Rämmin, kahlaan tässä masennuksen rämeikössä. Elämä on jättänyt minut. Aamusta iltaan on pitkä matka. En jaksa iloita, en kiinnostua mistään. Suoritan arkiaskareet mahdollisimman vähällä. Lähikauppaan on pitkä matka. Toistaiseksi olen jaksanut käydä suihkussa ja laittaa lapsille ruokaa päivittäin. Mutta kuinka kauan? Jaksanko enää huomenna? Jaksanko enää huomenna nousta sängystä? Miksi…

Tumma Tuo oli tumma maammon marja syntymässä säikähtänyt, näki kauhut kaikkialla, haltiat pahat havaitsi, ei hyviä ensinkänä. Pani äiti paimenehen. – Paimen metsästä palasi, tuli outona tupahan, haasteli haralla hapsin: ”Oi emoni, älä minua pane karjan paimenehen! Lempo seisoi suon selällä, Hiidet hirnui kankahalla, juuttahat jälestä juoksi, maasta maahinen kohosi.” Ei pojasta paimeneksi.…

Nyt on melkein mopo karannut käsistä… En enää tiedä, miten pitäisi asioihin suhtautua, pelottaa… Eli olen kirjoitellut elämästäni terapiaa varten. Ihan lapsuudesta (mitä nyt muistan) asti, ja olen päässyt raiskaukseen asti. Siitä eteenpäin en saa mitään ylös, tuntuu, että elämäni on loppunut siihen ja olen kadonnut sen myötä. Istun kynä…

Olen valvonut koko yön ja itkenyt. Minulla ei ole mitään syytä elää. Ei kukaan jaksa loputtomiin ilman rakkautta ja hellyyttä, yksin, yksin, yksin. Korvikkeeksi saan maksullista ymmärrystä kalliilla hinnalla: ei ole varaa mennä ruokakauppaan, kun minun täytyy varmistaa kunnolliset ravintolalounaat terapeutilleni, eikä sekään apu riitä minulle. Vajaat 45 minuuttia ymmärrystä…

Otin aamulääkkeet ja Opamoxia ja nukuin.Tokkurassa. Kukaan ei tule lohduttamaan eikä ota syliin edes taikasauvaa heilauttamalla tai sanomalla ”simsalabim”. ”Oi tule, lohduttaja, käsi viieä, nyt otsa polttaa ja ihmiskättä lasketa ei sille…” Onko millään väliä? Ei.

Hei, Olen kiireinen nuori yrittäjämies ja minulle on alkanut ahdistuneisuus ja stressi viedä voiton elämästäni. Näiden mukaantulon myötä on löytynyt uusi puoli minusta, pimeä puoli. Narsistisen vallanhaun ja todella ilkeiden tekojen minä. Itse olen itseni tähän pisteeseen ajanut ja nyt kysyisin että mistä minun kannattaa hakea apua? Apu pitäisi saada…

Haluaisin kysellä mistä minun kannattaa lähteä liikkeelle ongelmieni kanssa joita on paljon? Olen 26-vuotias mies joka on ajanut itsensä täysin umpikujaan. Minulla on perhe jossa on kaksi lasta ja kolmas masussa sekä olemme juuri perustaneet yrityksen. Lisäksi vaimoni taistelee omien opiskelujen loppuunviemisessä. Kaiken tämän saaminen yhteen elämään on minulle täysin…

Haluaisin tietää mitä jatkuva mielialalääkkeiden vaihtaminen tekee ihmiselle? Mieheni on sairaalahoidossa vakavan masennuksen vuoksi ja hänellä vaihdetaan lääkkeitä 2-4 viikon välein??? On ihan sekaisin ja itsetuhoisuus on lisääntynyt… on yrittänyt itsemurhaa kaksi kertaa voden sisällä☹️ Maalaisjärjellä ajateltuna kuvittelisin,että tuo jatkuva vaihtaminen sotkee jo kehon/aivojen tasapainoa,vai olenko ihan pihalla??? Miehellä on…

Kirjoitan taasen tänne, vaikken nyt välttämättä näe sille edes suurempaa tarvetta. Olen töissä paikassa, jossa viihdyn ja potilaat pitävät minusta. Saan lähes poikkeuksetta vain hyvää palautetta työstäni. Tulen toimeen työkavereideni kanssa ja he tulevat ymmärtääkseni toimeen minun kanssani. Esimiehenikin pitää minusta ja tavastani työskennellä ja miksipä ei pitäisi. Olen ammattitaitoinen,…

Opiskelen yliopistossa opettajaksi ja uuvuin pahasti keväällä. Takana oli työn- ja opiskeluntäyteinen syksy ja tiivis opetusharjoittelujakso. Tekemistä piisasi iltamyöhään, aika ei riittänyt läheisille, koko ajan piti arvioida opiskelun puolesta itseä ja lopulta vain väsähdin. Sain itkukohtauksia ja syke huiteli ties missä, syksyllä sain jopa rytmihäiriön jota säikähdin ihan tosissaan. Lopullisesti…