Olipa olo. En ole monee viikkoo harrastanu liikuntaa. Eilen sain ilmaseks etäjumppatunnin ja käytin sen. Huomasi heti että muikkeli on muuten liikkahullu, jotenki maniac asia suhteee, jotku on. Mut ku en ollu muuta liikkun ku koirien kans ulkoilulenkkei ni täs tilaisuus. Tuli hiki ja oli nälkä sen jälkee ja tein koko tunni ja kaikkii ihme esim.vatsalihasliikkeitä joita ei oo käyttäny muutenku aamul sängyst noustes. No, yöl nyt hetki sitte heräsin sydämen epämiellyttävään oloon. Koirat nukkui toinen selässä, toinen toisel puolel kiinni. Tuntu et happea liika vähä. Nousin ja muutaman vesilasin jälkee rupes helpottaa. Jotenki elimistö meni kuivaksi? Oon mä ennenki kärsiny elimistön kuivuudest ja sydön hakkaa tällöin kovempaa. Mul on ylihuomenna lääkäri. Mainitsisinko hänelle asiasta? Niin niin hmm hmm sitä sopii miettiä. Onko työkuntoinen ihminen, ei taida olla? Mut olisko joku kuntoutussuunnitelma vihdoi  paikallaan hmm hmm? Jaa jaa jaa.......

Kyllä oli erikoinen yö. Olen nähnyt unia aika paljon. Alitajunta työstää asioita nukkuessa. Usein etsin jotain. Kun olin töissä ni en paljo unia nähny. Eli onko uni nyt parempaa? En tiä. Herään ihan väsyneenä kuiteski tai säpsähtäen uutee päivää. Ja eka ajatus et tämäki päivä elettävä läpi jotenki. Koiratki makaa nyt jotenki masentuneina. Tai jos ne ilostuu ni en jaksa niiden intoa. No nyt erilaine uni, ensimmäistä kertaa unessa riitelin raivokkaasti  miehen. Meillä oli riita. Muistan kuinka heitin lasiastianki lattialle unessa ja heitin jotain muutakin. Ja vaikka raivoissani yrtin ja siinä oli miehen kaveriki kuuntelemassa ni ei mennyt perille asia miehelle. Mies oli unessa heti et no joo erotaan sitten, typerä tuo sinun kantasi jokatapauksessa onkii. Muistan kuitenkin että vaikka en saanut sitä tahtoani läpi josta mies ei suostunut edes keskustelemaan niin tivasin että missä se sormus on? Hah, mikä sormus?  kihlasormus tms? Hän meni hakemaan mutta toi minulle ranteeseen laitettavan jonkun lenksun. Ajattelin että tämäkö on nyt sitten mitä pitää pitää arvossa? Sit uni leikkaa seuraavaan kohtaan missä on aurinkoinen kesäpäivä ja siskon kansa vietetään jotain markkinapäivää missä on pöytiä ja makkarakärry ja kreikkalainen ruokakärry ja tämmösiä ja voi tilata semmosista ja istua pöydissä. Aurinko paisto. Sitten taas leikkasi uni toiseen kohtaan missä mieskaverin kanssa aurinkoisella penkillä siellä samoilla markkinoilla mutta siskoa ei ollu ja jossain laitamilla  ni hieroin sovintoa miehen kanssa. Muistan miten miehen kaverit nauroivat miehelle ja minullekin. Mies yritti suukottaa sovinnoksi mutta tippui penkiltä ja kaatoi penkin ja ryhtyi korjaamaan sitä. Tajusin että minun pitää suukottaa koska muuten hän ei saa penkin korjaamiselta aikaiseksi muuta ja kaverit nauraa iäisyyden. Saimme sovun. Koko riitä ja ero oli puf pois pyyhkäisty.

Sitten uni leikkasi taas siskon kanssa kohtaan sinne samaiselle pöydälle ja kojujen luo. Se oliki vanha koulun piha ja ihmisiä hyvin vähän ja turvavälit. Jotkut alko kaemmas kentälle kohottamaan isoa pelletelttaa. Me saimme ajatuksen mennä sinne. Kivaa tiedossa. Sisko muuttui kuitenkin viileäksi minua kohtaa ja kysyin lopulta että haluatko mennä yksin niin hän nyökkäsi. Minä jäin yksin vaeltelemaan. Minä lähdin sitten kojulle. Sain ruokaa. Mutta juoma puuttui. Kojuja ruvettiin laittamanki jo pois, oli myöhä. Mutta sain vielä jotain juomaa seltä.

Heräsin hikisenä.

Johan nyt on unet.

Olipas sulla unet! Siulla vilkkaampaa öisin kui miulla päivälläkää - ! ja kohta pitäis palata sorvin ääreen... jos on palaajaksi. Voimat on vielä ihan ties missään. Nyt ressaa ikkunat ja kaihtimet ja katon riimustamiset.... uuhhuh

Jos alkais sitten kun jumpat alkaa, sen, liikkumisen. Nyt juur ku alkanut päästä löysäämisen makuun, tämä loppuu://

voimia joka tapauksessa! kiitos kun jaoit, sulla aika kronologiset unet, pystyt palaamaan jos joku kohta jäänyt vaiheeseen....

Totta minulla tuntuu olevan vilkkaampaa öisin.. ei ehkä.ihme ettei halua herätä todellisuuteen.. Luin juuri tästä.samaisesta tunnelmasta agatha christien kirjassa Ruumis kirjastossa: rouva (joku) näki unta. Hän oli saanut ensimmäisen palkinnon kukkanäyttelyssä. Pian hänen unensa keskeyttäisi tuttu teetatjottimen saapuminen. Alakerrasta kantautuvat äänet alkoivat tunkeutua uneen unen alkaessa vaikuttaa unenomaiselta. Vielä hetken aikaa rouva halusi kuitenkin nautti kukkanäyttelynsä palkinnosta...

Onko se ihme, että pakenee kirjoihin ja mielikuvitusmaailmaan jossa voi loistavilla kukillaan voittaa palkintoja? 🙂 itse olen hetken aikaa kuulut itseasiassa niihin, jotka eivät kestä edes.saduista mitään lohduttavaa koska todellisuus on niin raadollista. Ei halua luke mitään mitä.hyvää jollekin toiselle on voinut tapahtua koska kokee ettei voi saada sitä itse. Tai halua saada sitä itse. Ehkä vähän sekavasti elitetty. Mutta nyt olen pystynyt nyttemmin välillä irrottamaan omasta ja kehumaan vaikka toista tai kannustamaan. En ole vain aikasemmin vissiin kannustanut koska se on jotenki iteltä pois? Mutta sitte tajuaa et ei se oo iteltä pois. Et on tarpeeksi ilman et kokee tarvetta arvostella ja olla katkera.

Tuokin kirja jatkuu suhteellisen epämiellyttävästi: Rouvan unenmaailmaan kantautui jotain häiritsevää. Jokin ääni joka oli häiritsevä. Jokin ei ollut kohdillaan... no se on varman se ruumis joka murhataan sinne kirjastoon sitten. Hetkessä menettää merkityksensä loistava uni palkitsevasta kukkanäyttelystä?

Joskus mietin sitten taas sitä että miksi kaikki pitää rikkoa? Miksi kaikkeen pitää tulla mutta tai jotain. Miksei minun voisi antaa elää siinä tunnelmassa että ainoa asia mitä tapahtuu on loistava palkinto kukkanäyttelyistä? Miksi pitää tapahtua mitään pahaa?

Keskustelua olemme samassa pisteessä. Minullakin lääkäri kolkuttelee. Tai minä kolkuttelen kohts hänen ovellaan... voihan vittu.. mitähän siitä.tulee... minulle sanottiin että peru lääkäri jos et koe enää lisäsairaslomalle tarvetta. No en ole perunut. Koska halusin mahdollisuuden keskustella lääkkeistäki...

Lihakset ovat eilisestä jumpasta raskaat varsinkin paikatjoissa en tiennyt olevan lihaksia mutta se kuuluu asiaan! Menin itse vapaaehtosesti tähän jumppaan! Jalat myös vähän tärisee tänään kun tossa kurkottelin alas pesuämpäriinpäin ja väänsin kuivaksi rättiä että alan lattioita luuttuamaan.

Mä lähden lääkäriin sillä mielentilalla että sieltä ei mitään varsinaista apua tule. Henkiseen oloon. Ajattelin nyt kuitenki kertoa sille eilisen jumpan ja millanen olo tuli yöllä sen jälkeen sydämessä. Mut et masennyslääkkeet kyllä jo vaikuttaa ja antaa energiaa. Pystyy helposti lähtemään paikkoihin. Sen on tarkotuski tehä semmosta "kepeämpää" oloa. Huolestuttaa vaanrahankäyttö. Et käytönkö holtittomammin kun on "niin hyvä olo". Ja ei ole oikein semmoisia järkeviä asioita nyt elämässä mihin sen tarmon joka siitä lääkkeestä voi tulla ni panis.

Keskustelua juu, juur kun on alkanut tottua tähän että.tämmöstä tää nyt sit on. Et tämmösiä nää päivät nyt sit vaan on. Mä oon ollu lomalla kolmatta kuukautta. Siitä varsinisesti lomalla olen ollut viisi päivää. Ja on jo totutellut nyt uudet rytmit että voi syödä silloin kun mieli tekee, mennä ulos, tehdä mitä mielii millonkin. Mennä pitkälleen! Makoilla puoli päivää. Noh, olen makoillut tylsyyttäkin. Ja sitten olen makoillut sitä että voimat on loppu.

Keskustelua hei mitäs tarkottaa katon riimustamiset? 🙂 ja liittyykö muutenkin jotenkin omaan ikkunaremonttiin nuo?

Nykyään kaikki tuntuu olevan televisiossa. Pitäiskö iteki mennä televisioon ja kääntyä kameran puoleen ja vedota kameraan ja yleisöön. Heittää pallo toisille. Ota sinä tästä koppia fiuuu. Vierittää jonnekin muualle. Milloin kukanenki ottaa ite vastuun? Ja miten paljon pystyy ottamaan että se on riittävästi. Ja missä on ihminen jolta voi sitten kysyä että otatko sinä tästä koppia/loput kun en minä jaksa tätä ihan kaikkea sittenkää *heittää pallon* ? Miten kysyä? Miten tarjota apua?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Hantzki kirjoitti:
..Keskustelua olemme samassa pisteessä. Minullakin lääkäri kolkuttelee. Tai minä kolkuttelen kohts hänen ovellaan... voihan vittu.. mitähän siitä.tulee... minulle sanottiin että peru lääkäri jos et koe enää lisäsairaslomalle tarvetta. No en ole perunut. Koska halusin mahdollisuuden keskustella lääkkeistäki...

Lihakset ovat eilisestä jumpasta raskaat varsinkin paikatjoissa en tiennyt olevan lihaksia mutta se kuuluu asiaan! Menin itse vapaaehtosesti tähän jumppaan! Jalat myös vähän tärisee tänään kun tossa kurkottelin alas pesuämpäriinpäin ja väänsin kuivaksi rättiä että alan lattioita luuttuamaan.

"Mä lähden lääkäriin sillä mielentilalla että sieltä ei mitään varsinaista apua tule. Henkiseen oloon."

 

Hyviä kyselet Hantzki, ja vaikeita. Elämää välillä vaikeaa tajuta, tai sitä ettei sitä tunnu olevan, ei toisessa ihmisessä, ei itessä. Ja on kuitenkin puhelut, kuin siltoja kohti ja kuitenkin jtnkn ohi.

Katon riimustamiset tark.hämähäkin seittien riimustamisia jos jossain vuosien myötä syntynyt. Täällä eräs ihminen-kaveri-ulossaajakävelykaveri riimuaa joka kevät koko huushollinsa (mies ja koira immeinen) ja taas meni jo kevät ties monesko vuosi kun tässä sain tehtyä sen operaation. En vaan ole niin himosiivooja minkä mallin veren perintönä sain, jota vastustin ja vastustan ja koetan tietää missä.menee voimien.ääret etten mene yli :/

Mulla on joku radiovaihe elämässä, tv vaan taustaäänenä etten kuulis omiani samoja ajatusympyröitä. Jos kuuntelen tai jotain seuraan, se yleensä.näinä aikoina tulee radion taajuuksilta.

Tuo "hyvä olo" on välillä petollinen. Kun on se, voi 'hyvillä mielin' tyhjentää kaapeistaan mielihyvää tuovaa makeaa, on se milloin mitäkin. Sen vallassa voi tosin välillä saada aikaan jotain lisämielihyvää itelle tuovaa, tekemään(saamaan aikaan) jotain.mitä harvoin saa aikaan vaikka useasti ehkä haluaisikin.

Energia kuulostaa toiminnalta mun.korvaan, oma kokemus on että se(energia) on = voimia. Jotenkin jaksaa antaa ajatuksen.juosta tai pompahdella eikä pysähdy rasittaviin muistoihin vaan kuin koettaa suunnata johonkin mikä veis eteenpäin.

Mulla kk päässä tunti mielialantasaajaa. Joskus koen lääkärin laajentajaksi, harvemmin kutistajaksi.. lääkitys aina nro ykkönen, silti lopputuloksena usein sama olo, ymmärrys lääkkeen vaikutusmekanismista ei yhtään lisääntynyt. Lääkäri kyllä vastaa kun kysyy, mutta kysypä niin että ymmärrät mitä.vastaa. Vastaukset tulevat niin.nopeaan, ettei.niitä ehdi miettiä vaikka ois tunninkin.vo-aika. saati viikon päästä muistaa.. silloin teemana eläkehakemus. Nyt tulevan viikon alusta hankkiuduttava jatkoaikaa hakemaan tkeen, ajatus paluusta tuntuu (nyt) vaikealta, tietty alttius potea pelkoa ei ole haihtunut. Elämä (työelämä) (pakollinen )alkanut tuntua jo eletyltä. Enemmän on hinkua takaisin vapaaehtoispuuhiin... se 'palkka' sosiaalisista tilanteista on enemmän kuin määrä 'massia' tilillä.

Eikun koetetaan tsempailla, jos vaikka joku kuvio askeleissa 👣 muuttuisikin.

keskustelua kirjoitti:

Katon riimustamiset tark.hämähäkin seittien riimustamisia jos jossain vuosien myötä syntynyt. Täällä eräs ihminen-kaveri-ulossaajakävelykaveri riimuaa joka kevät koko huushollinsa (mies ja koira immeinen) ja taas meni jo kevät ties monesko vuosi kun tässä sain tehtyä sen operaation. En vaan ole niin himosiivooja minkä mallin veren perintönä sain, jota vastustin ja vastustan ja koetan tietää missä.menee voimien.ääret etten mene yli :/

Kiitos tietämättömän valaisemisesta! En kyllä oo nähnyt äitini tekevän tuota ollenkaan, katkesikohan meidänkin suvussa perinne mummoon? Sen muistan puhuneen 'liekojen poistamisesta'. Ehkä se on sellainen asia jonka tarpeellisuutta ei tiuhaan asuntoa vaihtavana (tai ilman että on sisäkaton maalausta tms) edes huomaa.

Keskustekua kiitos riimustamisen selityksestä! Mukava kun jaksoit selittää tietämättömälle mitä se on! Olen joskus tehnyt samaa hommaa. Mutta tässä asunnossa ei ilmeisest hämähäkit viihy. Kärpäsiä kyllä tulee ikkunoista ja ampiaisia. Nytkin pörrää yks tosi terhakka kärpänen tossa. En tiiä jaksaako tehdä sille mitään. Ehkä avaan sille ikkunan jotta pääsee ulos jos se vielä vähän ajan päästä jaksaa lentää yhtä terhakasti kun lopetan koneen ääressä olemisen.

Energia kuulostaa toiminnalta mun.korvaan, oma kokemus on että se(energia) on = voimia. Jotenkin jaksaa antaa ajatuksen.juosta tai pompahdella eikä pysähdy rasittaviin muistoihin vaan kuin koettaa suunnata johonkin mikä veis eteenpäin.

Olipa mukava lukea sinun kokemus/käsitys asiasta. Sitä se lääke just välillä tekee, mun olo on et ei jaksa keskittyä, sydän jyskyttää, mieli voi haluta käydä makuulle ja "luovuttaa tältä päivältä" ja masennella mutta lääke laittaa semmosta energiaa elimistöön että makuulle käynti ei käy. Tai sitten on laitettava jotain toimintaa telkkarista tulemaan.

Ehkä sitten ei pidä käyttää sanaa energinen niissä kohdissa kun on maaninen olo.

Minulla on elohiiri silmässä.

En minäkään tiedä miten tämä lääke toimii, enkä välitä. En ole kysellyt lääkkeistä mitään oikeestaan. Psykiatri kertoi ennen aloitusta että masennuslääke voi aiheuttaa pahoinvointia alussa. Sain sen jälkeen vielä miettiä että otanko sen silti. Ja otin lääkkeen silti. Ja ketipinor auttaa väsyttämään illalla. Ketipinor on hyvä, tykkään siitä. Olen kokeillut kahta muuta lääkettä ennen tätä. Tiedän että jotkut käyttää ketipinoria päivälläki ja isompia annoksia ku minä. Nyt mietin sitä että jos olen vain kotona eikä töihinpaluu ole ajankohtaista niin voisiko palata alhaisempaan lääeannokseen. Sitä meinaan nostettiin kuukausi sitten. Nyt sitä voisi mielestäni laskea, koska en tee niin maanisella ololla mitään pelkästään kotona.

Kävin siellä lääkärissä. Aika oli 40min joista huoneessa olin varmaan 20min. Pitemmästä sairaslomasta oli puhetta. Kuntouttavasta toiminnasta oli puhetta. Saisimpa semmoista tekemistä ettö vaikka kerran viikossa jumppaa tms. Kävin viemässä sairaslomatodistuksen työpaikalle. Pelkkä sen vieminen oli tarpeeksi jännää minulle siinä.hetkessä. puhumattakaan siitä että pysyisi alkaa töihin.. työni oli merkityksellistä. Mutta sitä oli liikaa. Ja työyhteisö ei auttanut olossa. Kuormitti vain lissää. Kunnes pomo sanoi että puhuminen jollekin voisi tosiaan auttaa.. Pomo! Itse ehdotit että lädepäs puhumaan! Et kai odottanut että tämä menisi ihan tällaiseksi, että en kykene enää palaamaankaan! Mutta ei kai se sinun vikasi ole, sinä yritit vain auttaa! Sanoit et olet itsekin läpikäynyt samaa ja sanoit että koit mm. kuoleman pelkoa. Sinä olit ainakin vuoden sairaslomalla ennekuin sinä palasit takaisin. Ja nyt sinä taas porskutat pomona! No, ihan ku se nyt näitä lukisi.

Onneks mulla on mun koirat. Aamulla huomasin että mun tyttö oli tullut ihan kiinni minuun. Tunsin sen karkeahkon turkin ja se nukkui siinä selkä ihan kiinni minussa ja hengitti. Sit mä yleensä avaan ikkunan ja viileään ilmaan on kivampi herätä. Kun herätä nyt kuitenki täytyy. Olisipa se ihminen jonka vierestä herään ja voisimme alkaa suunnittelemaan päivää. Mutta onneksi on sentään koira.

Minulla on psykiatriaika. Se jännittää. Mutta hassua on jännittää sitä koska se on vasta keskiviikkona ja nyt on lauantai. Tänään ulkoilua tiedossa koirien kanssa. Telkkarista yks kaks draamaa.

Ruokaa minä jo tein ja se oli kanaa ja pastaa ja nautin sen tämmöisessä seurassa:

https://m.youtube.com/watch?v=Q000EqwO-4w

Tuli mieleen jstn syystä Tanhupallon tulevan ohjelman mainos, älä tykkää kyttyrää. Samassa joku oma maaninen hetki = innostuneena selittää ja esitellä aineksia. Itse sisältö, voin vaikka kokeillakin. Kunhan saan kootuksi mitä kaikkea filmissä ruokaan laitetaan. Kiitos tuosta videosta 😁

"Ehkei pidä käyttää sanaa energinen, kun on maaninen olo...."

Ehkä se mania on joskus energiapiikki, virtaa vuotaa, ehkä se toisen kerran voi olla hallitsematonta väsymystä, tunne vie eikä järki edes vikise?

Minua jostain syystä kiinnostais lääkkeen biologiapuoli. Vielä en ole tavannut semmosta lääkäriä joka osais havainnollistaa miten mikin toimii. Ei kai kukaan oikein tarkkaan tiedä (saati jaksa selittää) miksi synapsit väittyvät välillä niin nopeaan että on ehtinyt sanoa ja toimia ennen kuin.on ymmärtänyt mitä tehnyt. Se maniassa on minkä käsitän, tavanomaista  yliherkempää aktiviteettia synapsien siirtymisissä hermosoluissa. Onkohan masennuksessa niin että synapsien liike etanannopeusmaista? Tai synapsit täysin hyytyy tosi flegmaattisesta ihmisestä kyseen ollen? Tämä nyt on tämmöistä arvailua ja hitaan mielen tuotosta.

Mitä jos, mitä jos Pomosi on Tukinetin kautta selvittänyt itselleen tien takaisin työmaailmaan? Sehän olisi vaan.inhimillistä, inhimillinen seikka. Eläköön anonymiteetti!

Ketipinor on tuttu, hyvä ja unta antava lääke. Kesällä sain sen depot reseptin eli pitkävaikutteisen. Illalla kun otin yhden 50mg, seuraavaan.iltaan asti olin tosi väsynyt ja olo.outo, koko ajan kuin oisi tehnyt mieli syödä.vaikkei ollut nälkäkään. Sitä olisi lääkärin ohjeen.mukaan.pitänyt ottaa 2 vkoa 1 tai 2 tbl tilanten.mukaan.illalla, mutta koska totttunut vakiolääkärin ohjeen.mukaan.kuulemaan.omaa oloa, vaihdoin ekan vkon jälkeen lyhytvaikutteiseen, tuohon Ketipinor 25mgseen. Otin niitä 3 koska unet oli siinä määrin hukassa. Otan vieläkin 3  ennen uneenkäyntiä.

Mun kissoista tämä joka nyt, on viimeinen, tulee myös joskus tyynyn valtaamaan. Musta kissa oli myös läheisyydennälkäinen ja jakoi tyynyä. Olisi jakanut mutta kun tiesin ed.omistajan kuolleen aivosyöpään, arvelutti jakaa tyynyä. No toisinaan.vaan.heräsin.siihen.kissan. lämpöön.jota sai tuntea sen nukkuessa samalla tyynyllä. Ja tuskin aivosyöpä kissan kansa jaetusta tyynystä johtui.

Mulla vasta syyskuun lopussa vakiolääkäri. Aamulla ma aikaisin (7:30) tklääkäriaika. Ei stressistä.niin.vaan.palaudu kun.työmaailmassa koettu.paniikki ajoi tähän tilaan (kaiken.muun kesän härdellin kanssa). Suruakin tuntuu puskevan mikä ois aika korni juttu mennä näin herkästi herkistyvänä töihin itkemään. Kerran oli työharjoittelussa aikoinaan tilanne yliväsyneenä pääsi itku, minkä  koitin pitää sisällä seinään suuntautumalla, onneksi sain koottua mutta vaikeaa on tosi väsyneenä reipasta olla. Valvotut yötkin näkyy silmäpusseina, kun on niitäkin öitä kun 'napeista' teho kadonnut. 'Urakalla valvomista' en suosittele, se on kuin päänavaus hypomanista maanisempaan oloon, ja seurauksista ei aina tiedä mihin asti vievät. Manian jotkut sanovat olevan.kuin huumeen, tarkoituksella hakevat sitä oloa jossa velat siliävät saataviksi..

Keskustelua kiitos pohdinnoistasi. Annat erilaista näkökulmaa mikä on hyvä asia. Vähän kirjoitat myös nopeasti, ei tahdo saada selvää kaikesta mitä tarkoitat.

Mania: kuka ei haluaisi kokea maniaa. Koska silloin saa aikaan kaikkea? Ei ole läsnä kylläkään, jos ei osaa pysähtyä välillä. Minä en monestikaan osaa/halua pysähtyä jos olen "meno päällä". Niin tai vastaavasti se on sitä ettei oikein taho saada itteään liikkeelle. Ei täs nyt oo tänään kiirekään mihinkään et miks kiiretis... plääh

Olo on nyt kerrassaan kurja. Kerrassaan kurja... Kun mietin tilannettani. Silti meen ja teen asioita. Nyt olen lähdössä Pano-tilille laittamaan käteistä rahaa tilille. Sitten käväsen kaupassa. Sitten menen kirjastoon. Pitää palauttaa kaksi luettua kirjaa ja yksi kirja tulee lainanneeksi..

Minä en tiedä tunneko nyt itkua? Tänä aamuna minulle kyllä tuli semmoinen olo. Olen myös tuntenut muutaman kertaa niin töissä. Kun on aamulla suorittanut kotona kaikki aamutoimet ja aamupalat ja aamu ulkoilut ja pistänyt itsensä matkaan. Ja töissä tulee heipay ja radiosta saattoi joku biisi iskeä suoraan sydämeen. Silloin olisin joko alkanut itkemään tai lyönyt radion mäsäksi. Kumpaakaan ei voinut tehdä. Selkäranka suoraksi ja käyrään, ihan sama, ja työn tekoon. Pakoon tunteita. Se on raskasta että sitä ei saa tavallansa purkaa, jos vihdoin tulee joku tunne niin sekin piti kätkeä. Eihän se myöhemmin tullut tai en antanut sen sitten tulla, se olisi tullut silloin siinä tilanteessa.. Mutta parasta olisi ollut jos työkaveri olisi alkanut puhua vaikka jostain ihan muusta. Säästä vaiks! Ni siit sit lähtis niiku etiäpäi. Koska vaikka minua itkettää niin aina en jaksaisi alkaa itkeä, haluaisin oikeastikin niellä sen. Haluaisin mielummin järkeillä onko järkeä itkeä. Ja mitä itkee. Ja kannattaako sitä itkeä. "Ei itku auta maailman markkinoilla" on jostain nyt tullut päähäni. Olisihan se kiva jos joku sen todistaisi vääräksi. Olem myös pohdiskellut niitä itkujani tässä viimeaikoina että ne eivät olleet kamalan väärin kuitenkaan. En saa ajatella niin. Vaikka ne ehkä olivat uuvuttavia ja osoite mihin ne menivät eivät hmm hmm. No itku on itkua. Vastapuoli sitten.. no mutta minun olisi hyvä ymmärtää se oma itkuni. Ymmärränkin usein. Jostainhan se kumpuaa.

Mutta nyt on se tiliin tutustuminen tuossa edessä. Kävin eilen työpaikkani läheisyydessä muuten. En tiedä onko siitä mitään hyötyä. Yritän kuulostella kai oloa. En tiedä onko järkeä koska jos ei työhön paluu nyt käy kuitenkaan. Jossain vaiheessa jännitin koko kauppakeskusta. Ihan kotoa asti lähti se jännitys. Mutta alkoi hyvin paljon jo ennen kuin lähestyin. Tunsin jo joissain liikennevaloissa "kuumostusta" vaikka matkaa oli vielä. Kuinka väsyttävää. Ja se että ole tunnin kaksi ollut kotoa pois versus pitäisi olla se 8h. Mutta sitä ei pitäisi ajatellakaan noina tunteina. Ja en ajatellutkaan silloin kun olin siellä. Koska eihän se nyt onmistu. Tai samalla lailla voi nyt ajatella kotlna että klo on vasta 10 ja pitäisi tässä nyt monta tuntia iltaan. Liian monta, tai näin, et mitä ihmettä mä nyt keksin. Jos käsitätte? Ajattelinki töis monesti et ajattele seuraavaan kahvitaukoon asti. Ajattele ruokataukoon asti. No kotiin lähtöä en monesti suunnotellutkaan. Mietkn muutenkin monesti lähtemistä, en palaamista:) illalla meinaan työpäivän loputtua jalat tohjona en olisi enää jaksanut millään lähteä kotiin! Jos minulla ei olisi ollut koiria joita piti ulkoiluttaa niin en tiedä miten olisin jaksanut aina kotiin mennä. Jos minulla taas ei olisi ollut koiria niin olisinko jaksanut paremmin mennä kun ei ollut ulkoilutettavia? Kysymys jota sietäisi pohtia. Jos olisi aikaa.

Mä mitin sitä miestä. Mun olisi itseni ja koirieni lisäksi pitänyt hänestä alkaa koulia sopivaa aviomiesehdokasta. Ja opettaa itteänkin tirtysti suhteeseen. Koko ajatus tekee kipeää ja tuskaa. Niin paljon työtä! Ei ihme että sairasloma kolkutteli. Mutta en minä työtä pelkää olen sanonut. Mutta pelokas luonne. Tai joku asia!

Mitenköhän tässä käy. Kumpa käsivi hyvin. Mä kyllä huomaan ittessäni nyt paljon semmosta luovuttamista.. vetäytymistä. Ei jaksa kiinnostaa. Ei jaksa taistella. Kun tarvitaan niin paljon erilaisia keinoja. Minua loukkaa ne muutamat lauseet. En tiedä auttaako niiden ylös kirjoittaminen vai lisääkö jotain typerää omaa oloa mutta: "älä nyt ala koko kroppaan ottamaan tatuointeja" humalassa, mutta halusi rajoittaa minun tekemisiäni. "Omapas vähän tukevampi tyttö" katsoimme euroviisuja ja minulla meni sillon maku koko touhuun. Halusin lähteä kotiin piakkoin, mutta hän halusi taas rajoittaa ja sanoi että katsotaan tämä nyt loppuun. "Heitä nyt se tupakka jo helvettiin" hän halusi rajoittaa tekemisiäni. "Katsotaan nyt tämä ohjelma ensin!" Kun halusin lähteä kotiin. Käsketään tekemään siis jotain mitä en halua. Minä tarvitsen jonkun tietyn kellonjan johon voin suhteuttaa että kauanko tämä nyt kestää. Yksi kaksi tuntia mukavuusraja. Mieluiten selkeitä treffejä. Ei mitään vihjailua mistä en saa mitään kiinni. Tai sitten tulkitsen vihjeeksi mitä ei ole. Perheen kanssa kolme voi joskus vierähtää. Sitten alkaa uuvahtaminen. "Olisihan se mukava että kainalossa olisi joku." Olettaan että minä olen vain kainalossa hiljaa istuvaa mallia. Kenen oletuskylläkin hmm? "Täällähän minä ole." Tavallaan kiltti ilmaus mutta olisi voinut olla vähän "houkuttelevampi". Minua saa houkuteltua tekemisellä: grillataan ja sitten tehdään juomat ja sitren tehdään vaikka jotkus salaatit siihen. Se että se ihminen on siellä on ihana juttu ja ei pidä loukkaantua että ei olisi muka kiinnostunut mutya kun tarttee tekemistä. Jooh, nyt lopetan tähän tältä erää

Mutta minua mietityttää paykiatri. Mitähän hän kysyy sieltä? No nyt saa koira(t)n mukaan henkiseksi tueksi koska tämä on etäyhteys tällä kertaa.

Aurinko houkutteleiksi viikonloppuna ulos. 

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Kaalinpää (iso) kädessä ja kysyy siltä: kaalikääryleet vai kaalilaatikko? Kas, siinpä pulma!

Ensin kaalikääryleet (vaan missäpä sopivan iso kattila että se mahtuu sinne) ja lopusta laatikko?

Puolukoista: kävin poimimassa 0,33l pulloon lauantaina. Niitä on nyt sitte molempien ruokien kanssa jääkaapissa odottamassa. Vai puolukkapuuro? Kas pulma taasen. Pulma taasen. Vaan tämmöistä joutavapäiväistä ruokapulmaa. Vaihteeks.

Puuroriisit joka tapauksessa tulee jo kattilassa, tein mä kumpaa tahansa. Ja siirappia on kaapissa ja muit aineita.

On niin kaunis kaalinpää että ei tohtisi silputakaa.

Ehkä käyn koiralenkillä vielä ennen kaalin keittämistä, kaalijuttuja.

Nyt sitte ku siirtyy pullamössäistä vaihteeks tämmöseen terveelliseen ruokaan niin miten käy mahassa? 😀 mä tänään jo söin päivällä lounaaksi kukkakaalia ja kanaa kerma-juustokastikkeessa. Mun maha on jutellut mulle kovasti siitä lähtien, mutta eipä se muuta. 😉

Keskustelua en tykännyt kyttyrää Tanhupallovertauksesta. sellaisiahan ne nuo videoiden tekijät näyttää olevan, riippuen tietysti persoonasta, onko vilkasta vai rauhallista keskustelua. 🙂 jos seuraat reseptiä niin älä laita ainakaan niin paljon juustoa kun se nainen laittaa siinä videossa 😀

Tein kaalikääryleitä. Ja vispi/lappapuuroa. Meni ainaki aika. Seurasin videolta samalla ohjeita kun tein. Haluan lisää puolukoita, koska muutamaa puolukkaa lukuunottamatta-jotka söin kaalikääryleiden kera-kaikki meni tuohon puolukkapuuroon. Jonka tekemisestä en muuten ole ihan varma että kannattiko.. noh, mut ompahan tehty. Ja kuohkeaa siitä tuli! Tiedän yhden paikan ja tiistaiaamuna(apua mikä päivä tänään on, meinasin kirj.maanatai hehh) aamulenkillä käyn keräämässä niitä. Puolukka on hyvää. Varsinki kaalin kanssa. Mietinnässä huomispäivä sitten että mitä teen loppukaalille muutakun kaalilaatikkoa. Voiko siitä muuta tehdä? Täytyy googlettaa.

Nyt kyllä sait veden herahtamaan kielelle... täytyy tästä päästä liikkeelle ainakin kauppaan asti, kaalilaatikko on parasta ruokaa mitä tiedän. Metsään en ole jaksanu mennä oikeastaan edes aikoa, vknloppuna kävi ent.opiskleukaveri joka toi isänsä poimimia puolukoita, ja oli aikonut tuoda vielä saman verran lisää. Pakkasessa saattaa olla viime vuotinen puteli puolukkaa joka on paras marjoista, mun makuun. Isän äiti kertoi sen sopivan hälle kun aikoinaan asui talossa jossa oli lääkärivastaanottokin vaikka eri rapussa, ja usein kävi veren takia, vahvuus vaihteli ja puolukka kuulemma vaikuttaa veren vahvuuteen.

Muut marjat on eri tavalla makeita (varsinkin sokeroituina).

Niin joo, on niin monenlaisia tapoja meillä ihmisillä ilmaista asioita. Ei ehken menis läpi mun joka lause, jos äidinkielen opettaja lukis, noottia tulis. Jotenkin vaan niin väsyä olossa, ettei oikein jaksa perusteellisesti kirjata mitä mielessä liikkuu. Ja vaikkei välillä liikkuiskaan mitään.... silloin varsinkaan.

Mä niin toivosin ett jokainen kumppania kaipaava löytäis sellaisen. Olet avannut aika avoimesti omaa tilannettas, toivon että se menee siihen suuntaan mihin sun on toive. Sitä kun ei aina tiedä mitä toivoo ja mihin toive johtaa.

Nyt minua huimaa vaikka äsken söin puuron. Laitan koneen kiinni ja lähden kävelemään kaupassa mutkan. Kaunis aamu täällä. toivottavasti sielläkin, yöllä ollut miltei nollassa.

Viitaten edelliseen viestiin. Tunsin kropassani tänään että tänään on erilainen päivä. Eilen oli ihana päivä, olin jopa tyytyväinen, surumielinenkin, mutta hermo pääsi lepäämään metsässä vähän. Mutta tiedän toki että välivaihe. Ei voi olla sairaslomalla ikuisesti. Ei hajua mitä puolen vuoden päästä. Ei minkäänlaista. Mutta tänään tunsin jopa kropassa että erilainen päivä. Ehkä siksi "tankkasin" (lue:join kolme kuppia kahvia kunnes kropan säryt hävisivät) aamulla ennekö lääkäriin lähtöä. Sateista myös tänään, sopii hyvin fiilikseen sää. Eilen oli aurinkoista, sopi eiliseen fiilikseen se sää. Miten voikaan vaihtua fiilis niin päivän mukaan.

Mutta sen mä olin ajatellut etten enää yhtään pakkastalvea enää pyöräile tota väliä töihin! Se oli helvettiä jo viime talvena! Muut valittakoot pakkasesta, minä menin sen pyörällä! Pyörällä!!! Noniin. Onhan niitä muitakin pyörällä pakkasella polkijoita. Käsittääkseni. Rauhoitutaampas nyt.

Mulla on lihas takareidestä omituisen kireellä. Koskee siihen ja on jäykkä ja vetää suonta helposti. Mikähän siihen auttas? Nyt on tosi jäykkä kroppa muutenkin, niskat aivan jumissa. Hakusessa nyt kaikki, levällää mutta ei haluais myöntää että on. Kyllä kait tämä tästä. Lääkärissä käynti ja työpaikalla käynti.. hmm.. jäipä enemmän kysymysmerkkejä kuin varmuutta ja vastauksia. Turvaton olo, missä olen turvassa. Iltatoimiin ruvettava. Olen istunut sohvassa noh aika kauan. Kotiin päästyä kävin syömässä ja sitten lähdin lenkille kyllä. Lenkillä menin kuin unessa. Nyt tulee vitsin kaltainen, ei tosikoille: vastaan tuli nainen lapsi irrallaan ja minä tulin polkua minulla koirat irrallaan. Minun koirat tottelivat paremmin kuin se lapsi. Lapsi lähti tulemaan kohti mutta koirani tulivat minun perässä.

Mutta niin..... siitä lääkäristä niin. Nytkös minut yhtäkkiä paiskastaan takas työelämään..? Niin?? Missä välissä mä ehdin kuntoutua..? Mä en ole tehnyt yhtään mitään täällä kotona mikä parantais fyysistä ja henkistä kanttia tuolla raskaassa maailmassa mitä teen. Työfysioterapeutille aika varattuna. Miksi vasta nyt? Hyvä että nyt! Siitä se lähtee taas 💪🏻Miten yhtäkkiä nyt olen työkykyinen ja kuukausi kaksi en sitä ollut? En ole vielä täysin, niin sanottiin kyllä. Mutta jotain se lääkäri tarkoitti nyt kyllä. Kyllä vähän kyseenalaistinki lääkäriä sanoen että nyt en oikein ymmärrä. En ollut halukas jäämään saikulle ja nyt en ole halukas enää palaamaan. Olisitte silloin vähän paremmin kuunnelleet/tulkinneet mikä oli tilanne. Yhden käynnin aikana keksittävä kaikki asiansa. Jännittää ni niitä muistakaa. Vaikka lapulla on. Pidetään ihminen varpaillaan niinkö?

Eilen ajattelin että uskaltaako olla tyytyväinen nyt tilanteeseen. Niin no.. mikähän fiilis huomenna kun herää.

Sitähän sanotaan että et saa mitä haluat vaan saat mitä tarvitset.

Kai jonkun täytyy se vispipuuro syödä sieltä jääkaapista... sinne siis ja teelle. Nyt miä tarvin tukevan teetankkauksen. Täytyy pakottaa ittensä liikkeelle oikee.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäys