En edes tiedä, mistä aloittaisin. Saati keksisin tälle mitään otsikkoa, mutta onhan tuohon joku laitettava. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta en vaan kestä enää yksin näiden ajatusten kanssa. Yleensä patoan kaiken sisälleni, mutta nyt kaipasin apua ja tukea niin sanotuilta ystäviltäni, joten kerroin muutamalle voinnistani. En toki läheskään kaikkea, pintaraapaisun vain. Yksi sanoi, että hänelle tuli epämukava olo ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. En ole sitten ottanut. Toinen sanoi höh ja alkoi selittää ensi viikon työvuoroistaan. Kolmas sanoi sentään tsemppiä, mutta siihen se jäi. En viitsi heitä pommittaa niin antaa olla. Maanantaina on hoitajan keskustelu, mutta mitä hyötyä siitäkään on? Aikoja 2 kk välein.
Viiltelen päivittäin ja mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Elämänhalua ei ole. En ole vielä keksinyt keinoa, olen kyllä lukenut eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista yliannosteltuina ja miettinyt jotain muutakin. Haluaisin vaan eristäytyä kaikesta ja kaikista ja nukkua vain. Sairaalaan en halua, eikä minua sinne otettaisikaan kun on epävakaa persoonallisuus. Epävakaat viiltelevät ja tekevät itsemurhia. Minkäs teet. Ei se ketään kiinnosta.
Tein BDI-testin ja sain 51 pistettä. Mitä siitä? En tiedä, mitä sanon hoitajalle maanantaina. Toinen puoli haluaisi valehdella, että hyvin menee, kiitos kysymästä. Toinen puoli haluaisi vuodattaa kaiken, jos hän edes jaksaisi kuunnella. Mutta turhaa se olisi, ei hän tälle mitään voi ja seuraava aika on tosiaan sitten 2 kk päästä.
Tällä hetkellä yritän viiltää mahdollisimman syviä haavoja likaisella veitsellä ja toivon, että jokin niistä tulehtuisi ja kuolisin siihen. Heikolta näyttää sen kannalta, vaikken haavoja mitenkään hoidakaan. Ehkä joskus vielä käy tuuri.
Maskin käyttö yleisissä tiloissa ja koronatesti muutaman päivän päästä. Siinä seuraukset altistumisesta. Melkein toivon että olisi korona. Ei varmaan tarvitsisi mennä ryhmiin.
Lääkäristä ei ole mitään tietoa. Ehkä tällä viikolla tai sitten seuraavalla. Tunnen itseni unohdetuksi. Valun täällä päivästä toiseen kuin Salvador Dalin kello eikä loppua näy.
Hei mmilat. Aika ei kulu siviilissä sen nopeammin kuin laitoksessa, ja laitoksessa on aina päivärytmi. Minulla oli myös tarve tehdä korona testi, mutta se oli negatiivinen.
Hei, Pikemiten. 🙂
Menen taas perjantaina tallille muutamaksi tunniksi. En oikeastaan jaksaisi, mutta ehkä tekee ihan hyvää lähteä vähän johonkin. En halua mennä viikonloppuna, koska ihmispaljous ahdistaa.
Päivät ovat pitkiä, kello on vasta kolme. Huonekaveri on päivälomalla. Mummo kävi, käytiin kävelyllä. Muuten olen vaan kuunnellut musiikkia ja lojunut sängyllä. Jokainen päivä on edellisen kopio.
Mikään ei oikein kiinnosta, elämä on merkityksetöntä. En tiedä, olisiko olo sen parempi kotona. Siellä ainakin saisin viillellä. Joka päivä sitä kaipaan. Syvempiä viiltoja.
Tänään oli lääkäri. Lääkemuutoksia tulossa, jotain pitäisi kuulemma purkaa kun niin paljon eri lääkkeitä. Olen siitä samaa mieltä. Huomenna otetaan taas uuden lääkkeen pitoisuus verestä.
Sain vapaat ulkoilut, saan mennä yksin pihalle. Se on hyvä. Tosin kivempaa ulkoilu on seurassa niin yritän ainakin joillekin päiville saada ulkoiluttajan. Mutta enää en ole sidottu muiden ihmisten aikatauluihin.
Halusin tälle kesälle vielä toisen tapahtuman niin ostaa paukautin lipun Sunrise Avenuen jäähyväiskiertueen konserttiin. Siitä tulee varmasti hieno kokemus.
Huhtikuussa olisi yksi mielenkiintoinen konsertti myös, mutta se on pidemmän ajomatkan päässä enkä voi olla ajattelematta, että entä jos olen silloin vielä täällä. Toivon, etten ole. Uloskirjoituksesta ei ole vielä sovittu mitään. Pakkohoitopäätöskin on edelleen voimassa.
Huomenna lähden tallille lounaan jälkeen ja tulen päivälliseksi takaisin. Kuluupahan päivä nopeammin.
Olin tallilla muutaman tunnin. Hevosella on melkoinen karvanlähtö, tietää kevään tulleen. Takki oli pakko pistää heti pesuun kun takaisin osastolle tulin. Ilma oli kiva, aurinkoinen ja melko lämminkin.
Viikonlopulle ei ole ohjelmaa. Ulkoiltua varmaan tulee ja siinäpä se. Huonekaveri lähti lomalle ja palaa vasta sunnuntaina. Oma rauha on kiva, vaikka hyvin tulemmekin toimeen.
Kuuntelen musiikkia ja mietin, että haluaisin viiltää käsivarteen. En enää tiedä haluanko kuolla vai enkö vaan jaksa elää.
Aurinkoinen päivä ja monta astetta plussaa. Kävin ulkona 25 minuutin kävelyllä. Pidempään en nyt jaksanut, mutta sain nauttia vähän auringosta.
Haluaisin päästä ensi viikonloppuna käymään kotona päiväseltään. Täytyy kysyä lääkäriltä olisiko se mahdollista. Haettaisiin jotain hyvää ruokaa ja saisin nähdä perhettä.
Kokoan Spotifyyn soittolistaa. Huomaan, että jotkut biisit liittyvät liian tiiviisti masennukseen enkä tiedä haluanko niitä enää kuunnella. Joistain taas saa lisää voimia. Kuuntelen tosi paljon musiikkia, monta tuntia päivässä.
Lauantai-illan huumaa suljetulla osastolla. Iltapalalta puuttui margariinit ja päiväsalin telkkarissa Katri Helena lauloi Lintu ja lapsi. En jäänyt kuuntelemaan. Nopeasti vaan tarjotin kärryyn ja huoneeseen oman musiikin pariin.
Hei mmilat. Olet paljon yksiksesi. Käykö sinulla paljon vieraita? Ja saitko uuden oman hoitajan? Millaisen?
Hei, Pikemiten. 🙂
Kyllä minulla melkein päivittäin joku vieras käy ja käydään kävelyllä. Viihdyn kyllä hyvin yksin huoneessani musiikkia kuunnellen. Päiväsaleissa en tykkää viettää aikaa.
On minulla omahoitajia nyt useampi kappale. Aika harvoin on enää keskusteluja nyt kun opiskelija jäi pois. Kiireisiä kai ovat. Joskus kaipaisin enemmän huomiota.
Ajattelin yrittää rentoutusryhmän skippaamista. Se olisi tunnin päästä. Jos hoitaja vaikka ei muistaisi, että minun pitää olla siellä. Voi olla toiveajattelua. Inhoan koko ryhmää, en osaa siellä rentoutua lainkaan.
Aurinko paistaa. Menen ulos iltapäivällä kun saan vieraan.
Olen ollut täällä sairaalassa tunnilleen tasan viisi viikkoa. Olisi kiva tietää kauanko tässä vielä menee. Ensin pitäisi kai tulla parempaan kuntoon ennen kuin kotiin uskaltavat päästää. Itse haluaisin lähteä jo pois. Elossani ja olossani ei ole juuri muutosta tapahtunut, mutta en minä voi tänne sairaalaan ikuisiksi ajoiksi jäädä. Pakkohoitopäätös on voimassa 3 kk. Vasta kuukausi siitä takana.
Onnistuin välttämään ryhmän tänään. Huomenna sama tuskin onnistuu, ahdistuksenhallintaryhmään yleensä tulevat ihan erikseen hakemaan. Aina kannattaa silti yrittää.
No, päivällinen näköjään tuli.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 8 kuukautta sitten.
Kuti Kuti. Kutisetko sinä?
Hei, Pikemiten. 🙂
Ilmeisesti tällä viikolla saattaakin olla uloskirjoitus. Vähän ihmettelen kun uusi lääke ei ole vielä hoitotasolla eikä muitakaan lääkärin aikomia muutoksia ole vielä tehty. Mutta niin hoitaja kertoi lääkärin sanoneen. Lomalle ja sieltä suoraan uloskirjoitus. Ovat vissiin kyllästyneet minuun.
Kyllähän kotiinmeno minulle kelpaa. Enemmän vapauksia, hyvässä ja pahassa.
Olen sählännyt eilen ja tänään ihan urakalla. En jaksa enää leikkiä kilttiä potilasta ja yrittää miellyttää hoitajia ja lääkäriä. Toivon, että pääsisin heti torstaina lääkärikäynnin jälkeen kotiin. En jää tänne sekuntiakaan pidempään kuin on pakko.
Hei mmilat. Onneksi olkoon kotiin pääsystäsi! Älä unohda minua kokonaan!
Hei, Pikemiten. 🙂
En päässyt kotiin. Lääkärillä oli ollut liian ruusuinen kuva voinnistani kun oli hoitajalle uloskirjoituksesta puhunut. Pakkohoito jatkuu ja kotiutus siirrettiin hamaan tulevaisuuteen.
Tämäkin lääkäri on sitä mieltä, että minulla ei ole epävakaata persoonallisuutta. Jotain psykologin tutkimuksia voi olla edessä tämän asian tiimoilta. Vielä ne eivät kuulemma ole ajankohtaisia, liian huono vointi.
Ärsyttää. Olisin halunnut kotiin. Olen ollut sairaalassa nyt 5,5 viikkoa. Sain sentään päiväloman viikonlopulle että pääsen käymään kotona. Mutta sieltä on palattava takaisin.