Tuossahan tuo aihe tulikin…mikä auttaisi😑❓ Olen sairastanut masennusta yli 20 v ja ollut lähes koko ajan myös lääkityksellä.Välillä ollut helpompaa,välillä vaikeempaa.Nyt on taas vaikeampi jakso😞
Sairastuin siis aikoinaan vaikean avioeron jälkeen,mies oli väkivaltainen alkoholisti ja jäin 2 pienen lapsen totaaliyh:ksi.Alkuun tuli unettomuutta ja siihen määrättiin tk:ssa ensimmäiset unilääkkeet,joihin jäin samantien koukkuun.Tästä muutaman vuoden kuluttua lisättiin masennuslääkitys;cipramil/sepram söin yli 10 v ja efexor/venlafaksiin kans useamman vuoden(en muista enää miten kauan).Yritin tässä muutaman vuoden ilman lääkettä,en pärjännyt.Nyt unilääkkeenä ketipinor 25 mg:n puolikas.
Tällä hetkellä olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä,teen siis muutaman vuoron /viikko.Olen hoitoalalla.
Voxraa olen nyt syönyt viitisen viikkoa,alussa olo oli hyvä ja ihmettelinkin tätä,koska aiemmin tämän lääkkeen aloitus oli todella vaikeeta.Vuosi sitten aloitin ja kesti 5 viikkoa,ennenkuin auttoi ja kesä menikin tosi hyvin,syksyllä masennus taas pahentui ja marraskuussa lopetin lääkkeen,koska ei enää siis auttanut.Olisi ehkä pitänyt nostaa annosta…Minulla ei ollu lääkäriä tuolloin,omin päin aloitin lääkkeen vanhalla reseptillä.Olin siis aiemminkin tätä lääkettä yrittänyt,mutta lopetin silloin muutaman viikon jälkeen(tulipas sekavaa).
No nyt olo on siis aika kamala.Päivät menee kotona sohvalla netissä roikkuen.En pysty tekemään mitään.Sain tämän viikon saikkua niskajumin perusteella,siitäkin esimies huokaili,mistä saa sijaisen…kuukauden päästä on vasta psykiatrille aika,sekin yksityiselle.En tiedä,miten jaksan sinne asti ja voiko sitä edes jäädä saikulle,kun esimiestä ahdistaa.
Toivoisin vain olevani ns.normaali,että ei ahistais eikä masentais koko aikaa ja vois käydä vaikka lenkillä ja jaksais käydä töissä.
Vertaistuki olis kans tervetullutta😍
Voimia! 🙂🌻
Hyvä että sulla on lääkärin aika jo varattuna. Kyllä se siitä sitten helpottaa 🙂 jos tulee todella tukalaa nii ehkä voit varata sinne yksityiselle psykiatrille jo aikasemmin puhelin ajan? Mun kokemuksesta niitä tuntuu saavan helpommin ja nopeammin.
Jos ei ole työkynnossa niin sitten ei vain ole työkunnossa. Hölmö pomo sulla ku tuolleen reagoi sun saikkuun. Oisko susta nyt apua siellä työpaikalla? Ymmärrän kyllä että on ahdistavaa, omalla työpaikallani on ollut jo pari vuotta aika tukalaa (ulkoistus+yt) ja olen kyllä pyrkinyt mahdollisimman vähän olemaan duunista poissa ja höllänny sit muista asioista ku on ollu vaikeempaa.
Saatko nyt nukuttua ok? Siitähän menee kyllä kaikki ihan sekaisin jos ei pysty nukkuun, kokemusta on.
Ittensä rankaiseminen ei ole koskaan auttanu mua. Jos on fyysisesti tai henkisesti sellainen päivä ettei voi tehdä kaikkea mitä haluais tai pitäisi, niin ei se niin kamalaa ole. Aikaa kyllä tulee kokoajan lisää, hoitaa ne aisiat sit myöhemmin 🙂 oon itelle kyl niinäkin päivinä ku haluis vaan hautautua sänkyyn yrittäny laittaa tavoitteeksi et käy ulkona kävelyllä tai tekee edes jonkun pikkuhomman, mikä piristäis.
Ja toi on tuttu tunne et miks ei vaan voi olla normaali 😑❓ Ehkä joskus vielä on, pitää vaan jaksaa hoitaa ittensä kuntoon.
Nukuin viime yönä vain jotain 5 tuntia...herään joka aamu 5.40 kun mies nousee töihin,ja tavallisesti nukahdan sit uudestaan joko heti tai puolen tunnin päästä,mutta toisinaan taas en vaan saa enää unta,vaikka olisin kuinka väsynyt.
En ole tällä hetkellä minkään hoidon piirissä,multa lopetettiin psyk.polilla käynnit noin 4-5 v sitten ja katsottiin mun pärjäävän.No en oikeestaan koskaan ole ollut oireeton tästä masennuksesta,yleensä koko ajan on mieli pohjalukemissa ja nukun huonosti,joudun käyttää jatkuvasti unilääkkeitä.
Isän kuoleman jälkeen kävin yksityisellä psykiatrilla ja sain sairaslomaa,silloin taisin ekan kerran kokeilla tätä Voxraa,mutta oli niin hankalaa,että lopetin 3 viikon jälkeen.Tästä on nyt pari vuotta.Surin isää todella paljon.Äiti on kuollut jo 30 v sitten.Lisäksi minulta on kuollut lapsi ihan loppuraskaudessa,tästä yli 10 v aikaa.Silloin olisin halunnut itsekin kuolla.
On minulla näitä kuolema-ajatuksia nyt taas joka päivä.Toivoisin kuolemaa,jotta paha olo helpttaisi.Toisaalta pelkään joutuvani kadotukseen ja olisikin myöhäistä katua.Olen uskovainen,mutta jatkuvasti epäilen omaa uskoa ja sen riittävyyttä.En ole aikoihin jaksanut käydä missään seurakunnissa.
Ystäviä ei ole,tai on yksi,mutta en jaksa pitää yhteyttä.Hän soittelee joskus ja muutaman kerran ollaan nyt vuoden aikana nähtykin.Työkavereihin en pidä yhteyttä vapaa-ajalla.Tunnen töissäkin olevani koko ajan joku ulkopuolinen.Vaikka olen ollut samassa työpaikassa yli 20 v,olen jotenkin "kasvanut erilleen" toisista.
Työssä koen stressiä koko ajan,pelkään etukäteen työvuoroja ja sitä,että miten pärjään/jaksan/osaan.Pelkään myös aggressiivia potilaita,en pysty olemaan heidän aggression aikana ollenkaan ammatillinen,vaan oikein tunnen,miten viha kuohahtaa minussa ja jotain ikäänkuin napsahtaa päässä.Ja meillä ei tietenkään ole mitään työnohjausta ja työterveyskin on nykyisin lähinnä vitsi(se on siis vain se minimi,lakisääteinen,auttaa jos esim.sattuu työtapaturma).
Milloin tämä helpottaa😑❓ Viime keväänä 5 viikon kohdalla tuli helpotus ja jaksoin esim.tehä kotitöitä ja käydä lenkillä,nyt on 6 viikkoa(huomenna tulee 6 vk täyteen) syöty ja hullummaks vaan menee olo😭
Kiitos Kiljuhanhi vastauksestasi🙂🌻 Täällä tulee nää kirjoitukset viiveellä näkyviin.
Joo on tosi korkea kynnys hakea sairauslomaa...ja aina yritän hakea sitä jollain muulla kuin psykiatrisella diagnoosilla,vaikka kyllä se esimies tietää,että olen masentunut;eri asia on,että ymmärtääkö se,millaista on sairastaa tätä tautia...
Nytkin olen ihan lamaantunut,en edes tiskikonetta saa tyhjennettyä,ja pyykit on koko viikon ajan odottanut,että joku laittais ne komeroon.Meillä on kaks pientä koiraa ja en niidenkään kans pysty nyt lenkkeilemään,kuin ihan pikapissitykset vaan(mies käyttää sit pitemmät).Silloin kun olen paremmassa kunnossa,oon tehny sellaisia puolen tunnin lenkkejä.
Minulla pätkii myös muisti,oon välillä ihan ulalla.
Paljon puhutaan nykyään,että omilla ajatuksilla on iso merkitys ja miten pitäisi hallita niitä ajatuksia...en vaan pysty tässä tilassa...pitäiskö tehä joku aarrekartta ja siihen liimailla kivoja kuvia
😐
Voi ei kuulostaa kyllä et vähän suurempi tuki ja hoito ois tarpeen! Kerro lääkärille millainen vointi sulla on. Kannattaa vaikka kirjoittaa ylös kaikki asiat mitä haluaa kertoa. Itse ainakin jotenkin jännitän aina lääkärinäyntiä ja unohdan aina jotain, jos en ole ottanut itselle "lunttilappua" mukaan.
Oliko terapiasta apua silloinkun siinä kävit? Jos uskot että siitä voisi olla apua, niin kannattaa sekin kertoa lääkärille.
Tunnut miettivän lääkitystäkin paljon. Varmasti se auttaa jos sen saa laitettua sinulle sopivaksi. Jos tosiaaan tuntuu että kuukausi on liian pitkä aika, niin ehkä voisit soittaa ja kysyä voisiko sitä aikaistaa?
Elä ainakaan murhedi sitä mitä et jaksa tehdä ja mitä aikaisemmin jaksoit. Tee parhaasi mitä tälle päivälle jaksat ja ole tyytyväinen siihen 🙂 ei haittaa vaikka se ei olisi mitään kovin suurta.
Huono työpaikka on kyllä aina inhoittavaa ja sille ei valitettavasti aina mitään voi. Itsekkin olen välillä tosi uupunut ongelmista mitä työpaikallani on, mutta jos johdolla ei kiinnosta reagoida, nii eipä sille mitään voi.. Voi vain tehdä parhaansa ja koittaa tehdä työnsä niin hyvin ku se annetuilla resursseilla on mahdollista.
Hei elämänilohukassa!
Jäin miettimään tässä ketjussa esiintuomaasi asiaa, että yrität saada sairaslomalausuntoon muut perusteet kuin psyykkiset. Miksi? Tunnetko huonoa omaatuntoa jäädessäsi sairauslomalle? Esimiesasemassa vuosia työskennelleenä en ymmärrä, miksi jotkut työntekijät keksimällä keksivät näitä muita sairauksia auringonpolttamista hyttysenpuremiin ja niistä vielä joku lääkäri kirjoittaa saikkua. En missään nimessä vähättele sinua enkä tilaasi, saati sairauslomasi syytä, mutta eikö olisi rehellisempää myös itsellesi myöntää, että poissaolo on F-perusteinen jos se siellä taustalla kuitenkin on aiheuttamassa murheita.
Sitä, onko esimiehelläsi sijaisresurssia vai ei, sinun ei tarvitse miettiä lainkaan. Esimiehesi ahdistus sinun sairauslomasta, ei ole sinun murheesi. On väärin antaa työntekijän tuntea syyllisyyttä poisjäännistään. Työpaikan resurssivastuu on sinun esimiehelläsi tai hänen yläpuolellaan. Ei sinulla tai muillakaan rivityöntekijöillä.
Meillä ylivastuullisilla ihmisillä on usein tapana ottaa kantaaksemme muidenkin murheet, jolloin kannettava taakka käy kestämättömäksi. Yksi askel elämänilon löytymiseen on luopua kaikesta negatiivisia tunteita aiheuttavista tekijöistä. Minulle se tarkoitti ymmärrystä siitä, että työorganisaatio imee tekijästään kaiken minkä sinne annan eikä anna mitään takaisin. Riittämättömyyden tunne loppui kun lakkasin tekemästä jatkuvia ylitöitä ja etätöitä viikonloppuisin kotoa käsin. Ja kun viime keväänä jouduin pitkälle sairauslomalle diagnoosina F43.2 oli tehtävä todellinen rajanveto työn ja yksityiselämän välille. Oli vaikeaa.
Pidätkö työstäsi? Jos et, mikä olisi unelmatyösi?
Kiitos Amassados viestistäsi...se saikkulapun vieminen esimiehelle on niin vaikeeta...meillä on tapana,että pitää itse viedä se ja sit siinä vielä keskustellaan,että no mikäs se nyt on...olis helpompaa vaan jättää johonkin lokeroon se lappu.
Ahdistun töissä myös,jos on joku todella pirteä/iloinen työkaveri,joka ei stressaa töistä niinkuin minä...koen itseni niin surkeaksi ja huonoksi siinä.Niin olen sairaanhoitaja,olis paljon helpompi olla vaikka lähihoitaja...sh joutuu olemaan enemmän vastuussa niin potilaista kuin koko työyhteisöstä,pitäis tietää enemmän ja osata/hallita kaikki tilanteet.Olen kutsumusammatissa,mutta tän sairauden takia alkaa olla kutsumus aika vähissä.
Viikonloppu meni kivasti,käytiin siskon mökillä,otettiin jäällä aurinkoa aurinkotuoleissa 😎 Ehkä naamaan tuli vähän väriä hatun ja villahuivin välistä 😀 Sit käytiin saunassa ja syötiin.Eilen käytiin kaupassa ja innostuin leipomaan pullaa,tulikin ilmeisesti aika hyviä,mies ainakin kehui(itse en niitä syö).
Eilen taas kipeytyi niskat/hartiat ja yö oli aika tuskallista,kun ei oikein voinut kummallakaan kyljellä nukkua.Kävin hierojalla tänään,mut nää on niin totaalijumissa,että pitäis käydä joka päivä,auttaisko sittenkään.Pitäis jumpata ja sauvakävellä...niin jos jaksais...siitäpä ne niskatkin jumii,kun möllötän tietsikalla sohvalla päivät pitkät huonossa asennossa.
Musta tuntuu,että tää masennus on aina vaan...ei helpota...jokainen päivä vaatii ponnisteluja,että sais edes koirat vietyä pihalle.Ja huomenna töihin...vaikka ei edes pääkään käänny...saikkua en enää voi niskojen takia hakea,viimeksikin lääkäri vähän pitkin hampain kirjoitti sen 3 päivää...kuulemma töissä hyvin vetristyy juminiskat😟
Ja vaikea on siis hakea F-alkuisia sairaslomia...ehkä juurikin se,kun joutuu selittelemään,että mikäs se nyt mielen on vienyt matalaksi...en kestä niitä keskusteluja esimiehen(naisen)kanssa.
Sitä psykiatria tuskin saan aikaistettua,se aika minkä nyt sain varattua,oli ensimmäinen pitkään aikaan.Siellä olis myös toinen psyk,mutta sille en halua,olen joskus käynyt.Ja puhelinajalla ei voi saikkua saada.Tää mun psyk.oli välillä melkein vuoden pois töistä,senkin takia tässä tullut pitkä tauko,vaikka olisin kyllä tarvinnut lääkäriä monta kertaa.
Niin lisään vielä...minulle tuottaa vaikeuksia jo sinne hierojalle meneminen...matkaa on alle 2 km ja menen jalan...ja sen jälkeen piti heti lähteä kotiin,en voinut edes käydä missään muualla.
Ja töihin meno tuottaa kans ahistusta,olo on aina ihan kamala,kun töihinmeno lähestyy😯🗯️ Ei kellään toisella työkaverilla ole tuollaista,ei ne edes voi tajuta,miten vaikeeta minun on käydä töissä...
En tiedä,olisko minusta mihinkään muuhunkaan töihin.Ikääkin jo yli 50 v.Olisin ihan valmis jäämään kokonaan pois töistä.Ihan yhtä tuskaa on joka kerta sinne meneminen.
Niin enhän minä käy yksin edes kaupassa...kauppa on tässä ihan lähellä,mutta en mene sinne yksin.No joskus jos on ihan pakko hakea jotain,saatan käydä,mutta kamalan ahistuksen kanssa ja äkkiä aina vaan päästävä takas kotiin.
Puhumattakaan,että menisin yksin vaikka uimahalliin tai kuntosalille...heh heh ei vaan onnistu😟
Tää on niin tätä...huomenna,kun olis työpäivä,niin minä en saa unta !😠 otin normilääkkeen klo 22,join uniteetä hunajalla,laitoin netin kiinnni klo 21 jälkeen,tein ristikkoa,otin vielä lihasrentoutuslääkkeen ja uni ei tuu😭
Mä voisin lopettaa ton työnteon ihan kokonaan,kun se haittaa mun elmää😞
Huomenta,menin nukkumaan sit puoli yks ja olin nopesti nukahtanut.
Minulla olisi Tenox 10 mg tabletteja,mutta en halua ottaa niitä,koska olen itseni niistä aikoinaan vieroittanut.Tässä jokunen vuosi sitten tilanne oli niin paha,että Tenoxia meni yht. 60 mg/yö...otin nukkumaan mennessä 20 mg,sit alkuyöstä herätessä toiset 20 mg ja sit vielä aamuvarhaisella kolmannen kerran...minulla on tapana laittaa kalenteriin ylös kaikki ottamani lääkkeet ja nuin meni monta kk,ennenkuin kerran tajusin kalenteria katsomalla,että hupsista,meneepä paljon😟
Olen tosi lääkekriittinen.Minulle on ehdotettu tässä vuosien varrella milloin mitäkin lääkettä,enkä ole kaikkiin ehdotuksiin suostunut.Suostun vain sellaisiin lääkkeisiin,jotka sopivat minulla ja joista on apua.
Oon tota Ketipinoria kokeillut sen 25 mg eli kokonaisen,ei auttanut sen paremmin nukkumiseen ja olen joskus muistaakseni ottanut myös 2 eli 50 mg,tulin siitä vain tosi pahalle tuulelle seuraavana päivänä.Eli tuo puolikas on se,mitä voin käyttää.
Minulla on tätä unettomuutta ollut vuodesta 1990 ja sieltä asti olen käyttänyt unilääkkeitä,kohta tuon jälkeen alkoi myös masennuslääkityksen syöminen.Eli olen puolet elämästäni näistä asioista kärsinyt.Ja siksi tuntuu,että kaikki kaatuu,jos tulee yksikin valvottu/huonosti nukuttu yö.
Viime yönä unta tuli jotain 7 tuntia;heräsin ja valvoin vajaan tunnin,kun mies nousi töihin.
Äh pitää vielä kirjoittaa...eli olin 3 viikkoa tässä saikulla+talvilomalla ja tänään palautui mukavasti mieleen,miksi sitä saikkua pitikään hakea(niskajumi...).Mua alkaa ahistamaan aina, kun töihinlähtö lähestyy.Ja nukun aina huonosti edellisenä yönä,stressaan jo silloin tulevasta työpäivästä.
Tässä aamupäivällä alkoi sit ahistaa...olen koko ajan kuin ylikierroksilla,pelkään ja ahistun.En tiedä,milloin tämä on mennyt tämmöiseksi,mutta ollut jo monta vuotta.Lomat ja sairaslomat ollleet aina helpotus minulle,jos tullut vaikka flunssa tai joku operaatio,olen ollut helpottunut siitä sairaslomasta.
Kiva joo lähteä töihin...kohta takki niskaan vaan🤔
Hei
Täällä myös yksi jota ahdistaa töihimeno. Olen epävarma omista kyvyistäni.
Epäonnistumisen pelko koko ajan läsnä. Pelkään määrättyjä asioita osaanko
tehdä oikein. Yöunet heikkoja. Mietin miten selviän seuraavasta päivästä.
Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi porukassa.
En ole työkavereiden kanssa tekemisissä työajan ulkopuolella. Tuntuu että olen
vain välttämäton paha jota täytyy sietää . Haluaisin koko eläkkeelle mutta
siihen ei mahdollisuutta.
Hei sarrukka ja kiitos viestistäsi🙂 Asiat,jotka kirjoitit,ovat kaikki minuun sopivia...kiva,että on kohtalotoveri☺️❤️
Tää on ihan kamalaa,panikoin aina etukäteen,osaanko/muistanko/hoksaanko ja onko potilaat aggressiivisia,onko hankalia omaisia jne...ja ketä on työkavereina,ovatko kivoja...
Tänään oli ahdistus ihan huipussaan.Mutta ilta menikin suht hyvin,minulla oli kiva työkaveri ja vielä opiskelija lisäksi auttamassa,ilta oli aika kiireinen ja kamalasti kaikkea tekemistä,mutta porukalla saatiin hommat hoidettua.Harvoin ihan tällaisia vuoroja tuolla on.
Minä olen kamalan epävarma omasta osaamisesta.Minulla pätkii muisti,sekin hankaloittaa töissä.
Nyt saa taas huokaista,seuraava työvuoro on lauantaina.Niin olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollut jo 5 vuotta ja se on kyllä mun pelastus.Ei tulis mitään,jos joutuisin tekemään normityöaikaa.Nytkin teen pelkkiä iltavuoroja,aamuista en selviäisi.
Mikähän tähän työahistukseen auttaisi😐 Meillä ei ole edes työnohjausta,kun kaikessa pitää säästää,ja työvoima vedetty tosi vähäksi,minimillä aina tehdään.
Hei elämäilohukassa
Hyvä että saat tehdä iltavuoroja jos tuntuu sinusta paremmalta. On kamalla
olla töissä kun koko ajan epävarma olo ja muisti pätkii. Saako kysyä oletko minkä
ikäinen. Itse olen 53v. Haluaisitko koko eläkkeelle? Itse sitä toivoisin mutten pääse.
Olen lomalla vielä ensi viikon mutta koko ajan työasiat pyörii mielessä. Oispa
jokin keino päästä eroon näistä kaikista. Elää vain hetkessä
Hei sarrukka ja kiitos viestistäsi🙂🌻 Minä täytän syksyllä 53 v...ja toisaalta haluaisin jo kokoeläkkeelle,mutta toisaalta en...välillä töissä ihan kivaakin,paljon riippuu mm. siitä, ketä sattuu olemaan työkavereina ja onko potilaat aggressivisia.Ja onhan se myös toimeentulokysymys,meillä on miehen kans asuntovelkaa aika paljon vielä.
Esim.eilinen ilta meni ihan kivasti,vaikka oli kiirettä ja yks potilas antoi nyrkistä ja huusi...Minä pelkään tätä potilasta jo etukäteen,kun se on meillä vakiasukkaana ja ei tiedä aina millä tuulella sattuu olemaan.Välillä hän on ihan kilttikin ja silloin mukava hoidettava.Toinen asiakas on sit sellainen,joka huutaa ja räksyttää aina kovaan ääneen,jos joutuu vaikka odottamaan vuoroaan,pienenkin hetken,siinä saa kyllä aina kuulla kunniansa.
Välillä töissäkin kyllä ahistaa ja tuntuu,etten selviä...
Minulla on vaihdevuosi-lääkitys,eli estrogeeni,en halua edes ajatella,millainen olisin ilman(minulta on leikattu kohtu+munasarjat pois).Kolme vuotta sitten alkoi kuumat aallot ja tuli kaksi kertaa tunnissa ja öisin heräsin aina tunnin välein niihin...oli pakko hakea apua.Vaihdevuodethan voi vaikuttaa myös mieltä alentavasti.Näistä ei ole vaan ikinä tullut psykiatrin kans puhetta.Luin Maija Kajan :sukellus kuumaan aaltoon ja se kirja aukaisi minun silmät.Löytyy varmasti kirjastosta.
Millaista työtä teet sarrukka?
Nyt kun mulla on vapaata,niin en saa mitään aikaiseksi...mä suunnilleen asun tässä sohvalla ja tietokoneella😟 Sain kuitenkin käytyä hierojalla,kun oli sovittu aika.Sieltä taas pika pikaa takas kotiin(sohvalle...).
Ulkona olis mitä ihanin ilma,mutta minä oon sisällä😭
Milloin minusta on tullut tällainen😑❓ Kaikki ahistaa ja koko ajan masentaa.Äsken käytiin miehen kanssa kaupassa,sielläkin ahisti koko ajan.Ja mieli on niin maassa kuin olla voi.Lisäksi ärsyynnyn pikku asioista.
Tänäänkin olen koko päivän mollottanut tässä tietsikalla.
Mitenkä se viime keväänä tämä lääke auttoi 5 viikon kuluttua,nyt oon yli 6 vk syönyt,eikä helpota😭😭 Ei ois pitänyt lopettaa silloin marras-joulukuussa,mutta kun olo alkoi mennä entiseen,niin ajattelin,että miksi söisin enää.Yritin nostaakin annosta,mutta pelkäsin niitä sivuvaikutuksia eli samoja ahistuksia,mitä oli lääkettä aloitettaessa.