Prinsessa suree ja hukkuu ja kuolee. Mä en jaksa elää. Olen luovuttanut elämän suhteen. Mä en jaksa enää, enkä mä saa apua epävakauden takia. Vaikka tällä hetkellä päällä kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus- kausi. Olen itsetuhoinen. Todella itsetuhoinen. Ja luovuttanut. Sitä mä olen. Luovuttanut.

Niin pienestä saakka kun muistan oon pelännyt ja I jonnet elämääni. Vanhemmiten se muuttui hirveästi möykyksi katkeruutta, kyynisyyttä ja vihaa. Turhautunutta ja hemmetin tuskaisaa oloa. Yläasteella ei ollut yhtään kaveria. Ala-aste ystäväni lähti ja käänti selkänsä sanaakaan sanomatta.. yläasteella olin yksin, hemmetin vihainen ja ihan sama millä asialla joku tuli…

Hei vaan kaikki! Olen uusi täällä. Jotenkin ajauduin tälle sivustolle. Ajattelin, että kirjoittaminen voisi auttaa, kun ei ole ketään jolle puhua. Tai varmaan olisi, jos pystyisi. Olen lukenut muutamia ketjuja täällä ja vähän pelottaa kirjoittaa, koska tuntuu, ettei mun ongelmat ole tarpeeksi isoja. Tai että mulla ei ole edes ”oikeutta”…

Aikuisten adhd:lle julkaistaan Käypä hoito -suositus toukokuun lopussa. Toivottavasti hoitoon pääseminen ei sen jälkeen ole enää sattumasta kiinni kuten nyt! Tässä juttu tilanteesta Helsingisstä: http://www.kirkkojakaupunki.fi/-/jani-paasi-adhd-laakkeiden-avulla-vakityohon-mika-on-pyrkinyt-hoitoon-jo-kaksi-vuotta

Olen jutellut nuoruudenystävieni kanssa siitä, kuinka vihaisia olimme teini-iässä ja nuorempina. Olimme kauheita asennevammaisia teinejä. Nykyisin tuo nuoruuden mustavalkoinen ja ymmärtämätön maailmankuva hävettää ainakin minua. Sanotaan, etteivät nuoret tuomitse. Se on mielestäni pötyä. Nuorella on usein todella absoluuttinen ja tinkimätön arvomaailma. Olen alkanut miettiä kuitenkin myös armahtavassa mielessä sitä millainen…

Pakko avautua, jos vaikka täältä löytyisi kohtalotovereita. Ongelmani on se, että olen väsynyt tukemaan hyvää ystävääni hänen tunne-elämänsä ongelmissa, jotka oireilevat mm. liiallisena alkoholin käyttönä. Hän on kerta toisensa jälkeen luvannut mennä aa-kerhoon, mutta peruu aina viime hetkellä milloin milläkin verukkeella. Muuta ammattiapua hän ei halua, koska ei kuulemma jaksa…

Olen jo kohta 5-kymppinen, eikä minulla ole omaisia elossa jotka voisivat kertoa lapsuudestani. Kävin kunnalisella akuuttipsykiatrian polilla, jossa tehtiin Diva 2 testi. Tutkimukset keskeytettiin, koska varhaislapsuuden taustatietoja ei juuri ollut saatavissa, enkä itsekään muista hyvin varhaisia asioita. Onnistuuko diagnoosin saaminen yksityisellä puolella ilman yksityiskohtaisia tietoja varhaislapsuudesta? Olen nyt ollut tämän…

Crohn ja Colitis ry laajentaa verkkovertaistoimintaansa chatteihin entisestään. Hyväksi koettu IBD-Ninja-chat innoitti vireille myös muita chat-ryhmiä. Jatkuvia chatteja Ninjojen lisäksi on tulossa: • Croco-chatit 18–30-vuotiaille IBD:tä sairastaville. Chat joka kuukauden ensimmäinen tiistai kello 19–20.30 • IBD:tä sairastavien lasten vanhempien chat joka kuukauden viimeinen keskiviikko kello 18.30–20.00 Lisäksi Crohn ja Colitis…

Elämä ollut 2 vuotta pelkkää taistelua. En kuitenkaan aio enää luovuttaa. Tyhmyyksiä on tullut tehtyä, mutta kyllä se jonkinlainen toivon kipinä vielä elää. Että vielä elämä voi muuttua hyväksi. Tiedän nyt todellakin mitä masennus on… Olen käynyt siellä ihan syvimmässä kaivossa. Kuitenkin olen vielä tässä. Kiitos tukinetille että tänne voi…

Olen 44-vuotias mies ja minulla on vuosien varrelta monta mielenterveysdiagnoosia. Tärkeimmät ja pahimmat ovat kaksisuuntainen mielialahäiriö ja yleistynyt ahdistunei- suushäiriö.Toistakymmentä vuotta sitten minulta hylättiin kuntoutustuki,samoin v.2005. Viime talven vaikeuksieni takia hoitava lääkäri kirjoitti minulle B-lausunnon pysyvää eläkettä varten ja muutaman kuukauden odottelun jälkeen se meni hieman yllättäen läpi.Olihan lääkäri tosin…