Jokainen saa elää elämänsä sellaisten oppien mukaan mitkä sopii itselle. En ole sanomaan minkä opin mukaan kenenkäkin tulisi elää.
Toi oli mielenkiintoista "voisit hurahtaa kristinuskoon, mutta tiedät miten sinun sitten kävisi..." Mitä silloin sinulle kävisi?
Itse olen yrittänyt hurahtaa kristinuskoon, joka ei o onnistunut. Tai sitten minulle ei ole käynyt mitään? Toisaalta en tiedä miltä pitäisi tuntua kristinuskossa, ja en pysty nielemään ihan kaikkea mitä raamatussa lukee. Nihilistiseltä tää elämä kyllä tuntuu melko usein, ja turhauttavalta.
Synnyttikö toisen maailmansodan natsitouhu jotain hyvää? Siihen pitäisi olla perspektiiviä... Saksassa ainakin on suhtauduttu natsitouhuihin hyvin paheksuvasti.
Meidän naapuri valtiossa käytetetään  lähes samantapaista propagandaa, valeuutisia, populismia ihmisten ajattelun "ohjaamisessa". Mä ajattelin varmaan 30-vuotta että ei ole mahdollista ohajata ihmisten ajattelua populismillä, kuin ehkä joissain banaani-valtioissa.
Unohdin varmaan kiinan, pohjoiskorean...en todellakaan tiedä mitä jossain iranissa tai pakistanissa tapahtuu. Afganistanissa digtatuuri voi oikein hyvin. Ja maailmanviisain kansa amerikan yhdysvallat valitsee Trumpin seuraavaksi presidentikseen. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa? Tämä ihmispopulaatio jota mekin edustetaan "kompastuu" aina samoihin virheisiin. Nihilismi voi oikein hyvin kun ajatellaan tarkemmin. Silti osa ihmisistä puhuu henkisten arvojen noususta ja maailman pikku hiljaa tapahtuvasta henkistymisestä.
Henkistyminen, humanismi, inhimillisyys, on pienen eliitin etuoikeus. Kuulostan katkeralta ja turhautuneelta.
Mun mielestä suuret ihmismassat ei liiku rauhan edistämiseksi vaikka sitä toivoisin...

Sanotaanko vaikka niin että kristinusko on varmasti monille hyvä asia. Se varmasti auttaa monia. Mutta jos itse todella "uppoaisin" siihen, niin en tiedä pääsisinkö siitä suosta ylös...

Luulen että eksistentialismi syntyi toisen maailmansodan vaikutuksesta. Kun nähtiin ihmisten kauheita kuolemia ja kärsimyksiä, niin filosofit ja kirjailijat alkoivat näkemään elämän uudessa valossa. Siis jos vertaa esim. 1800-luvun ajattelijoihin...

Sitähän on sanottu että demokratia on huonoista vaihtoehdoista paras vaihtoehto. Koska ei oikeastaan ole mitään muuta kuin huonoja vaihtoehtoja, kun ajatellaan yhteiskunnan toimivuutta. Se nähtiin mitä kommunismi tekee yhteiskunnalla. Ruumiskasoja. Kansallis-sosialismissa sama homma. Ei demokratiakaan tunnu aina hirveän hyvin toimivan, mutta kyllä minunkin mielestä se on huonoista vaihtoehdoista paras...

Rauha on tärkein asia... Ja inhimillisyys... Se vaan että joillain ihmisillä on se väkivalta geeni... Onneksi suurin osa sellaisista ihmisistä on kaltereiden takana... Ainakin Suomen oikeusvaltiossa näin on... Joten pitää olla kuitenkin jollain tavalla tyytyväinen että on syntynyt Suomeen...

Luin teidän koko keskustelun maaliskuulta tähän asti, oikein uppuduin siihen ja oli mielenkiintoista. Toivottavasti en pahasti sotke teidän dynamiikkaa, mutta halusin osallistua keskusteluun, koska ajatukset ja keskustelun otsikko puhuttelivat minua.

En ole tällä hetkellä masentunut tai edes erityisen uupunut. Elämä tuntuu silti olevan jokapäiväistä itsensä psyykkaamista. En ole vuosiin käynyt keskustelupalstoilla tai chateissa, joten olen ehkä ajautunu oletukseen, että olen kokemukseni kanssa yksin. Samaistun siihen, että elämä on toisinaan tylsää ja koen sen tasapaksuuden kuormittavana. Samaistuin myös tosi moniin muihin ajatuksiin, joita olette esittäneet ja menisi tämä koko verkkosivu siihen, jos toistaisin kaiken saman perässä.

Ihmettelen, miten jotkut ihmiset vaan painavat menemään, päivästä toiseen samalla kaavalla. Kutsuvat sitä arjeksi. Samalla haaveilen itsekin tuosta "arjesta". Mitä se sitten onkaan? En oikeastaan ole koskaan saanut sitä selville, vaikka opiskellut olen ja töissäkin käynyt. Parhaillaan myös opiskelen ja työelämään suuntaan takaisin. Moni asia on hyvin.

Jotenkin yö aina nollaa kaiken edellispäivänä saavuttamani mielenlujuuden ja herään aamulla siihen, että "taasko tätä". Teidän juttuja, kun luin, tajusin jotenkin, että kappas, joku muukin ajattelee näin ja melkein nauroin ilosta. En tietenkään teidän kärsimyksellenne, koska se ei olisi oikein, vaan samaistumisen aiheuttama helpotus se vain meinasi herahtaa suusta ilmoille.

Jossakin viestissä jompikumpi teistä pohti kahvipöytäkeskusteluja työtoiminnan kahvitauolla. En minäkään jaksa jauhaa säästä tai jostain muusta small-talk-tyyppisestä. Se on pitkästyttävää, mutta ilmeisesti tosi tarpeellista monille, minkä myös ymmärrän, joten siksi sitä toisinaan teen. Usein mietin kyllä silloin, mikä tän kaiken merkitys on ja miten nää ihmiset pystyy tähän. Ja merkityksestä päästäänkin siihen, että ajattelen tosi paljon samoin merkityksellisyydestä kuin minäitse89 kirjoitit tuolla edellä.

Ps. En ole lukenut Edenistä itään, mutta piti Googlesta katsoa kyseinen teos. Sen sijaan olen lukenut Vanhuksen ja meren, mutta se ei mielestäni ollut hehkutuksen väärti. Kirjahyllystä löytyy Uljas uusi maailma, en oikein tiedä, mitä mieltä siitä olin, kun luin sen. Innovatiivinen, voisi kuvata sitä hyvin. Löytyy hyllystä myös Marcus Aureliuksen Itselleni, joka on pitkän lukulistani jollakin sijalla. Ehkä jossakin vaiheessa sitä sitten.

Oletteko lukeneet Pienen hauen pyydystystä?

En ole lukenut Pienen hauen pyydystystä. Marcus Aureliuksen itselleni mainittiin mun mielestä Eedenistä itään kiinalaisen Leen lempikirjana.

Jos oikeesti suuri osa ihmisistä miettii elämänsä merkitystä, mutta ei uskalla puhua tai kirjoittaa siitä? Jääkiekosta on turvallista puhua...

Ja Tiimalla et sotke dynamiikkaa...

Olen jo vuosia takaperin miettinyt miten suurin osa ihmisistä painaa menemään päivästä, viikosta, vuodesta, vuosikymmenissä.

Kun itse joutuu useasti päivässä vakuuttamaan että on tärkeää syödä, liikkua, käydä kaupassa, olla yhteydessä muihin ihmisiin kun siinä vasta poolissa on elämän turhuus.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 6 päivää sitten. Syy: Korjaus

En ole minäkään lukenut Pienen hauen pyydystystä.

100 sivua jäljellä enää Eedenistä itään -kirjaa.

Small talk voi joskus olla ihan virkistävää. Vaikka sitä sanotaan että suomalaiset eivät sitä hirveästi harrasta. En tiedä... Minusta elämässä pitää olla se  balanssi, että välillä small talkia ja välillä vakavampaa ja syvällisempää keskustelua. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään small talkia vastaa. Tilanteita elämässä on monenlaisia välillä jossain tilanteessa tarvitaan small talkia ja jossain jotain muunlaista keskustelua... Itse ainakin henkilökohtaisesti olen yrittänyt tunnistaa erinäisissä sosiaalisissa tilanteissa, että millainen keskustelu-tyyli tilanteeseen sopii....

Itse en toki kylläkään jaksa jääkiekosta puhua. 😂

Tähän loppuun laitan: Että kun aloin lukemaan Nietzscheä, niin tavallaan aloin hänen tekstin avullaan arvostamaan pieniä asioita elämässä. Vaikka sitten ihan syömistä yms. Koska Nietzsche tavallaan aforistisella tyylillään kiteytti elämän perusasioita jotenkin runollisesti, mutta kuitenkin hyödyllisesti. Esimerkiksi hän korosti ihmisen kehollisuutta ja sitä kuinka ihminen on koko ajan "vuorovaikutuksessa" kehonsa kanssa. Ja täten Nietzsche palautti ihmisen tähän maanpäälliseen todellisuuteen. Pois haavemaailmoista, joista jotkut muut filosofit olivat saarnanneet. Esim. Hegel jne.  Nietzsche jopa sanoi, että usein filosofien filosofiset-systeemit ovat vain heidän fysiologian tuotetta. Siis kehon-tilojen. No, joo... En voi oikein kyllin korostaa, kuinka paljon Nietzsche on minuun vaikuttanut... Ja historian aikana hän on vaikuttanut kyllä moneen ihmiseen... Toki jotkut väittää, että Nietzschen filosofian pohjalta kumpuaa natsi-aate, mutta se on täysin humpuukia. Nietzschen sisko oli natsi ja kun Nietzsche sekosi, niin sen jälkeen hänen siskonsa rupesi muuntelemaan Nietzschen järjellisen kauden kirjoituksia. Esim. kirja: Tahtovaltaan, on täysin Nietzschen siskon muokkaama teos. Ja taisi olla jokin muukin kirja minkä Nietzschen sisko "loi". Joten itse Friedrich Nietzschellä ei ole mitään tekemistä natsi-aatteen kanssa. Nietzschehän itse jopa kirjoitti, ennen kuin hänestä tuli "hullu", että: hän vihaa anti-semitismiä ja natsi-aatetta. "Hulluna" hän ei enää tuottanut sitten mitään, eikä paljon puhunutkaan, kai hänen aivonsa oli sitten jo siinä tilassa, että piti vaan levätä koko ajan...

Joten itse olen saanut sen merkityksen tunteen elämään aikalailla Nietzschen kautta... Hän avasi silmäni...

En ole lukenut kuin 2-kirjaa Nietzschen tuotantoa "Iloinen tiede" ja "Näin puhui zarahutsra". Luulen että kyseisen filosofin ajatuksivoi tulkita usealla tavalla. Jos Nietzsche ajatuksista osuu yksiin oman tavan elää niin sillä mennään. Minä en ole mikään sanomaan minkä filosofian mukaan tulisi elää.

Aloin kuuntelemaan Willigis Jägerin kirjaa Aalto on meri. Kyseiselle ihmiselle on myös Nietzche "osunut".  Hän kertoo että eri uskontojen eri jumalat ovat "tappaneet" ikiaikaisen Jumalan. Willigis puhuu että lähes kaikki uskonnot "osoittavat" samaa päämäärää eli ykseyden kokemusta. Mutta uskonnot ovat sortuneet siihen että "meidän jumala on oikea teidän väärä" Jos uskonnot jotka pyrkivät opettamaan pääsääntöisesti rauhaa ihmisten välille sortuu sättiin toisiaan niin mitä voi olettaa eri poliittisista ajatuksista?
Willigis tuo myös ajatuksen ihmismielen evoluutiosta - niin että ihmiset enemmässä määrin kokisivat ykseyttä maailman kaikeuden kanssa. Kirja on kirjoitettu ennen vuosituhannen vaihdetta - näissä sodissa on ykseyden tunne kaukana. Vapaus, veljeys, ja tasa-arvo jossain kaukana.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: Korjaus

Spinozahan puhui tuosta, että maailmankaikkeus on Jumala. Ja nykytiedehän vahvistaa sen. Eikös? Luonto on Luoja. On toki suuri mysteeri edelleen, että miksi "luonto" on luonut ihmisen ja eläimet? Ja miksi mitään on edes olemassa.

Minusta juurikin politiikka jäljittelee uskontoja. On eri puolueita ja ne ovat riidoissa toistensa kanssa. Aivan niin kuin uskonnot.

Juurikin se olisi ratkaisu, että ihmiskunta kokisi ykseyden tunteen maailmankaikkeuden kanssa ja toistensa kanssa. Ja että me lopulta myöntäisimme sen, että samassa liemessä tässä ollaan. Mutta kuinka utopistinen ajatus se onkaan.

Mielestäni pitäisi olla jokin sellainen yksi ja ainoa "maailman-uskonto", johon kaikki uskoisivat. Siis sellainen, että ihmiset juurikin ajattelisivat kaikki, että maailmankaikkeus on meidät luonut ja olemme kaikki jollain tavalla tärkeitä, koska miksi muuten maailmankaikkeus meidät olisi luonut? Jokin päämäärä maailmankaikkeudella on, vaikka me emme sitä tiedä. Mutta se on varmaa, että maailmankaikkeus ei ole luonut meitä sotimiseen. Maailmankaikkeus varmasti haluaa, jos sillä on jonkinlainen "mieli", että kaikki pysyvät hengissä mahdollisimman pitkään. Miksi muuten olisimme syntyneet? Ja miksi meillä olisi selviytymisvaisto, jos kerran "Luonto" haluaisi että emme elä?

Sota todellakin on pahin rikos maailmankaikkeutta vastaan. Ja ihmisyyttä vastaan Ja vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa vastaan. Se on selvää...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: Lisää tekstiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: vielä lisää tekstiä
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: Osa pois
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: vielä lisää tekstiä

P.S. Toki tiedemies voisi sanoa että kaikki on vain sattumaa. Että luonnonlait ovat sattumalta sellaiset, että elämä syntyi. Ja että tämä maailmankaikkeus on vain yksi monista multiversumissa. Ja kaikissa lukemattomissa maailmankaikkeuksissa on erilaiset luonnonlait... Sekin on täysin mahdollista...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: korjailu
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: Osa pois
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 3 päivää sitten. Syy: Lisää tekstiä

Meri ja aalto kirjassa mainitaan myös Spinoza. Tuossa kirjassa puhutaan että eläväiset (myös ihminen) ovat aaltoja meressä. Eli samaa ykseyttä. Meille on vain opetettu että Jumala on taivaissa ja me täällä maanpäällä. Opetukseen kuuluu myös se että kun toimin näin ja näin kohtaat Jumalan ja pääset taivaaseen. Kirjassa dualismi lähtee Aristoteleesta, joka erotteli ja luokitteli luonnon. Alkuperäiskansojen maailmankuva oli ykseys. Juutalaisuus, Islam, ja Kristinusko opettaa että Jumala taivaissa ihminen maan päällä. Kaikissa mainitsemissani lähi-idän uskonnoissa on myös "mystiset suuntaukset" jotka puhuvat ykseydestä.

Hankalin juttu ymmärtää on se että me ihmisetkin ollaan osa maailmankaikkeutta - aalto on samaa vettä mitä merikin on.
Kun tiedemies hörppää tieteen maljasta pari ekaa hörppyä hän on ateisti - juotuaan loppu "sakatkin" maljasta hän ei ole enään varma ateismistaa kirjassa kerrotaan.
"Mielestäni pitäisi olla jokin sellainen yksi ja ainoa "maailman-uskonto", johon kaikki uskoisivat." Me synnytään eri puolille maapalloa, ja eri olosuhteisiin.
Jotenkin näin minäkin tämän ajattelen... "maailmankaikkeus on meidät luonut ja olemme kaikki jollain tavalla tärkeitä".
Onko politiikat, uskonnot, ideologita syntyneet siitä että ihminen ei kestä olla pieni-ihminen? Alistaessaa, hallitessaan, sotiessaan ihminen yrittää nostaataa itseään pienestä merkityksellisemmäksi (omasta mielestään)...

Multi universumeita on niin paljon et on vaikea käsittää. Sekin on vaikea ymmärtää kuinka vähän aikaa meidän tuntema ihminen on ollut olemassa maapallolla, ja kunka paljon tuhoa saanut aikaa luonnossa/luomakunnassa. Meillä ihmiskunnassa olisi kai mahdollisuus pelastaa maapallo jos vedettäisiin kaikki samaan suuntaan ykseyteen.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

En ole lukenut Nietzschen tuotantoa, joten siihen en pysty ottamaan kantaa. Muiden filosofien tai aatteiden juttuja kyllä, mutta oma muistini ei koskaan ole ollut niin hyvä, että muistaisin kenen ajatuksia mikäkin on ollut ja voisin lainata niitä. Buddhalaisuus on viimeisin, jota olen tutkinut ja josta koen omaksuneeni monia hyviä ajatuksia, mutta samankaltaisia elämänviisauksia löytyy myös monista muista elämänkatsomuksista.

Minusta tuntuu, että filosofiset lähteet ovat mielessäni vuoropuhelua, joka on muodostunut omaksi uskomuksekseni elämästä ja merkityksistä. Myöskin käydyt keskustelut muuttavat näitä käsityksiä. Jotenkin ajattelen, että se on osa ihmisen tarkoitusta: tutkia maailmaa ja itseä eri keinoin ja muodostaa siitä käsitys, jonka mukaan hän voi elää mielekästä elämää.

Olen samaa mieltä, että ihmisen olisi hyvä tuntea yhteyttä maailmankaikkeuteen ja aivan kaikkeen, mitä ympärillä on. Yhteys on jotain niin perustavanlaatuista, että itselle se on nykyään vaikeaa ohittaa, kun sen on löytänyt. Se tuo elämään merkityksellisyyttä ja samalla se madaltaa rimaa siitä, että pitäisi oikeasti yltää niihin tavoitteisiin, joita yhteisömme asettaa yksilölle ja yhteiskunnille. Tämän seurauksena ei tule niin paljoa stressiä siitä, pystynkö näihin asioihin tänään vai vasta huomenna. Stressin madaltumisen vuoksi on helpompi edetä omaan tahtiin.

Yhteys ympäristöön lisää myös tunnetta siitä, että olen oikeutettu olemaan olemassa niin kuin kaikki muutkin. Se lisää tietynlaista tasa-arvoisuuden tunnetta. En osaa sanoa, onko maailmankaikkeudella tietoisuutta, saattaahan kaikki olla olemassa vain sattumaltakin, ja jos näin olisi, en tiedä miksi. Hyviä pointteja nousi tuossa esiin ihmisen elämänhalusta ja selviytymisvaistosta.

Toisaalta kontrollin tunteita kaipaavaan ihmiseen vetoaa se, että päättää uskoa johonkin ja sitten elää sen mukaan. Raamit luovat turvallisuutta. Itse pidän muutoksesta, koska se myös antaa minulle ja kaikille muille lisää liikkumatilaa ja samalla se myös tuo merkityksen tunnetta juuri tähän hetkeen. Se mahdollistaa minulle helpomman mielen muutoksen ja vähentää valinnan vaikeutta. Toki tällainen muutosmyönteinen ajattelu on ajoittain hankala saavuttaa, koska vaikuttaa siltä, että me ihmiset totumme, tylsistymme ja kyllästymme nopeasti eli alamme kokea, että kaikki on yhtä ja samaa. Lisäksi epävarmuutta on vaikea sietää, mutta sekin onnistuu paremmin, kun keskittyy "palaan kerrallaan".

Ja joo, kyllä, toisinaan small talk virkistää ja tuo vaihtelua. Hain tuossa ehkä takaa sitä, miksi ihminen kokee tarvetta puhua tyhjänpäiväisistä kuten säästä. Itse koen sen todella raskaaksi teoksi. Aivan kuin pitäisi aivoja kaivella, että keksin, mitä vastaisin, jos joku kommentoi säätä. Mieluummin olen hiljaa. Toisaalta olen huomannut, että tuo small talk -kyvykkyys on myös kytköksissä mielialaan. Jos on hyvällä tuulella, sitä jaksaa paremmin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 2 päivää sitten. Syy: Lisäys

Kaikki ollaan ykseyttä (niin kuin HerKaramazov kirjoitit), jos mennään vaikka kvanttifysiikkaan. Kaikkihan me koostutaan kvanttihiukkasista ja kvantti-kentistä. Keho, tuo puu tuossa pihassa, ikkuna jonka läpi katselen pihalle yms. Eli ykseyttä ollaan loppujen lopuksi.

Luulen, että politiikassa ja ideologioissa on kyse "tahdosta-valtaan". Nietzsche erityisesti puhui tuosta "vallan-tahdosta". Että ihminen on sellainen olento, että hän haluaa hallita. Ennen kaikkea haluaa hallita itseään, mutta joissain tapauksissa myös muita.

Ihmiskunta todellakin on tuhoamassa tämän maapallon, mutta ehkä toivoa vielä on kuitenkin... Luotetaan siihen...

On ehkä hyvä uskoa johonkin niin kuin Tiimalla kirjoitit. Koska muuten vaipuu nihilismiin. (Siis siihen ettei usko mihinkään ja kaikelta putoaa pohja). Vaikka itse kirjoitin jossain vaiheessa, että olen taipuvainen nihilistiseen maailmankuvaan, niin kuitenkin luulen että en ole nihilisti. Ehkä minä sitten kuitenkin uskon ihmiseen. Kaikesta huolimatta...

Tuosta small talkista vielä: En ole varma millainen puhe oikeasti on small talkia? Ehkä sitten juurikin säästä puhuminen. Mutta toisaalta voihan säästäkin ehkä puhua syvällisesti, jos alkaa vaikka keskustelemaan jonkun kanssa erilaisista sää-ilmiöistä ja kuinka ne vaikuttavat ihmisen elämään. Tai sitten esim. ilmastonmuutoksesta voi puhua syvällisesti... Toki sellainen tietynlainen jaarittelu varmaan sitten on small talkia. Esim. että luettelee millainen sää on ollut kuluvan  viikon jokaisena päivänä. Toki voihan sekin olla mielenkiintoista... Ehkä...

Joo mieliala kyllä vaikuttaa siihen millaisista asioista jaksaa puhua...

Mä ihmettelen sitä kuinka vähän kuitenkin puhutaa kvantti hiukkasten rakentamasta ykseydestä. Se että kaikki muodostuu samankaltaisesta energiasta on tiedetty lähes satavuotta. Evoluutio teoriasta kyllä jaksetaan vääntää aina silloin tällöin miten se sovittuu kuuden päivän luomistyöhön...

Jos Jumala on tämä ykseys niin häntä on hankala jakaa osiin. Meri ja aalto kirjan kirjoittaja (joka oli kristillisen koulutuksen saanut ihminen) perään kuulutti sitä että raamattu pitäisi kirjoittaa tämän hetkisistä tieteellisistä näkemyksien kautta uudestaa. Tietenkin fundamentaali kristityille se ei kävisi koska "jokainen sana ja kirjain on Jumalan asettama". Jos joku taho kajoisi raamattuun syntyisi taas jonkin asteinen uskon sota melko varmasti. Toisella puolella olisi fundamentaali kristityt ja toisella liberaali kristityt.

Nietzsche kirjoitti laajasti monelta psykologian osa-alueelta. Alun perin psykologia kuului filosofiaan 1800-luvulla se erotettiin filosofiasta. Onhan lähes jokainen filosofi sanonut jotain kasvatuksesta. Ottiko Nietzsche kantaa kasvatukseen?

Mun "usko" velloo ristillisen mystisen-ykseyden, nihilismin, ja zen-buddhalaisen ajattelun maastoissa. Maailmankuva joka muodostuu ajatuksista, tuntemuksista, ja jossain määrin epätoivosta on sellainen paketti että juttu kaveria on vaikea löytää. Ristillistä mystistä ykseyttä sävyttää liberaali tapa katsoa ristinuskoa, nihilismi on se ahjo jonne ajautuu välillä, zen-buddhalaisuutta voi tutkia järjellä. Paitsi että zen-buddhalaiset mestarit varoittaa luottamasta liikaa rationaaliseen järkeen, pitäisi kuunnella myös intuitiota.
Näissä "taka talven" fiiliksissä nihilismi nostaa päätää ajattelen lähinnä maapalloa ja sotia - ens viikolle on ennustettu melko lämpimiä päiviä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 1 päivä sitten. Syy: Lisäys

En osaa sanoa mitään Raamatusta.

En ole niin perehtynyt Nietzscheen, että osaisin sanoa onko hän kirjoittanut mitään kasvatuksesta...

Mun maailmankuva on tänään tällä hetkellä se, että maailma on hemmetin kova paikka. Ja se testaa koko ajan ihmistä... Siis aivan koko ajan... Siltä tämä nyt tuntuu...

Nihilistinen paikka todellakin tämä maailma on, ainakin ajoittain...

Pitää nauttia sitten lämmöstä...

P.S. Jotenkin olen vaan tullut siihen tulokseen että elämä on testi... Ehkä kun ikää on tullut lisää, niin sellainen maailmankuva on muovautunut...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko sitten. Syy: Ylläpidolle: Poistakaa tämä viesti
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko sitten. Syy: Ylläpidolle vielä: Älkää sittenkään poistako tätä viestiä

Testi on hyvä määritelmä - mutta ei tässä taideta pisteitä jaeta.
Elämä kuljettaa aina kohti uusia koitoksia.
Pääsitkö Eedenistä itään loppuun?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko sitten. Syy: Korjaus