Minultakin: älä lannistu, saloka!

Ja samoin: älä lannistu, Eieiei, vaikka olet masennuksen syövereissä! Ja vaikka lannistuisitkin välillä, sekään ei haittaa.

Eieiei, hieno runo. Sinua pyörittää kovasti menetetty rakkaus. Kunpa osaisin sanoa jotain, mikä saisi tuskasi liikahtamaan poispäin menetetystä ja kohti jotain uutta.

Jos oikein olen ymmärtänyt, Eieiei, niin olet tullut torjutuksi rakkaudessa. Minulla on samankaltainen kipeä kokemus vuosien takaa. Kesti vuosia ennen kuin hyväksyin sen tosiasian, että tulin torjutuksi. Minusta ei ollut käytännön harmia ihastukseni kohteelle, mutta oman pääni sisällä suhteeni häneen oli pakonomainen, ei lainkaan terve. Nyt olen jo vuosia ollut itseni ja muiden puolesta helpottunut siitä, että suhteesta ei tullut mitään.

Menin taas Tinderiin, vaikka siinäkään ei ole järkeä. Juttelen ihmisten kanssa tuntematta yleistä kiinnostusta kummempaa - sehän vasta riipivää olisikin, jos vielä ihastuisin. Luulen, että minua ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ystävän voisi hyvällä onnella löytää, vaikka sitten Tinderistä.

Kiitos purjevene ja eieiei. Yritän nousta tästä. Harmittaa va niin maan perkuleesti. Tuntuu että kaikki mitä teen, on hyödytöntä. Ei va jaksais enää yrittää ja taistella.

Tänään on kurkku ollu omituisen kipee koko päivän ja nyt sattuu päätäki. En tiä johtuuko toi kipu väsymyksestä. Alkuillasta oli 2 peittoa päällä, ettei ollu kylmä ja ulkona oli +20 astetta lämmintä ja päällä täys fleeceasu. Se tästä viel puuttuu et tulisin kipeeksi. Tiedä sit, mistä senki sit olisin saanut. Mut huomenna ollaan viisaampia.

Moi , liittysin/rekisteröitysin juuri äsken tänne Tukinettiin ja sun ns.monologi osui silmään...ja tuntuu pahalta aatella paljonko meitä täällä on jotka tuntee samoin , ettei jaksaisi juuri ees kirjoittaa , saati hakea apuakaan.

Mulla ei ole myöskään ystävää jolle puhua eikä perhettä jolta saisi mitään tukea , päinvastoin  ( aikuista poikaa en halua huolestuttaa enää enempää kun jo on , ja hän on kuitenkin vasta päälle parinkymmenen ) , joten tässäpä ollaan kasaantuvien murheiden kera....eikö ole jännää kun ei löydä enää edes sanoja että pystyisi purkamaan tätä solmua (eihän sitä kukaan jaksaisikaan kuunnella ja varsinkin kun ei halua muiden masentuvan mun takiani ).

Mutta sitten jostain herää se pieni sisu että haluaa auttaa muita vaikka omat , ennen niin vahvat voimavarat ei paljoon pysty....ja kirjoitankin että mitä jos kuitenkin löydettäis joku itu vielä tähän elämään....anteeksi sinuttelu😊

Esim. sähän oot hyvä kirjoittamaan , se ainakin on lahjakkuutta josta jotain vois ammentaa?🤔 , ainakin meillä yksinäisillä , masentuneilla on aikaa harrastaa ilman että kukaan häiritsee ( anteeksi mustan huumorini )...

Pystään linjoilla jookos😊 , ihan vaikka muitten kiusaks ja koetetaan vaiks nauttia kesäisen luonnon on kauneudesta ( patikointi ei kyl maksais mitään....ai mut niin , vaatii mun päällä kyllä melkoista suoritusta et huvittaa lähteä ...no hitto , puhumaan vaikka rantakiville , ne ei siitä pahastu ).

Palaillaan ja kirjoitappa taas mielesi aatoksia ...

Saloka, pystytkö nukkumaan? Koska mielestäni uni on ainoa lääke meille kaikille erilaisista mt-ongelmista kärsiville. Nukkuessa keräämme voimia että jaksaisimme elää hereillä. Siltikin vaikka sitä näkisi painajaisia. Ehkä olen väärässä mutta tämä on mielipiteeni.

kun herään toivon / etten heräisi että en / tajuaisi enää mitään vaikka / pelkään menettää järkeni / ja tunteeni mutta silloin / en enää pelkäisi / en surisi / en itkisi / en toivoisi / silloin vain nukkuisin / nukkuisin / nukkuisin

Eieiei, Jos oikeen kunnolla sanon. Jos ihmisen pitäis nukkua vähintään 8h, niin se on mulle aika kaukainen haave. Mulla se aikajana kulkee ennemmin 5h:ssa. Siis enemmän ku vähemmän 5h ja jos nukun enemmän ku 5h ni se on aika harvinaista. Viime yönnä nukuin jotain 6h, mut heräsin, haaveilin ja puhuin puhelimessa siinä välillä kans, eli meni jotain 4-5h nukkuminen. TÄtä on ollut nyt kauan jo. Välillä nukun alle 2h yöltä. Kuljen välillä ku robotti eteenpäin ja yritän jaksaa va päivän jotenki. Sit ku sais mennä nukkumaan, ni ei väsytä, ni ku ei oikeastaan koko päivänäkään sellai että nukkuis. Sit havahdun 6 aikaa tai myöhemmin että täällähä on valoisaa jo, pitäiskö alkaa kokeilla ees hiukan nukkua tänä yönnä.

Tässä mietin mitä juotavaa koittaisin hakee. Pepsii olis tossa aika lähellä, se antais nestettä kroppaan kyl.

Pelottaa ma labra. EI se pistäminen, ku sitä teen itekki 3kk välein. Mut se tulokset. En haluais alkaa lääkkeitä taas syömään. Pelkään että oon tuhonnut kaiken elimistöstäni. Ja että sen, et lääkäri ilmoittaa että ainut parannuskeino on syä ja jua vaa. Mut ku ei se oikee tunnu enää onnistuvan mulla. TÄytyn liian helpolla nykyään ja toi kurkku. Onneks se tunne hiukan rauhottui taas. Pitäis va keksii jotain, mut ei va jaksa enää. Ei jaksa enää taistella. Olen liian voimaton taisteluun. Haluan vaan luovuttaa.

Äiti eilen kysy koska mulla labra on ja missä. Hän vissiin tulee mukaan ja menemme vissiin taksilla. Hän ei näköjään tosiaan halua päästää mua yksin mihinkään. Saa nähä kuinka kauan tä "kielto" on häneltä. Taisi tosiaan äiti pahasti pelästyy perjantaina. Hän ei oo oikeastaan ikinä ollu tälläinen mua kohtaa. Hän on vähätellyt aina mun juttuja. Mut ehkä olemme ensi viikolla viisaampia.

Luin koettelemuksistasi ketjussasi, eniten surettaa päänsärkysi, sillä kaikkien vaikeuksien lisäksi päänsärky on kamalinta ja vie voimiasi. Toivon sydämestäni että voit paremmin. Pystyisitkö mennä metsään luonnon keskelle hiljentymään? Onko käsityöt voimauttavaa tekemistä sinulle? Onko sinulla joku läheinen ystävä joka olisi sinun kanssasi?

Minä olen muuttunut ilmeisesti kaksi- tai kolmikuoriseksi. Todellisuudessa olen täysin sekaisin ja synkkä ja kuollut mutta päällikerrokset ns. "suorittavat elämistä". Tämä toimiva osa ikään kuin suojelee toimimatonta ydintä, elämä peittelee kulissinsa suojaan kuoleman. Merkitysten tyhjeneminen näyttää pinnallisesti katsoen merkitysten leikiltä ja päälaelleen kääntelyltä.

taas mun sisällä joku huutaa ja raivoo että kyllä mä pärjään, älkää olko huolissani. Se sama huuto et halua että ihmiset huolestuu. Tiedän että se on vaarallista ja siitä voi seurata se, mitä viikko sitten tapahtu.

Mun pitäis apteekkiin mennä kans joku päivä. En yhtään tiä koska pääsen sinne asti. Äiti vois mennä ensi viikolla, jos ma annan kortin sille ja lääkkeen nimen. Ei viitteis montaa päivää olla ilman mahalääkettä, ettei alkais pahasti närästää. Pitää varmaan äitiltä kysyy ja sitten maksaa hänelle se lääke. Siitä tulee vissiin ihan kiva hintainen lääke ku on vuoden eka lääke ja siihen on se 50 e vielä lisäksi. Mietin va, miten ehkä pärjään tämän kk. En yhtään muista paljonko mulla on rahaa ja pitäis olla sitä, jos sinne ideaparkkiin yrittäisin mennä.

Mulla ei ole yhtään ystävää eikä kaveria. Mulla oli yksi kaveri, mut olen viimeksi nähnyt hänet ennen koronaa. Eli joskus 3-4 vuotta sitten, vaikka ilmeisesti asutaan samassa kaupungissa. Hänen miesystävältä kuulin pari päivää sitten, että he ovat eroneet alku vuodesta. Miesystävä ihmetteli, kun tä kaverini ei ollu mulle mitään maininnut, tosin ei yhtään ihmettele sen jälkeen ku kerroin että olen puolen vuoden aikana kerran ollut häneen yhteydessä. Mut minkä sille mahtaa oikeastaan enää.

Perhe mulla on. Se oikeastaan riittää aika pitkälti tällä hetkellä. Olen kiitollinen tytölle ja äitille, ku ne jaksavat auttaa ja huolehtia musta.

Eieiei kirjoitti:
Minä olen muuttunut ilmeisesti kaksi- tai kolmikuoriseksi. Todellisuudessa olen täysin sekaisin ja synkkä ja kuollut mutta päällikerrokset ns. "suorittavat elämistä".

Ehkä se kuori voi olla hyväksikin, jos se pystyy antamaan sisimmälle tilaa ja aikaa olla tekemättä mitään, hiljaa ja turvassa?

Hei Eieiei. Olen kaivannut kommettejasi ja ajattelin kirjoittaa sinulle, mutta en kykene keksimään mistä kirjoittaisin.

Eieiei, hyvin sanottu tuo kuorijuttu. Tunnistan sen itsestänikin. Välillä ulkokuori suorittaa, kun sisäpuoli voi huonosti. Mitä ikinä sisäpuolella onkaan, ulkokuori pystyy välillä suorittamaan siitä huolimatta. Välillä se on hyvä asia, välillä se yrittää liikaa.

Kiitos Pikemiten.

Hei Eieiei. Täällä on parempi vaieta asioista jotka ovat ajankohtaisia, mutta saattavat tuntua tungettelevilta. Miten on masennuksesi laita?