Eipä tässä mitään

Eipä tässä mitään

Käyttäjä mmila aloittanut aikaan 05.02.2022 klo 11:05 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä mmila kirjoittanut 05.02.2022 klo 11:05

En edes tiedä, mistä aloittaisin. Saati keksisin tälle mitään otsikkoa, mutta onhan tuohon joku laitettava. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta en vaan kestä enää yksin näiden ajatusten kanssa. Yleensä patoan kaiken sisälleni, mutta nyt kaipasin apua ja tukea niin sanotuilta ystäviltäni, joten kerroin muutamalle voinnistani. En toki läheskään kaikkea, pintaraapaisun vain. Yksi sanoi, että hänelle tuli epämukava olo ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. En ole sitten ottanut. Toinen sanoi höh ja alkoi selittää ensi viikon työvuoroistaan. Kolmas sanoi sentään tsemppiä, mutta siihen se jäi. En viitsi heitä pommittaa niin antaa olla. Maanantaina on hoitajan keskustelu, mutta mitä hyötyä siitäkään on? Aikoja 2 kk välein.

Viiltelen päivittäin ja mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Elämänhalua ei ole. En ole vielä keksinyt keinoa, olen kyllä lukenut eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista yliannosteltuina ja miettinyt jotain muutakin. Haluaisin vaan eristäytyä kaikesta ja kaikista ja nukkua vain. Sairaalaan en halua, eikä minua sinne otettaisikaan kun on epävakaa persoonallisuus. Epävakaat viiltelevät ja tekevät itsemurhia. Minkäs teet. Ei se ketään kiinnosta.

Tein BDI-testin ja sain 51 pistettä. Mitä siitä? En tiedä, mitä sanon hoitajalle maanantaina. Toinen puoli haluaisi valehdella, että hyvin menee, kiitos kysymästä. Toinen puoli haluaisi vuodattaa kaiken, jos hän edes jaksaisi kuunnella. Mutta turhaa se olisi, ei hän tälle mitään voi ja seuraava aika on tosiaan sitten 2 kk päästä.

Tällä hetkellä yritän viiltää mahdollisimman syviä haavoja likaisella veitsellä ja toivon, että jokin niistä tulehtuisi ja kuolisin siihen. Heikolta näyttää sen kannalta, vaikken haavoja mitenkään hoidakaan. Ehkä joskus vielä käy tuuri.

Käyttäjä kirjoittanut 30.03.2022 klo 09:41

Hei mmilat. Kiva etteivät pakolla laita sähköä sinuun. Toivottavasti kaikki järjestyy.

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 31.03.2022 klo 08:34

Hei, Pikemiten. 🙂 Kiitos, minäkin toivon että kaikki järjestyy...

Eilen olin tallilla. Oli kiva nähdä heppaa, en ollut tajunnutkaan miten kova ikävä minulla oli ollut. Harjasin siitä muovipussillisen karvaa ja jaksoin jopa selvittää jouhet ja leikata hännän. Raahasin myös tallille 40 kiloa rehuja, riittävät joksikin aikaa. Oli ihan kiva päivä.

Tänään ei onneksi tapahdu kai mitään, olen eilisestä väsynyt kun olin tallilla niin pitkään. Isä tulee käymään illalla ja siinä se.

Huomenna on se perhetapaaminen. Sitä en odota, mutta sen jälkeistä kotilomaa kyllä.

Käyttäjä kirjoittanut 31.03.2022 klo 12:18

Mukavaa viikonloppua ja pidä hauskaa.

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 01.04.2022 klo 12:42

Hei, Pikemiten. 🙂 Ja kiitos!

Reilu tunti perhetapaamiseen. Kai siitä selvitään. Pesin aamupäivällä pyykkiä ja nyt pitäisi vielä reppu pakata valmiiksi.

Hoitajien lakko näkyy täälläkin. Vain kolme hoitajaa vuorossa ja suuri osa potilaista on kotiutettu. Paljon tyhjiä huoneita.

Käyttäjä kirjoittanut 03.04.2022 klo 10:28

Hei mmilat. Kirjoitettiinko sinut ulos sairaalasta? Kuinka olet voinut?

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 04.04.2022 klo 09:01

Hei, Pikemiten. 🙂 Kiitos kun kyselit kuulumisiani!

Olen vielä sairaalassa. Olin viikonlopun kotilomalla ja eilen illalla palasin sairaalaan. Oli ihan jees olla kotona, mutta osittain myös ahdistavaa. Liikaa houkutuksia. Sorruinkin sitten viiltelemään pariin otteeseen.

En tiedä onko tällä viikolla uloskirjoitus. Oletan, että on. Huomenna otetaan vielä labroja, joten luulisin, että uloskirjoitus on aikaisintaan keskiviikkona kun tulokset ovat tulleet.

Käyttäjä kirjoittanut 04.04.2022 klo 19:05

Hei mmilat. Hyvää jatkoa. Ja pikaista kotiin pääsyä.

Käyttäjä kirjoittanut 11.05.2022 klo 17:42

Sinä taisit päästä kotiin ja parantua, kun sinusta ei ole mitään kuulunut pitkään aikaan, siitä on vissiin kuukausi kun kirjoitin sinulle viimeksi. Hyvää jatkoa jos et vastaa tähänkään mitään.

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 23.05.2022 klo 11:49

Hei, Pikemiten! 🙂 En ollut käynyt Tukinetissä pitkään aikaan, kunnes viikonloppuna tulin piipahtamaan ja näin, että olit kirjoittanut minulle.

Pääsin sairaalasta 8.4. ja siitä asti olen nyt sitten ollut kotona. Lääkkeitä on tässä vähän muutettu ja olen käynyt neuropsykologin tutkimuksissa ja sitten on ollut käyntejä psykiatrian poliklinikalla. Viime perjantaina oli viimeinen neuropsykologin tutkimuskäynti, jäljellä on enää yhteenvetokäynti ensi viikolla. Vähän hirvittää, että mitä tulokseksi tulee. Suurinpiirtein pelkään, että minut todetaan kehitysvammaiseksi, niin huonosti tehtävät mielestäni menivät. Saa nähdä...

Masentaa edelleen, ajoittain voimakkaasti. En oikein pysty itkemään. Viillellyt en ole, siitä yritän päästä eroon vaikka vaikeaa on. Sen sijaan työnsin sormet kurkkuun ja oksensin eräänä päivänä viime viikolla. Se tuntui hyvältä. Tein sitä nuorempana paljon, sitten tuli kaikkea muuta ongelmaa ja tapa jäi pois. Jokin kontrolloinnin tarve minulla on ja jos en voi viillellä niin jotain on tehtävä. Se on kuin pakkomielle.

Toimintakyky on hieman parantunut, olen jaksanut tehdä juttuja. Mieliala laahaa perässä. Kaiken lisäksi olen nyt kunnon kevätflunssassa, koronaa tämä ei kotitestin mukaan ole. Mutta olo ei ole häävi eikä öisin saa oikein nukuttua.

Varmaan tulen tänne taas kirjoittelemaan, tekee ihan hyvää purkaa ajatuksiaan johonkin.

Käyttäjä kirjoittanut 23.05.2022 klo 13:53

Hei mmilat. Kiva kuulla sinusta. Sinulla on jännittävät ajat menossa. Toivottavasti tarve kontrolloida hyvää oloa menee menojaan...

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 26.05.2022 klo 12:43

Hei, Pikemiten! 🙂 Kiva kun kirjoitit etkä ole unohtanut minua.

Voin huonosti. Sekä henkisesti että fyysisesti. Flunssa jatkuu edelleen, en tiedä mistä tämä tuli. Yleensä minuun ei tartu mikään kulkutauti. Koko viikon olen ollut kotona ja lepäillyt. Olen tässä joutessani yrittänyt selvittää raha-asioita, kun erinäisten tahojen kanssa on ongelmia. Odotan rahoja takaisin parista paikasta, miten voikin kestää niin kauan? Sille rahalle olisi käyttöä. Ilmeisesti voi mennä vielä pari kuukautta, ennen kuin mahdollisesti saan mitään. Mielestäni aika törkeää, en ole maksamaani palvelua saanut ja sitten rahojen palautus kestää monta kuukautta. Mutta firmoilla se on näin, jos yksityinen ihminen panttaisi toisen rahoja kuukausien ajan niin syyte olisi nopeasti niskassa.

Henkisesti olen lopussa. En haluaisi oikeastaan syödä enää mitään. En ole nyt oksentanut, koska kurkkuni on niin kipeä flunssan takia muutenkin, mutta voin pahoin jos syön ja haluaisin kyllä oksentaa. En tiedä, haluanko varsinaisesti laihtua vai onko tämä vain itsensä kontrollointia. Laihdutukseen olisi kyllä syytä kun olen näin lihava (olen siis oikeasti ihan BMIn mukaankin pahasti ylipainoinen). Ehkä pitäisi kokeilla lopettaa lääkitys, jos sitten laihtuisin. Kun mukana on paljon neuroleptejä jotka voivat nostaa painoa. Tosin sitten menisin varmaan psykoosiin, että kannattaako sitä riskiä ottaa. Vaikka mitäpä sekään haittaisi. Lääkkeitä menee hirveät määrät, haluaisin niitä vähentää. Mutta lääkärini ei suostu, nostaa vaan. Ehkä lopetan sieltä jotain.

Ulkona sataa, harmi. Olin tuossa parina päivänä ulkosalla lukemassa kun oli niin kiva ilma. Sain jopa yhden kirjan luettua. Huomaan, että keskittymiskykyä lukemiseen siis on, kirjan vain on oltava tarpeeksi mielenkiintoinen.

Käyttäjä kirjoittanut 27.05.2022 klo 16:04

Hei mmilat. Tosiaan ulkona sataa vettä, se rapisee kivasti ikkunalautaan. Olen pitänyt sitä kovin usein rauhoittavana äänenä. Yleensä sade rauhoittaa minua. Nyt olen ylivireä.

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 29.05.2022 klo 12:55

Hei, Pikemiten. 🙂 Sateen ropina on tosiaan rauhoittava ääni. Toivottavasti löydät rauhan itseesi takaisin.

Näin eilen pikaisesti yhtä kaveria, jota en ole nähnyt ainakaan kuukauteen. Silloin minulla oli takki päällä. Nyt olin hupparin hihat ylhäällä ja huomasin, kuinka kaveri nopeasti tsekkasi katseellaan käsivarsiani. Onhan niissä uusia viiltelyarpia aika paljonkin ja hän oli varmaan utelias, mutta silti tuli jotenkin halju olo. Inhoan tuijottelijoita. En yleensä peittele arpiani, tuoreita haavoja en esittele. Se olisi liian henkilökohtaista. Mutta kuljen t-paidassa kesäisin ihan kuten muutkin ihmiset, vaikka arpia onkin.

Tekisi vähän mieli viillellä. Mutta en taida viitsiä. Kun lähdin sairaalasta eräs hoitaja kysyi, mitä aion tehdä jos jatkan viiltelyä ja haavat tulehtuvat taas yhtä pahasti kuin aiemmat. Sanoin, että sitten minä varmaan kuolen. Muistan hoitajan surullisen ilmeen vieläkin. Mutta niin siinä varmaan kävisi. Minkäs teet.

En halua syödä. Ruoka ällöttää. En ole oksentanut, mutta mietin sitä päivittäin.

Käyttäjä kirjoittanut 29.05.2022 klo 17:59

Hei mmilat. Olen huomannut että ruokahaluni ovat olemattomat, enkä syö joka päivä.

Käyttäjä mmila1 kirjoittanut 30.05.2022 klo 14:06

Hei, Pikemiten! 🙂 Harmi, että sinullakin on ruokahalu mennyt.

Olin tänään psykiatrisella sairaanhoitajalla, sillä samalla, jolla olen käynyt jo monta vuotta. Hän yritti olla kovin avulias ja puhui sävyisällä äänellä kuin mielipuolelle, jonka pelkää saavan jonkin kohtauksen. Melkein kyllä sainkin, koska sähköhoito tuli taas puheeksi. En edelleenkään halua sitä. Kuulemma se on nykyaikaa ja hyvä hoitomuoto. Varmaan onkin, mutta en silti halua sitä. Ennemmin uloskirjaudun polilta kuin suostun sähköhoitoon.

Hoitaja suositteli sitä sun tätä, voisin kirjoittaa paperille asioita tai ladata applikaation, joka lähettää joka päivä jonkin positiivisen mietelauseen. Teki mieli nauraa ääneen. Kuuntelin puolella korvalla hoitajan hyminöitä ja ajattelin, miten kovasti haluan oksentaa. Aamupala pyrki väkisin ylös. Sen jälkeen en ole pystynyt syömään vielä mitään, kahvia olen juonut.

Sain soittoajan lääkärille torstaille, epäselvyyttä resepteissä. Reseptin mukaan yhtä lääkettä vähennetään, mutta viimeksi kun olen lääkärin kanssa puhunut mitään ei vähennetä. Saa nyt sitten nähdä. Hoitaja kyseli, olenko syönyt lääkkeeni ja olenko ottanut rauhoittavaa. Olen ja en ole. On minulla rauhoittavia kotona, mutta en haluakaan syödä niitä. Tuntuu luovuttamiselta. Kuulemma niitä olisi hyvä syödä jos on sellainen olo, että haluaa viiltää tai oksentaa.

Perjantaina on viimeinen neuropsykologin käynti, yhteenveto. Saan lausunnon luettavakseni. Luultavasti käy niin kuin monta kertaa ennenkin, etten tunnista itseäni koko tekstistä.