Olen hakenut adhd diagnoosin ja kerta käynti vielä niin saan sen virallisesti diagnotisoituna. Iloinen en siitä ole mutta tyytyväinen kyllä vaikka olenkin 40 täyttänyt ja piti nyt vasta kohdata se todellisuus että jokin vaan ei pääkopassa toimi oikein. Oli pakko tehdä jokin radikaali itsensä tutkiminen kun halusin löytää ammatin jota tekisin loppu työikäni ja siinä sivussa sitten kohtasin tämän haasteen kun aloin opiskelemaan. Nyt tiedän mikä mua haastaa opiskelussa sekä työelämässä, mutten enää tunne itseäni tyhmäksi vaan teen asioita toisella tavalla.
Halusinkin aloittaa tämän keskustelun sillä ajatuksella että saisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden kanssa jotka ovat jo kohdannut itsensä sekä löytäneet ”työkaluja” työhön ja arkeen, samalla tietenkin apuja niille jotka aloittavat samalta pohjalta kuin minä.
En osaa oikein vielä ajatella kaikkia asioita adhd:n kautta vaikka luin kirjan joka oli kirjoitettu juuri minusta (olikohan: adhd-aikuinen) ja siitä löysin joka sivulta niitä asioita joita kohtaan päivittäin.
Esimerkiksi huomaan aina kun keskustelen jonkun kanssa tylsistyväni jos en pääse itse puhumaan, samalla unohdan mistä puhuttiin ja aloitan sitten uuden asian tai vaivun vain johonkin muualle ajatuksiini, toisaalta oma puhe ei lopu jos avaan suuni. Samoin käy tekemieni asioiden kanssa, tylsistyn, unohdan ja turhaudun.
Kyppe
p.s. Olen juuri rekisteröitynyt palveluun ja kaikki neuvot tukinetin käytössäkin kelpaavat 🙂
Jaksoin lukea mutta en niinkään jaksanut keskittyä,
mutta jos luet tämän linkin
https://www.tukinet.net/liveryhma/liveryhma_ajat.tmpl
niin huomaat, että liitto on tällä foorumilla pitämässä liveryhmää.
Kiitos maanvaiva viestistäsi!
Löysin vihdoin myöhemmin nämä:
http://adhd-foorumi.org/foorumi/index.php
Paljastui, ettöä noista adhd-aikusiten foorumi oil se, missä tapasin ennen valittaa oireitani, ja mikä kauhutrippi se olikaan 🙂
Ja vielä suurin syy, miksi jätin kaiken tämän adhd-jutun: ei ole luonnotonta jättää kotiaan, huoneitaan, pyykkejään, edes vitun maustehyllyään kaaoksen valtaan. Siis mitä ihmiset nykypäivänä unohtavat, on se, että kaaos on perustotuus. 🙂🌻 you allll
Hei.
Onko kenelläkään ollut nyt myöhäsemmässä vaiheessa, eli siis aikuisena näiden ADHD oireiden kanssa ongelmia.
Siis että kaverit alkaa jo kyllästyy sinun toimiin ja kun et asialle oikein voi mitään. Kun joskus pyydetään rauhoittumaan ja olematta puhumatta (puheliripuli vielä vaivaa näiden päälle). Tehdään välillä pientä kiusaa, käytetään hyväkseen jne jne.
On meinaa tässä aikoinaan erittäin rankalla kädellä leikannut kaveri piiriä, sen takia että tuli likaa ymmärtämisen ongelmia. molemmin puolin, käytettiin hyväkseen, siis aikaa ja teetettiin asioita siis ei mitää vakavaa.
Siis vaivoista en niin puhunut kenellekkään, koska niille jolle asiasta olen maininnut, niin ei ole yksinkertaisesti ymmäränyt asiaa. Siitä se ilkkuminen on alkanut jne. Mutta miksi jos sä et asialle voi mitään, niin viimeiset kaverikin alkaa vähän väsyä ja lähisukulaiset johon voinut luottaa, niin alkaa myös ja kääntää selkää. Kyllä välillä väsyttää, sama jos opettelee olematta ettei puhuisi koko ajan, niin on se saatanan vaikeata, niin kyllä sitten kysellään ja ollaan valmiita juttelee.
Hei ja tiedoksi kaikille:
Tänään keskiviikkona 25.9. on jälleen vuorossa ADHD-liiton liveryhmä täällä Tukinetissä. Liveryhmä on klo 18-20 ja keskustelun teema on: ADHD - Arki toimimaan.
Liveryhmä eli chat on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Etukäteisilmoittautumisia ei tarvita, astu vain sisään ryhmään kun se alkaa!
Liveryhmän ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat.
Tervetuloa mukaan!🙂🌻
Hei kaikille,
mukava huomata, että keskustelu tässäkin viestiketjussa on käynnistynyt hyvin kesän jälkeen. Monia tuntuu askarruttavan se, että miten adhd-oireet ilmenevät aikuisilla ja onko aikuisilla ylipäätään adhd:tä. Totuus on kuitenkin se, että noin kahdella kolmesta adhd-oireisesta nuo oireet jatkuvat aikuisuuteen. Tästä huolimatta aikuisten on monesti vaikeaa päästä tutkimuksiin ja hoidon piiriin adhd:n kyseessä ollessa. Tämän takia ADHD-liiton järjestämällä Adhd-tietoisuusviikolla 14.-18.10.2013 keskitytään erityisesti aikuisten adhd:hen. Viikon aikana on tapahtumia useammalla paikkakunnalla, joten niihin kannattaa tulla mukaan kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta. Tapahtumat ovat maksuttomia. Tietoisuusviikon tarkempi ohjelma löytyy täältä http://www.adhd-liitto.fi/ajankohtaista/uutiset/adhd-tietoisuusviikko-14-18102013.
Hei
te keillä on todettu adhd, niin kyselisin, että mitä kautta olette päässeet adhd tutkimuksiin. Tietoapa armaan löytyisi jostain päin viestiketjua tai nettisivuilta , kun vain jakaisi kaivella.
Alunperin olen ajatellut että vanhemmalla tyttärelläni on jokin tarkkaavaiuushäiriö, kun saattaa kesken jonkin tekemisen lähteä touhuamaan jotakin muuta, puhua pulputtaa koko ajan ja törmäilee samalla esineisiin eli on todella tapaturmaherkkä. Pysyy paikoillaan lähinnä vain tehdessään palapeliä, askarteluita tai kun luetaan kirjaa tai katsellessaan dvd:tä. Monesti vaatteiden pukeminenkin ( 5-vuotiaalla ), tuottaa ongelmia kun ei tiedä mistä aloittaa tai kun puhuessaan sitten riisuukin kenkänsä ( jotka juuri puki päälleen. ) Ohjeet pitää toistaa sen kymmenen kertaa eikä sittenkään muista niitä.
Sitten veljelläni todettiin ADD ja aloin miettimään kuinka samanlainen olen itse ollut lapsena, kuin nyt tyttäreni. Huomionhakuinen, vilkas ja tapaturmaherkkä.
Lisäksi meillä molemmilla pinna katkeaa herkästi, olen useampia kertoja niin neuvolassa kuin muuallakin kertonuta, että minulla katkeaa helposti pinna vanhemman tyttäreni kansa, olen jopa kertonut tukistaneeni häntä. Pari kuukautta silloin puolitoista vuotta sitten eron yhteydessä meillä vieraillut perhetyöntekijäkin kuittasi asianb, että eihän tuo mitään haittaa. 😮 Itseäni ja lapsiani varmasti häiritsee kun pinnani palamiseen, liittyy monesti karjumista ja tavaroiden heittelyä. Tytär tietysti on oppinut valitettavasti raivokohtauksilleen mallin minulta, koska karjuu, heittelee tavaroita, hyökkää pikkusiskonsa päälle jne.
Olen kiukun tullesa yrittänytt paeta vessaan, mutta joutunut tulemaan sieltä pois koska vanhempi tytär on joko tönäissyt siskonsa kumoon tai jos vien siskon turvaan vessaan ja yrittänyt laskea kymmeneen etten ala itse raivoamaan, niin vanhempi saattaa potkia toisella puolella lasiovea, jolloin on pakko tulla vessasta pois ( ellei halua, että vanhempi tytär saa lasin rikki ). Mietin että pitäisikö tästä puhua neuvolassa vielä kertaalleen ja ottaa esille adhd:n mahdollisuus, lisäksi tarvisin ihan käytännön tukea arjen pyörittämiseen. Touhuan usein koko ajan tiskejä, pyykkejö, laitan ruokaa. Eli pyrin huolehtimaan asiat kuntoon. Touhuaminen vaan menee usein koheltamiseksi, eli lähden kesken aamukahvin ripustamaan pyykkejä ( kun just nyt tuli se mieleen ), laitan kahvikupin lavuaarin reunalle, ja sillävälin nuorin painelee saippuapumpulla kahvin sekaan ylimääräistä makua ja muutenkin kun on yh, eikä tuota tukiverkostoa täällä päin ole, niin lapsista joutunee huolehtimaan vaikka sairaanakin.
Ajattelin, että opiskelemaan lähteminen helpottaa tilannetta, mutta olen entistä kireämpi hoitoonherätysten ja yötä myöten tehtävien koulutehtävien kanssa. Lisäksi atk-taitoja vaativalla kursilla huomasin, etten mitenkään pysty tekemään kahta asiaa yhtä aikaa, kuten kuuntelemaan ohjeita ja tekemään harjoitusta koneella. Niinpä kuuntelun ja ohjeiden seuraamisen sijasta keskityin kokeilemaan itse miten ohjelma toimii kiroilun ja juputuksenn säestämänä. Eihän siitä tullut mitään.
Unohtelen lisäksi tavaroita, tärkeitä kuten lompakot, reput, kännykät. Unohdan ne heti ja hukkaan, jos ne eivät ole koko aikaa mukana takin tai housun taskuissa. Kaikki koulu-ja työtoditukseni kansioineen laskin hetkeksi auton katolle. Mietin vielä erikseen, ettei noita saa unohtaa siihen katolle kun lähden ajamaan, mutta niin vain tein. Onneksi sain ne keräiltyä suht ehjänä tasoristeyksestä johon ne olivat kyydin aikana katolta pudonneet. Eimerkkejä löytyisi vaikka kuinka...tekstistä voi päätellä että puhun myös aika paljon, enkä paljoa mieti mitä suusta päästän, paitsi jälkikäteen. Hankala kun perheessä kolme kälättää samaan aikaan, nuorin 2 v. on liikkeissään isosiskoaan rauhallisempi, mutta molemmat puhuvat yleensä yhtä aikaa ( huutavat jotakin ) ja minä sitten yritän huutaa päälle, että puhukaa yksi kerrallaan, eikä kukaan kuuntele.
Tulipa nyt pitkä purkaus, mutta kun yöunet menevät kun tuntuu, että pitäisi saada heti johonkin aika keskutelulle ja tutkimuksille, kun itseä alkaa vaivaamaan tuon oman kiukun-ja elämänhallinnan vaikutus lapsiin.
Hei awery 🙂👍
Omasta polustani diagnoosin saamiseen olen tosiaankin kirjoittanut tuonne alkuun ja sitä matkaa miten olen kulkenut diagnoosin virallistamiseen.
Lyhyesti kuitenkin.
olen käynyt julkisella puolella ja alunperin varasin ajan kaupungin psykologille, siellä seitsemän kertaa sitten terveyskeskuslääkeärille jolta lähete aikuispsykiatrille ja siellä keskusteluja sairaanhoitajan kanssa sekä teraputin testejä ja keskustelut, ylilääkärillä käynnit ja sitten virallinen diagnoosi. Paljon keskusteluja matkalla ja turhautimista kun kesti noin vuoden mutta kannatti, kasvoin ja opin myös itsestäni asioita.
Tämä siis vain yksi tapa, sitten on se kalliinpi joka käydään yksityisen kautta ja maksaa mutta diagnoosin saa nopeammin.
Sinulla on varmaan edessä lapsen kanssa käymiset ja myös itsesi kanssa jotka kuitenkin tuekvat toinen toisiaan, sitten sinun veljelläsi on ADD diagnotisoitu joten tätä kautta voi olla että polkusi olisi lyhyempi kuin minulla.
Kuitenkin toivotan tsemppiä ja voimia, matka voi olla raskas mutta kannattava 🙂👍
Itse olen nyt löytänyt tukea kirjoista,adhd-liiton sivuista ym. muista, vertaistukiryhmästä, vertaistapaamisista ja facebook ryhmästä. 🌻🙂🌻 Ja toivon että löydät näitä itsellesi mahdollisimman pian vaikkei sinulla olekkaan diagnoosia. Tervetuloa joukkoon 🙂👍
Husky kirjoitti 12.9.2013 20:19
Hei.
Kysellisin vähän noista lääkityksistä, eli mitä se tekee, vaikutta....Onko tähän "puheripuliin" myös lääkitystä, siis tuosta ADHD johtuvaa.
Lääkkeet nostavat keinotekoisesti aivoissa dopamiinipitoisuuksia. ADHD-potilailla tätä välittäjäainetta on teorian mukaan vähemmän kuin terveillä > kompensoidakseen tätä vajausta adhd-potilas sitten liikehtii, haaveilee, puhuu, ei oikein pysty keskittymään etc. kuka mitenkin.
Metyylifenidaatti ja amfetamiinijohdannaiset lisäävät dopamiinia, ja luonnollinen tarve nostaa dopamiinitasoja (liikehtiminen, levottomuus, puhuminen etc.) yleensä vähenee. Eli todennäköisesti rauhoitut, kun otat stimulantin. Sitten on ei-stimulantteja, jotka vaikuttavat pidemmällä aikajänteellä ja ovat miedompia. Stimulanttien ikävämpi juttu voi olla se, että kun lääkkeen vaikutus lakkaa, voi tulla kurja olo. Mutta ilmeisesti suurimmalle osalle ADHD-potilaista hyödyt ovat isommat kuin haitat. 🙂 Mulla ei niin ollut, laskut toivat kurjan tunteen. Voxra on ehkä ollut minulle paras.
Hei kaikki.
Sain juuri ensimmäisen stimulanttilääkityksen ja tulin tänne ihmettelemään itseni ohessa muita ADHD-aikuisia. Lähinnä toivon, että voin esittää kysymyksiä, joihin en muualta saa vastauksia ja että voin jakaa mahdollisia ajatuksia mitä tästä lähtien käyn läpi, lähinnä lääkitykseen liittyen. Olen syönyt Concertaa kuukauden verran ja minua väsyttää lähinnä koko ajan.
Lyhyesti minusta: Epäilen että tiedätte jo; ekstrovertti, sosiaalinen, joskus tahditon ja hankala, mutta tarkoitan olla harmiton. Työskentelen luovalla alalla ja vapaa-ajalla harrastan.. no okei, en harrasta mitään. Epäilin vuosia, että minulla saattaisi olla ADHD ja nyt, useiden vuosien paperien kiikuttelun ja testien jälkeen se minulle diagnosoitiin.
Astra kirjoitti 27.10.2013 17:31
Hei kaikki.
Sain juuri ensimmäisen stimulanttilääkityksen ja tulin tänne ihmettelemään itseni ohessa muita ADHD-aikuisia. Lähinnä toivon, että voin esittää kysymyksiä, joihin en muualta saa vastauksia ja että voin jakaa mahdollisia ajatuksia mitä tästä lähtien käyn läpi, lähinnä lääkitykseen liittyen. Olen syönyt Concertaa kuukauden verran ja minua väsyttää lähinnä koko ajan.
Lyhyesti minusta: Epäilen että tiedätte jo; ekstrovertti, sosiaalinen, joskus tahditon ja hankala, mutta tarkoitan olla harmiton. Työskentelen luovalla alalla ja vapaa-ajalla harrastan.. no okei, en harrasta mitään. Epäilin vuosia, että minulla saattaisi olla ADHD ja nyt, useiden vuosien paperien kiikuttelun ja testien jälkeen se minulle diagnosoitiin.
Hei Astra
Olisi kiva saada sinunkin kertomuksia tänne mukaan.
Itse aloitin tämän ja olenkin kertonut omasta polustani aikuisena diagnoosin saamiseen ja hiukan muutakin 🙂
Laita kysymyksiä vaan tänne, vstailen jos mulla on antaa vastauksia, oikeita vastauksia ei ole, mutta vertaistukea ja vaihtoehtoja on. Varmaan joku vastaa sinulle myös, mutta myös sun kokemuksista olisi varmaan apua niille jotka käyvät tätä lukemassa joten kirjoituksesi on tervetullutta 🙂👍
Mulla on Medikinetti lääkityksenä ja silloin kun sitä määrää haettiin sopivaksi niin yhdessäkohtaa mulla oli väsymys suurempi kuin silloinen hyöty joten laskettiin mun pyynnöstä sitä alemmaksi. Toisaalta suurempi määrä auttoi paremmin tietyissä asioissa keskittymiseen joten siihen ehkä olisi kuitenkin tarvinnut sitä suurempaa annosta.
Olen myös kuullut että joillakin niillä kenellä Concertaa on jaettu kahteen kertaan päivässä niin väsymys tulee myöhemmin vasta illalla.
Tervetuloa kirjoittamaan tänne äläkä unohda muita vertaistukiryhmiä 😉
Kyppe 🙂👍
p.s. tutulta kuullosti esittelysi 🙂
Heissan kaikki!
Ajattelin tulla jakamaan teille omani tarinani aiheeseen liittyen. 🙂
Olen 21-vuotias add:n kanssa elävä yh-äiti ja aloitin tän vuoden maaliskuussa työkkärin kautta lähihoitaja-opinnot. Opintojen aikana meillä käytiin läpi adhd:ta ja add:ta, joiden seurauksena aloin epäilemään itellä jompaa kumpaa kun edellisen ammattikoulutuksen aikana oli suuria ongelmia keskittymisen ja opiskelun kanssa muutenkin. Mulla alettiin sitten koulun ja nuorisopsykan kautta tutkimaan asiaa. Käyn siis psykalla muutenkin kun 14-vuotiaana on todettu masennus joka muutaman vuoden tauon jälkeen palasi lapseni syntymän jälkeen. Kesän odottelun jälkeen miulla sit alko nuo tutkimukset psykologin luona ja syyskuussa sain sitten virallisen diagnoosin add:sta.
Miulla on näitä ongelmia myös ihan vapaa-ajalla ja kotona ollu aina. Peruskoulussa niitä ei huomioitu kun pääsin sieltä yli 8,5 keskiarvolla tekemättä läksyjä ja lukematta kokeisiin.
Olen siis erittäin haaveileva, impulsiivinen ja huono organisoimaan asioita. Unohtelen myös todella paljon asioita. Tällä hetkellä käyn joka toinen viikko psykologilla juttelemassa elämän sujumisesta ja koulussa mulla on henkilökohtaistettu erityisen tuen suunnitelma opiskeluun ja oon jatkuvasti erityisopettajaan yhteydessä. Lääkitys on kans aloitettu ja se on mulla päivittäin käytössä kun on huomattu että mun on paljon helpompaa toimia sen kans kuin ilman sitä. Mä vaan tarviin apua muistamiseen niiden kanssa kun saatan hyvinkin unohtaa aamulla ottaa ne varsinki etäviikoilla.
Outoahan tää elämä on ku joudun asumaan äidin kanssa opetellakseni normaalia elämää kun en hallitse arkipäivän asioita kuten rahan käyttöäkään itsenäisesti. Olen 2 kertaa yrittäny asua omillani ja kummallakaan kerralla se ei sujunu vaan ongelmia oli jatkuvasti kaikessa.
Kaikki muut asiat päälle niin kyllähän tässä on ollut sulattelemista. Onneks mulla on kesästä saakka ollut uusi parisuhde, jossa saan tukea päivittäin kun tilanne on kummallekin uusi joten siihen on helpompi totuttautua kummankin. 🙂👍
Mutta päivä kerrallaan etiäpäin elämässä 🙂
Hei ja tiedoksi kaikille! 🙂🌻
Tämän viikon keskiviikkona eli 20.11. on jälleen ADHD-liiton liveryhmän aika. Liveryhmä eli chat on täällä Tukinetissä ja se on avoin kaikille, joita kulloinenkin teema koskettaa.
Tulevan keskiviikon teemana on: Adhd ja työelämä. Keskustelun ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat.
Tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia aiheesta! 🙂🌻
Moi vain kaikille!
Muutama päivä sitten eksyin lukemaan tästä aiheesta tuntui että tajusin miksi viimeiset kahdeksan vuotta elämästä on mennyt osittain pahasti mönkään... Tuli sellainen shokki suorastaan kun olen lukenut muiden kirjoituksia ja alkaakin pahasti vaikuttaa siltä etten olekkaan ainut jolla on jänniä kuvoita pään sisällä menossa 🙂
Mulla on päivät sellaista "filminauha" efektiä, vähän vaikea selittää. Esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessa havahduin vaan yhtäkkiä kun jumitin tuolilla paikallaan, ajatus hortoili jo jossain omissa maalmoissaan 🙂 liikaakin, koska moni asia minkä aloitan niin keskeytyy siihen kun huomaan että puuhankin jo jotain ihan muuta! Tykkään tehdä käsilläni kaikennäköistä, mutta usein projektit jää sitten aina kesken... Siivous ja yleisen järjestyksen säilyttäminen on mulle ihan mahdottoman tuntuinen juttu.
😭 hävettää kun aina on kämppä ihan sotkussa, kun en vaan ikinä saa aloitettua sitä siivoamista... Eikä se johdu siitä että oisin laiska. Tavaroiden laittaminen takaisin paikoilleen ei onnistu multa olleskaan, tulee aina semmoinen "ping" ja pää tyhjenee kun jätän vaikkapa avaimet johonkin satunnaiseen paikkaan ja myöhemmin etsin niitä.
Koulut jäi kesken kun edes hitusen edistyneempi matikka ei millään menny kaaliin, vaikka päässälaskutaito mulla on aivan huippuhyvä ja ongelmanratkaisukykyä löytyy. Aloin ryyppäämään kun masensi ja tuntuu että oon muita huonompi.. Aina on tuntunut että oon jotenkin muita huonompi kun tahtomattani "sekoilen" ja oon tämmönen mikä oon... Alkanu olee raskasta tän kanssa kun töissä käyn ja joudun siellä käsittelemään rahaa ja tekemään suht tarkasti kassajuttuja sun muuta. Koitan olla tosi pätevänä ja skarppina töissä ja usein onnistuukin, mutta sitten kotiin kun tulee niin on tosi puhkinainen ja stressaantunut olo..
Hävettää ihan sikana kun en aina oikein osaa vastaanottaa suullisia ohjeita ja olen sitten esimerkiksi työkaverin suututtanu ja pahoittanut mielen vaikka oon koittanu tehdä oikein 😯🗯️ Saatan pari ensimmäistä sanaa rekisteröidä päähäni ja sitten onkin jo ajatukset ihan solmussa.
Kovat äänet ja pamaukset saa mut hermostumaan tosi pahasti. En tykkää suurista ihmimassoista koska yleensä isossa porukassa en pysy mukana jutun juonessa ilman alkoholia ja pelkään että nolaan itseni ja kämmin... Oon just semmonen että saatan lähteä johonkin pikkujouluihin eriparin sukat jalassa ja paita väärinpäin. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa mulla ei ole mikä on kivaa, töissä juttelen yleensä ainakin sadan ihmisen kanssa joka päivä joten tämä pitää kivasti vireisenä. Inhottavaa vaan törmätä tosi monesti tilanteisiin joissa toiset muistaa jonkun asian, ja itse ei. Jos sattuu joku itseä ei-niin-kiinnostava asia saattaa mun ajatuksenjuoksu mennä ihan omia reittejään enkä muista koko juttua 30 sekunnin päästä 😀
Rahankäyttö ei suju multa yhtään, tosin nyt olen lopettanut juomisen kokonaan (Jeee 😎!) niin en tuhlaile enää niin holtittomasti. Humalatila vain korosti mulla tuota surkeaa rahan käyttöä... 4 jostain marjarasiasta tuntuu mulle tosi kalliilta, mutta voin surutta työntää 10 euroa pelikoneeseen eikä välttämättä ala edes harmittaa vaikka häviäisin kaikki. En muista tuotakaan hommaa enää hetken päästä ja seuraavalla kerralla kun tulee ostoksien aika ihmettelen että miks on näin vähän rahaa ☹️
Teen toistuvasti sitä että saatan pari minuuttia puhua yhtä soittoa kuin papupata jostain tietystä jutusta, ja sitten kun muut kommentoi sitä juttua niin meen jotenkin jumiin keskittymisen kanssa ja ne kommentit menee ihan huti. Tuijottelen lattiaa muka sen näköisenä että kuuntelisin, mitä kyllä yritänkin tehdä, mutta päähän ei oikein tartu mitään 😀 Tulee tosi ahdistunut olo jälkikäteen koska pelkään että toinen luulee, ettei mua vaan kiinnosta..
Anteeksi tämmöinen epäselvä teksti mutta mulla on tosi vaikeaa pysyä tiukasti aiheessa vaikkapa keskusteltaessa. Tulee semmosia asiasta kukkapurkkiin efektejä pään sisällä kokoajan ja kohta höpötänkin ihan mitä sattuu... Tosin jos aihe on minua kiinnostava ja ympärillä ei ole häiriötekijöitä niin voin keskittyä hyvinkin pitkän keskustelun ajan suht onnistuneesti.
Kaverit ja suku on aina pitäny mua vähän erikoisena, mutta lähinnä hyvällä tavalla. Ala-yläasteen olin aika vilkas ja oisin voinu saada paljo parempiakin numeroita, mutta silti oli keskivertoa parempi todistus. En kuitenkaan ollut mitenkään silmiinpistävän yliaktiivinen tms.
Eteisessä esimerkiksi mulla on kengät aina eri paikassa.. En ikinä muista mihin kohti olen ne jättänyt kun "nollat taulussa" sisään saapuessa potkin ne jalastani. Kävelen vain eteiseen ja luotan että siinä ne jossain on 😀
Sukulais ja kaverisuhteet on aikapaljon mun puolelta kärsiny sen takia ku en uskalla olla oma itteni muiden seurassa. En halua tulla tuomituksi hösötykseni ja omituisen ajatuksenkulun takiani.
Tässä oli vain muutamia esimerkkejä mun elämästä. Nyt viimeaikoina olen vasta tajunnut itse kiinnittää tähän enemmän huomiota kun alkanut rajoittaa tekemisiäni aika paljon nämä ihme oireet ☹️ suututan tahattomasti ihmisiä hösötykselläni ja raha-asiat kusee kun ei ajatuksenjuoksu kykene pyörittämään omaa taloutta. Tekemättä jääneistä asioista on kertynyt tosiraskas taakka ja pelkkä tekemättömien asioiden määrän ajatteleminen saa aivot ihan solmuun enkä tule ikinä sitten aloittaneeksi.
Masentavat vaikutukset tällä mokailulla alkaa tuntua eikä enää oikein pysy mieli pirteänä. Liikunta auttaa jaksamaan ja pitämään ajatukset selvänä, vaikkakin juoksulenkillä saattaa mennä 10min niin että yhtäkkiä vaan havahdun, eikä mulle ole mitään muistikuvaa missä mun ajatukset on harhailleet. Aivan hyvin olisin voinut koomassani juosta vaikka suoraan auton alle...
Iltaisin saattaa monesti tulla itku kun jälkikäteen tulee mieleen jotain päivän tapahtumia missä en oo onnistunu olemaan hereillä... Tulee tosi syyllinen olo niistä virheistä ja katkoksista, hävettää että muut pitää jotenkin kahjona ja näin. Virtaa mulla kyllä riittää ja olen tosi pirteä ja tosi sosiaalinenkin(lukuunottamatta niitä isoja porukoita yms) . Yleensä tuo syyllisyyden ja stressin sekainen ajatusmyrsky tulee just nukkumaan mennessä, itseinho nousee kun on tämmöinen mitä on.Työtehtävissä ei tosiaan yleensä kummemmin ongelmia tule mutta kun tulee niin siitäpä vasta jääkin morkkikset..
Oon tosi hyvä peittämään tän kaiken ulospäin, ajatuskatkoksista ja omista sähläyksistä ulospäin ei näy kuin pienenpieni osa. Perhe tai kaverit ei juuri tiedä veloista, kämpän sotkuisuudesta tai mistään muustakaan. Sisällä vellovan pahan olon peitän alle luonnollisella pirteydelläni joka masiksen läpi onneksi vielä puskee esiin.
Itseasiassa tää kirjoittaminen oli aika rentouttavaa jumppaa pääkopalle vaikka mulla onkin pakko tarkistaa oma teksti läpi varmaan miljoonaan kertaan... sinne jää varmasti silti virheitä mutta se ei mua haittaa, en vaan jotenkin osaa lopettaa kun tulee muka kokoajan jotain uutta asiaa mieleen.
Mulla siis ei ole mitään diagnoosia ja mietinkin että pitäisköhän mun mennä johonkin testeihin. Työterveyden kautta pääsisin psykologille ainakin, onkohan se oikea reitti lähteä selvittelemään mikä pääkopassa niin pistää mietteet sekaisin? Tai lähinnä kiinnostaisi teiltä muilta kuulla että miltä tämmöinen kuulostaa, mahdanko olla edes oikeilla jäljillä?
Kiva jos joku jaksoi lukea mun enemmän tai vähemmän epäselvän sepostuksen alusta loppuun asti! Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon lisää ja vaikka mitä mutta pitää koittaa käydä nukkumaan.
Glups moikka 🙂👍
Luin kirjoituksesi, tiukkaa teki mutta teksti oli hyvää, ainakin mä ymmärsin T: hyrräpää 😀
Kyllä sun kannattaa lähteä varmaan työterveyden kautta jos se tuntuu helpoimmalta sulle itsellesi, sitten voit kuitenkin siellä keskustella miten se polku menee siellä paikkakunnalla.
Kirjoitin oman polkuni julkisen terveydenhuollon kautta. Se kesti mutta kannatti.
Uskon tekstisi perusteella että sun kannattaa ainakin selvittää asia onko vai ei. uskon kyllä että on, tuntui niin tutulle 🙂
Tsemppiä ja kirjoittele tänne, on mukava lukea ja miten menee.
Itselleni tämä oli aluksi päiväkirjan tapainen jota luen aina välillä, sama myös muille voisi olla, se on yksi tapa saada ajatuksia ulos ja nähdä asioit. Niinkuin kirjoitit että on rentouttavaa.
Tervetuloa joukkoon 😉
T:Kyppe
Minulla samaa ongelmaa en pysty keskittymään toisten puheisiin tai keskittymään tekemisiini teen pitkin päivää sitä sun tätä mutten jaksa aina kaikkia asioita hoitaa kun keskittyminen vie voimia teen ne mitä jaksan ja loput teen seuraavina päivinä ..joskus ollut paha masennus miksen ole jaksanut tehdä jonain päivinä mitään, mutta keskittyminen on välillä vain niin hankalaa nytkin minun pitäisi tehdä jumppaharjoitteita mutta tulinkin tänne kirjottamaan sitä ennen vastasin puhelimeen jotenkin mieli menee sinne tänne ja myös rutiineja minulla paljon muuten en saisi mitään aikaiseksi päivisin. Sosiaalista tilanteiden pelkoa on paljon juuri koska en jaksa keskittyä niihin toisiin ihmisiin ja etenkin tylsissä keskusteluissa en puhu mitään enkä välttämätät koe edes kiinnostusta keskusteluun kun jännitän paljon.