Jos tää elämä toistuisi aina samalla tavalla, niin eikö voisi "korjata" jotain valintoja? Vai sitten kun ajatus "ikuisesta paluusta" piirtyisi mieleen olisi entistä tarkempi valinnoissa?
Toistuuko Nietzschellä hänen elämänsä viimeiset 10-15-vuotta aina uudestaan?
Herzog ei meinaa lähteä käyntiin...

Kyllä se Nietzschelle olisi aikamoinen helvetti, jos hänen, sanotaan nyt vaikka, viimeiset kymmenen elinvuotta toistuisivat aina vain uudestaan. Tai eihän Nietzsche tosin enää ymmärtänyt juuri mitään viimeisinä vuosinaan. Kyllä oli karu kohtalo. Minusta olisi ollut kaikille varmasti parasta, että Nietzsche olisi kuollut jo silloin 45-vuotiaana, mieluummin. Kun mitä luin sitä elämänkertaa, niin Nietzsche sekosi aivan täysin. Hänestä tuli jollain tavalla eläin. Hän hakkasi pianoa, päivästä toiseen. Puhui sekavia. Yms. Tosin Nietzsche itse, silloin vielä kun oli järjissään, sanoi että kaikkein tärkein asia on ihmisen olemassaolo, eksistenssi. Joten vaikka Nietzsche sekosikin lopulta, niin kai hänen olemasssaolonsa silloin sekopäisenäkin oli arvokas asia. Uskon niin... Siihen pitää kai sitten luottaa, että olemassaolo on hyvä asia... Juuri sen takia eksistentialismi, on mielestäni niin mielenkiintoista, kun siinä painotetaan juurikin tuota asiaa...

Itse olen nyt lukenut 60 sivua Herzogia... Minusta ihan ok kirja. Siinä puhutaan myös välillä Nietzschestä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: korjailu

Mielenkiintoisia juttuja teillä taas ollut täällä. Unohdin hetkeksi keskustelun. Arkielämä vei ajattelua ja energiaa mennessään. Heräsi ajatuksia tuosta elämän mahdollisesta toistumisesta.

Joitakin vuosia sitten pohdimme erään tuttavan kanssa yhdenlaista jälleensyntymään liittyvää teoriaa, jonka mukaan ihminen syntyy tänne useita kertoja. Hänellä on elämiensä aikana aina jokin kehitystehtävä, joka hänen täytyy suorittaa, minkä jälkeen hän syntyy seuraavaa tehtävää varten ja näin tämä jatkuu, kunnes hän saavuttaa ylimmän tilan ja pääsee pois elämien syklistä. Tässä taisi olla yhteensä 7 vaihetta, mutta epäonnistuessaan ja toistaessaan samat virheensä, ihminen syntyy tämän teorian mukaan aina uudelleen samaan vaiheeseen.

Harmi, että en enää muista, mikä tuo verkkosivu oli, jolta tätä juttua silloin selasin ja tutkin. Yritin nytkin etsiä sitä, mutta en kyllä löytänyt. Ehkä tällä on kuitenkin paljon samaa kuin reinkarnaatio teorioissa.

Tuo lukemani juttu oli mielenkiintoinen teoria, koska se sisälsi myös testin siitä, missä vaiheessa itse on näitä elämiä. Oloni testiä tehdessä oli samaan aikaan huvittunut ja epäuskoinen. En ole varma, mitä ajattelisin horoskooppimaisista luonteen laadun "paljastavista" testeistä. Kaipa suhtaudun niihin uteliaan kiinnostuneesti, koska tässä maailmassa tuntuu voivan olevan niin moni asia mahdollista.

Oli miten oli. Aloin tarkkailla tätä asiaa ihmisissä ja itsessä - huvin vuoksi tai tutkiakseni voisiko se olla totta. Oletteko huomanneet, että ihmistyypeissä on samankaltaisuuksia? Toiset ryhmät tuntuvat painivan samankaltaisten perustavanlaatuisten elämäntehtävien kanssa kun taas toisella ryhmällä on aivan toisenlainen, mutta keskenään samankaltainen ongelma? Esimerkiksi nautinnon tavoittelijat tai oudolla tavalla viisaat ihmiset.

Nyt kun tässä olen taas työmuurahaisena yrittänyt paiskia tietäni kohti työelämää niin alkaa taas taisteluväsymys ottaa valtaansa... Usko omaan pystyvyyten varisee säännöllisesti pitkin mantuja. Niitä murusia sitten joutuu keräilemään lähes päivittäin, että kokee itsensä ihmiseksi, joka pystyy johonkin. Tai joka ehkä tulevaisuudessa pystyy...

Sen lisäksi, että elämä tuntuu taistelulta niin tuntuu myös siltä, että jatkuvasti pitää ottaa riskejä ja altistaa nahkansa toisten arvostelulle.

Tiedän, ei pitäisi antaa mahdollisen arvostelun vaikuttaa omaan tekemiseen. Helpommin sanottu kuin tehty sopii tähän hyvin. Sekin on yksi kummallinen juttu ihmisyyden biologisessa historiassa, että toisten kautta saamme hyväksynnän ryhmään. Toiset määrittelivät / määrittelevät sen onko käytöksemme sopivaa. Tämäkin mielenkiintoinen ilmiö.

Nietzsche ei mielestäni viittaa uudelleen syntymään vaan moraalisella tasollla elämiseen niin että voisi elää saman elämän uudestaa.
Noita usean elämän kehitys teorioita on varmaan useita - jonkinlainen kilvoittelu kohdata ongelmat, tai jotain.
Olemassa olo on varmaan hyvä siinä mielessä että voi vielä muuttaa jotain ajattelussaan, en tiedä sitten kuoleman jälkeen miten siellä ollaan?

HerKaramazov kirjoitti:
Nietzsche ei mielestäni viittaa uudelleen syntymään vaan moraalisella tasollla elämiseen niin että voisi elää saman elämän uudestaa.
Noita usean elämän kehitys teorioita on varmaan useita - jonkinlainen kilvoittelu kohdata ongelmat, tai jotain.
Olemassa olo on varmaan hyvä siinä mielessä että voi vielä muuttaa jotain ajattelussaan, en tiedä sitten kuoleman jälkeen miten siellä ollaan?

Joo. Nietzsche ei uskonut uudelleen syntymään. "Ikuinen paluu" on eräänlainen ajatusleikki vaan.

Nietzsche ei käsittääkseni muutenkaan ollut kallellaan mihinkään uskontoon. Hän oli pesunkestävä ateisti. Joka ilmenee esim. kirjassa Antikristus, jossa hän moukaroi kristinuskoa. Toki siinä kirjassa alkaa jo näkymään Nietzschen orastava hulluus. Joten siitä kirjasta voi olla kyllä aika montaa mieltä...

Jos Nietzscheltä kysyttäisiin, niin hän varmaan sanoisi, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Joten hänen filosofiansa on jollain tapaa nihilististä... Nietzsche jopa väitti, että ihmisen täytyy kulkea "nihilismin läpi", jotta hänestä voisi tulla jollain tapaa yli-ihminen... No joo, Nietzscheä toki voi tulkita monella tavalla... Mutta sen ainakin Nietzschen joistain kirjoituksista huomaa, että hän oli aika katkera elämälle välillä, johtuen varmasti siitä että hänellä oli koko ajan terveyshuolia... En nyt tiedä sitten oliko Nietzsche puhdas nihilisti... Nietzcheä on vaikea kuvailla yhdellä sanalla, kun tuntuu siltä, että hän välillä oli nihilisti ja välillä ei... Ja välillä hänen tekstinsä on myös hyvin ristiriitaista... Toki sitä ei voi kieltää etteikö hän olisi ollut suuri ajattelija...

minäitse89 kirjoitti:

HerKaramazov kirjoitti:
Nietzsche ei mielestäni viittaa uudelleen syntymään vaan moraalisella tasollla elämiseen niin että voisi elää saman elämän uudestaa.
Noita usean elämän kehitys teorioita on varmaan useita - jonkinlainen kilvoittelu kohdata ongelmat, tai jotain.
Olemassa olo on varmaan hyvä siinä mielessä että voi vielä muuttaa jotain ajattelussaan, en tiedä sitten kuoleman jälkeen miten siellä ollaan?

Joo. Nietzsche ei uskonut uudelleen syntymään. "Ikuinen paluu" on eräänlainen ajatusleikki vaan.

Nietzsche ei käsittääkseni muutenkaan ollut kallellaan mihinkään uskontoon. Hän oli pesunkestävä ateisti. Joka ilmenee esim. kirjassa Antikristus, jossa hän moukaroi kristinuskoa. Toki siinä kirjassa alkaa jo näkymään Nietzschen orastava hulluus. Joten siitä kirjasta voi olla kyllä aika montaa mieltä...

Jos Nietzscheltä kysyttäisiin, niin hän varmaan sanoisi, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Joten hänen filosofiansa on jollain tapaa nihilististä... Nietzsche jopa väitti, että ihmisen täytyy kulkea "nihilismin läpi", jotta hänestä voisi tulla jollain tapaa yli-ihminen... No joo, Nietzscheä toki voi tulkita monella tavalla... Mutta sen ainakin Nietzschen joistain kirjoituksista huomaa, että hän oli aika katkera elämälle välillä, johtuen varmasti siitä että hänellä oli koko ajan terveyshuolia... En nyt tiedä sitten oliko Nietzsche puhdas nihilisti... Nietzcheä on vaikea kuvailla yhdellä sanalla, kun tuntuu siltä, että hän välillä oli nihilisti ja välillä ei... Ja välillä hänen tekstinsä on myös hyvin ristiriitaista... Toki sitä ei voi kieltää etteikö hän olisi ollut suuri ajattelija...

Minkälaisia terveyshuolia Nietzschellä oli? Niitä ei mainittu siinä televisio dokkarissa aikoinaan?
Ehkä se nihilisti ja ei nihilisti oli sitä ristiriitaa mitä hänellä oli?
Nietzsche tutki myös itämaisia uskontoja - niitä hän ei ainakaan haukkunut.
Jos hän olisi ollut elämän loppupuolella selkeempi olisikohan hän muuttanut ajatteluaan niin radikaalisti kuin Wittgenstain, en usko...

Hänellä oli koko aikuis-iän silmäkipuja, ajoittaista päänsärkyä, toistuvia vatsavaivoja, valoarkuutta silmissä, unettomuutta aina välillä ja muitakin vaivoja. Ja sen ajan lääkärit olivat kehnoja. Eivät osanneet mitenkään auttaa.

Niin, Nietzscheä varmasti toisaalta kiehtoi nihilismi, mutta toisaalta pelotti, ehkä...

Vissiin Nietzsche ainakin buddhalaisuutta tutki...

Ei olisi välttämättä muuttanut ajatteluaan, vaikka selväjärkinen olisi ollut viimeiset elinvuotensa...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: korjailu

P.S. Minä olen kyllä jokseenkin samaa mieltä Schopenhauerin ja Nietzschen kanssa, että elämä on jonkinlaista "tahtoa". (Puhuttiin tästä aiemmin). Buddhalaisuudessa yritetään lopettaa "tahtominen", mutta henkilökohtaisesti, minun mielestäni, se on väärä tie...

Mietin että onhan sekin tahtoa että yrittää tahdon lopettaa. Ja onhan Buddhalaisilla monenlaisia mielenharhoituksia pitkin päivää - vaatii tahtoa suorittaa harjoitukset, ajallaan.
Olikos niin että kummallakaan mainitsemistasi filosofeista ei ollut parisuhdetta?

Nietzschellä oli lyhyt parisuhde "jakso" nuorena filosofi Lou Salomen kanssa. Platoninen suhde. Schopenhauerista en ole varma. Todennäköisesti hän ei parisuhteessa missään vaiheessa ollut. Olisi mielenkiintoista lukea Schopenhauerin elämänkerta jos sellainen on kirjoitettu... En ole nimittäin Schopenhauerin elämän vaiheisiin hirveästi perehtynyt...

Olisiko teillä suositella jotain Nietzschen teosta, joka olisi mielestänne hyvä luettava? En ole tutustunut hänen ajatuksiinsa. Vuosia on siitäkin, kun luin Aristotelesta. Muistaakseni hän oli Platonin oppilas. Schopenhauerkaan ei taida olla tuttu.

HerKaramazov, totta, että monenlaisia mielen harjoituksia toteutetaan buddhalaisuudessa.

Minäitse89, haluaisitko tarkentaa, mitä tarkoitat tahdosta pois pääsemisellä? Muistan, että ainakin jonkinlaiseen vapaaseen tahtoon buddhalaisuudessa olisi pyrkimys. Olen miettinyt, että josko se tarkoittaisi jonkinlaista kokonaislaatuista ymmärrystä siitä, mikä kaikki mahtaa vaikuttaa ihmisyyteen ja ympäristöön ja - noh - kaikkeen täällä. Voin toki olla tulkinnut väärin.

Olen lukenut jonkin verran buddhalaisuudesta, mutta en aivan allekirjoita kaikkia oppeja. Siinäkin on ilmeisesti eri suuntauksia, joista toiset ovat opetuksiltaan tiukempia ja tarkempia kuin toiset, mutta näin on varmaan useissa muissakin elämänkatsomuksissa.

Mielenkiintoisinta on ehkä juuri lukea kaikesta mahdollisesta ja sitten muodostaa jonkinlainen oma käsitys, ja toki keskusteleminen aiheesta tuntuu myös tärkeältä.

Tiimalla kirjoitti:
Olisiko teillä suositella jotain Nietzschen teosta, joka olisi mielestänne hyvä luettava?

Minäitse89, haluaisitko tarkentaa, mitä tarkoitat tahdosta pois pääsemisellä? Muistan, että ainakin jonkinlaiseen vapaaseen tahtoon buddhalaisuudessa olisi pyrkimys. Olen miettinyt, että josko se tarkoittaisi jonkinlaista kokonaislaatuista ymmärrystä siitä, mikä kaikki mahtaa vaikuttaa ihmisyyteen ja ympäristöön ja - noh - kaikkeen täällä. Voin toki olla tulkinnut väärin.

Kannattaa lukea Nietzschen: Näin puhui Zarathustra.

Tarkoitin sitä, että kun ihmisellä on kaikenlaisia "viettejä" mieli täynnä usein. Kun on nälkä, niin ruoka houkuttaa. Seksuaalinen vietti. Jne. Niin olen käsittänyt, että buddhalaisuudessa yritetään ns. "hiljentää kaikki vietit". Siis hiljentää "tahtominen". Mutta toki "tahtominen" ei ole pelkästään sitä että menisi viettien mukana. Toki voi se sitäkin olla. Mutta ajattelin että se tahtominen on kuitenkin pääosin sitä että ihminen alkaa vaikka ajattelemaan: "Nyt minun pitää mennä paikkaan X." Buddhalaisuudessa käsittääkseni yritettäisiin "hiljentää" tuo ajatus. Että pitäisi vain olla paikallaan ja antaa ajatusten tulla ja mennä. Siis eräänlaista meditaatiota pitäisi harrastaa melkein koko ajan. No, onhan se meditaatio toisaalta hyvä asia, mutta ei ihminen pysy hengissä pelkästään meditaation avulla. Eli, jos minulle tulee ajatus: "Nyt minun pitää mennä paikkaan X." Niin voin tahdon avulla mennä sinne paikkaan X. Esim. että nyt tahdon sitä niin paljon että lähden kävelemään kohti paikkaa X. Eli tätä vähän tarkoitin...

Buddhalaisuudessa vissiin puhutaan myös siitä, ettei pitäisi kiintyä asioihin liikaa... Voi siinä olla ihan hyvä pointtikin, muttei välttämättä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: korjailu

Kiitos kirjavinkistä, ja selvennöksestä aiempaan kysymykseen.

Muistan myös tuon ajatuksen buddhalaisuudesta. Ajattelen samoin, että "tahtomisesta" tuskin pääsemme kokonaan eroon. Voisiko kyse olla pyrkimisestä? Että ideana olisikin itse matka kohti tuota päämäärää. En osaa sanoa, mutta tuli vain mieleen...

Juu, ei koko elämää ehkä voi pelkästään meditoida. Enkä toisaalta tiedä, onko sekään hyvä ajatus, jos elämä olisi pelkkää "olemista" ja "virran" tarkastelemista tai onko semmoinen mahdollista edes buddhalaiselle. Toisaalta ajatusvirran kulkeminen sisään ja ulos on jollain tapaa mieltä tasaavaa ja helpottavaakin. Tässäkin taitaa olla monia puolia ja niin varmaan buddhalaisuutta toteuttavienkin ajatuksissa.

Monta päivää tässä ollut ihme tarpomista... Nihkeyden tunnetta ja aivosumua. Kaipa sitä on taas väsyttänyt itsensä ja pitäisi vain levätä. Mutta kun... en edes kehtaa sanoa, niin ärsyttää itseäkin se, jos ihminen ei lepää, kun pitäisi levätä.