En edes tiedä, mistä aloittaisin. Saati keksisin tälle mitään otsikkoa, mutta onhan tuohon joku laitettava. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta en vaan kestä enää yksin näiden ajatusten kanssa. Yleensä patoan kaiken sisälleni, mutta nyt kaipasin apua ja tukea niin sanotuilta ystäviltäni, joten kerroin muutamalle voinnistani. En toki läheskään kaikkea, pintaraapaisun vain. Yksi sanoi, että hänelle tuli epämukava olo ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. En ole sitten ottanut. Toinen sanoi höh ja alkoi selittää ensi viikon työvuoroistaan. Kolmas sanoi sentään tsemppiä, mutta siihen se jäi. En viitsi heitä pommittaa niin antaa olla. Maanantaina on hoitajan keskustelu, mutta mitä hyötyä siitäkään on? Aikoja 2 kk välein.
Viiltelen päivittäin ja mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Elämänhalua ei ole. En ole vielä keksinyt keinoa, olen kyllä lukenut eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista yliannosteltuina ja miettinyt jotain muutakin. Haluaisin vaan eristäytyä kaikesta ja kaikista ja nukkua vain. Sairaalaan en halua, eikä minua sinne otettaisikaan kun on epävakaa persoonallisuus. Epävakaat viiltelevät ja tekevät itsemurhia. Minkäs teet. Ei se ketään kiinnosta.
Tein BDI-testin ja sain 51 pistettä. Mitä siitä? En tiedä, mitä sanon hoitajalle maanantaina. Toinen puoli haluaisi valehdella, että hyvin menee, kiitos kysymästä. Toinen puoli haluaisi vuodattaa kaiken, jos hän edes jaksaisi kuunnella. Mutta turhaa se olisi, ei hän tälle mitään voi ja seuraava aika on tosiaan sitten 2 kk päästä.
Tällä hetkellä yritän viiltää mahdollisimman syviä haavoja likaisella veitsellä ja toivon, että jokin niistä tulehtuisi ja kuolisin siihen. Heikolta näyttää sen kannalta, vaikken haavoja mitenkään hoidakaan. Ehkä joskus vielä käy tuuri.
Hei mmilat. Etkö halunnut kotiin! Et kai sanonut lääkärille tekeväsi viiltoja hihaasi jos pääset kotiin?
Hei, Pikemiten. 🙂 Kiva kun kirjoitat minulle! Arvostan sitä.
Satutin itseäni täällä kolme päivää peräkkäin tuossa alkuviikolla. Varmaan siitä lääkäri arvasi mitä kotona tulisi tapahtumaan jos minut sinne lähettäisi. Eilen sain pidättäydyttyä satuttamisesta. Yritän nyt antaa vanhojen jälkien parantua ennen kuin teen uusia. Jos teen... Parempi kun en tekisi. Vai olisiko?
Onneksi pääsen huomenna edes käymään kotona. Haetaan Heseltä ruokaa ja sitten saa taas hyvää kahvia. Ja ihana nähdä kissaamme, en ole siitä näin kauaa erossa ollut vielä kertaakaan.
Lääkäri sanoi eilen, että tällaiset pitkät osastojaksot voivat itsessään olla masennusta lisääviä. No ihanko totta? Tarjouduin kyllä lähtemään kotiin, mutta lääkärille se ei sopinut. Pakkohoitopäätös on vielä voimassa eli en nyt täältä mihinkään pääse vaikka kuinka itkisin ja polkisin jalkaa.
Hei mmilat. En yhtään ihmettele vaikka et pääse kotiin satutettuasi itseäsi kolme kertaa. Yritä nyt itse ymmärtää ettei im´n kanssa ole leikkimistä.
Hei, nimetön kommentoija. Oletko Pikemiten?
Olin eilen kotona ja se oli ihan kivaa. Sai hyvää ruokaa ja kunnon kahvia. Tulin päivälliseksi takaisin. Loma meni ihan hyvin, en tehnyt mitään kiellettyä.
Aion nyt pitää lomaa ihmissuhteista. En jaksa miettiä mitä voin sanoa ettei joku loukkaannu tai huolestu tai pahoita mieltään. Parempi kun ei sano mitään. Keskityn muihin juttuihin. Ajattelin avata tänään uuden kirjan, jonka toin eilen kotoa. On Twilight-saagan uusin osa. En tiedä onko se hyvä vai huono mutta kaipaan nyt jotain kevyttä hömppää.
Aurinko paistaa. Menen ulos myöhemmin.
Hei mmilat. Kiva että olet alkanut lukemaan, ja että pääsit käymään kotona.
Hei, Pikemiten. 🙂
Olipa ikäviä uutisia tänä aamuna kun heräsin. Minun piti mennä Skotlantiin Comic Coniin lokakuussa kun lempinäyttelijäni piti olla siellä. No hän on peruuttanut osallistumisensa joten eipä tarvitse sinnekään mennä. Harmi, olisi varmasti ollut hieno reissu. Mutta en viitsi sinne asti lähteä ellei nyt tule tilalle jotain todella kiinnostavaa vierasta. Säästyypähän nekin rahat.
Aurinko paistaa taas. Sisko tulee iltapäivällä ja menemme kävelylle. Muutoin päivä kulunee samoin kuin kaikki muutkin.
Hei mmilat. Et ole kirjoittanut mitä mieltä olet seuramatkoista, joille lähdetään vk tai kahdeksi. Oletko käynyt paljon matkoilla vain viettämässä aikaa.
Hei, Pikemiten. 🙂
Olen matkustellut hyvin vähän, käytännössä en juuri lainkaan. Viihdyn kotona. Inhoan hellettä joten rantalomalla en ole koskaan käynyt. Risteilyillä olen toki käynyt miljoona kertaa, mutta niinhän me kaikki. Tosin nyt en moniin vuosiin. En juo alkoholia joten ei tule käytyä risteilyillä bilettämässä ja hakemassa viinaa kuten monet muut.
En voi hyvin. En laisinkaan. Olen ollut sairaalassa yli kuusi viikkoa eikä oloni ole muuttunut mihinkään. Haluaisin viikonlopulle yöloman. Tai hoitaja haluaisi, että menen yölomalle joten kai minäkin sitten haluan sitä. Melkein toivon, että lääkäri kieltäisi yöloman. Huomenna ehkä hänet tapaan.
En jaksa. Haluan...jonnekin. Pois.
Onkohan tuo nyt sitä järkevää käytöstä jota olet välillä vaille! Vai yöloma toivottavasti selviydyt siitä kunnollisesti! Onhan se totta että täytyy totutella ensin vapauteen ja sit pärjää vapaana paremmin ainakin mielenterveys potilaat! Vangeilla on eri asia luultavasti, mutta on niilläkin lomia!
Hei, Pikemiten. 🙂
En mene yölomalle. Kotona on nyt koronaa joten en voi mennä sinne. Sen sijaan mennään ulos syömään siskon kanssa viikonloppuna. Tallille en halua mennä. En halua nähdä nyt ketään.
Lääkäri on turhautunut minuun. Uusi lääke ei auta enkä suostu sähköön. Sanoin, että päästäkää sitten kotiin. No ei kuulemma käy. En ymmärrä. Mikä järki tätä on enää pitkittää? Lähtisin kotiin jos pääsisin. Mutta olen edelleen pakkohoidossa.
Suostuin perhetapaamiseen, se on ensi viikon perjantaina. En olisi kyllä halunnut mutta lääkäri oli niin vihamielisen oloinen, että ajattelin, että häneltä katkeaa verisuoni päästä jos en suostu mihinkään. Tapaamisen jälkeen olisi sitten tarkoitus lähteä viikonloppulomalle kotiin.
Huomenna mennään siskon kanssa Jumboon syömään. Ehkä jossain vaatekaupassa voisi myös käydä.
Kämppis pääsi tänään kotiin. Minä olen edelleen täällä. Maanantaina tulee 7 viikkoa täyteen. Kysyin tänään hoitajalta onko pakkohoitopäätös vielä voimassa. Kuulemma on. Eli olen edelleen psykoottinen lääkärin mielestä. Hoitaja lohdutti, ettei tänne kukaan ole ikuisiksi ajoiksi jäänyt.
Yritin piristää itseäni ostamalla liput konserttiin Berliiniin. Mutta se on vasta ensi vuonna. Minulla on lippu neljään konserttiin, kaksi tänä vuonna ja kaksi ensi keväänä. Toivottavasti kaikki toteutuvat. Tykkään käydä keikoilla.
Kiva, mutta uuvuttava päivä takana. Oltiin reissussa rapiat viisi tuntia. Syötiin hampparit ja mentiin sen jälkeen vähän kauppoihin kiertelemään. Ostin Kappahlista paidan ja housut. Molemmat olivat isossa alennuksessa. Sitten käytiin vielä kahvilla. Paluumatkalla vielä pari kohdetta ja päivälliseksi ehdin takaisin sairaalaan. Tosin nälkä ei ollut yhtään... Iltapalalla pystyin jo vähän jotain syömään.
Oli pakko maata pari tuntia sängyssä ja levätä, sen verran rankka päivä. Ulos en jaksanut mennä, eiköhän tuota tullut tarpeeksi käveltyä... Huomenna sitten.
Tänään olen levännyt. Olen ihan poikki eilisen jäljiltä. Kunto on heikentynyt kun en ole jaksanut tehdä muuta kuin maata sängyssä viime viikkoina. Kävin päivällä lyhyellä kävelyllä, muuten olen torkkunut ja kuunnellut musiikkia sängyssä makoillen.
Vielä ei ole tullut uutta kämppistä. Vähän jännittää, että millainen sieltä tulee jos tulee. Kokemusta on kaikenlaisista kämppiksistä vuosien varrelta. Onneksi suurimman osan kanssa olen tullut toimeen.
Itsetuhoisuus on ehkä vähän helpottanut. Olen ihan tyytyväinen jos näin on.
Puhuin tänään ect:tä antavan hoitajan kanssa. En aio suostua sähköön, mutta lupasin tavata hoitajan kuitenkin. Tunnen hänet entuudestaan, oli omahoitajani vuosia sitten kun olin sairaalassa. Keskustelu meni ihan ok, ei puhuttu sähköstä paljoakaan kun sanoin heti aluksi etten aio siihen suostua. Sanoin, että ilmoitan kyllä jos muutan mieleni ja päätänkin haluta sähköä. Siitä ei tarvitse päivittäin kysellä ja painostaa.
Mieliala on hieman parempi. Alkaisiko uusi lääke vihdoin vaikuttaa? Huomenna on kai verikoe. Menen myös tallille huomenna, en ole nähnyt hevostani taas pariin viikkoon. Täytyy viedä sille ruokaa samalla.