Itken taas kerran. Tulin takaisin Suomeen , aviomies ulkomailla , en voinut enään elää siinä mörkässä kirppujen ja hiirien kera .

Ainut paikka missä voin asua , on vanhempieni luona. Heidän, joita pakoon lähdin aikanaan. Mutta nyt on vielä pelottavampaa. Pelkään, Itken. Minua haukutaan ,solvataan,pakotetaan maksamaan pienistä rahoistani heille, jos en tottele ,tulee sairaalloinen riita. Isäni on minua lapsena vetänyt ranteesta lattialle, suoraan tuolista,vetänyt perässään,kun en osannut läksyjä.Lähdin monta kertaa pakoon hänen juomistaan.

Enään hän ei juo,mutta harjoittaa sairasta henkistä vakivaltaa. Minun on toteltava,tai he heittävät minut kadulle. Olen asuntojonossa,haluan elää,saada asunnon,mutta koska olen sairaseläkkeellä,voin hakea vain Hekalta.Mutta pelkään etten jaksa odottaa,pelkään että tapan itseni ennen. Pelkään hakea apua.Pelkään ettei minua uskota . Pelkään että vanhempani tekevät jotain minulle,jos menen turvakotiin.

Mutta kuinka kauan minun on kestettävä tätä ja niitä selkkauksia ,nalkutusta, osallistumista rahallisesti,koska en ole mitää  muuta kuin nolla.

Vai olisko parempi vain kuolla.?