Olen hakenut adhd diagnoosin ja kerta käynti vielä niin saan sen virallisesti diagnotisoituna. Iloinen en siitä ole mutta tyytyväinen kyllä vaikka olenkin 40 täyttänyt ja piti nyt vasta kohdata se todellisuus että jokin vaan ei pääkopassa toimi oikein. Oli pakko tehdä jokin radikaali itsensä tutkiminen kun halusin löytää ammatin jota tekisin loppu työikäni ja siinä sivussa sitten kohtasin tämän haasteen kun aloin opiskelemaan. Nyt tiedän mikä mua haastaa opiskelussa sekä työelämässä, mutten enää tunne itseäni tyhmäksi vaan teen asioita toisella tavalla.
Halusinkin aloittaa tämän keskustelun sillä ajatuksella että saisin vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia niiden kanssa jotka ovat jo kohdannut itsensä sekä löytäneet ”työkaluja” työhön ja arkeen, samalla tietenkin apuja niille jotka aloittavat samalta pohjalta kuin minä.
En osaa oikein vielä ajatella kaikkia asioita adhd:n kautta vaikka luin kirjan joka oli kirjoitettu juuri minusta (olikohan: adhd-aikuinen) ja siitä löysin joka sivulta niitä asioita joita kohtaan päivittäin.
Esimerkiksi huomaan aina kun keskustelen jonkun kanssa tylsistyväni jos en pääse itse puhumaan, samalla unohdan mistä puhuttiin ja aloitan sitten uuden asian tai vaivun vain johonkin muualle ajatuksiini, toisaalta oma puhe ei lopu jos avaan suuni. Samoin käy tekemieni asioiden kanssa, tylsistyn, unohdan ja turhaudun.
Kyppe
p.s. Olen juuri rekisteröitynyt palveluun ja kaikki neuvot tukinetin käytössäkin kelpaavat 🙂
Kyppe kirjoitti 4.9.2012 22:15
Tämä ei varmaankaan ole pelkästään adhd:n ongelma.
Tänään viimeistään tajusin kuinka hankalaa tekstiviestin kirjoittaminen on. Aina se on ärsyttänyt, mutta ensimmäisen kerran pohdin sitä. Asioiden kertominen ja keskustelu tekstarilla on hankalaa kun sanottavaa olisi enemmän mutta kirjoittamalla siitä tulee niinsanottu oravanpyörä, yksinkertaisen asian sanominen on vaikeaa ja sitä yrittää parhaansa mukaan kertoa sitten monella eri tavalla, sitten ärsyttää kun on kirjoittanut vartin kahta lausetta ja toisen voi poistaa. Liikaa ajatuksia päässä.Miten tekstarit saa lyhyeksi 😐
Jotkut osaa sen samoin kuin muutkin kirjoittamalla tehdyt viestit, sähköpostiinkin saatan laittaa älyttömästi tekstiä mitä valuu päästä ja tuntuu tarpeelliselta kertoa.
Heissan Kyppe, tämä on tuttua myöskin. Saan kuulla usein siitä "miten voin kirjoittaa tviestiä niin kauan";) Ja siis jatkuvasti muokaten.. Kai se toimii parhaiten, kun tiedostaa tämän ja pyrkii välttämään rönsyilyä ja ei ota liikaa paineita muutenkaan. Se toimii mielestäni hyvänä ohjenuorana näissä muissakin "erikoispiirteissä". Kun hyväksyy itsensä sellaisena "hassuna" ja ihan yhtä hyvänä kuin muutkin. Me ollaan kuitenkin kaikki erilaisia, mutta yhtälailla hyviä, viksuja ja vilmaattisia -eri lailla vain☺️❤️ 🌻🙂🌻
Hei,
olen nelikymppinen mies, luonteeltani äkkipikainen ja levoton. Viime vuosina olen alkanut vakavasti miettiä, että mistä rauhattomuuteni oikein johtuu. Tilanne kun ei ole juurikaan muuttunut iän myötä. Saatan hermostua aivan typeristä pienistä asioista, viimeksi eilen meni hermo kun asensin verhoja. Kohtaukset menevät nopeasti ohi, jonka jälkeen vähän ihmetyttää, että miksi taas noin kovasti hermostuin.
Olen aina ollut levoton, en pysty olemaan paikallani kovin kauaa. Jotain täytyisi olla aina tekemässä tai jonnekin menossa. Yksi päiväkin paikoillaan voi ottaa koville. Istuessani alan helposti liikehtiä rauhattomasti, jollen oikein pinnistele sen estämiseksi. Saatan äkkiä innostua jostain asiasta alkaa tehdä sitä jättäen muut asiat kesken. Onneksi se ei ole aiheuttanut isompia ongelmia, yleensä olen saanut asiat tehtyä, joskin vähän sekavassa järjestyksessä.
Työelämässä olen selvinnyt jotenkuten. Tosin nuorempana sairastuin masennukseen, jonka syyksi sanottiin työstressiä. Olihan se työ ajoittain rankkaa, mutta nyt jälkikäteen olen miettinyt muitakin syitä. Ehkä rauhaton luonteeni korosti ongelmia ja kulutti loppuun? Mene ja tiedä. Työtehtävien tulee olla mielenkiintoisia ja vaativiakin, muuten pitkästyn nopeasti. Jos jokin asia minua kiinnostaa, saatan paneutua siihen kovalla tarmolla. Saatan myös kyllästyä nopeasti, jonka jälkeen työn tekeminen on todellista tervanjuontia. Onneksi tuloksia on sentään tullut, mutta tällöin työ on aina ollut uuden luomista tai tuotekehitystä.
Sukulais- ja kaverisuhteissa olen onnistunut ihan hyvin. Vaimoa täytyy kiittää pitkämielisyydestä, kun on jaksanut katella raivareitani jo niin monta vuotta. Kaveriporukoissa minun täytyy olla koko ajan äänessä ja puheenaiheiden minua kiinnostavia. Jos näin ei ole, saatan pitkästyä ja alkaa kiukutella. Onneksi kaverit ovat jo tottuneet tyyliini. Vanhempani sanovat että äkkipikaisuuteni on peritty isovanhemmilta. Voihan se niinkin olla, mutta on tässä muutakin. Iän myötä kyynisyys ja epäluulo muita ihmisiä kohtaan on valitettavasti lisääntynyt.
Käytän alkoholia helpottamaan hermostunutta oloani. En onneksi juo paljon, mutta säännöllisesti joka viikonloppu. Alkoholi auttaa, se rentouttaa ja vie pois levottomuutta. Siitä on tullut tapa hoitaa rauhatonta oloa. En mielestäni ole masentunut. Välillä tosin tuntuu että kaikki menee ihan huonosti, vaikka näin ei ole. Välillä taas on ihan ok. Tilanteet vaihtelevat, mutta maanis-depressiivisyyteen en kuitenkaan usko. Kärsin myös unettomuudesta ja joudun toisinaan turvautumaan nukahtamislääkkeisiin. Asumme kerrostalossa ja pienikin kolahdus saattaa hermostuttaa niin etten saa enää nukuttua.
Kuten alussa sanoin olen jo monta vuotta miettinyt että voisiko minua vaivata jokin mikä selittäisi omituiset mielenvaihtelut ja tempaukset. Sitten kuulin että aikuisillakin voi alla adhd tai add. Niinpä päätin kirjautua tähän foorumiin ja kysyä näkemyksiä. Pitäisiköhän minun mennä lääkäriin ja minkälaisia testejä on? Olisin kovasti kiitollinen kommenteistanne!
Rauhaton mies kirjoitti 10.9.2012 19:5
Hei,
olen nelikymppinen mies, luonteeltani äkkipikainen ja levoton. Viime vuosina olen alkanut vakavasti miettiä, että mistä rauhattomuuteni oikein johtuu. Tilanne kun ei ole juurikaan muuttunut iän myötä. Saatan hermostua aivan typeristä pienistä asioista, viimeksi eilen meni hermo kun asensin verhoja. Kohtaukset menevät nopeasti ohi, jonka jälkeen vähän ihmetyttää, että miksi taas noin kovasti hermostuin.
Olen aina ollut levoton, en pysty olemaan paikallani kovin kauaa. Jotain täytyisi olla aina tekemässä tai jonnekin menossa. Yksi päiväkin paikoillaan voi ottaa koville. Istuessani alan helposti liikehtiä rauhattomasti, jollen oikein pinnistele sen estämiseksi. Saatan äkkiä innostua jostain asiasta alkaa tehdä sitä jättäen muut asiat kesken. Onneksi se ei ole aiheuttanut isompia ongelmia, yleensä olen saanut asiat tehtyä, joskin vähän sekavassa järjestyksessä.
Työelämässä olen selvinnyt jotenkuten. Tosin nuorempana sairastuin masennukseen, jonka syyksi sanottiin työstressiä. Olihan se työ ajoittain rankkaa, mutta nyt jälkikäteen olen miettinyt muitakin syitä. Ehkä rauhaton luonteeni korosti ongelmia ja kulutti loppuun? Mene ja tiedä. Työtehtävien tulee olla mielenkiintoisia ja vaativiakin, muuten pitkästyn nopeasti. Jos jokin asia minua kiinnostaa, saatan paneutua siihen kovalla tarmolla. Saatan myös kyllästyä nopeasti, jonka jälkeen työn tekeminen on todellista tervanjuontia. Onneksi tuloksia on sentään tullut, mutta tällöin työ on aina ollut uuden luomista tai tuotekehitystä.
Sukulais- ja kaverisuhteissa olen onnistunut ihan hyvin. Vaimoa täytyy kiittää pitkämielisyydestä, kun on jaksanut katella raivareitani jo niin monta vuotta. Kaveriporukoissa minun täytyy olla koko ajan äänessä ja puheenaiheiden minua kiinnostavia. Jos näin ei ole, saatan pitkästyä ja alkaa kiukutella. Onneksi kaverit ovat jo tottuneet tyyliini. Vanhempani sanovat että äkkipikaisuuteni on peritty isovanhemmilta. Voihan se niinkin olla, mutta on tässä muutakin. Iän myötä kyynisyys ja epäluulo muita ihmisiä kohtaan on valitettavasti lisääntynyt.
Käytän alkoholia helpottamaan hermostunutta oloani. En onneksi juo paljon, mutta säännöllisesti joka viikonloppu. Alkoholi auttaa, se rentouttaa ja vie pois levottomuutta. Siitä on tullut tapa hoitaa rauhatonta oloa. En mielestäni ole masentunut. Välillä tosin tuntuu että kaikki menee ihan huonosti, vaikka näin ei ole. Välillä taas on ihan ok. Tilanteet vaihtelevat, mutta maanis-depressiivisyyteen en kuitenkaan usko. Kärsin myös unettomuudesta ja joudun toisinaan turvautumaan nukahtamislääkkeisiin. Asumme kerrostalossa ja pienikin kolahdus saattaa hermostuttaa niin etten saa enää nukuttua.
Kuten alussa sanoin olen jo monta vuotta miettinyt että voisiko minua vaivata jokin mikä selittäisi omituiset mielenvaihtelut ja tempaukset. Sitten kuulin että aikuisillakin voi alla adhd tai add. Niinpä päätin kirjautua tähän foorumiin ja kysyä näkemyksiä. Pitäisiköhän minun mennä lääkäriin ja minkälaisia testejä on? Olisin kovasti kiitollinen kommenteistanne!
Moi
Kirjoituksessasi on paljon sellaista mitä tunnistan itse itsessäni. Mä varasin ajan oman paikkakunnan psykologilta jonka kanssa juttelin seitsemän kertaa ja sitten sain lähetteen aikuispsykiatrian puolelle jossa annetaan sitten lopullinen diagnoosi mikä sitten onkaan "vikana". Olen yllättynyt siitä miten kauan tää kestää, sillä kun aloitin tän keskustelun luulin että on vain yksi käynti enää mutta aikuisosykiatrian puolella onkin vielä kaksi sairaanhoitajalla käyntiä joka haastattelee isänikin ja sitten psykologilla kaksikertaa ja ylilääkäri eli jos saan adhd -diagnoosin niin se on ainakin varmistettu ettei ole huijattu. 😎
Kannattaa ainakin ekana tehdä netistä löytyviä testejä ja lukea Päivi Hakalan sivustoa jossa on myös testejä. Suosittelen sillä hän on tuonut esiin tämän että aikuisellakin voi olla adhd joks tarvitsee hoitoa/elämän hallintaan apua arkeen. http://paivitasala.wordpress.com/
Tsemppiä 🙂👍 Ja viestitä tänne mitä kuuluu. Samassa veneessä ollaan ja täältä itse olen saanut tukea ja ymmärrystä nyt kun olen tänne kirjoitellut sillä muuten olisin ajatukseni yksin vielä ennen kuin asiat varmistuu. 🙂👍
Tervehdys!
ADHD-liiton keväällä alkaneet liveryhmät eli chatit jatkuvat myös syksyllä Tukinetissä. Ensimmäinn liveryhmä on jo ensi viikolla.
Liveryhmä on keskiviikkona 26.9. klo 17-19 (Huom! uusi kellonaika). Teemana on silloin: Aikuisen adhd ja arjen hallinta.
Tervetuloa mukaan!🙂🌻
Moikka Add-ihmiset!
Ajattelin kirjoitella tänne sivuille hakien samankaltaisia ihmisiä kun itse olen ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia. Olen 29-vuotias nainen, kohta 30, jolla diagnosoitiin add juuri muutaman pvä sitten. Ja consertaa olisi tarkoitus kyseisiin oireisiin alkaa syömään.
Olen koko ikäni ihmetellyt mikä minua vaivaa ja ongelmia koko elämän ajan on ollut niin kouluelämässä kuin parisuhteissakin. Ala-asteella tuplasin ekan luokkani ja olin ensimmäisen luokan se kiusattu ujotyttö joka tuskin sai sanaa suustaan. Olin aina tapaturma-altis ja minulle sattui ja tapahtui jos jonkinlaista, ja tämä on jatkunut aikuisikään asti. Nimimerkillä murtunut jalka, kaksi kertaa käsi yms. En ole mielestäni ikinä ollut huono koulussa vaan keskittymisen kanssa on ollut ongelmia mutta en koskaan ajatellut sen olevan jotain addta, enhän vielä muutama vuosi sitten edes tiennyt että mitä kyseiset kirjaimet tarkoittavat.
Olen aina ajatellut että olen vain masentunut ja masennukseen syönyt lääkkeitä. Olen käynyt lähihoitaja koulun kunnialla loppuun saakka mutta kun pääsin amk:hon ongelmat alkoivat ja jätin koulun kesken. Mikään ei silloin kiinnostanut ja etsin vain eläämääni silloin jotakin mielenkiintoista ja jännittävää. Olen aina turhautunut todella helposti ja niin tapahtuu edelleenkin. Useita kouluja kokeillut ja useita työpaikkoja vaihdellut, tehnyt asioita hetken mielijohteesta sen kummemmin miettimättä. Parisuhteissa olen aina löytänyt itselleni kaaosmaisimmat ihmiset ja ollut väkivaltaisessa parisuhteessa useamman vuoden. Jotenkin ajattelin silloin, että se elämän tyyli sopii minulle koska se tuo jännitystä ja en voi elää normaalia tylsää elämää ja istua kotona ja katsoa telkkaria.
Nyt useamman vuoden työttömänä olon jälkeen pääsin vihdoin kuntoutuspsykologille ja sieltä kautta epäily adhd:stä tuli. En voinut kuvitellakkaan että minulla olisi adhd tai add, ja kai pienenmoinen shokki tuo diagnoosi edelleen on, mutta toisaalta helpotus. Voiko kaikkien vuosien miettimiset ja ongelmat johtuakkin noista kirjaimista elämässäni ja kaikki kaaos vindoinkin häviäisi lääkkeiden avulla?
Olen luonteeltani sellainen herkkä haaveilija, ajatuksia juoksee päässä miljoonia ja unen saanti öisin on aina ollut vaikeaa. Herään pieniinkin ääniin ja unilääkkeillä tätä on moneen kertaan korjailtu. Tykkään esim pelailla pleikkarilla ja siihen voisin keskittyä monta tuntia peräkkäin kuulematta ja näkemättä ympärilläni mitään muuta. Lukeminen on vaikeaa koska ajatukset harhailee, ystävien kanssa puhuminen tuottaa ongelmia kun ajatukset pomppailevat vaikka tahtoisikin kuunnella. Olen ärtyisä, saan pienistäkin asioista kilareita ja mielialat vaihtelevat rajusti. Joskus on sellainen olo et vois hakata jonkun tai jotakin. Kotitöissä en kuitenkaan ole hajamielinen vaan liiankin tarkka ja haluan pitää asiat järjestyksessä. Normaalissa arjessa hävittelen tavaroita ja unohtelen tavaroita jokapuolelle ja niitä sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa. Alkoholilla olen joskus oireita lievittänyt, koska se on rauhoittanut mutta onneksi nyttemin tajunnut ettei se ole ratkaisu ongelmiin.
Nykyään olen hyvässä parisuhteessa ja se on helpotus että toinen on ymmärtäväinen ja rauhallinen kun itse välillä tulisuutta löytyy vähän liikaakin. Itse olen huomannut että liikunta auttaa, joka ilta pyrin tekemään jonkunlaisen lenkin niin ajatukset hieman selkiintyvät. Tätä kannattaa kyllä kokeilla.
Olisi mukava keskustella kohtalotovereiden kanssa ja kuulla teiltä juttuja ja asioita miten teillä on mennyt ja miten menee. Ja että miten esim tuo conserta auttaa ja millasia sivuvaikutuksia sillä on? Aloitan lääkityksen nyt piakkoin ja toivon että elämä tästä pikkuhiljaa selkenee. Ja tämä monta kanavaa oleva tv päässäni hieman rauhoittuu ja elämä pystyy jatkumaan. 🙂
Mukava lukea noita teidän juttuja ja huomata ettei ole yksin asian kanssa 🙂 Vertaistuki on äärimmäisen tärkeää 🙂
Yksin ei ole kiva asian kanssa kuitenkaan olla kuin asia on itsellenikin niin uusi.
Pippurinen 🙂
🙂🌻MUISTUTUS🙂🌻
ADHD-liiton liveryhmät eli chatit jatkuvat tänään keskiviikkona 26.9. Tukinetissä. Syksyn ensimmäisen ryhmän teemana on: Aikuisen adhd ja arjen hallinta.
Tervetuloa juttelemaan adhd:stä. Ryhmän ohjaajina toimivat ADHD-liiton asiantuntijat.
Ryhmä on klo 17-19 ja kaksitoista ensimmäistä mahtuu mukaan keskusteluun!
Tervetuloa!
Moi Pippurinen 🙂 Mä aloitin tämän viestiketjun sen takia että saisin itselleni varmuutta siihen että olen hakemassa oikeaa diagnoosia itselleni ja sun viestistä taas totesin että mä olisin voinut kirjoittaa myös ison osan siitä itsestäni, kiitos että kirjoitit.
Muutama vuosi sitten aloin lukemaan Zen:stä ja Budhalaisuudesta ja totesin että se ajatus miten siinä ajatellaan sopii minulle ihan siksi että kaikki tapahtuu oikeaan aikaan juuri nyt tai silloin kun asioiden pitääkin tapahtua. Nyt viimeisen vuoden aikana olen todennut että se sopii mulle siksi että en pystykkään tekemään mitään suunnitelmia vaan kaikesta tulee päänsisäinen monen ajatuksen kaaos. En ole uskovainen vaan luin siitä ihan mielenkiinnosta mutta moni asia siinä sopi siksi että on hyvä antaa asioiden tulla ja mennä omia aikojaan. Ajatuksiin ei kannata tarttua vaikka niitä onkin paljon vaan antaa niiden mennä pilvien lailla ohi. Olen joillekkin joskus koittanut sanoa että mulla on paljon ajatuksia päässä kokoajan mutta vastaus on ollut että niin kaikilla, ne ei vain ole tajunnut sitä määrää mitä niitä voi olla ja tulla, no aina ei ne haittaa vaan päässä pyörii paljon hauskaakin. Kerran luin kaupan seinällä myydään ostetaan lappuja ja lähdin ulos, sitten mietin miksi mun mielessä on "päästävedettäväkoira", menin takaisin ja näin kaksi vierekkäistä lappua, toisessa koiranpentuja ja toisessa "päästävedettäväsänky" hauskasti ne yhdistyi 😀
Mä kävelen kanssa melkein päivittäin, ainakin koitan päivittäin ja kerralla noin 4km/50min, se on mulle sellainen terpiakävely jossa voin antaa ajatusten vallata mun pään kun saan kulutettua samalla energiaa kävelyyn ja kävelen aina reitin jossa mun ei tarvii miettiä aikaa eikä reittiä vaan se on mulle tuttu, silloin moni tärkeä asia järjestyy oikeihin paikkoihin. Sitten mulla on ollut vuosia käytössä sellainen "munakellovartti" eli laitan munakellon vartiksi ja menen makaamaan sohvalle ja silloin voin huoletta vain olla niin ettei tarvii ajatella että jokin asia jäisi tekemättä, tämä on tarvinnut pitkän harjoittelun jotta voi rentoutua kunnolla mutta nykyään pystyn siihen ihan hyvin.
Kiitos myös Kata K:lle kun laitoit siitä livekeskustelusta, itse en kyllä kerinnyt siihen mutta on hyvä tietää että sellainen pidettiin,ja ehkä tulee vielä toinenkin mahdollisuus 🙂👍 joku tätä viestiketjua lukenut saattoi huomata sen 🌻🙂🌻
Epäilen vahvasti itselläni olevan tämä myös. Olen koulussa aina haaveilemassa, en juoksentele tai ole muuten levoton. Opintoihin kyllästyn nopeasti etenkin jos jotain ongelmaa ilmenee. Jännitystä on nuorempana pitänyt paljon hankkia, matkustin paljon. Maiseman vaihto aina antoi hirveästi energiaa. Kuitenkin mulle on hirveän tärkeää rutiinit ja tietyt rituaalit, ne jotenkin rauhoitaa muuten levotonta mieltä. Olen pitänyt itseäni suorasanaisena ihmisenä kun saatan joskus sanoa tyhmiä asioita päin naamaa. Tämäkin taitaa liittyä otsikkoon. Kauppaan kun menen niin asioiden hoitaminen kestää, muisti menee ihan tyhjäksi. Muistilappukin vaikka olisi mukana niin en yleensä osaa keskittyä sen lukemiseen niin tarkkaan ja jotain saattaa silti jäädä pois. Suurin ongelma varmasti on ollut tuo pitkäjänteisyys työssä ja impulsiivisuus.
Kyppe kirjoitti 29.9.2012 18:34
Kiitos myös Kata K:lle kun laitoit siitä livekeskustelusta, itse en kyllä kerinnyt siihen mutta on hyvä tietää että sellainen pidettiin,ja ehkä tulee vielä toinenkin mahdollisuus 🙂👍 joku tätä viestiketjua lukenut saattoi huomata sen 🌻🙂🌻
Hei Kyppe ja muut!
ADHD-liitto pitää tosiaan Tukinetissä syksyn aikana kaksi muutakin chattiä eli lvieryhmää.
Seuraava liveryhmä on keskiviikkona 21.11. klo 17-19 ja sen teemana on:
Elämää adhd:n kanssa: Nuoruus ja adhd.
Myös maanantaina 10.12. klo 17-19 on ADHD-liiton liveryhmä. Siinä teemana on:
Elämää adhd:n kanssa: Aikuisen adhd:n vaikutus opiskeluun ja työhön.
Laittakaa ajat vaikka kalenteriinne.
Tervetuloa! 🌻🙂🌻
Vaikka otsikkoni oli "adhd aikuinen" niin on mukavaa että nekin kirjoittavat joilla on add. En koe itselläni impulsiivisuudesta ja "poukkoilusta" olevan niin paljon haittaa kuin tarkkaavaisuushäiriöstä ja sehän on kummassakin diagnoosissa sama. Nyt olen käynyt viimeiset testit ja seuraavaksi on palautekeskustelu ennen viimeistä lääkärillä käyntiä jossa varmaankin mietitään tulevaisuutta ja tuen tarvetta. Psykologin testeissä opin paljon itsestäni ja siitä miten jaksan ja pystyn keskittymään asioihin sekä missä kohtaa ajatukset lähtee lapasesta. On hyvä oppia itsestään koko ajan lisää, varsinkin nyt kun tietää miten katsoa itseään ja mihin asioihin kiinnittää huomiota, mutta samalla olen mös hyväksynyt itseäni paremmin sosiaalisissa tilanteissa enkä yritä olla kovin "aikuismainen" kun kuitenkin kaikki menee sähläykseksi. esim. Kun eksyn virastojen käytävollä helposti niin kysyn suoraan mistä pääsen eteenpäin enkä yritä itse löytää. En enää yriyä pinnistää ja ajatella miten kuuluu toimia vaan toimin niin että en rasita itseäni liikaa ajattelemalla mitä minusta ajatellaan. Tässä maailmassa on monenlaista sukankuluttajaa ja varmasti mahdun joukkoon omana itsenäni 🙂 🙂👍
Hei
Onko jollain joitain aistiherkkyyksiä? Mulla häiritsee toi tuntoaisti sellaisella tavalla että joskus kaikki kosketukset häiritsevät ja toisinaan se taas on mukavaa. Jos teen jotain, vaikka keittiössä ja jokin on tiellä pöydällä ja käsi ottaa siihen kiinni, saatan menettää keskittymisen ja se ärsyttää. Tiskiharja mulla on niin ettei se varmasti häiritse kun jotkut pitävät sit hanan yllä ja se häiritsee mua aina kun otan vettä kraanasta.
Olen myöd kauan ihmetellyt sitä että en tunnista ihmisiä vaikka olisi tuttujakin tai joudun tosiaan miettimään jos tunnista kuka se on, on vaikea yhdistää ihminen eri paikkaan kuin missä sen normaalisti on nähnyt ja sitten moni näyttä samannäköiseltä, eli mulla on lievä kasvosokeus. Elokuvien katsominen tuntuu joskus turhauttavalta kun näyttelijät menevät sekaisin. Nyt mulle on selvinnyt tämä kasvosokeusjuttu ja sekin auttaa paljon.
Onko muilla jotain vastaavaa tai olisko jotain hyviä neuvoja 😯🗯️ no hieman huumorilla 😉
Minä en ole adhd vaan autistinen mutta kasvosokeutta mulla on.
Olen sen selättänyt sillä, että sanon kaikille ns tutuille jotka tunnistavat minut mutta minä en heitä, että voivat kohdella minua kuin sokeaa. Eli sanovat, että tässä Tauno /nimi muutettu ja niin minä sitten tunnistan sen tutun.
Elokuvien katselu onnistuu niin, että on selittäjä vieressä kuka aina välillä sanoo kuka on kuka ja luen elokuvasta kaike nmahdollisen eeltäkäsin.
useimmiten katon elokuvat kuitenkin dvd:ltä ja kelailen takaisin, kun tipun kärryiltä. Ja hyvän elokuvan katon useaan kertaan ja lopussa osaan jo jokaisen vuorosanankin ulkoa.
Sorry, kun ulkopuolisena tulin joukkoonne.
maanvaiva kirjoitti 21.10.2012 10:28
Minä en ole adhd vaan autistinen mutta kasvosokeutta mulla on.
Olen sen selättänyt sillä, että sanon kaikille ns tutuille jotka tunnistavat minut mutta minä en heitä, että voivat kohdella minua kuin sokeaa. Eli sanovat, että tässä Tauno /nimi muutettu ja niin minä sitten tunnistan sen tutun.Elokuvien katselu onnistuu niin, että on selittäjä vieressä kuka aina välillä sanoo kuka on kuka ja luen elokuvasta kaike nmahdollisen eeltäkäsin.
useimmiten katon elokuvat kuitenkin dvd:ltä ja kelailen takaisin, kun tipun kärryiltä. Ja hyvän elokuvan katon useaan kertaan ja lopussa osaan jo jokaisen vuorosanankin ulkoa.Sorry, kun ulkopuolisena tulin joukkoonne.
Kiitos vastauksesta 🙂 Ei ollenkaan haittaa "ulkopuolisuutesi" sillä vastoithan kuitenkin kysymykseen 🙂 Kaverillani on adhd ja kasvosokeus joten vastauksesi koskettaa varmasti muitakin.
Mä katson elokuvat aina kahteenkertaan juuri siksi että toisella kerralla osaan katsoa ilman juonen miettimistä. Mulla on se kans että elokuvat ovat joskus sen verran hidastempoisia että alan seuraamaan mitä taustalla on, pitkät taistelukohtaukset tai kauan jatkuvat (yli 3min) kestävät keskustelut ym. vastaavat saavat mut touhuamaan jo jotain muuta 😀 Sitten pudotaan kääryltä taas, tai sitten nukahdan. Joskus elokuva tulee katsottua monessa eri jaksossa.
Se kyllä auttaa että joku vieressä jaksaa kertoa kuka kukin on milloinkin jos vaatteet vaihtuu tai hiustyyli.
Ehkei tähän varmaan auta muu kuin sanoa ihmisille suoraan että on ns."puusilmä" eikä heti muista kenen kanssa puhuu.
Hei Kyppe ja muut!
ADHD-liitto pitää tosiaan Tukinetissä syksyn aikana kaksi muutakin chattiä eli lvieryhmää.
Seuraava liveryhmä on keskiviikkona 21.11. klo 17-19 ja sen teemana on:
Elämää adhd:n kanssa: Nuoruus ja adhd.
Myös maanantaina 10.12. klo 17-19 on ADHD-liiton liveryhmä. Siinä teemana on:
Elämää adhd:n kanssa: Aikuisen adhd:n vaikutus opiskeluun ja työhön.
Laittakaa ajat vaikka kalenteriinne.
Tervetuloa! 🌻🙂🌻
Pitääkö tähän ilmoittautua jossakin etukäteen?😳
Ahmed kirjoitti 28.10.2012 17:41
Pitääkö tähän ilmoittautua jossakin etukäteen?😳
Hei Ahmed,
ei tarvitse ilmoittautua etukäteen. 12 nopeinta mahtuu ryhmään mukaan. Kannattaa siis tulla varmuuden vuoksi "paikalle" heti ryhmän alussa klo 17.
Terv. Kata