Elinikäinen vankeusrangaistus olla minä, kelvoton, fyysisesti ja älyllisesti ja sosiaalisesti kehittymätön, epäonnistunut luuseri, ikävystyttävä hapannaama, tuon tuosta eri tilanteissa sivullinen tai sivuutettu tai sivuun tönäisty. Se on vankila se kaikki.

Minä en sure enää kesän loppumista

vaan odotan ilolla pimeyttä ja kylmyyttä

jolloin saa laittaa enemmän vaatetta päälle

ettei tarvitse paljastaa salaisuuttansa

ettei tarvitse joka aamu herätä

tuntemaan ettei housuissa ole mitään

tai ettei päässä synny yhtään ajatusta

tai että sydämeen sattuu outo jomotus.

Tai että joka päivä tulee vain

Huonompia uutisia

Vihaisempia ihmisiä

Ahneempia tyhmempiä

Minä en jaksa enää katsella valoa

ja eloa iloa ja vilinää

enkä jaksa haaveilla ihanteista

jotka karkaavat käsieni ulottumattomiin

minä en jaksa muistella

että tulisin paremmaksi ihmiseksi

kun minä en koskaan tule

Mutta kesän loppu tulee

Elämä väsyy kiihkoonsa

Hengitys hengeksi haihtuu.

Hei Eieiei. hyvä runo. Mukavaa viikonloppua kaikessa yksinäisyydessä.

Kiitos runosta, Eieiei.

Hei Eieiei. Tässä sinulle lohdutuksen sanat; Ei kaikki ole niin huonosti kuin miltä tuntuu, ja aina on jotain vain pieniä ilon aiheita, joita ei aina masennukseltaan heti huomaa, mutta ne ovat silti olemassa olevia. Hyvä että on jotain vain mitä odottaa tulevaisuudelta, kuten syksy, jolloin voi pukea enemmän päällensä. Itse odotan talvea ja sitä kun on lunta maassa, enkä pääse ulos päiväkausiin rullaattorini kanssa, joka ei sovellu talvikeliin. Hyvää jatkoa sinulle.

Missä olet Eieiei?

Merkityksetöntä.

Eieiei kirjoitti:
Merkityksetöntä.

Ei varmaankaan sille joka kysyi 🙂 Kommentti tulee "vähäsen" myöhässä, mutta edellisin runosi kosketti minuakin.

Runon liittämine tähän ei onnistunut. Laitan sen joskus.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 4 kuukautta sitten. Syy: Teknisiä ongelmia editoinnissa

Oletko vielä kuvioissa mukana. Et ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Vieläkö masennus painaa mielialaasi. Kirjoittaisit edes runon.

Harhailen metsässä unieni poluilla / Etten palaisi aamuun murheitteni luo / Piiloudun kuusten oksien suojaan / Etteivät murheet löydä minua / Annan kyyneleiden sekoittua / sateen kasteeseen / Annan tuulen koskettaa naamaani / Puhua ja lohduttaa / Onneksi en näe enää silmiäsi / Mutta sitten taas katsot minua / Mieleni muistojeni onkaloista ilmestyt / Muserrat

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 3 kuukautta sitten. Syy: lisäys ja rivitys runoon
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 3 kuukautta sitten. Syy: Stilisointi, kirjoitusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 3 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirheitä

Olen masentunut mutta se ei tunnu enää tai en kykene tai jaksa tuntea masennusta. Mutta tiedän että olen masentunut. Eli minä elän. Elämä on masentavaa. Olipa sitten yksin tai ihmisten keskuudessa.

Ihminen on läsnä
Seisoo lähelläni
huoneen hämärässä
Katselee minua hiljaa
Se on uni ja kangastus
Tuttu ihminen tai tuntematon
Eilen niin rakas
Nyt ventovieras
Sitten hän katoaa häviää
Lähtee pois piiloutuu
Minuako pakenee
Hänen takanaan oli totuus
Tyhjyys joka on läsnä
Lähelläni kanssani
Huoneen hämärässä
Se kuuntelee minua hiljaa
Se vaientaa minut hiljaa
Jättää tyhjän oven auki

• Muokattu kirjoittajan toimesta 9 kuukautta, 3 viikkoa sitten. Syy: Lisäsin runon

Hei eieiei. kiva että olet taas maisemissa. kiva kuulla sinusta.

Eieiei, kiitos runosta!

Kaipaan... Haluan... Janoan... Kiroan... Nukahdan.