En edes tiedä, mistä aloittaisin. Saati keksisin tälle mitään otsikkoa, mutta onhan tuohon joku laitettava. Tuskin tätä kukaan lukee, mutta en vaan kestä enää yksin näiden ajatusten kanssa. Yleensä patoan kaiken sisälleni, mutta nyt kaipasin apua ja tukea niin sanotuilta ystäviltäni, joten kerroin muutamalle voinnistani. En toki läheskään kaikkea, pintaraapaisun vain. Yksi sanoi, että hänelle tuli epämukava olo ja kielsi ottamasta enää yhteyttä. En ole sitten ottanut. Toinen sanoi höh ja alkoi selittää ensi viikon työvuoroistaan. Kolmas sanoi sentään tsemppiä, mutta siihen se jäi. En viitsi heitä pommittaa niin antaa olla. Maanantaina on hoitajan keskustelu, mutta mitä hyötyä siitäkään on? Aikoja 2 kk välein.
Viiltelen päivittäin ja mietin, miten toteuttaisin itsemurhan. Elämänhalua ei ole. En ole vielä keksinyt keinoa, olen kyllä lukenut eri lääkkeiden yhteisvaikutuksista yliannosteltuina ja miettinyt jotain muutakin. Haluaisin vaan eristäytyä kaikesta ja kaikista ja nukkua vain. Sairaalaan en halua, eikä minua sinne otettaisikaan kun on epävakaa persoonallisuus. Epävakaat viiltelevät ja tekevät itsemurhia. Minkäs teet. Ei se ketään kiinnosta.
Tein BDI-testin ja sain 51 pistettä. Mitä siitä? En tiedä, mitä sanon hoitajalle maanantaina. Toinen puoli haluaisi valehdella, että hyvin menee, kiitos kysymästä. Toinen puoli haluaisi vuodattaa kaiken, jos hän edes jaksaisi kuunnella. Mutta turhaa se olisi, ei hän tälle mitään voi ja seuraava aika on tosiaan sitten 2 kk päästä.
Tällä hetkellä yritän viiltää mahdollisimman syviä haavoja likaisella veitsellä ja toivon, että jokin niistä tulehtuisi ja kuolisin siihen. Heikolta näyttää sen kannalta, vaikken haavoja mitenkään hoidakaan. Ehkä joskus vielä käy tuuri.
Mmila1 hei...
Kannattaa varmaan katsoa kokonaan tuo kun siihen olet ryhtymässä. On se kuitenkin muuta kuin lääketokkurat.... Ei kai se ota jos ei annakaan ...sanonta ei vältämättä ole parhaimmasta päästä sanontoja. sanoin sen silti... lähinnä siinä ajatuksessa, että sähköhoito alkaisi jonkinlaisen uuden ajatuskuvion kehittelyn. Että jotain turhaa poistuis ja tulis tilaa uudelle tilalle mitä se onkaan. Viiltelyistä menee teho kun niitä liikaa käyttää, jää peruuttamattomat jäljet. Ehkä joillain ihonsiirroilla voi paikata pahimpia kohtia, jos niin pahat? Happihyppyjä onneksi voit tehdä. Tsemppejä lähetän, tuoreempia tsemppejä!
Kiitos viestistä ja tsempeistä, keskustelua. 🙂
Tapasin lääkärin. Olin kovasti lähdössä kotiin. Olen kuulemma psykoottinen niin ei voi päästää kotiin, pisti tahdonvastaiseen tarkkailuun. Tapaan viikonloppuna lääkärin joka päivä ja maanantaina tiedustellaan hoitohalukkuutta uudestaan.
Olen pettynyt. En haluaisi olla täällä. Lääkäri on sitä mieltä, ettei itsensä vahingoittaminen ja tappaminen ole normaalia. Itse en näe siinä ongelmaa. Ei itsemurha ole laitonta. Miksei sitä saa sitten tehdä? Tämä ajatuksenjuoksuni on ilmeisesti sitä psykoottisuutta.
Jännä juttu tuo psykoosi. Kun sitä ei itse huomaa. Itse koen oloni normaaliksi ja lähtisin mieluusti kotiin tekemään itsemurhan. Hoitohenkilökunnalle se ei sovi.
Pääsin tänään sentään suihkuun. Tuli freesimpi olo kun sai hiukset pestyä. Haavat alkavat parantua. Harmi. Toivon yhä, että tulehtuisivat.
Pääsen ulos vain hoitajan kanssa sisäpihalle. En jaksa mennä kysymään ehtiikö joku lähteä. Ihan sama.
Tapasin päivystävän lääkärin aamupäivällä. Ei mitään ihmeitä, tarkkailu jatkuu. Huomenna uudestaan ja maanantaina tapaan osastonlääkärin. Sanoi eilen, että jos en suostu jäämään tekee päätöksen tahdonvastaisesta hoidosta. Tehköön. Hoitomotivaationi on pahasti pakkasen puolella.
Kävin ulkona omahoitajan kanssa, kierrettiin sisäpiha viisi kertaa. Matkana se on lyhyt, mutta tulipa oltua ulkona.
Hoitajat täällä ovat mukavia. Ja sairaala on uusi, eli fasiliteetit kunnossa. Päivät ovat pitkiä, lueskelen ja selaan nettiä. Tänään tapasin lyhyesti perheenjäseniä kun toivat ovelle tavaroita kotoa. Olen alkanut soitella ihmisille tylsyyksissäni. Eivät ehkä tykkää.
Päivä vaan jatkuu, eikö tämä ikinä lopu. Ruokailusta toiseen mennään, siinä päivän kohokohdat.
Puhuin kaverin kanssa 1,5 tuntia. Oli mukavaa, sai vähän kuulla arkisempia juttuja eikä aina tätä sairautta. Huomiselle sovittiin soittelut toisen kaverin kanssa. Nyt on välit olleet paremmat ihmisten kanssa, olen siihen tyytyväinen.
Huomenaamuna pääsen taas suihkuun. Haavakääreiden avauspäivä. Ei kiinnostaisi koko suihku muutoin, mutta hiukset on pakko pestä.
Sähköhoitoon painostus on kovaa. Jo periaatteesta vastustan kun v.tuttaa tuollainen hiillostaminen. Kotiin haluaisin lähteä, ei kuulemma onnistu. Kun on se psykoosi. Itse epäilen koko diagnoosia, vaikka on sitä yritetty minulle selittää. En vaan kykene ymmärtämään.
Joskus voi olla hyväkin, että arki on tylsää ruokailusta toiseen eloa ja ehkä pientä ulkoilua välissä. Mielenterveysongelmien kanssa kun elämä tuppaa joskus olemaan turhankin jännää ja rauhatonta. Tsemppiä sinulle!
Kiitos viestistä ja tsempeistä Friendly. 🙂 Kirjoittakaa muutkin jos luette tätä.
Nukuin todella huonosti. Kun sitten kerran olin hereillä niin menin jo ennen aamupalaa suihkuun ja aamiaisen jälkeen hoidettiin haavat. Harmi kyllä paranevat hyvin. Isot arvethan niistä kyllä jää, mutta niitä nyt on käsivarsissa ja jaloissa paljon muutenkin. Kun aloittaa viiltelyn 12-vuotiaana ehtii 32 ikävuoteen mennessä kertyä koko joukko arpia ristiin rastiin toistensa päälle.
Aamupäivällä tapasin päivystävän lääkärin, sama kuin eilen. Ei uutta auringon alla, tarkkailu jatkuu. Huomenna sitten osastonlääkäri ja taas veivataan. Hoitoa en halua, ainakaan sähköhoitoa. Niin paljon kauhutarinoita netistä lukenut ja hoitohenkilökunta vaan hehkuttaa. Valehtelijoita kaikki tyynni, en luota enää mihinkään.
Kotiin haluaisin. On vastustamaton tarve viiltää ranteet auki. Täällä en voi sitä tehdä. Kotona voisin. Tosin en tiedä olisiko minulla kanttia siihen.
Väsyttää hitokseen. Ja kello on vasta viisi. Kävin sentään ulkona räntäsateessa hoitajan kanssa, kierrettiin sisäpiha monta kertaa.
- Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: -
Minkälaista pahaa oloa kanavoit tuohon viiltelyyn? Voisiko niitä pahoja asioita ja tunteita purkaa terapian avulla?
Juttelin omahoitajan kanssa. Päivystävä on lisännyt iltaan uuden lääkkeen, jonka pitäisi auttaa nukkumiseen. Katsotaan nyt sitten.
Pelasin hoitajaa odotellessa erän Muuttuvaa labyrinttia toisen potilaan kanssa. Se on ihan kiva peli.
Hei Friendly. 🙂
Kai viiltely on jotain ahdistuksenhallintaa. Lisäksi koen, että se on minulle hyväksi. Ansaitsen haavat ja pitää olla mahdollisimman syviä. Muuten ei kelpaa. En kannusta ketään viiltelyyn, mutta omalla kohdallani se on hyvä juttu. Terapiaan en ole koskaan päässyt. Kuulemma olen liian huonokuntoinen terapiaan.
Enpä juuri nukkunut. Erittäin pätkittäistä ja nyt ei nukuta enää ollenkaan. Ensin harmitti mutta sitten ajattelin, että saisinkohan vaikka univajeesta rytmihäiriön tai jotain.
No kuinka sait nukutuksi? Tuosta mitä kirjoitit, ettet haluaisi sähköä, oletko lukenut niistä kokemuksista, joissa vastaavasta hoidosta on ollut apua? Mikä elämästäsi on vienyt mielekkyyden?
Hei, keskustelua. 🙂
Nukuin huonosti. Pätkäunta koko yö ja lopullisesti heräsin 5:40. Eli ei auttanut se kokeiltu lääke, oli huonoin yö koko täälläoloaikana.
Tapasin osastonlääkärin. Olen edelleen psykoottinen eli ei voi päästää kotiin. Harhoja ei ole mutta realiteettitaju kuulemma hukassa. Itse en sitä huomaa. Joka tapauksessa tuli pidättävä päätös eli jouduin pakkohoitoon. Pyysin päätöspaperin itsellekin nähtäväksi, saanen sen myöhemmin.
En ole oikein netistä löytänyt positiivisia kokemuksia sähköstä. Keskustelupalstoja olen lukenut. Niissä porukka kertoo pysyvistä pahoista muistivaikeuksista ja kuinka sähkö ei ole auttanut ollenkaan tai auttanut vain 2vko-2kk. Niin mietin mikä järki? Pysyvät muistivaikeudet parin viikon paremman olon takia? Ei houkuta.
Aloitetaan kuulemma tänään uusi lääke. Sitä seurataan verikokein. Toivon, että tämän lääkkeen vaikutukset katsottaisiin ennen sähköön pakotusta. Mutta en tiedä mitä lääkäri meinaa.
Haluan viiltää käsivarteen. Ihan kohta on päiväkahvi.
Unohtui vastata tuohon, että mikä on vienyt elämästäni mielekkyyden. Kunpa tietäisin. Elämänhalua vaan ei ole.
Nyt sitä kahvia...
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 9 kuukautta sitten. Syy: Virheen korjaus
Päivällisellä teki mieli ottaa veitsi salaa omaan talteen. En ottanut kun se oli niin tylsä.
Sain hoitoonmääräämispäätöksen luettavaksi. En sitä jaksanut allekirjoittaa kun se ei kuulemma vaikuta mihinkään. Hoitajat sitten pisti nimet alle.
En ole käynyt tänään ulkona. Pääsen sinne edelleen vain hoitajan kanssa enkä viitsi heitä vaivata. Ei siellä häävi ilma olekaan niin olkoon.
Täällä on eräs mukava sairaanhoitajaopiskelija, joka on yksi omahoitajistani. Hänen kanssaan on ollut pitkiä keskusteluja. Tuntuu hyvältä puhua kun joku kuuntelee.
Sainpas itseni ulos. Opiskelijan kanssa kierrettiin sisäpihaa 25 minuuttia. Aika mälsä keli, loskaista ja satoi vettä. Onneksi on hyvät ulkovaatteet mukana.
Siinä kävellessä opiskelija kertoi hoidon päätöksistä. Ylilääkäri on päättänyt, että sähkö ei ala vielä vaan ensin kokeillaan lääkkeillä. Eilen alkoi uusi lääke. Olen helpottunut. Minä kun en sitä sähköä halua. Ahdisti koko ajatus, että ensin pakotetaan tänne vangiksi ja sitten vielä viedään määräysvalta omaan kehoon noin radikaalisti. En yleensä ole hoitovastainen, syön lääkkeeni kiltisti. Mutta sähkö pelottaa.
Sain eilen illalla unilääkkeen. Otin sen jo yhdeksältä kun olin niin väsynyt. Heräsin 2:20 ja ajattelin jo, että tässäkö tää oli... Nukahdin kumminkin uudelleen ja seuraavan kerran heräsin vasta 6:45. Toivottavasti yöt jatkuvat tällaisina.
Jatkan yksinpuhelua.
Viime yö meni taas huonommin. Heräilyä ja lopullisesti heräsin 6:20. Sain illalla rauhoittavaa hoitajan ehdotuksesta. En edes tiennyt, että se on mahdollista. Tänäänkin on ollut olo, että haluaisin rauhoittavaa. Saisi hetken levätä ahdistukselta ja itsemurha-ajatuksilta. Mutta en viitsi pyytää. En halua vaivata hoitajia. Ja pelkään, etten saisi sitä. Juurihan eilen sain. Miksei se muka riitä? Ei kai niitä nyt joka päivä ruveta syömään.
En halua tänään ulos. Väsyttää, ahdistaa ja päätä särkee. Enkä viitsi vaivata siinäkään hoitajia. Heillä on omat kiireensä.
Haluan viillellä.