Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?

Käyttäjä Eieiei aloittanut aikaan 14.11.2021 klo 18:33 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 14.11.2021 klo 18:33

En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon. 

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 29.06.2023 klo 15:10

Elinikäinen vankeusrangaistus olla minä, kelvoton, fyysisesti ja älyllisesti ja sosiaalisesti kehittymätön, epäonnistunut luuseri, ikävystyttävä hapannaama, tuon tuosta eri tilanteissa sivullinen tai sivuutettu tai sivuun tönäisty. Se on vankila se kaikki.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 30.06.2023 klo 01:41

Minä en sure enää kesän loppumista

vaan odotan ilolla pimeyttä ja kylmyyttä

jolloin saa laittaa enemmän vaatetta päälle

ettei tarvitse paljastaa salaisuuttansa

ettei tarvitse joka aamu herätä

tuntemaan ettei housuissa ole mitään

tai ettei päässä synny yhtään ajatusta

tai että sydämeen sattuu outo jomotus.

Tai että joka päivä tulee vain

Huonompia uutisia

Vihaisempia ihmisiä

Ahneempia tyhmempiä

Minä en jaksa enää katsella valoa

ja eloa iloa ja vilinää

enkä jaksa haaveilla ihanteista

jotka karkaavat käsieni ulottumattomiin

minä en jaksa muistella

että tulisin paremmaksi ihmiseksi

kun minä en koskaan tule

Mutta kesän loppu tulee

Elämä väsyy kiihkoonsa

Hengitys hengeksi haihtuu.

Käyttäjä kirjoittanut 30.06.2023 klo 10:54

Hei Eieiei. hyvä runo. Mukavaa viikonloppua kaikessa yksinäisyydessä.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 30.06.2023 klo 16:13

Kiitos runosta, Eieiei.

Käyttäjä kirjoittanut 01.07.2023 klo 17:26

Hei Eieiei. Tässä sinulle lohdutuksen sanat; Ei kaikki ole niin huonosti kuin miltä tuntuu, ja aina on jotain vain pieniä ilon aiheita, joita ei aina masennukseltaan heti huomaa, mutta ne ovat silti olemassa olevia. Hyvä että on jotain vain mitä odottaa tulevaisuudelta, kuten syksy, jolloin voi pukea enemmän päällensä. Itse odotan talvea ja sitä kun on lunta maassa, enkä pääse ulos päiväkausiin rullaattorini kanssa, joka ei sovellu talvikeliin. Hyvää jatkoa sinulle.

Käyttäjä kirjoittanut 12.07.2023 klo 14:36

Missä olet Eieiei?

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 12.07.2023 klo 23:45

Merkityksetöntä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 13.07.2023 klo 14:42

Eieiei kirjoitti:
Merkityksetöntä.

Ei varmaankaan sille joka kysyi 🙂 Kommentti tulee "vähäsen" myöhässä, mutta edellisin runosi kosketti minuakin.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 13.07.2023 klo 15:06

Runon liittämine tähän ei onnistunut. Laitan sen joskus.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 7 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Teknisiä ongelmia editoinnissa
Käyttäjä kirjoittanut 05.08.2023 klo 11:25

Oletko vielä kuvioissa mukana. Et ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Vieläkö masennus painaa mielialaasi. Kirjoittaisit edes runon.

Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 11.08.2023 klo 01:20

Harhailen metsässä unieni poluilla / Etten palaisi aamuun murheitteni luo / Piiloudun kuusten oksien suojaan / Etteivät murheet löydä minua / Annan kyyneleiden sekoittua / sateen kasteeseen / Annan tuulen koskettaa naamaani / Puhua ja lohduttaa / Onneksi en näe enää silmiäsi / Mutta sitten taas katsot minua / Mieleni muistojeni onkaloista ilmestyt / Muserrat

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: lisäys ja rivitys runoon
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Stilisointi, kirjoitusvirhe
  • Muokattu kirjoittajan toimesta 6 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: kirjoitusvirheitä
Käyttäjä Eieiei kirjoittanut 04.02.2024 klo 19:05

Olen masentunut mutta se ei tunnu enää tai en kykene tai jaksa tuntea masennusta. Mutta tiedän että olen masentunut. Eli minä elän. Elämä on masentavaa. Olipa sitten yksin tai ihmisten keskuudessa.

 

Ihminen on läsnä
Seisoo lähelläni
huoneen hämärässä
Katselee minua hiljaa
Se on uni ja kangastus
Tuttu ihminen tai tuntematon
Eilen niin rakas
Nyt ventovieras
Sitten hän katoaa häviää
Lähtee pois piiloutuu
Minuako pakenee
Hänen takanaan oli totuus
Tyhjyys joka on läsnä
Lähelläni kanssani
Huoneen hämärässä
Se kuuntelee minua hiljaa
Se vaientaa minut hiljaa
Jättää tyhjän oven auki

 

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 2 viikkoa, 3 päivää sitten. Syy: Lisäsin runon
Käyttäjä Pikemiten kirjoittanut 06.02.2024 klo 06:36

Hei eieiei. kiva että olet taas maisemissa. kiva kuulla sinusta.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 07.02.2024 klo 09:39

Eieiei, kiitos runosta!