Oikeus tyydyttävämpään elämään kuitenkin on jokaisella. Tai mitä elinajasta enää on jäljellä. Josta ei tiedä, sen pituudesta. On vain tämä hetki, jolla loppupeleissä merkitystä.

Otsikko tälle ketjulle voisi paremminkin olla elossaolemisen suru?

Tätä ketjun aloitusta lukiessa tuli sellainen olo että jotenkin haluaisin vastata tai reagoida, mutta olin kai niin muutto- ja työnhakustressissä etten saanut aikaiseksi.

keskustelua kirjoitti:
Itse olen ollut kuin rajalla koko elämän ajan. Eli en oikein mitään aikaansaanut. Nippanappa elossa.

Mutta se on riittänyt. Ehkä siinä onkin kaikki. Saada elää ja hengittää, hiukan sitä ja tätä tehdä.

Erityisesti tämä viimeisin kappale kosketti (kiitos siitä). Siitä tuli jotenkin samanlainen olo kuin sellaisista "maailma on kaunis"-kokemuksista.

Oliko kirjoittaessasi mielessäsi jotain erityistä mitä olisit halunnut saada aikaan, mutta et sitten tullut tehneeksi?

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: täsmennys ja aikamuoto

Moi
Elossa olemisen ilo ja suru?

HerKaramazov, joo näin. Aina on mitä (+) on, ja aina ei ole jotain mitä ei ole, tarkottaa on surunaiheita.

Soroppi, kaikenlaista on ollut vuosikymmenien aikana mielessä "sitten kun eläkeaika alkaa" -mielellä. Isältä sain joskus vanhanaikaisen kirjoituskoneen, ehkä sitä vois kokeilla jos jostain löytäis mustenauhaa....on pyörinyt muutoissa mukana elämän aikana. Toinen mikä kiehtonu, kaikenlaiset värit, joita tytär antanu. Harmi, että tullut joskus hävitettyä maalaamiset. Kriittisyys voi aiheuttaa tuota surua, mikä saa kaiken hävittämään.

keskustelua kirjoitti:
… Kaiken elämän jälkeen jos saa huomata olevansa – yhä – elossa, voiko suurempaa lahjaa olla? Mitä sinä sillä lahjallasi teet?

Hyvä kysymys! Sitä yrittää pärjätä päivästä toiseen. Hyviä ja huonoja päiviä tulee kuin aaltoina.

Itse olen ollut kuin rajalla koko elämän ajan. Eli en oikein mitään aikaansaanut. Nippanappa elossa.

Mutta se on riittänyt. Ehkä siinä onkin kaikki. Saada elää ja hengittää, hiukan sitä ja tätä tehdä.

Mun mielestä kuulostat vahvalta ja selviytyjältä. Olet hiomaton timantti. Se, mikä susta tuntuu tärkeältä, on se juttu!

Jotenkin keventävä ja tyytyväinen fiilis tuli kirjoituksestasi. Minusta tuntuu koko ajan, että jotakin järkevää pitäisi tehdä, hakea opiskelemaan sopivampi ammatti. Mutta kun asia ahdistaa, niin en saa tehtyä. Ja sitten ahdistaa tekemättömyys. Pitää miettiä kovasti mitä elämältään haluaa, jotta ei ole myöhäistä. Mutta elämisen ilon pohtiminen antaa luvan vain olla ja nauttia.

keskustelua kirjoitti:
Otsikko tälle ketjulle voisi paremminkin olla elossaolemisen suru?

Hei keskustelua. Olen välillä etsimällä etsinyt sinun viestiketjuasi, kiva kun sellainen löytyy. Minulla on mennyt ihan kivasti sairaala oloista kotiutuessani. Olen sitä mieltä että elossaololla piti olla merkitystä, jotta jaksaa elämäänsä eteenpäin elellä, mielummin jotain positiivistä odotettavaa tulevaisuudelta, jotta voisi valmistautua tulevaisuuden haasteisiin. Itselläni on tuo valmistuminen merkonomiksi, ilmeisesti etuajassa noin vuoden, joten tämä 3 vuotis koulutukseni uhkaa tulevaisuudessa osoittautua 2 vuotiseksi koulutukseksi, ja niin pääsen valmistautumaan työelämään etuajassa.

Hei elossaoleminen ei aina tunnu ilolta. Mutta silti saa huomata, että elämä aina jatkuu vaan vaikka välillä toiveet ehkä kaikesta katoaakin. Sinulla on paljon odotettavaa. Toivon, että saat voimia kaikkeen mitä tuo haaste sisältää.  "Kauppaopiston naisilla" riittää töitä, toivotaan että jokainen töitä jaksava ja niitä haluava myös pääsee näyttämään mitä osaa.

Hei keskustelua. Kuinka sinun pääsiäisesi järjestyy?

Hei täältä. Alkuillasta.

Varmaanki tavallisen rauhallisesti. Vain lauantaina tapahtuu muuta kuin sauvakävely ja lukemista. Muut pääsiäispvät lepoa. Huomenna kiirastorstai, menen töihin välivuoroon.

Lankalauantaina ois lasten kanssa (ja kumppaneittensa kanssa) sovittu syödä pojan kokkaamaa kalakeittoa tms. Mietin että mimmonenhan heillä pöytä, voiko siihen laittaa jatkopalaa ettei olla liian lähekkäin? Sitten jotain lautakorttipeliä/pelejä kaiketi. Ite toivoisin, että aukeis että juteltais syvälisiäkin, mutta kuulumistenkin kuuleminen ois suurta. Niin harvoin nähdään. Vaikka kaikki ei omassa elämässä ole mennyt niinsanotusti 'putkeen', lasten olemassaolosta olen onnellinen.

Tänään meinas käydä katastrofi. Kissa oli pihalla ja ulosmennessäni näin yläpuolella lumipenkan päällä raadon, jota varis raateli. Oli jäänyt auton alle. Värit niin samoja kuin omassa kissassa. Kolan kanssa piti metri lunta siirtää eestä, että pääsin kolalla ottamaan kuolleen, joka vielä siinä vaiheessa vaikutti saattoi olla oma kissa. Kun sain lähemmäs ja kääntämään, korvat oli pupun, aivot raadeltu ja kylkiluut paljaat. Eläinlääkäriltä soitin ohjeet ennen lähelle raadon hakemista. Kolalla siirsin lumen kanssa jätesäkkiin lääkärin ohjeen mukaan. Mielessä ehdin kelata kissan elämää ja viime vaiheita. Huh! Onneksi elää vielä!  Hirveä olo vieläkin! Säikäytti niin pirusti!

keskustelua kirjoitti:
Hei täältä. Alkuillasta.

Tänään meinas käydä katastrofi. Kissa oli pihalla ja ulosmennessäni näin yläpuolella lumipenkan päällä raadon, jota varis raateli. Oli jäänyt auton alle. Värit niin samoja kuin omassa kissassa. Kolan kanssa piti metri lunta siirtää eestä, että pääsin kolalla ottamaan kuolleen, joka vielä siinä vaiheessa vaikutti saattoi olla oma kissa. Kun sain lähemmäs ja kääntämään, korvat oli pupun, aivot raadeltu ja kylkiluut paljaat. Eläinlääkäriltä soitin ohjeet ennen lähelle raadon hakemista. Kolalla siirsin lumen kanssa jätesäkkiin lääkärin ohjeen mukaan. Mielessä ehdin kelata kissan elämää ja viime vaiheita. Huh! Onneksi elää vielä!  Hirveä olo vieläkin! Säikäytti niin pirusti!

Kuulosti aika hirveältä huolelta, onneksi ei ollut oma kissasi. Uskallatko nyt laskea kissasi ulkoilemaan yksinään?

Muistan kuinka huolissani olin omasta kissastani kuin se oli yksinään ulkoilemassa, eikä saapunut kotiin ajoissa!

 

Huh, kurja juttu pupun (vaan ei ehkä variksen) kannalta mutta onneksi oma kissasi oli kunnossa! Toivottavasti kalakeitto-/pelailuilta lasten kanssa lankalauantaina meni hyvin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: korjaus

Oli se aika alku pääsiäisenvietolle...

Aika raadollista, linnut heti raatelemassa kun huomaavat. Aiemmin en ollut nähnyt pahasti raadeltua rusakon väristä jänistä. Tämä vuosi on nostanut jo kahteen otteeseen kuolemalle lähipiiristä ihmisen. Serkun miehen vei syöpä 56 vuotiaana. Nyt eräs ikäihminen, toispuolihalvaantunut, menettänyt puhekykyään ja muistiaan, ei enää tunnista kun käyn tervehtimässä.

Kiitos kysyit, lankalauantai oli tosi pitkään kaivattua vaihtelua. Oli hyvä osallistua siihen yhdessäoloon. Tyttären kanssa on lisätty muutenkin kanssakäymistä, joka on antanut voimaa molemmille, veikkaisin.

Tämä kuoleman läheisyys pitää 'pienellä paikalla' . Luopuminen niin vaikeaa, vie aikaa tottua siihen, että läheistä ei enää ole, vaikka vielä äsken soitti halutessaan puhua.

Ulkona paistaa aurinko, kevät on tullut jäädäkseen. Oletko ollut paljon ulkona? Nämä ilmat ovat niin vaihtelevat, välillä sataa ja välillä paistaa aurinko. Kumpi sää teillä siellä vallitsee?