala ja taivas?

Käyttäjä minäitse89 aloittanut aikaan 01.08.2018 klo 10:13 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 01.08.2018 klo 10:13

Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?

Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.

Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.

Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.

Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.

Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista….

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 30.09.2018 klo 06:39

Oli sitten Jumalaa tai ei, niin minulle hän on klassisessa musiikissa. Sitä ei voi kukaan minulta riistää...

Käyttäjä Joie kirjoittanut 30.09.2018 klo 11:35

star-crossed kirjoitti 25.9.2018 17:45

Minustakin tämä on ollut tosi mielenkiintoinen keskustelu ja toivoisin sen jatkuvan. 🙂

Miten te uskovaiset vaikkapa selitätte kaiken pahan olemassaolon? Kuinka vastaatte jo antiikin aikana laadittuun pahan ongelma -argumenttiin ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_ongelma )?

Kipeä asia niin yleisesti ku henkilökohtasellaki tasolla. Itse ainaki oon monesti kyselly, että miksi minulle on pitäny tapahtua kaikki nämä pahat asiat, ja kääntyykö se kaikki vielä hyväksi. Mitä pahuuteen tulee, niin uskon näin:

Jumala tahtoi antaa lapsilleen ihanan maan, olla heidän Jumalansa valkeuden maassa, rakkaudessa, ikuisesti.

Mutta lasten sydän turmeltui. Käännyimme pois hyvästä ja etsimme pahaa. Vallanhalussaamme ja itsenäisyydessämme käännyimme perkeleen puoleen, ja hän petti meidät. Maailma, jonka Isä oli rakkaudessaan tarkoittanut lapsilleen, tuli perkeleen asuinsijaksi. Vihollinen vihaa Jumalan lapsia ja on alusta alkaen tehnyt kaikkensa tuhotakseen meidät. Niin lasten sydämiin kylvettiin epäluottamus Isää kohtaan, viha, murha, itsekkyys ja piittaamattomuus, ylpeys, riippumattomuus....

Vanhemmat laiminlöivät lapsiaan, ja nämä puolestaan omia lapsiaan. Ystävät pettivät toisiaan, kansat nousivat toisiaan vastaan vihassa, pelossa ja vallanhalussa. Kaikki janosivat rakkautta, koska rakkauden lapsiksi meistä jokainen on syntyny. Kenelläkään ei kumminkaan ollut mitä antaa, koska yksin Jumala on rakkaus ja kaiken elämän lähde.

Itse maailma sairastui ja tuotti tulvia, maanjäristyksiä, tuhoisia myrskyjä, jäätäviä ja polttavia säitä. Ihmisiin ja elämiin iski moninaiset sairaudet ja vammat. Kuolema korjasi satoaan kaikkialla, sillä kuoleman siemenen perkele oli ihmisten sydämiin kylvänyt.

Mutta Isän rakkaus lapsiaan kohtaan ei hiipunut. Hän tahtoi perustaa valkeuden valtakunnan pimeyden maailman keskelle, valtakunnan, joka voittaisi perkeleen työt. Hän kutsui lapsiaan palaamaan kuuliaisuuteen, elämän ja siunauksen tielle. Lapset eivät kuitenkaan tahtoneet tulla. Heidän sydämensä oli pimentynyt ja pimeyteen oli heidän halunsa. He eivät tunteneet Isänsä ääntä eivätkä tunnistaneet hyvyyttä ja rakkautta.

Niin Isä lähetti Poikansa maailmaan kukistaakseen itse hänet, jolla oli kuolema vallassaan ja vapauttaakseen lapsensa perkeleen vallasta. Jumala astui alas kuoleman ja kärsimyksen maailmaan ja tuli kaikessa osalliseksi ihmisiä kohdanneesta kirouksesta. Jeesusta ei kuitenkaan kuolema voinut otteessaan pitää, sillä hän ei ollut koskaan kääntynyt pois Jumalastaan. Niinpä Isä herätti hänet kuolleista, esikoisena kuolleista nousseiden joukosta ja valmisti näin lapsilleen pelastuksen. Tie on avoinna pois kuoleman vallan alta Isän kirkkauteen. Tai, kuten Johannes Kastaja ja Jeesus aikanansa julisti: "Taivasten valtakunta on tullut teitä lähelle." ☺️❤️

Käyttäjä star-crossed kirjoittanut 30.09.2018 klo 13:39

Joie, puit ajatuksesi hyvin kauniisti. 🙂 En tiedä miksi, mutta minulle tuli mieleen Lady in the Water -elokuvan prologi.

Käyttäjä Joie kirjoittanut 01.10.2018 klo 18:51

star-crossed kirjoitti 30.9.2018 13:39

Joie, puit ajatuksesi hyvin kauniisti. 🙂 En tiedä miksi, mutta minulle tuli mieleen Lady in the Water -elokuvan prologi.

Ei oo tuttu elokuva mulle. 🙂 Katsoin trailerin Youtubesta. Onko se hyvä leffa?

Käyttäjä star-crossed kirjoittanut 02.10.2018 klo 14:54

Joie kirjoitti 1.10.2018 18:51

Ei oo tuttu elokuva mulle. 🙂 Katsoin trailerin Youtubesta. Onko se hyvä leffa?

En minäkään ole sitä nähnyt. Muistaakseni. Animoitu intro vain on jäänyt mieleen, olen vissiin Youtubessa siihen joskus törmännyt. Mielenkiintoinen idea leffassa ainakin on.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 16.10.2018 klo 13:11

En näe enää mitään muuta mahdollisuutta kuin antaa elämäni Jeesus Kristukselle. Olen niin Helvetin syövereissä, että ainoa toivo on Kristus, joka pelastaa minut ja pääsen kivuista. Tämä elämä on muuten niin täysin mieletöntä.

Joudun maksamaan nyt niin kovaa hintaa töppäilyistäni että oikeen tärisyttää. Tämä elämä on armotonta. Kirosin eilen Jumalan helvetin syvimpään syöveriin, että miksi joudun kantamaan näin raskasta reppua. Joka lähes musertaa minut alleen. Voi luoja kun olen rukoillut ja kironnut ja käynyt psykiatreilla, yleislääkäreillä ja sairaanhoitajien luona.

Minulla on hirveä kolmenkympin kriisi: että tätäkö tämä elämä on päivästä toiseen ja mitään lohtua ei saa mistään. Jumala on jossain niin kaukana että hänen apunsa ei tavoita. Koko elämä on yhtä surumarssia. Kauheat kivut piinaavat joka päivä, lääkkeistä ei ole hyötyä. Lääkärillä en jaksa koko ajan ravata. Mulla alkaa bensa loppuun koneesta.

Tiedän että im ei ole vaihtoehto. Tiedän että se on itsekäs paha teko. Mutta kun tämä maailma on niin julma. 😭

Käyttäjä Bad Dragon kirjoittanut 16.10.2018 klo 18:05

minäitse89 kirjoitti 1.8.2018 10:13

Joka päivä mietin näitä kahta. Onko Jumala oikeasti olemassa ja voiko kuoleman jälkeen päästä taivaaseen?

Siitä olen täysin varma että maanpäällä on taivas ja helvetti. Olen ollut niissä molemmissa. Toisessa soitetaan klassista ja toisessa Death metallia.

Olen pitkään ollut sitä mieltä ettei Jumalaa ole, mutta kun kuuntelen klassista musiikkia niin tuntuu kuin kuulisin siinä pienen aavistuksen Jumalallisuudesta. En nyt sano että se todistaisi Jumalan olemassa oloa, mutta tunne että ihmisen taistelu maanpäällä ei ole turhaa tulee välillä mieleen. Välillä tulee mieleen että mikä on se perimmäinen syy miksi ihminen jatkaa tätä kurjuutta maanpäällä ja siihen yksi vastaus voisi olla Jumala. Että Jumala ei salli ihmisen tehdä itselleen jo toisille pahaa. Näin olen asian ajatellut: Että täytyy olla jokin minkä takia ylipäätänsä ihminen ei hyppää koskeen, sillä jos todella on niin että millään ei ole mitään väliä niin ihmettelen miksei koko ihmiskunta ole jo maatunut.

Toisaalta voin todeta sen että joko Jumala on olemassa tai ei ole. Eihän siinä ole mitään ehkä mielipidettä. Mutta mietin myös sitä että vaikka en itse uskoisi Jumalaan niin miljoonat lähes miljardit ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen. En voi olla miettimättä sitä, että kyllä kristinuskossa täytyy olla se jonkinlainen totuuden pohjavire. Jonkinlainen oikeudenmukaisuus ja syvällisyys siinä täytyy olla, koska kirkkoja on niin paljon ja ajanlaskukin perustuu Jeesuksen syntymään.

Toisaalta uskonto voi olla erittäin vaarallinen asia. Sen nyt tajuaa jo siitä että kuinka paljon verta on vuodatettu sen nimissä.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että uskonnot pitäisi heti lopettaa jos yksikin ihminen joutuisi murhatuksi sen takia. Kuitenkin elämä ja ihminen ovat ne tärkeimmät asiat sillä niistä voimme olla varmoja. Tämä elämä ainakin on totta.

Silti mietittyttää uskon asiat ja kuolemanjälkeinen elämä..? Kiitos jo valmiiksi vastauksista....

Onpas hassua se, että korrelloit primitiivisten ihmisten selityksen kaikkeudelle ja elämän tarkoitukselle ihmisten keksimään viihdekonseptiin, musiikkiin. 😐

Käyttäjä Bad Dragon kirjoittanut 16.10.2018 klo 18:31

minäitse89 kirjoitti 16.10.2018 13:11

En näe enää mitään muuta mahdollisuutta kuin antaa elämäni Jeesus Kristukselle. Olen niin Helvetin syövereissä, että ainoa toivo on Kristus, joka pelastaa minut ja pääsen kivuista. Tämä elämä on muuten niin täysin mieletöntä.

Joudun maksamaan nyt niin kovaa hintaa töppäilyistäni että oikeen tärisyttää. Tämä elämä on armotonta. Kirosin eilen Jumalan helvetin syvimpään syöveriin, että miksi joudun kantamaan näin raskasta reppua. Joka lähes musertaa minut alleen. Voi luoja kun olen rukoillut ja kironnut ja käynyt psykiatreilla, yleislääkäreillä ja sairaanhoitajien luona.

Minulla on hirveä kolmenkympin kriisi: että tätäkö tämä elämä on päivästä toiseen ja mitään lohtua ei saa mistään. Jumala on jossain niin kaukana että hänen apunsa ei tavoita. Koko elämä on yhtä surumarssia. Kauheat kivut piinaavat joka päivä, lääkkeistä ei ole hyötyä. Lääkärillä en jaksa koko ajan ravata. Mulla alkaa bensa loppuun koneesta.

Tiedän että im ei ole vaihtoehto. Tiedän että se on itsekäs paha teko. Mutta kun tämä maailma on niin julma. 😭

Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta että elämänkatsomuksesi on väärä? Uskonnollinen kasvatus usein tuottaa myöhemmin elämässä ns. itsetuhoista ajattelua, "cognitive dissonance". Suosittelen lukemaan esim. Richard Dawkinsin uskontoon liittyvää materiaalia, jos se helpottaisi harmiasi jumalaan suhteen.

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.10.2018 klo 06:04

Bad Dragon, et taida nyt ihan ymmärtää. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen että ehkä jossain on jokin Jumala. Mulla on sellainen elämän tilanne. Minulle on se ja sama mitä Dawkins sanoo, olen nimittäin sellaisessa kierteessä, että jos ei Jumala tästä pelasta niin ei sitten kukaan... ☹️

Käyttäjä Bad Dragon kirjoittanut 18.10.2018 klo 11:11

minäitse89 kirjoitti 18.10.2018 6:4

Bad Dragon, et taida nyt ihan ymmärtää. Mulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa siihen että ehkä jossain on jokin Jumala. Mulla on sellainen elämän tilanne. Minulle on se ja sama mitä Dawkins sanoo, olen nimittäin sellaisessa kierteessä, että jos ei Jumala tästä pelasta niin ei sitten kukaan... ☹️

Siinä tapauksessa toivon vaan sinulle parasta ja että Jumalasi auttaa sinua. Tsemppiä

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 18.10.2018 klo 14:01

Kiitos

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 20.10.2018 klo 12:22

Totta kai joo. Tieteissä puhutaan kuinka elämä on syntynyt sattumalta maapallolla. En kykene ymmärtämään sitä. Minkä takia ihminen on kehittynyt maapallolle ja saanut tällaiset aivot, joilla loppujen lopuksi vain masentuu, kun huomaa että maailma on täysin tyhjän päiväinen paikka?

Mikä syy on koko evoluutiolla, jos ei ole Jumalaa? Täytyyhän tällä elämällä hyvänen aika jokin merkitys olla, ettemme vaan täällä oleile ja juttele kuinka paskaa tämä on. Kun tuntuu että tämä elämä on pelkkää paskan jauhantaa. Nahistelemme täällä pikku asioista ja kuitenkin kaikki häviää.

Ehkä tämän elämän ja maailman tarkoitus on vain tuhoutua.

Mutta jos katsotaan että Jumala on olemassa niin tämä asia keikahtaa aivan toisenlaiseksi. En yhtään väheksy niitä munkkeja ja nunnia jotka eristäytyvät luostareihin palvellakseen Jumalaa. Tiede on meinaan vaan saanut aikaiseksi sen että ihminen on tuhonnut luonnon ja ilmaston. Myös minä. Ja 12 vuoden sisällä pitäisi tehdä jotain, ellemme sitten halua että kaikki tuhoutuu..?

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 25.10.2018 klo 19:49

Löysin Jumalan: Hän piileskelee Mahlerin yhdeksännessä sinfoniassa osa neljä Adagio. Hänellä oli paljon sanottavaa, sanomatta sanaakaan...

Käyttäjä minäitse89 kirjoittanut 27.10.2018 klo 11:02

Alkaa oleen hiekka tiimalasissa kohta mennyt. Elin näin ja kaaduin. En jaksa enää... Olen sen kuilun partaalla mikä on musta kuin yö. Onneksi vielä jaksan kirjottaa, sen verran elämän pyhää liekkiä löytyy sielusta. Oon vaan niin suossa kun olla ja voi. Tiedän että itsemurhaajat joutuu helvettiin. Sen takia taistelen yötä päivää näitten kipujen ja olotilojen kanssa. Rukoilen että Jumala tulisi vapahtamaan minut...

Käyttäjä Joie kirjoittanut 27.10.2018 klo 14:16

minäitse89 kirjoitti 27.10.2018 11
Tiedän että itsemurhaajat joutuu helvettiin.

Kuinka niin? 😐