Jaksanko vielä? Miksi pitäisi?
En tiedä miten aloittaa tämä monologiketju. Olkoon se henkilökohtainen masennuspäiväkirjani, jos vaikka joku kirjoittaisi ystävällisen neuvon tai lohdutuksen sanan. En tiedä, jaksanko kirjoittaa tätä ketjua mutta katsotaan. Elämässäni on niin paljon vastoinkäymisiä, etten jaksa kirjoittaa niistä. Sittenkään ne eivät ole mitään verrattuna niihin ihmiskohtaloihin, joita olen lukenut joistakin ketjuista ja mitä olen nähnyt elämäni varrella. Minä alan pikkuhiljaa luovuttamaan, en jaksa elää enkä ajatella. Dissosiaatio… kaikki limittyy ja katoaa. Enää edes ei tule niitä fiiliksiä joissa kaikki loksahti paikoilleen ja masennus syntyi äärimmäisestä tietoisuuden kokemisesta. Yksinäisyys, täysi yksinäisyys, hylätyksi tuleminen, sivullisuus, toiseus, merkityksettömyys. Edes lääkärit ei välitä. Näitä minun sanojani vastaavia viestejä lienee Tukinetin keskustelut täynnä. Minulla vaan ei ole voimia kirjoittaa, en jaksa sanoa… Jaksoin kirjoittaa edes näin paljon.
Oravanpyörä on kauhea. Mutta on työttömyyskin kauheaa, jos haluaisi työtä.
Työttömät ovat te-toimistojen oravanpyörässä. Myönnän olevani etuoikeutetussa asemassa, kun en ole pätkätyöläinen. Mutta julkisen sektorin toksisuus ja stressiytyminen ja huonon korruptoituneen moraalisesti mädännäisen johtamisen keskellä ei ole juurikaan sen hienompaa kuin pätkätöissä. En tiedä ketkä ovat onnellisia työstään ja toimeentulostaan.
Hei Eieiei. Mitä sinulle kuuluu? Mitä mieltä olet tästä hoitajien lakosta, ja tulevasta hoitoalan lakosta?
Hei Pikemiten. Kiire estää masentumasta enempää mutta en ehdi harrastaa pianonsoittoa niin se hävettää. Hoitajia tarvitsisi olla kaksi kertaa enemmän ja heidän pitäisi saada palkkaa kolme kertaa enemmän.
Otin kulauksen konjakkia, suoraan pullon suusta. Konjakki lämmittää kurkkua ja rintakehää. Alkoholisoidun.
Moi. Itsekin joskus mietin, että miksei sitä vain alkaisi vetämään alkoholia kaksin käsin? Mutta kun ei elämä parane juomalla. Se on fakta. Elämästä voi tulla helvetti juomalla. Elämä ehkä voi olla tragedia, sen nyt vielä kestää, mutta että se olisi helvetti... Sitä ei tahdo kestää... Toki jokainen valitsee oman tyylinsä elää... Ihmisellä on se vapaus... Itse pysyn kyllä kaukana alkoholista... Mitä olen lukenut siitä, niin sitä voisi sanoa ihan huumeeksi...
Se on totta, mitä sanot Minäitse. Myrkyllisiä ovat myös ihmiset, varsinkin jos minulle on kolhujen jälkeen muodostunut semmoinen käsitys ihmisistä. Eläimet ovat luotettavampia ja jopa luotettavia. Ihmisestä ei koskaan tiedä mitä sen päässä liikkuu. Tai liikkuuko mitään. Itse olen nähnyt työyhteisöissä joissa olen ollut lähinnä ilkeitä itsekkäitä tärkeileviä narskuja. Se on tuhonnut mielenkiintoni tähän maailmaan, lukuunottamatta taidetta ja luontoa. Mutta jatkuva alakulo ja välillä kova ahdistus vievät voimani sivistyä ja innostua. Masennus tyhmentää.
Ihmiset ovat tosiaan arvaamattomia ja sosiaalinen elämä usein kuormittavaa. Itse olen valinnut tehdä töitä kotoa käsin. Voin säädellä muiden vaikutusta elämääni ja tarvittaessa vetäytyä omaan herttaiseen kuplaani.
Ihmiset ovat epäluotettavia, epäkohteliaita, ennakkoluuloisia. Yleensä ihmiset ovat tyhmiä, ahneita ja raukkiksia.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Tuo voi jossain määrin totta, mutta fakta on se että ihmisten kanssa pitää silti tulla toimeen. Kun me nyt sitten ollaan sosiaalisia eläimiä... Itse ajattelin joskus nuorena, että muuttaisin johonkin korpeen asumaan, mutta ei ihmisen kasetti kestä jatkuvaa yksinoloa.
Sartre kirjoitti aikanaan että "Toiset ihmiset ovat helvetti." Mutta voikohan toiset ihmiset olla myös taivas?
Omat kokemukseni osoittavat etten tule toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Olen pahoillani mutta näin se vain on. En tule hyväksytyksi tai teen jotain mikå loukkaa tai aiheuttaa negaatiota. Mielestäni en koskaan loukkaa ketään. Ehkä epävarmuuteni ja pehmeyteni ärsyttää ihmisiä. Vähitellen olen luopunut haluta ihmisiä elämääni.
Minulla ei ole omanarvontuntoa.
Kaikki me koteloidumme joskus itse itseemme, emmekä tee mitään edistääksemme yhteisöllisyyttä, ystävällistä käytöstä ja olemme riittämättömiä kaikenlaisessa normaalissa kanssakäymisessä. Onko se epäystävällisyyttä sitä en tiedä!
Bulimia... näköjään syön itseni kuoliaaksi. Ei mitään järkeä tässäkään mätössä tänään. Aamulla herään oksennukseen tai oksettavaan oloon.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: lisäys
Hyvää pääsiäistä ja mukavaa jatkoa.