Hei "ilman ystävää"
Ei näistä ajatuksista ja epätoivosta varmaan koskaan pääse eroon,on se ikuinen pelko milloin mies tekee sen uudestaan ja vielä onnistuu siinä😭
Vuosipäivä on lähellä meilläkin,parin päivän päästä....ja joulu ahdistaa minuakin...
Sen verran meillä on tapahtumassa,että nyt sitten eroamme.
Mieheni muuttaa pois,se oli minun toivomukseni,en vaan enää jaksa...😭
Olen todella väsynyt tähän kaikkeen,en saa arjesta kiinni niinkuin pitäisi,kotiasiat hoidan ja lapseni,mutta minun täytyy miettiä myös omaa tulevaisuutta,haluan kuitenkin jossain vaiheessa takaisin työelämään ja haluan saada oman elämäni takaisin,sitä minulla ei ole ollut pitkään aikaan,niinkuin ei varmasti sinullakaan. En saa otetta elämästäni näissä olosuhteissa,joten ero on ainoa vaihtoehto,vaikka miestäni rakastankin😭 Toivoisin niin että voisimme elää yhdessä,mutta se ei ole mahdollista.
Miehelläni on luultavasti kaksisuuntainen mielialahäiriö,sen vuoksi aiemmat lääkkeet eivät tehonneet,nyt on pahimmat masennusjaksot toistaiseksi takana,mutta maniajaksotkaan ei ole helppoja,silloin hän on ihan välinpitämätön kaikesta,kun elää ihan muissa maailmoissa,eli kaikki on hyvin ja kaikinpuolin mahtavaa....piikittelee yms... ei nuku...ja on muutenkin todella rasittava välillä...Tää on varmaan ihan sekavaa,mitä kirjoitan,mutta se kertoo siitä kuinka sekaisin olen itsekkin☹️
Olen sairaslomalla ainakin tämän vuoden loppuun ja varmasti sitä vielä siitä jatketaankin. Tällaista meillä,eli kaikki on menetetty😭
Voimia sinulle ja perheellesi. Muista päätät mitä tahansa asioiden suhteen,tee se oman jaksamisen parhaaksi.

Hei "Ei voi ymmärtää..."

Ihailen rohkeuttasi. Päätös eroamisesta ei varmasti ole ollut helppo. Minulla ei rohkeutta samaan päätökseen ole. Olen myös miettinyt avioeroa monet kerrat. Mutta olen liian arka siihen.

En ole saanut suhteestamme mitään enää pitkään aikaan. Mieheni aiheuttaa minulle vain pahaa mieltä. Ongelmanamme ei ole vain mieheni masennus ja itsemurhayritys. Suurempi ongelma on se syy mikä ajoi mieheni itsemurtayritykseen. Eli aivan järjettömän suuret taloudelliset ongelmat ja velat.

Olen jo kerran päättänyt, että kun tästä kodistamme joudumme muuttamaan niin muutamme eri osoitteisiin. Olen kuitenkin perunut päätökseni (miehelleni en ole asiasta puhunut). Olen ajatellut, että muutto ja ero yhtäaikaa ovat liian suuri muutos lapsille.

Oikeasti en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Koko elämä on yhtä suurta kaaosta. Toiveita paremmasta tulevaisuudesta ei ole.

Toivon Sinulle "Ei voi ymmärtää..." voimia sekä kaikkea hyvää nyt ja tulevaisuudessa.

t: Ilman ystävää 😭

Hei Ilman ystävää.
Mitä sinulle ja perheellesi kuuluu?
Me siis erosimme mieheni kanssa,mutta hän on kuitenkin tässä meidän luonamme todella paljon. Nyt tiedän että päätös oli oikea,sain sen turvallisuudentunteen takaisin,mikä pitäisi kaikilla olla omassa kodissaan. Ei ole pakko hoivata ja huolehtia toisesta,voin elää paljon vapautuneemmin. Minusta tuntuu,että meidän välit mieheni kanssa on nyt paremmat kun aikoihin,eihän koskaan tiedä mitä tapahtuu,mutta on helpottavaa kun meillä on molemmilla omat raha-asiamme,ei tarvitse pelätä mitä mies milloinkin tekee rahoillaan tms. Hänellä siis kaksisuuntainen mielialahäiriö,jossa rahankäyttö maniavaiheessa voi lähteä niinsanotusti lapasesta. Lääkitys tuntuu tällähetkellä olevan kohillaan ja olen itsekkin paljon paremmassa kunnossa kuin kaksi kuukautta sitten,mutta en missäännimessä ole toipunut traumoista,se vie varmasti vuosia,jos niistä koskaan toipuukaan. Tyttäreni hyvä ystävä n.20-v poika teki viime perjantaina itsemurhan ja se palautti kaiken taas ryminällä mieleen,on todella tyhjä olo,mutta onneksi olen edes vähän kerennyt vahvistumaan viime aikoina,että jaksan olla lapseni tukena. Onneksi hänellä on terapia muutenkin käynnissä,pääsee heti käsittelemään asioita. Kirjoita kuulumisia,olen täällä edelleen sinun tukenasi,vaikka tässä pidempi tauko olikin. Voimia ja jaksamista sinulle. Kirjoitellaan.

Hei!

Todella järkyttävää, että tällaista on tapahtunut. Se järkyttää aina. Itse ajattelin ennen, että voi kuinka säälittävää yrittää itsemurhaa. Jos tällaista oli tapahtunut, joka nyt suomessa on yleistä, niin itsekin menin siihen syrjintään mukaan. Vuonna 1999 minulle tapahtui jotain sellaista, että minullekin tällainen ns. läheltä piti tilanne oli todella lähellä. Miten minä selvisin? Täytyy sanoa, että toisin kuin yleensä ajatellaan, en selvinnyt lääkkeillä. Minut ns. pelasti ihminen, lääkäri, joka ei tullut senttiäkään liian lähelle minua, mutta silti viesti jollain tavalla, että ymmärrän, enkä paheksu rekatiotasi. Kaikki mitä tein, mm. tanssin, niin mustan vain että tämä eräs henkilö sanoi hyvä. Sain siis purkaa sen tunteen. Sain viime hetkellä hänen avullaan takaisin uskon siihen. että maailmassa on ainakin yksi ihminen joka haluaa minulle hyvää, eikä vahingoita. Sillä tavalla olin lääkäreistä ajatellut mm. lapsuudessani. Voiko itsemurhan siis ehkäistä? Todellakin. Mitä siihen tarvitaan? Tilanne tajua. Tunneälyä. Lääkkeitäkö? Ei todellakaan. Periaatteessa ihan meillä kaikilla on itsemurha riski.
Silloinkin, kun olin lähellä piti tilanteessa, tiesin sisimmässäni syyn, että jo s elämäni päättyisi, niin tietäisin sen syyn itse. Järkytyn jälkeen päin, että seksuaalisesta häpäisystä voi todella mennä näin sekaisin. Ja että kukaan muu ei todellakaan ikinä saisi tietää miksi tapoin itseni. Elämäni muuttui siinä mielessä, että olen nykyään tekemisissä erään ihmisen kanssa, jonka itsemurhayritystä itsekin olin ollut ennen kauhistelemassa. Me emme tiedä syitä miksi ihminen haluaa tappaa itsensä. Minä jäin henkiin, ja tiedän että minua nykyään uskotaan. Ja minun elämässäni on ollut sen jälkeen myös rakkautta. Kuitenkin erityisesti oma kokemukseni vieläkin ajoittain järkyttää sillä luulin, että minä en itse koskaan olisi sellaisessa tilanteessa. Ja sellainen kuva minusta todellakin oli muidenkin silmissä.
Voiko esim. julkisuus kohu tappaa ihmisen? Kyllä. Minusta. Milloin? Jos viha kääntyy itseä vastaan.
Olenko itse ehkäissyt itsemurhan? Kyllä monta kertaa... Jaksamista!

Hei Ei voi ymmärtää ...

En ole pitkään pitkään aikaan käynyt lukemassa täällä viestejä. En ole jaksanut. Tilanteemme ei ole muuttunut mitenkään. Asiat ovat edellen yhtä huontosti / sekaisin, kuin aiemminkin. Ainoastaan minä ole väsyneempi kuin ennen. Vaikka luulin, että olin jo aiemmin jo todella väsynyt.

Teen edellen kahta työtä. Kotona en jaksa tehdä juuri mitään. Mieheni on kotona. Hänellä on nyt määräaikainen pieni eläke. En tiedä pystyykö hän enää koskaan tekemään työtä ja huolehtimaan perheemme toimeentulosta. Itsetuhoinen hän ei ole onneksi ollut. Kova lääkitys hänellä on edelleen. Onneksi hän ottaa lääkkeensä.

Elämä tuntuu todella raskaalta. Jotain muutosta pitäsi saada aikaan. Minulla vaan ei ole voimia ryhtyä mihinkään tilanteen muuttamiseksi. Eli näin nyt mennään eteenpäin, ainakin toistaiseksi. Olen niin yksin näiden asioiden kanssa. Onneksi saan edellen käydä Kriisikeskuksessa purkamassa sydäntäni. Tosin käyntejä on vain joka toinen tai joka kolmas viikko. Pelkään, että kesän koittaessa käynnit Kriisikeskuksessa loppuvat.

Mitenkä Teidän tilanteenne?

😭

Hei,
Tiedoksi kaikille itsemurhaa yrittäneiden läheisille: Toukokuussa 2012 Helsingissä SOS-kriisikeskuksessa aloittaa vertaistukiryhmä teille, joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa. Ryhmä perustuu ammatillisesti ohjattuun vertaistukeen ja se kokoontuu yhteensä 10 kertaa. Osallistuminen on maksutonta.Ryhmään otetaan 6-10 henkilöä. Ryhmän tarkempi esite löytyy sivuilta: http://www.mielenterveysseura.fi/vertaistukiryhmat/traumaattisen_kriisin_kokeneet Sieltä löytyy myös hakulomake ryhmään. Lisätietoja puh. 09- 61551 739 tai varhaiskuntoutus@mielenterveysseura.fi

Se tunne kun siniset vilkkuvalot näkyvät järven ympärillä olevilla teillä pimeässä yössä ja olet saanut soiton, että aikuinen lapsesi(26v) on mahdollisesti kävellyt heikolle jäälle tarkoituksella. Äidin ahdistus, miksi en väkisin raahannut lastani töistään jonnekin ensiapuun, kun hän pyysi minua varaamaan ajan jonnekin psykoterapeutille, miksi vain yritin saada häntä itse hakeutumaan työterveyteen ja sitä kautta saamaan apua... Poliisit tavatessani tyhjällä asunnolla, poikaystävän syyllisyydentunto olleesta riidasta, sisaren hätä ja rintaan saatu nyrkinisku. Olin tätä odottanut ja yrittänyt saada lastani hakemaan apua... Jäin tyhjään asuntoon odottamaan jos hän sittenkin palaisi ja muut lähtivät etsimään ulkoa, kun sitten saan puhelun, että tyttäreni löytyy autotallista ja hengissä, makaamassa nurkassa, ei halua nähdä meitä. Tyhjyyden tunnne sisälläni yritän lohduttaa poikaystävää ja sisarta, kaikenkestävä äidinrooli päällä. Ensin ei meinata viedä edes sairaalaan vaikka kuinka anelen ja kerron taustaa ahdistuksesta, vedotaan alkoholiin, eivät kuulemma tutki sairaalassa mielellään, mutta APUA on saatava, meidän tuki ei riitä. Onneksi otetut 10buranaa ovat nostaneet sykettä, jotta lääkäri haluaa nähdä ja niin menemme sairaalaan, tytär ei halua nähdä minua ainoastaan poikaystävä kelpaa, mutta onneksi hän on paikalla. Tuntien odotuksen jälkeen lapseni kehoittaa minua menemään kotiin ja kertoo joutuvansa psykologiryhmän haastatteluun ennen kotinpääsyä, jes askel eteenpäin... poikaystävä kysyy miten tästä voi jatkaa eteenpäi, kerron askel kerrallaan. Omat tunteeni ovat syvällä, tyntään pitämään työpäiväni, vieläkään en itke.. mutta miten selviäm tästä...en enää halua herätä öiseen puhelinsoittoon... mutta miten jaksan eteenpäin, millä selviän kun on tuettava muitaja huoli kalvaa koko ajan ja pelko...puheyhteys on mutta etten liikaa sekoituasioihin vain riittävästi. Mikä on riittävästi kolme puhelinsoittoa päivittäin?? Viime kuukausina kun en ole soitellut kun tyttäreni ei ole halunnut puhu, ei jaksanaut.. Mutta tätä en osannut odottaa kuitenkaan tpahtuvasksi, en tiennyt itsetuhoisita ajatuksista, ennemmin pelkäsin toisen vahingoittamista..
😑❓

Hei!
Myötätuntoni on suuri sinua kohtaan. Olen itse kahden skitsofreniaa sairastavan pojan äiti. Se tunne kun kuulin toisen poikani jättäneen palaamatta lomiltaan sairaalaan oli sanoinkuvaamaton. Elossa ovat kuitenkin, molemmat. Huoli ja murhe varjostaa olemista koko ajan, mutta päivä kerrallaan olen joutunut sinnittelemään. Lääkäri kehoitti menemään vertaistukiryhmään, mutta kokoontuvat niin kaukana etten ole jaksanut. Usein tunnen kateutta niitä ihmisiä kohtaan joiden lapsilla on puolisot, työt ja asiat kunnossa. Nämäkin ihmiset silti valittavat monenlaisista pikkuasioista, minä ajattelen että olisit jo hiljaa. Se pelko että lapseni eivät saa hoitoa tai eivät ota sitä vastaan on raskas. Nuorempi pojistani on jo irrottautunut avohoidosta, en tiedä miten hän pärjää. Vanhempi pysyy hoidossa paremmin. En voi enää juuri vaikuttaa asioihin tekemällä mitään itse. Rukoilen Jumalaa että hän pitää hyvän huolen lapsistani. Toivotan voimia sinulle ja kaikkea hyvää tyttärellesi!

Hei arka. Hienoa että jaksoit edes asiasta kirjoittaa. Olen itse lähes 50 nainen ja viime vuoden aikana halunnut lähteä tästä maailmasta muutaman kerran. Ystävät ovat pelastaneet.

Vaikea sanoa miksi joku joutuu samaan pisteeseen. Sen verran voin kuvailla tilaa että se on kuin pimeä itsekkyyden kaivo johon ei tule mitään valoa. Valitettavasti sinne ei näy mitään syytä miksi elää, ei puoliso, ei lapset, ei mikään.

Joku syy siihen kuitenkin löytyy, aina.

Itsellä kaikki oli kaiketi hyvin. Maseunnuin vakavati v. 2003 kun olin pässi mennyt uudestaan naimisiin täysin väärän miehen kanssa. Onneksi lääkärini tuki minua ja kun sain lääkeet pääsin siitä irti. Lopputulos oli se että vain minä ja minun lapset kärsimme. Tämän jälkeen muutin pois paikkakunnalta, lapseni lähtivät maailmalle (he voivat, onneksi loistavasti). Olin niin yksin etten tiedä onko kukaan koskaan ollut niin yksin. Helppo alkaa juomaan jne, joka loppuviimeksi johti sitten tähän.

Nyt olen lopettanut juomisen ja nuo tuho ajatukset, sain apua kun sitä pyysin. Lapseni ovat valitettavasti juomisestani kärsineet, yritän koota voimia pyytääkseni heiltä anteeksi. Tuhoajatuksista en halua heille kertoa, niin on mielestäni parempi.

Minullakin asiat juontavat lapsuuteen kuten miehelläsi. Keskustelu on auttanut. En tiedä haluaako/pystyykö miehesi niistä asioista puhumaan. Toivottavasti edes jotain.

Hyvä että olet vihainen, se on oikein hyvä tunne, antaa energiaa. Eipä muuten ole ensimmäinen kerta kun törmää tähän samaan anoppi ilmiöön. On se kumma juttu että nämä anopit eivät pysty näkemään mitä tekevät, oma äitini oli samanlainen. Hän kuoli v. 2006 ja siihen se sitten loppui. Onneksi.

Te olette perhe ja yksikkö joka päättää omista asioistaan ja ne ei kuulu kenellekään. (tämän olen sanonut myös omille lapsilleni) aikuisuuteen kuuluu että saa ja voi tehdä rajoja omaan ja perheensä elämään jos se häiritsee. Oletteko asiasta samaa mieltä? jos ja miehesi ei pysty tekemään rajaa, tee sinä se. Tod näk anoppi loukkaantuu mutta so what, siitä vaan. Voit ystävällisesti ilmoittaa että hän voi ottaa yhteyttä jos on pakko esim kerran kk tai sitten vaikka ei ollenkaan. Lapsella ratsastaminen on tyypillinen syyllistämiskeino, unohda se. (hyvä ystäväni joka palveli puolutusvoimissa sanoi minulle kerran että kaikkein loistavin ja tehokkain ase maailmassa on syyllistäminen, eikö ollut viisas mies?) voi ihan itse hakea apua itselleen, mutta tuskin edes tajuaa mitä tekee. nämä ihmiset harvemmin tajuavat tai sitten heräävät tähän, joten turha potkia tutkainta vastaan. anna sitten vaan olla, tarvitset energiaa aivan muuhun kun tähän.

Jos vaan jaksat yritä tukea miestäsi, tarvitsette elämään rauhaa, jossa pikku hiljaa voi parantua, ja varmasti paranette koko porukka.

Jos miehesi ei pääse irti äidistään, sano suoraan että nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, sinä et sitä enää jaksa, eika tarvitsekaan. Päättäköön sitten itse ketä rakastaa eniten. napanuora on pakko katkaista ennemmin tai myöhemmin. that´s it.

Tärkeintä nyt olet sinä ja sinun voimat. Annan sinulle voimahalin. Ja monta.

Haluaisin olla tukenasi, kokemusta piisaa. M ☺️

Kiitos arka 🙂 elämän on vaan jatkuttava ja tämän jatkuvan ahdistuksen ja tuskan kanssa elettävä. Yritän jaksaa päivän kerrallaan ja kannustaa tytärtäni hyvissä asioissa, olemme hieman jutelleet tapahtuneesta, mutta ammattiapua odotellessa aika on pitkä ja pelottava. Viikonloput ovat pahimpia, koska töissä tyttäreni onneksi on viihtynyt ja osaa olla todella viehättävä ja ammattitaitoinen. Traumaattiset kokemukset, joita ei ole saatu läpikäytyä vain vaivaavat häntä ja 😯🗯️ tarvitsisi, kun vain saisi... Rukoillen tästä eteenpäin päivä kerrallaan äidin tuskaa ei ymmärrä kuin toinensaman kokenut äiti
Voimia ja kaikkea hyvää sinullekin.