En edes tiedä, mistä aloittaisin. Saati keksisin tälle mitään otsikkoa, mutta onhan tuohon joku laitettava. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta en vaan kestä enää yksin näiden ajatusten kanssa. Yleensä patoan kaiken sisälleni, mutta nyt kaipasin apua ja tukea niin sanotuilta ystäviltäni, joten kerroin muutamalle voinnistani. En toki läheskään kaikkea, pintaraapaisun vain. Yksi sanoi, että hänelle tuli epämukava olo ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. En ole sitten ottanut. Toinen sanoi höh ja alkoi selittää ensi viikon työvuoroistaan. Kolmas sanoi sentään tsemppiä, mutta siihen se jäi. En viitsi heitä pommittaa niin antaa olla. Maanantaina on hoitajan keskustelu, mutta mitä hyötyä siitäkään on? Aikoja 2 kk välein.
Viiltelen päivittäin ja mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Elämänhalua ei ole. En ole vielä keksinyt keinoa, olen kyllä lukenut eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista yliannosteltuina ja miettinyt jotain muutakin. Haluaisin vaan eristäytyä kaikesta ja kaikista ja nukkua vain. Sairaalaan en halua, eikä minua sinne otettaisikaan kun on epävakaa persoonallisuus. Epävakaat viiltelevät ja tekevät itsemurhia. Minkäs teet. Ei se ketään kiinnosta.
Tein BDI-testin ja sain 51 pistettä. Mitä siitä? En tiedä, mitä sanon hoitajalle maanantaina. Toinen puoli haluaisi valehdella, että hyvin menee, kiitos kysymästä. Toinen puoli haluaisi vuodattaa kaiken, jos hän edes jaksaisi kuunnella. Mutta turhaa se olisi, ei hän tälle mitään voi ja seuraava aika on tosiaan sitten 2 kk päästä.
Tällä hetkellä yritän viiltää mahdollisimman syviä haavoja likaisella veitsellä ja toivon, että jokin niistä tulehtuisi ja kuolisin siihen. Heikolta näyttää sen kannalta, vaikken haavoja mitenkään hoidakaan. Ehkä joskus vielä käy tuuri.
Hei mmilat. Olitko jo lääkärillä, ja kuinka kävi?
Hei, Pikemiten. 🙂
En päässyt lääkärille tänään. Hän on kuin onkin lomalla ja osaston toisella lääkärillä on tänään niin paljon potilaita ettei hän ehdi ottaa minua vastaan. Ehkä huomenna.
Sain tänään hoitajakeskustelussa kommenttia kun näprään paidanhelmaa hermostuksissani enkä katso silmiin ollenkaan. Minkäs teet. En osaa muuttaa tapojani.
Aamulla jonotin pankin asiakaspalveluun kaksi tuntia. Kaksi tuntia! Mielestäni kohtuuton aika. En edes halua tietää mitä se maksoi. Asian hoitoon meni viisi minuuttia. Kuinkas muuten.
Ulkona paistaa aurinko. Enpä ole siellä käynyt ja tuskin menenkään.
Kuulemma lääkäri tapaa minut vasta perjantaina. Olen niin turhake ettei minun lääkäriajoillani ole väliä. Voin kyllä joustaa.
Taas koen painostusta hoitajien taholta asiasta, jota en halua nyt tässä enempää avata. Tiedän, että kaikki tulevat keskustelut ennen lääkäriaikaa ovat hiillostamista tästä aiheesta. Mieluiten skippaisin ne kokonaan. En aio suostua ja se siitä. Mieltäni en tule muuttamaan.
Lähden Frankfurtiin vappupäivänä konserttiin. Täytyisi päästä ulos täältä, että pääsisin passikuvaan. Hotelliasiat pitää selvittää. No minullahan on täällä aikaa.
Tänään kävin ulkona sukulaisen kanssa. Ilma on aurinkoinen. Ei siinä mitään.
Hei mmilat. Lähdet Frankfurtiin vappupäivänä konserttiin. Hienoa, että suunnittelet tulevaisuutta. Toivotan pikaista paranemista.
Hei, Pikemiten. 🙂
Kyllä, aion lähteä Frankfurtiin. Hotelli on nyt varattu. En vielä tiedä mitä ajattelen asiasta. Mutta luultavasti katuisin jos en sinne menisi. Siispä menen.
Puhun kuulemma liikaa vääristä asioista. Hoitaja sanoi, etteivät ne kiinnosta häntä. Pitäisi siis keksiä uusia parempia puheenaiheita. Täytyy miettiä valmiiksi huomista varten.
Huomaan, että koen taas lievää kiinnostusta sosiaalista mediaa kohtaan. Viikkoihin en käynyt Facebookissa tai Instagramissa ja nyt olen taas aktivoitunut.
Hei mmilat. Kiva että alat olla jo paremmassa kunnossa. Toivottavasti saat myös henkilökunnan vakuuttuneeksi asiasta.
Hei, Pikemiten. 🙂
Ehkä tässä jotain edistystä tapahtuu hiljaksiin. Lähinnä buukkaan noita tapahtumia ajatuksella, että jos tästä koen ihmeparantumisen yhtäkkiä niin sitten voi kaduttaa jos liput onkin myyty loppuun. Siispä menen Frankfurtiin 1.5. ja Tampereelle 19.6. Menen, vaikkei huvittaisikaan. En voi ikuisesti vain maata sairaalassa, on tähän elämään saatava joku tolkku.
Tilasin uudet kengät, maiharit. En omista mitään kivoja kenkiä kun niin harvoin käyn missään. Tänä vuonna on kaikenlaista tuloillaan ja haluan niissä näyttää niin hyvältä kuin se on mahdollista. Mietin, heittäytyisinkö niin hurjaksi että laittaisin ripsiväriä. En ole meikannut ainakaan 10 vuoteen.
Kengät tulevat postiin niin, että olen melko varmasti vielä täällä sairaalassa. Täytyy pyytää vaikka siskoa ne hakemaan ja tuomaan tänne sovitettaviksi. Alan ajaa niitä sisään sitten kun jäät sulavat teiltä.
Kaikkea suunnittelen ja puuhailen. Haluanko elää? En osaa sanoa.
Hoitajakeskustelut uuvuttavat. Tuntuu, että olen ihan vääränlainen ja pitäisi olla aivan toisenlainen. Ajattelen, tunnen ja puhun väärin. En silti osaa itseäni näin yhtäkkiä muuttaa.
En ole täällä kertonut, mutta minähän siis omistan hevosen. Kaverini pitävät siitä nyt huolta. Ajattelin kysyä, jos pääsisin viikonloppuna käymään tallilla. En ole nähnyt hevostani melkein neljään viikkoon. On ehkä vähän ikävä, vaikka olenkin kuvia ja videoita saanut.
Huomenna tapaan ylilääkärin, koska osastonlääkäri on lomalla. Kuulemma se on vain jokin väliarvio, jossa ei pakoteta mihinkään. Uskon kun näen. Väliarvio kuulostaa ikävältä, siltä, kuin olisin täällä vielä kauankin. Hoitaja lohdutti, että onhan jotkut sairaalassa puolikin vuotta ja olenhan minäkin kerran ollut 5 kk. Ei kyllä helpottanut oloa.
Huonekaveri vaihtoi huonetta käytännön ongelmien takia. Toisessa huoneessa on parempi käsisuihku kuin täällä. Olen siis taas yksin, toivottavasti ei ihan heti tule uutta huonekaveria.
Taidan pistää musiikit päälle ja juoda huoneenlämpöistä kokista. Täällä kun ei ole jääkaappia.
Hei mmilat. Kuinka meni lääkärillä?
Olin lääkärissä ja kamalaa oli. Mutta sain lomani. Sunnuntaina menen siis tallilla käymään. Kotiin en saa mennä itsetuhoisuuden takia, mutta lupasin etten tallilla vahingoita itseäni. Kaveri tulee minut hakemaan lounaan jälkeen.
Sain uuden huonekaverin, nuori nainen. Luulen, että tulemme toimeen. Toivottavasti hän saa kuorsaukseltani nukuttua.
Hoitajaopiskelija tulee tänne osastolle vielä sunnuntaina ja vaihtaa sitten paikkaa. Keskustelut hänen kanssaan ovat olleet mukavia mutta myös raskaita.
Tapaan luultavasti toimintaterapeutin lähiaikoina. Mietitään, miten saisin arjen kuormitusta vähennettyä että jaksaisin paremmin. Suurimpana ongelmana minulla on liika ankaruus itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni mahdottomia ja sitten uuvun.
Kun tulin tänne sairaalaan pian neljä viikkoa sitten olin varma, ettei minua oteta sisään. Ajattelin, että olen taas vain yksi epävakaa joka tappaa itsensä. Mitä siitä. Tänään lääkäri sanoi, ettei tässä nyt ole epävakaudesta kyse vaan psykoottisesta masennuksesta. En ole epävakauden takia hoidettavana vaan siitä huolimatta.
Lääkäri oli muutenkin sitä mieltä, että minulla olisi pikemminkin asperger kuin epävakaa. Itse haluaisin koko epävakaa-diagnoosista eroon. Mieluummin vaikka se asperger.
Hei, Pikemiten. 🙂 Ehdinkin jo eilen vastailla ennen kuin viestisi päivittyi näkyviin.
Isä kävi minua ulkoiluttamassa. Ilma on jälleen kaunis ja jalkakäytävät alkavat sulaa. Huomiselle on luvattu +4 ja auringonpaistetta. Hieno ilma käydä tallilla.
Latasin puhelimeen countdown-appin ja pistin sinne pystyyn laskurit laskemaan aikaa kaikkiin tapahtumiin, joihin olen tänä vuonna menossa. Niitä on kolme. Ehkä jonkun festarin haluaisin vielä listoille. Mutta onhan tässä aikaa.
Loppupäiväksi ei ole ohjelmaa. Ei omahoitajia vuorossa eli ei keskusteluja.
<hr />
Piti vielä kirjoittaa, että viiltohaavat ovat vihdoin parantuneet. Saan alkaa taas käydä suihkussa miten haluan. Siitä olen iloinen.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
Tänään olin lomalla. Kaveri tuli minut sairaalalta hakemaan. Talleiltiin pitkän kaavan mukaan ja sitten käytiin vielä hampurilaisella. Pystyin hetkeksi unohtamaan sairauteni ja sairaalan ja kaiken. Nautin hevoseni seurasta ja luulen, että siitäkin oli kiva nähdä minua.
Kyllä tympi palata osastolle. Leikittelin ajatuksella, etten tulisikaan takaisin. Luulen, että lähettäisivät jonkun hakemaan kun olen vielä pakkohoidossa.
Frankfurtin matka meni puihin, kiertue siirtyy vuodella. Harmittaa, mutta minkäs teet. Toivottavasti kesäkuun konsertti toteutuu.
Nyt olen ihan puhki.
Hei mmilat. Sääli ettet pääse Frankfurtiin konserttiin. Pidän peukkuja 👍 että pääsisit kesällä konserttiin. Kiva että pääsit käymään tallilla. Onko sinulla tietoa siitä kuinka kauan joudut olemaan siellä sairaalassa?
Hei, Pikemiten. 🙂
En tiedä, kauanko olen vielä sairaalassa. Ei ole annettu mitään arviota. Tällä viikolla tapaan taas lääkärin, ehkä sitten selviää lisää.
Ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Päivät matavat eteenpäin toinen toisensa kopiona. Sisko kävi eilen ja tänä aamuna hän teki positiivisen koronatestin. En vielä tiedä, miten se vaikuttaa täällä olooni vai vaikuttaako mitenkään.
Seitsemän kuukauden päästä tänä päivänä olen Skotlannissa, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Siellä on Comic Con. Monta asiaa ehtii vielä mennä pieleen.