Saanko minä hengittää, olla?

Totta kai saat! Miksi et saisi?

Miten Eieiei menee? Minulla ei kurjuutta kummempaa.

Hei Eieiei. tottakai sinun pitää saada vapaasti vetää henkeä vaikka olisitko masentunut.

En tiedä mitä sanoisin. En halua elää.

Kuulostat vakavasti masentuneelta. Olisikohan tämä sellainen hetki, jossa kannattaisi soittaa johonkin akuuttiapuun? Kriisipuhelimeen tai päivystykseen ei välttämättä tarvitse jaksaa sanoa paljoa enempää kuin täällä olet jo jaksanut?

Toivon että tilanteeseesi löytyy helpotus!

Eieiei, minullakin on välillä sellainen olo, etten jaksa enää elää. Kaikki vaan on liikaa. Juuri nyt sattuu itselläni olemaan vähän parempi olo. Kunpa voisin täältä välittää sinullekin edes hiukan parempaa vointia! 💚

Hei Eieiei. Miten sulla menee? Mulla menee jotenkin vain ja sairastan edelleen skitsofreniaa ja syöpää. En saanut mielestäni sitä että olet kuin tuolini alle juuttunut kärpänen, joka pysyttelee hiljaa kuin hiiri. Mieleeni tulee väkisinkin että jotkut harrastavat ratsastusta, ja nelistävät hevosillaan niittyjen poikki ja hiljaisia teitä pitkin, talleille takaisin, josta lähtivät matkaan, sitten hoitavat hevosensa kuntoon. Kuka hoitaisi sinut kuntoon takaisin siitä pitkästä masennuksestasi, joka tuo mieleeni lemmikki koirat, joita hoivataan ja ruokitaan. Ja jotka viedään ulos hädilleen ja kävelylle. Josta päästään minuun, ja siihen olenko sen arvoinen että minuun kannattaisi kiinnittää huomiotasi.

Minä vihaan itseäni. Te yritätte kannustaa minua, kiitos teille. Te tarkoitatte hyvää. Minä ajattelin hiljattain olotilaani jotenkin näin: En jaksa ryhtyä mihinkään. Pelkään kaikessa sitä että kohtaan jotain negatiivista kuten hylkäämistä tai kohtaan jotain mikä muistuttaa minua menneisyydessä olleista hylkäämisistä ym. negatiivisista tilanteista. En usko iloon, pysähdyn, jähmetyn. Minulla on ehkä dementia tai Alzheimerin tauti. Minä vihaan itseäni. Ei ole voimia mihinkään. Ei ole rakkautta, en usko siihen, koska en ole saanut sitä, tai se otettiin minulta pois, tai sitä ei kukaan huolinut minulta. Ilmeisesti vain teille jotka olette kirjoittaneet minulle teille minä olen olemassa. Luulen että minä en enää usko siihen minään. Minä en enää usko olevani olemassa. Kaikki elämässäni on jotenkin kuollutta, siispä minäkin olen kuollut.

Hei Eieiei. Minulle tuli taas tunne että elät elämääsi minun persuksieni alla, jos se uhkaa tappaa sinut kuoliaaksi, olisi parempi muuttaa siitä jotain vain toisella tavalla. Ehkä osaisin auttaa, mutta en kyennyt saamaan sinua mielestäni kun luin kirjoitustasi. Olisiko sillä väliä millainen menneisyytesi on, ja keiden huomiota kaipaat. Olen vain otettu kun tunnen sinut lähelläni vaikka olet kaukana jossain, ehkä sinä saat vielä täydellisen armahduksen aikaan. Toivoa sopii ettet anna väärintekijöiden liikkua vapaalla jalalla, oman itsesi kustannuksella.

En jaksa enää tarkastella surujani, koska ne ovat tehneet minut niin surulliseksi, että surujen surullisuus on vienyt minulta voimat käsitellä niitä. Minä vain suren. En kykene mihinkään normaaliin ajatteluun ja toimintaan.

Eieiei, minäkään en välillä kykene mihinkään normaaliin. Tänään on ollut sellainen päivä. Toivottavasti jaksat jotenkin tätä päivää.

Kunpa kenenkään ei tarvitse kärsiä niinkuin minä kärsin

tai sitten olen vain väärässä

sillä jokainen kärsii omat kärsimyksensä

Jokainen muistaa hylätyksi tulemiset

Unohdetuksi jäämiset

Olen hyvä kun en kaada suruani

Kenenkään harteille

Olen hyvä kun katoan

Kun rakkauttani sinä et huolinut

eikä kukaan huolinut

Kun minä en saanut rakkautta

Tai kun sitä ei koskaan minussa ollutkaan

Synnyin ilman rakkautta

Enkä oppinut sitä

En kahminut sitä

Voittanut varastanut

Piilottanut

En tiedä mistä puhun

En luota kehenkään

Haluan jättää sinut taakseni

niinkuin sinä jätit minut taaksesi

Haluan jättää teidät kaikki taakseni

koska te jätitte minut taaksenne

Tuijotan nimeäsi ja profiilikuvaasi

Nuotteja musiikkia

Oletko paikalla

Välillä olet pitempään harvakseltaan

Lyhempään ehkä vain peukutat

Nukutko jo vai mitä teet

Rakasteletko

Keskiyön yli tuijotan muistelen

Haaveilen unelmoin

Sanoit vain unohda minut

Kuvittelen näkeväni sinut

Anna kun katson sinua kunnolla

Tuijotan ilmettäsi

silmiesi väriä kulmakarvojesi kaaria

Haluan nähdä sinut hyvin

Että unohtaisin sinut nopeammin

Bach soi päässäni

Sitten soi hiljaisuus

Keskityn kantapääni nahkan

repimiseen verille

Pala palalta paloiksi

Riekaleiksi rikki roskaksi

Eilen tuli takapakkia terveyden kanssa ja sain äitin todella huolestumaan. Ei mun ollu tarkoitus ja olen vihainen itelleni siitä. Äitillä on muutenki asioita hoidettavina ja mielen päällä. Isän pahempi jakso vissiin menossa, heidän raha-asiat ja kaikkea muuta. Sit mä vielä hämmennän soppaa 😪. Mut yritän jaksaa jotenkin taas aloittaa uudelleen tässä. Iso pelko kyl tuli taas ja kotoota lähteminen ja ennen kaikkea liikkuminen kotona pelottaa todella paljo. En o uskaltanu sanoo sitä kenellekkä vielä. Huomenna pitäis yrittää suihkuun mennä, mut sekin pelottaa. Herkästi nykyään on tullu siellä tunne et taju lähtee ja entä nyt sit. Pitää siis taas laittaa ennen viestiä tai soittaa äitille ja sit suihkun jälkeen taas soittaa tai laittaa viestii äitil. Näin hän pääsee sit jos ei musta kuulu tai en vastaa puhelimeen.

Harmittaa kun eieiei voit huonosti. Ite olin masennuksen syövereissä viime vuonna. Tällä hetkellä pärjään mt:n kans aika hyvin. Onhan niitä ajattelumaailmaa siihen suuntaan, mut mieliala on valoisampi. Tai en sit tiä kätkenkö sen sit jo iteltäni, ni ku kaikki muukin.

Voimia ja jaksuja sulle.

Älä lannistu Saloka👍