Asun ja elän. Minä uudistun. Heitän vanhan minän pois ja uudistun. Olen kaksitahoinen nimimerkki. Minulla on piilo minä joka toipuu nyt rauhassa. Toivon turhaan että voisin olla entinen itseni, vaikka vain vähän aikaa. Kaikki muistot olen tuhonnut, ja aloittanut ihan kokonaan alusta. Olen myös treffisivuilla näin, vaikka siellä esittelen itseni…

Tähän kaikki kinkkiriikkisyydet kaikkinaisessa kauheudessansa. Kirjoita jos osaat.

Miten takaisin elämään? Olen jumittunut jonnekin raiteelle mikä on ainoastaan suuntana alaspäin. En pidä ihmisistä ja haluaisin itsekin kuolla. Olen 35 v ja asun vanhempieni luona tällä hetkellä. Se on itselleni ihan ok, mutta ymmärrän ettei ehkä se ihan paras tilanne sen kannalta mitä tulevaisuutta pitäisi rakentaa. Olen aivan poikki…

Tänne voi purkaa huonon olonsa ja kirjoittaa omatekemiä runoja masennuksesta ✍️💔

Olen jo itse aikuinen henkilö mutta mua ahdistaa aivan älyttömän paljon se, että pelkään vanhempieni eroavan. Jostain olen saanut päähäni, että isälläni olisi joku toinen nainen koska hän on ollut etäinen. En uskalla heiltä itseltä kysyä. Eniten siinä pelottaa äitini yksinjääminen ja se miten hän sen kestäisi. Olen yrittänyt ajatella…

Kuolemassa pelottaa kaikki. Pelottaa se, mitä sen jälkeen tapahtuu, miltä kuoleminen tuntuu, miten kauan pitää olla ”välitilassa” elämän ja kuoleman välillä, ja se, mitä keholle tapahtuu kuoleman jälkeen. Ahdistaa suunnattomasti sekä haudatuksi tuleminen ”kokonaisena” että tuhkaus. Molemmat ihan mahdottomia vaihtoehtoja, vaikka ei kai minua siinä vaiheessa enää kiinnosta. Olen yrittänyt…

Tämä on asia mitä olen pyöritellyt mielessäni jo vuosia. Pitäisi opiskella. mutta mitä? Onko oenää järkeä? Olenko heittänyt kallisarvoista aikaa vain hukkaan? Olen siis 34 vuotias, kolmen lapsen äiti. Olen ammattiin aikoinani valmistunut alalta mikä ei työllistä. Olen tehnyt ”paskaduunia” viimeiset seitsemän vuotta, samaa työtä en missään nimessä halua tehdä…

Hei!  Olen 39-vuotias kahden kissan kanssa asuva nainen Helsingistä. Olen jotenkin kadottanut itseni työhön viimeisten vuosien ajan. Olen kesälomalla tipahtanut tyhjyyteen, kukaan ei soita eikä pyydä mihinkään. Ajatukset pyörivät synkkää rataa, itsearvostus on täysin nollassa. Jos joku jaksaisi täällä jutella mun kanssa ja vaihtaa ajatuksia, vaikka kissoista, olisin tosi iloinen.…

Saa nähä miten tämä onnistuu. Sivut on aika sekavia ja vaikeita, mut ehkä tutustuminen auttaa asiaa.  väliaika meni istuttaessa 108 härkäpapua ja lisää pitäis kylvää.  tein myös pikkupitsoja isälle ja äitille.  mieliala on matala, paino laskee.  Mut juu, katotaan mihin tämä viesti menee ekana.

en tiedä enää mitä tekisin. Kohta 20 vuotta oltu yhdessä, enää en usko lupauksiin joita hän ei koskaan pidä. Minkä arvoinen mä hänelle olen kun omat osuutensa laskuista jättää maksamatta niin että ne menee ulosottoon, valehtelee niistä, lainaa pieniltä lapsiltaan rahaa jota ei koskaan maksa takaisin, ja siis ei todellakaan…