Mua ahdistaa kamalasti noi Anneli Aueriin liittyvät uutiset. Todella pelottava nainen. Hirvittävää pahuutta hänessä, jos vain on syyllistynyt kaikkeen siihen, mistä häntä syytetään. Ja aina ihan ilmeettömänä, mutta suoraselkäisenä oikeudessa. Ei mitenkään peloissaan olevan näköisenä tai ahdistuneena vaan aina ihan cool. Miten voi ihminen olla niin paha?

Minusta hän on syytön niin kauan kun toisin todistetaan.
Vaikka ahdistaakin kyllä katsoa hänen tyyneyttään mutta entä jos hän on syytön ja on vaan väsynyt koko touhuun?

Niin eihän sitä tiedä, onko hän syyllistynyt siihen, mistä häntä syytetään. Jotenkin vain tuntuu erikoiselta, että yhtä ihmistä syytetään niin monenlaisesta laittomuudesta ja pahoista teoista. Harvemmin varmaan tavallista, kilttiä ihmistä niin monesta asiasta syytetään, joten siksi koko tilanne epäilyttää minua niin paljon.

Kuvat Syyriasta ovat karseita. Voiko tosiaan olla niin, että valtio tappoi ihmiset kaasulla?

Repukka, samoin minuakin pelottaa tuon naisen ilmeettömyys ja tunteettomuus.
Tuntuu ettei normaali terve ihminen ole niin hyvä näyttelemään että voi pokkana olla tuollaisten syytösten edessä.
Ja jotain hämärää asiassa on kun syytteitä ei kuitenkaan ihan tuulesta temmata.
Huh, pelottava ihminen.

Minua myös ihmetyttää tuo Anneli Auerin tapaus. Miten voi olla noin
rauhallinen ja tunteettoman oloinen. Varsinkin jos on syyllinen tekoon.
Pelottava nainen. kunpa tuo asiaan löytyisi ratkaisu onko todella syyllinen.

Anneli Auer sanoi ettei kukaan ihmettelisi hänen ilmeyttömyyttään, jos hän olisi mies.
Koska hän on äiti, hänen pitäisi itkeä koko ajan.

Minä olen aika ilmeetön tyyppi ja siksi en Auerikaan ihmettele.
Minulla pitää pokka, tapahtui ympärilläni mitä vaan, sitten yksikseni itken.
Ehkä Auerinkin itkee sellissään.
Näytättekö itse kaikki tunteenne ulkopuolisille?

Kaikki ja kaikki... kyllä minä pystyn olemaan pokkana tiettyyn rajaan asti mutta tuo tilanne jossa Auer on, on sellainen että ei siinä tavallinen tunteva ihminen voi mielestäni olla tyynenä.
Itkeekö sitten yksin, ei oikeesti vähempää kiinnosta. Kiinnostaa kuinka nekin Auerin lapset on saaneet itkeä eläissään.

Katri- Helena, se laulaja, julkaisee viestejä joita on saanut kuolleilta läheisiltään.
"Katri Helena lukee ensimmäistä kertaa julkisesti viisi tuntia kestävässä Radio Suomen Katri Helena –yössä kuolleilta läheisiltään saamiaan viestejä.
Katri Helena on kertonut kirjoittavansa ylös viestit, joita hän on saanut rajan takaa mieheltään Timo Kalaojalta ja pojaltaan Juhalta."

Ja mie vielä mietin olenko hörhö.
Olin 14v ja kerroin kuljailevani siksi metsässä, kun kuollut ukkini on siellä läsnä ja voin sille kertoa kaikki murheitani. Koskaan en sanonut, että ukki mitään vastaa.
Minut kuitenkin pakotettiin kulkemaan nuorisopolin psyk. osastolla.'

Kyllä ahistaa viestit tuonpuoleisesta ja mikä on ikä ettei ole hörhö.
Jos mun kuollut äitini lähettäisi viestin minulle ja mie sen julkaisin lehdissä ja radiossa, tulisi se alas taivaasta ja vetelisi pitkin korvia.
Onneksi ymmärtää, että on kuollut eikä voi lähettää viestejä.
Jotenkin menee ymmärrys koko iänkaikkiseen elämäänkin, jollakin ei ole taivaassa muuta tekemistä kuin lähetellä maan päälle viestejä.

Luin Ilta-Sanomista Katri-Helenan tuosta ohjelmasta ja se tulvi ihmisiltä saatuja positiivisia viestejä. Todella muutkin kuin minä saa siis lohtua siitä että läheiseni on jossain jonkin tietoisuuden päässä.
Olen pohtinut tuota läsnäoloa ja miusta on mahtavaa kun noin julkinen henkilö rohkenee nostaa tämän kissan pöydälle ja uskaltautuu kertomaan.
Monet monet kerrat olen kyllä henkisesti huutanut läheistäni vastaamaan jollain tavalla kutsuuni mutta en ole sitä vastausta saanut. Se tunne että siellä ei ole mitään, ei jumalaa, ei mitään muutakaan, on vahvistunut.
Kuitenkin siitä huolimatta toivon että vielä saan vastauksen jollain tavalla. Uskon että siellä on hyvyyttä eikä ajatus viestistä ahdista, päinvastoin. Tuntuu etteivät ole lopullisesti poistuneet.
Enkä tunne olevani hörhö, jos jonkun muun mielestä olen niin so what.

"Raiskatun 15-vuotiaan raippatuomio purettiin Malediiveilla
24.8.2013 23:33 11
Helsingin Sanomat

Sadan raipaniskun tuomion saanut raiskattu 15-vuotias tyttö on vapautettu syytteistä Malediiveilla. Tyttö tuomittiin "haureudesta" helmikuussa sen jälkeen, kun hänen isäpuolensa oli raiskannut hänet.

Tuomion purkamiseen vaikutti ilmeisesti kansainvälinen mediahuomio ja laaja kampanja. Noin kaksi miljoonaa ihmistä ympäri maailman allekirjoitti kansalaisjärjestö Avaazin vetoomuksen tytön vapauttamisen puolesta. Asiasta kertoo brittilehti The Independent.

Järjestö pitää tuomion purkamista voittona, mutta toteaa, että kyseessä on yksittäistapaus. Se peräänkuuluttaa laajempia muutoksia, muun muassa raippatuomioista luopumista, jotta naisten, lasten ja seksuaalisen hyväksikäytön uhrien oikeudet Malediiveilla voisivat toteutua.

Malediiveien lainsäädäntö perustuu islamilaiseen sharia-lakiin.
Tyttö on ollut tuomion julistamisen jälkeen kotiarestissa. Nyt hänet on vapautettu."

Tämä uutinen on tietenkin hyvä mutta on ahdistavaa ajatella että joku voidaan tuomita raipaniskuihin raiskauksen jälkeen.

Minua ahdistaa/ärsyttää tuo jo toista-kolmatta päivää iltapäivälehdissä uutisoitu "lihansyöjäbakteeri" kohu.

Jos tuotakin tarkkaan analysoi, 29 tapausta Tukholmassa vuoden 2010 jälkeen, sehän on about 10 per vuosi ja kun ajattelee paljonko siellä on ihmisiä niin jokainen voi laskea todennäköisyyden... samoin tuo suomesta ilmoitettu luku 200 sisältää myös ne joille ei oikeasti siitä hengenvaaraa koitunut, kuin myös ne kuoleman porteilla käyneet.

Syy miksi tämä ahdistaa on tuo tapa millä iltapäivälehdet näitä juttujaan kyhää. Tuntuu siltä päivästä toiseen että niiden tarkoitus on peloitella ja masentaa ihmisiä mahdollisimman tehokkaasti suurentelemalla joka asiaa. Otsikot kirkuvat ja ihmiset ovat kauhuissaan, mutta kun asiaan perehtyy syvällisemmin, tulee se totuus esiin.

Sama juttu oli lintuinfluenssan ja muidenkin uutisten kanssa. Mitä räikeämmin asiaa suurentelee ja saa ihmiset pelkäämään, sitä enemmän varmaan kassaan kilahtaa tuottoa.

🤨

Minäkin olen lukenut tuota tappajabakteeri uutista monta kertaa päivässä ja vielä kauheammalta se tuntuu kun on Ruotsissa.
Sitten lopetin lukemisin, kun tuli iso juttu Suomen sairastuneesta ja se oli tapahtunut 2010.
Tässä välissä ei kai ole sitten yhtään vakavasti sairastunutta Suomessa?

Miksi sitä lukee jotain iltapäivälehtiä netissä koko ajan, kun ei tulisi mielenkään ostaa ko lehtiä jos siitä pitäisi maksaa?

"Sairaanhoitajan mukaan Auer ja hoitaja eivät juurikaan puhuneet keskenään yön aikana. Ainoa asia, josta Auer oli huolissaan, olivat lapset. Hän kysyi lasten olinpaikkaa. Perheen neljä lasta olivat tuolloin sosiaaliviranomaisten hoivissa.

- Hän oli varmasti sokissa. Jokainen meistä reagoi eri tavalla asioihin, mutta hän oli täysin reagoimaton, todistaja vastasi syyttäjän kysymykseen Auerin olemuksesta ja mahdollisesta sokkitilasta.

Syyttäjän todistajana oikeudessa kuultu nainen toimi joulukuussa 2006 henkisen ensiavun päivystysringissä. Hänet hälytettiin yöllä töihin henkirikoksen tapahduttua.

Sairaanhoitaja sanoi, että tilanne oli niin epätavallinen, että se on jäänyt varsin hyvin hänen mieleensä. Sairaalan työntekijät olivat hänen mukaansa varsin järkyttyneitä Ulvilan tragediasta. " monet lehdet samaa julkaisevat

Tämä lausunto on saanut minut jälleen kerran miettimään kuinka väärin olen käyttäytynyt vieraiden ihmisten eli kriisiavun joukossa, kun heidän kanssaan piti olla äidin kuoleman jälkeen. Oli päällä punainen t-paita, jos olisin tietänyt heidän tulleen kertomaan kuolemasta, oisin tietenkin vaihtanut mustan paidan.
Ja sanoin myös, että voi perse, kuka mun kaa nyt lähtee ostamaan koulukirjoja maanantaina.
Enkä kyllä itkenyt, kun vasta hautajaisissa.

Anneli Auerin tapaus osoittaa ainakin sen, että monen ihmisen mielestä on oikeus arvostella toisen suremista. Jopa kriisityöntekijät ovat sitä mieltä, että voi väärin surra.

Tämä nyt oikein tekemällä tehty ahdistus, koska on niin pimiää ettei voi mennä ulos.
Kävin nettipankissa ja katselin suoravelotuksiani ja sanoin irti yhden lähimmäisen avustussopimuksen. Se oli 12 euroa kuussa ja sillä kirjeiden mukaan sai mota kymmentä rokotusta kylän lapsille, monille koulukirjan jne.
Mutta miksi koko ajan lähetetään hienoja kiitoskirjeitö joissa kiitetään kun osallistun pelastamaan maailmaa.
Aluksi kun liityin, soitti joku nainen ja kiitteli kun aloin suoraveloitukseen. Kysyin kuka maksaa puhelinlaskusi ja palkkasi ja teetkö muuta työtä kuin kiittelet. Hän ei kertonut.
Sitten ilmoitin etten halua mitään kirjeitä vaan haluan vaan antaa sen 12 euroa.
Kuitenkin säännöllisen väliajoin tulee paksu kirje, jonka avaamatta panen roskiin.

Kerran annoin toiselle avustusjärjestölle 20 euroa kerta-avustuksen nettipankissa, siinä samalla annoin yhteistietoni kai vahingossa. Sieltä sitten tulee myös paksuja kiitoskirjeitä ja neuvoja miten alan jatkuvaa suoraveloitukseen yms.
Niitäkin kirjeitä heittelen nykyisin avaamatta suoraan roskiin.

Miksi kerrotaan, että pienellä avustuksella, juuri vaikka 12 eurolla, saat ihmeitä aikaan, kun näyttää siltä, että saan aikaan vaan kiitostulvan ja roskapostia.
Kun jouluna laitan Pelastusarmeijan haaviin 12 euroa, saan Jumalan siunauksen ja he ovat hiljaa seuraavaan jouluun asti.

Ja olen aivan varma ettei kirjeet lopu vaikka lopetin suoraveloituksen. Nyt sitten asia ahdistaa kai vielä enempi, kun en maksa niistä kirjeistä mitään.