Hei,

Kirjoituksesi perusteella on mahdotonta tietää mikä on asioiden todellinen laita. Sinulla on käytössäsi pitkä kokemus yhteiselostanne ja sanaton viestintä ja silti et tiedä. Kirjoituksesta syntyy aina joku mielikuva, onko se oikea, on toinen asia. Voi olla, että miehesi tyytyväisyys elämään ja itsetunto ovat parantuneet kun on mukava työkaveri jolta mahdollisesti saa positiivista huomiota. Voi olla, että miehesi työminä saa positiivisella tavalla toteuttaa itseään ja se heijastuu kotiminään. Ja tietysti on mahdollista, että asetelmaan liittyy jotain seksuaalista. Voi olla, että miehesi on ihastunut, mille hän ei oikein voi mitään, mutta että hän pitää suhteen työkaveruutena. Voi olla, että miehesi on venyttänyt rajaa, ei ole malttanut olla kokeilematta kuinka saa vastakaikua. Pelkkää arvailua.

Itselläni oli aikoinaan kaksi mukavaa naispuolista työkaveria joiden kanssa muodostimme melko tiiviin työyhteisön ja meillä oli myös työasioiden ulkopuolista kaveruutta. Arvostin suuresti tätä meidän muodostamaa kokonaisuutta ja en missään tapauksessa halunnut, että siihen tulee jotain seksuaalista. Eikä siihen tullut. Kuin sanattomasta sopimuksesta, emme tuoneet keskusteluihin mitään vihjailuja tai kaksimielisyyksiä jotka olisivat liittyneet toisiimme. Oli kuin kukaan ei olisi halunnut ottaa sitä riskiä, että käärme rikkoo harmonian. En osannut tai en vain ryhtynyt tarkemmin selittämään tilannetta vaimolleni. Ajattelin kait, että jos ryhdyn oma-aloitteisesti selittämään tilannetta, se kuulostaisi omantunnon kolkuttaessa keksityltä selittelyltä. Vaimo tunsi mustasukkaisuutta mutta kun ei ollut mitään näyttöä, mustasukkaisuuden ilmeneminen jäi enemmän vitsailun asteelle. Vaimo on siis myöhemmin kertonut, että välillä hän oli huolissaan tilanteesta ja ettei hän myöhemminkään tiennyt mikä on asioiden oikea laita. Vaimon arvaus oli, että tunnen seksuaalista vetoa mutta että mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Muuten oikein arvattu mutta tuntemani veto oli kaverillista, ei seksuaalista.

Nykyisessä elämäntilanteessa osaisimme varmaankin keskustella tilanteesta selkeämmin.

Niinkuin Beren kirjoittikin jo hyvin tuossa ylhäällä, että jokainen muodostaa oman käsityksen kirjoituksesta ja kyllä itselle tuli se käsitys, että jotain on, mutta mitä, niin se on eri asia. Kyllähän jokaisen niskavillat nousee pystyyn, jos toisen arki käytös muuttuu.

Yksi mikä särähti omaan korvaan oli tuo puhelimen äänettömällä pitäminen tai melkein äänettömällä, niinkuin asian ilmaisit. Onko puhelimen käyttöön tullut muuta muutosta, paljon lisääntynyttä tekstailua, puhelin liimaantunut käteen jne.?

Sanoisin, että kuullostele vaistoasi, mutta älä anna sen ottaa ohjia.

Olen huomannut puhelinkäyttäytymisessä myös sellaisia muutoksia, että se on todellakin liimautunut käteen ja nykyään puhelin on ylösalaisin pöydällä.

Tämä toki voi johtua siitäkin, koska kyseinen työkaveri hoitaa työasiat viesteillä, joihin mieheni vastailee. Viestejä saatetaan puolin ja toisin välittää useitakin. Tätä olen ihmetellyt, koska muiden kanssa työasiat hoidetaan puhelimella. Tämä on ainut asia, minkä johdosta meillä oli sanaharkkaa.

Haluaisin uskoa, että salailu johtuu siitä, että hän ei halua erimielisyyksiä välillemme. Asia on vain niin, mitä enemmän hän salailee, sitä enemmän minä epäilen. Kysyä en voi, eikä hän halua näyttää viestejä, toki kertoo, jos kehtaan kysyä. Sanoo, ettei näytä kenellekään minunkaan viestejä.

Ts. jos haluan parisuhteemme toimivan, minun on oltava hiljaa ja näytellä onnellista☹️

Noin selvä muutos puhelimen käytössä on kyllä epäilyttävää. Jokin syy sille on, ja jos todellinen syy on salattava, on valmiina jokin selitys. Vaikuttaa tosiaan siltä, että miehelläsi on jotain salattavaa. Jos lähtee siitä, että salattavaa on, tuskinpa hän kertoo kysyttäessä. Usein puhelin on paljastanut pettämisen tavalla tai toisella. Jos on kovasti tarvetta pitää yhteyttä myös työajan ulkopuolella, on hyvin todennäköisesti jonkilaisesta ihastuksesta kyse. Viitaten edelliseen kirjoitukseeni, minulla ei ollut tarvetta olla vapaa-aikanani yhteydessä, koska ei ollut ihastumista. Asiat odottivat rauhassa, että ehti kertoa töissä. Ei ollut tarvetta purkaa tuntojaan siinä hetkessä kuten ihastuneilla tyypillisesti on tarve. Kaveruudessa ei ole sellaista kiirettä. Sitä on samalla tavalla kaveri myös loman jälkeen, vaikka lomalla ei olisi ollut mitään yhteydenpitoa. Mikä teillä on tilanne kun on lomaa tai vapaapäiviä?

Inhottavaa olla tuolla tavalla epätietoisuudessa. Yritä kuitenkin olla kehittelemättä villejä tapahtumakuvioita jotka perustuvat lähinnä mielikuvitukseen. Joku muu osaa ehkä neuvoa miten voit paljastaa mahdollisen pettäjän. Meillä minä en osannut epäillä, paljastuminen tapahtui sattumalta.

Olen samaa mieleltä, että muutos puhelimen käytössä viittaa johonkin. Onko se sitten jo pettämistä vai pelkkää ihastusta, en pysty sanomaan. Seuraa tilannetta.

Meillä pettäminen paljastui vähitellen. Ensin alkoi tosiaan muutos puhelimen käytöstä. Kännykkä otettiin mukaan jopa vessaan. Se oli näyttö alaspäin (etten näe jos tulee viesti ja valo syttyy), pidettiin äänettömällä. Viestejä myös tuli ihmeellisiin aikoihin, usein loppuviikosta. Myöhemmin ymmärsin, että niissä kyseltiin viikonlopun tapaamismahdollisuuksia ja suunniteltiin treffejä ym. Joskus jos mieheni olikin viikonlopun kotona, viestejä tuli keskellä yötä!

Ei välttämättä kannata luottaa siihen, että asia on niin kuin miehesi sanoo kun kysyt kuka lähetti viestin ja mitä oli asiaa. Minulle ainakin valehdeltiin päin naamaa. Kerrankin ollessamme yhdessä ulkona syömässä miehelle tuli viesti jossa kysyttiin näkemistä seuraavana päivänä. Valehteli, että se oli yksi yhteinen ystävämme joka kysyi voiko tulla joku päivä käymään. Tiesin, että tällä ystävällä on auto rikki ja koska asumme kaukana kaupungista, selitys tuntui aivan päästä keksityltä. Ja niin se olikin. Laitoin yhteiselle ystävällemme viestin ja kysyin missä missä menee ja mitä kuuluu. Vastasi olevansa toisella puolella Suomea koko viikonlopun harrastuksensa parissa ja ettei ole ollut mieheeni yhteydessä. Mies tietysti suuttui silmittömästi, koska "urkin" hänen asioitaan. Ei ymmärtänyt ollenkaan, että oli itse valehdellut hetki sitten ilmeenkään värähtämättä.

Pettämisen vyyhti on vaan sellainen, että pikkuhiljaa ne langanpäät alkavat purkautua joka suunnista ja totuus tulee aina julki. Mieheni poisti kaikki saamansa ja lähettämänsä tekstiviestit heti, mutta unohti, että lokitietoihin jää merkintä. Ei ole kovin hyvä tekniikan kanssa, joten ei osannut tai tajunnut niitä poistaa. Sieltä sitten näin helposti milloin ja kenen kanssa on yhteyttä pitänyt. Samoin yhteiseltä tietokoneelta löytyi välimuistiin tallentuneita valokuvia, joita eräs nainen oli lähettänyt itsestään. Tämän naisen kanssa suhdetta oli kestänyt 3-4 kuukautta ennen kiinni jäämistä. Myöhemmin tuli muitakin.

Jos miehesi on rehellinen, ei hän sinulle suutu. Toisaalta JOS miehesi pelaa nyt luvatonta peliä, hän saattaa kysymystesi myötä tulla varovaisemmaksi kiinnijäämisen pelossa. Jos en itse olisi ollut niin tunteella mukana tässä omassa parisuhteessani, olisin luultavasti pelannut miehen peliä katsoakseni miten pitkälle on valmis menemään. En siihen pystynyt, kaikki tuli julki, parisuhde hajosi.

On todella vaikeaa olla kuvittelematta mitään, vaikka kuinka yritän. Ajattelen niin, että mennään viikko eteenpäin ja katsotaan tilanne sen jälkeen uudelleen.

Tarkennus mieheni työhön. Hän on työpaikan omistaja ja hänen mottonsa on, että kaikki työntekijät voivat ottaa häneen yhteyden mihin vuorokauden aikaan tahansa. Sen vuoksi ongelma ei ole se, että ovat yhteydessä työajan ulkopuolellakin työasioissa. Niin tekevät muutkin työntekijät tarvittaessa.

Ongelmaksi on syntyneet ne lukuisat viestit ja mieheni on lähtenyt mukaan niihin viesteihin, vaikka muiden työntekijöiden kanssa asiat hoidetaan puhelimitse.

Eilen törmäsin siihen, että hän seisoi olohuoneessa minuun selin ja selasi puhelintaan. Ohi kävellessäni huomasin hänen selaavan viestiketjua. En kysellyt mitään, mutta asia jäi kaivelemaan.

Vapaa-aikamme on jotenkin muuttuneet. Normaalisti mietimme yhdessä, mitä tehdään ja lempiharrastuksemme on pitkät kävelylenkit ja kulinaristeina laitamme yhdessä ruokaa. Nyt tilanne on jotenkin muuttunut ja mieheni kehittää vapaapäiväkseen työhommia, jotka pitäisi hoitaa. Toki, hän ei lähde työpaikalle, vaan hoitaa ne työasiat joko kotoa käsin tai lähtemällä yhteistyökumppaneiden luokse. Miten ihmeessä saisin selvyyden?

Tunnet miehesi ja sen, mikä hänelle on normaalia käytöstä. Nyt normaaliin on tullut muutos -se kyllä kertoo, että jokin on sisäisessä maailmassa muuttunut. Mikä se muutos psyykeessä on, sitä voi sitten alkaa selvittelemään.

Itse huomasin uskottoman puolison toiminnassa muutoksen, mutta kauan katselin ja ihmettelin, en käsittänyt. Se kirpaisee vieläkin, että sitä ei silloin käsittänyt. Tai ottanut asioista selvää.

Hankala on toiselle antaa neuvoja siitä, että toimi niin tai toimi näin. Mutta jotenkin oman kokemuksen pohjalta haluaisin ehkä sanoa, että älä ole liian sinisilmäinen. Monesti se vaisto kyllä kertoo ihan tosia asioista. Sen sa aikaan juuri se muutos, pienet eleet, sanavalinnat, asiat, joita emme edes aina suuremmin tiedosta. Kai se kuitenkin on näissä uskottomuusasioissakin myös oma prosessinsa kun epäilykset heräävät, milloin sitä on valmis ottamaan vastaan sen tiedon, mitä epäilyksien taustalla on. Tietysti joskus käy niin, että tieto tulee salamana kirkkaalta taivaalta.

Paljon olen vatkannut ja veivannut asioita, miksen tehnyt sitä ja tätä toisin, miksi uskoin, miksi en tarkastanut, miksi päästin, miksi sitä ja miksi tätä. Eipä tuo kyllä mitään auta ja ties miten asiat sitten olisivat menneet, jos jotain toisin olisi tehty. Tapahtunutta mikä tapahtunutta.

Onko miehesi puhelin suojattu koodilla jota et tiedä? Tämän uskottomuuden jälkeen meillä on päädytty siihen, että kännykässä, sähköpostissa jne. ei pidä olla mitään sellaista, jota puoliso ei saisi missään nimessä tietää. Ei salaisia koodeja. Ennen en olisi koskenut miehen puhelimeen silkasta kunnioituksesta vaikkei suojakoodeja ollutkaan. Sitä olen vähän jälkikäteen miettinyt, miksi kunnioitin niin paljon, kun en itsekään saanut kunnioitusta osakseni. En tiedä. Jos olisin tällä kokemuksella tilanteessa, jossa epäilisin puolison uskottomuutta, en hetkeäkään epäilisi tehdä kaikkeni tilanteen selvittämiseksi, keinoja kaihtamatta.

Tsemppiä sinne joka tapauksessa ja hyvä kun löysit tiesi tänne jo nyt. Ja toivon kovasti, että saat asioihin selvyyden ja rauhan elämääsi. Tietysti toivotaan, että kyseessä ei olisi uskottomuus. Oli miten oli, olet ansainnut saada selvityksen epäilyksillesi, niissä eläminen on helvettiä. Kokemus puhuu. Voimia sinulle!

Miehelläni on ollut nyt kaksi päivää vapaata. Huomenna on työpäivä. Eilen tuli taas tekstiviesti naispuoleiselta työkaverilta, että jokin tentti oli mennyt läpi (hän opiskelee jotain). Mieheni sanojen mukaan hän lähetti onnitteluviestin takaisin.

Tänään, ollessamme kaupungilla, tuli taas tekstiviesti. Mieheni luki sen ja ihmetys, otti puhelun työkaverille. En tiedä, mitä puhuivat, mutta pitkään puhuivat, tai oikeastaan työkaveri puhui.

Mieheni mukaan tekstiviestissä kerrottiin työtuureista. Hän soitti takaisin, jolloin työkaveri alkoi selittämään, miten kokeet olivat menneet. Kun ihmettelin, miksi sinulle sellaisia kertoo, sanoi mieheni, että mukavahan tuollaista on kuunnella.

En tunne enää miestäni tai sitten minä olen vainoharhainen tiukkapipo? Kertokaa ihmeessä, miten voin hillitä itseni ja pelata samaa peliä, kunnes jotain paljastuu, jos on paljastuakseen?

Antaudun nyt arvailemaan joten suhtaudu kirjoittamaani hyvin varauksellisesti. Tarve viestitellä ja soitella kahden päivän vapaan aikana viittaa siihen, että ei ole kyse vain kaveruudesta. Ei ollut kyse mistään pakottavasta työasia. Miehesi näyttää ottaneen sen taktiikan, että ei salaa viestittelyä, vaan antaa sille luontevan ja viattoman selityksen. Eli selitys on olemassa mutta hän ei ihastumiseltaan huomaa, että ei tavalliseen työkaveruuteen liity tuollaista viestittelyä. Ilmeisesti et ole nähnyt viestejä etkä kuullut puheluja. Miehesi ajattelee, että hän voi rauhoitella sinut kertomalla luontevan syyn yhteydenpidolle. Veikkaan, että on puhuttu muusta kuin tenttikysymyksistä, en minä ainakaan pitäisi sitä mukavana kuunneltavana. Ennemmin on ollut mukava kuunnella kuinka työkaveri on kaivannut miehesi seuraa.

Miten miehesi reagoi, jos haluat nähdä työkaverin lähettämät viestit? Todennäköisesti esittää huoletonta ja vetoaa siihen, että ne ovat yksityisasia, eikä vain hänen vaan myös työkaverin. Todennäköisesti vetoaa myös asian naurettavuuteen. Onhan se inhottavaa ryhtyä salapoliisiksi parisuhteessa.

Hei ja sydämelliset kiitokset kaikille asiallisista vastauksista. Ne lohduttavat, mutta myös vahvistavat epäilyjäni. Tämä auttaa, kun saan tyhjentää pahan mieleni tälle palstalle ja tunnen, etten ole yksin ajatusteni kanssa.

Olen kanssanne samaa mieltä, että kyseiset asiat eivät olleet niin tärkeitä, että ne piti viestittää vapaapäivänä. Mielestäni kyse ei enää ollut puhtaasta työasiasta, vaikka kyseinen koe työhön liittyikin. Se asia olisi todellakin voitu puida työajalla.

En kehtaa kysyä mieheltäni, voinko nähdä sen viestiketjun, koska hän laittaisi kaiken mustasukkaisuuden piikkiin. Hän on jo aikaisemmin sanonut, että kannattaa asian antaa olla, koska muuten ajan hänet pois luotani.

Miehelleni ei yleensä aikaisemmin ole tullut tekstiviestejä, kuin pari kertaa viikossa, ainakaan minä en ole kuullut. Nyt puhelin piippaa päivittäin. Olen suunnattoman stressaantunut muuttuneesta olosuhteesta ja koen tämän olevan jo henkistä väkivaltaa. Olenko kovin väärässä?

Tällä viikolla, hänen vapaapäivänään, viimeisimmän tekstiviestin jälkeen pyysin häneltä kauniisti avoimuutta, jotta pääsen asian yli ja voin luottaa häneen.
Hän mielestään epäilen turhaan. Hän sanoi myös, että jos tämä työkaveri olisi mies, en kiinnittäisi heidän yhteydenpitoihinsa minkäänlaista huomiota. Se on totta, mutta kun kyseessä ei ole enää vain työasiat, niin en voi olla epäilemättä. Eikä hänellä tuollaisia yhteydenottoja ole muiden työkavereiden kanssa ollut koskaan.

Kertokaa ihmeessä, onko mieheni tuon väittämän kanssa oikeassa?

Hei Lissukka!

Minulla oli/on saman tapainen tilanne tammikuusta alkaen. Olen siitä täälläkin kirjoitellut. Kaikki on oikeastaan tapahtunut ihan samalla tavalla kuin teilläkin. Minä kuitenkin sain luettua muutamia viestejä ennen kuin salasanat esti sen. Näissä viesteissä oli selvästi että kyse on muustakin kuin työkaveruudesta. Viestittely ja yhteydenpito oli kuitenkin salaista ja tapahtui muuna aikana kuin yhdessä ollessa. Kyllä välillä aina kyselin ja hän ilmoitti että tässä ei ole mitää ystävyyttä kummempaa. Kuitenkin pystyin tiettyillä puhelimen tutkimisilla näkemään että tämä yhteydenpito oli tiivistä. Pyysin saada lukea heidän lähettelemänsä sähköpostit mutta hieman vihaisena ei antanut ja ihmetteli että miksi. Yritin antaa asian olla ja luottaa että kyse on vain ystävyydestä. Kuitenkin hänen käytöksensä muuttui ja oli "normaalista" eroavaa. Pari kuukautta kieriskelin pohtien ja mieltäni kuluttaen, kunnes sain hieman rohkaisua yhdeltä ystävältäni, että nyt kovana vaatimaan selitystä ja avoimuutta. Sitten tiukkana vaadin nähdä viestit (tekstiviestit hän poisti aina heti) sähköpostista ja vetosin avoimuuteen ja siihen että avioliitossa ei saa olla salailua. Lopulta hän kai ymmärsi tilanteen ja näytti viestejä. Aluksi ihan normi kaveri viestiä, mutta väkisin selailin muitakin ja sieltä paljastui että oltiin jo matkalla liian läheiseen tuttavuuteen. Salista pussailua ja halailua työpaikalla ainakin oli tapahtunut mutta loppuunasti ei oltu menty. Tällöin vaimoni myönsi tilanteen ja kertoi aika avoimesti tilanteestä ja ihastumisesta. Keskustelimme pitkään ja tämä viestittely loppui samantien. Nyt itsellä on menossa se vaihe, jolloin alan kasaamaan luottamusta. Monesti pintaan nousee epäilykset, koska niin paljon valehtelua oli takana. Kuitenkin aina kysyessäni onvastaukset paljon avoimempia. Itseäni kuitenkin myös vaivaa se että he ovat kuitenkin vielä työkavereita samassa paikassa niin aina myös miettii, mitä jos tuleekin hyvä tilaisuus. Nyt minulla on kuitenkin sellainen päätös, että itse olen täysillä mukana tässä että suhteemme palaisi takaisin hyväksi, mutta samalla tein sen päätöksen, että jos vielä tulee esiin vastaavaa niin olen käyttänyt suhteen voimavarani ja tähän rakkaustarinaan tulee piste. Älkää kuluttako itseänne loppuun epäilyillä vaan vaatikaa totuutta, muuten menee muutkin asiat pieleen.

Tämä oli lyhyesti minun tilanne. Voimia ja Rohkeutta.

Hei

Minulla herää sellainen ajatusta tuosta, että miehesi vetoaa mustasukkaisuuteen ja siihen, että sinä ajat hänet pois luotasi epäilemällä. Mitenköhän tuon sitten ilmaisisi toisinpäin, kuka ajaa kenet pois luotaan?!

Se, että tuollaisia epäilyksiä herää, on _normaali_ja_terve_reaktio_ parisuhteessa, ei mustasukkaisuutta. Entä kuka on se, joka ajaa toisen pois? Se, joka haluaa tietää, mitä toisella on meneillään vaiko se, joka salailee asioita? On aivan tyypillistä ja tavallista, että salailija syyttelee, uhoaa ja uhkailee, sillä koettaa pitää kiinni salaisuudestaan. On helpompaa syyttää toista kuin kohdata omaa toimintaansa, ottaa vastuuta omista teoistaan. Onhan sen harmillista ja ikävää, kun on itsellä "juttu" menossa, sitä ei tykkää yhtään, että se oma puoliso tulee ja alkaa puuttumaan siihen. Tätä sanoi oma uskoton puolisoni uskottomuutta jälkikäteen puidessamme. Minä tulin ja puutuin, hän ärtyi ja syyllisti, koetti pitää salaisuudesta kiinni.

Olen samalla linjalla Berenin kanssa, tuollainen viestittely kyllä kertoo jotain suhteesta, sen vakava-asteisuutta ei tietysti voi päätellä. Toivottavasti ei ole vielä ehtinyt vakavammalle asteelle pääsemään. Se, että on tarve viestitellä ja soitella, puhuu omaa kieltään. Ja entä jos tälläinen yhtä-äkkinen uusi ystävä ilmaantuisi samaa sukupuolta olevasta ihmisestä? No, eipä ole ilmaantunut. Mistä se voisi johtua? Nyt ei ole kyse siitä, että niin olisi käynyt, vaan kyse on siitä, että siellä on epäilyttävä naispuolinen kontakti. Pysy jämäkkänä, älä anna pyöritellä itseäsi. Kyllähän sitä mustastakin saa valkoista kun tarpeeksi pyörittää ja selittää. Voit itse pysyä asiassa ja vaatia selitystä ja vastausta asiaan, josta on kysytty, ei vastausta asian vierestä.

Toivottavasti puolisosi herää näkemään sinut. Ikävä kyllä, useimmiten se vaatii aikamoista herättelyä. Voimia matkallesi edelleenkin.

Terveisin, ei-enää-ikinä-kynnysmatto

Täytyy taas tulla tyhjentämään pahaa oloa tälle palstalle silmät itkuisina. Miehelläni oli eilen aamutuuri ja tämä naispuoleinen työkaveri, nimettäköön hänet Mariksi, aloitti iltatuurit.
Mari lähetti miehelleni illalla tekstiviestin, jossa kertoi myöhästyvänsä hieman töistä, koska kotona oli ollut ongelmia eläinten kanssa. Viestin saatuaan mieheni soitti hänelle takaisin (onko tämä taktiikka, jonka Beren toi julki, ei salailua, jolloin antaa luontevan ja viattoman tavan toimia) ja Mari kertoi syyn myöhästymiseensä. Hän oli laittanut viestin ajomatkalla töihin.
Kuulin, kun mieheni sanoi hänelle, aja varovaisesti!
En voinut olla kommentoimatta tähän ja kerroin, että korvaani "karskahti" tuo toivotus, aja varovaisesti. Mieheni selitys tähän oli, että tarkoituksena oli tuolla varoituksella kertoa, ettei myöhästymisen takia tarvitse vaarantaa itseään, kyllä ne työt voivat odottaa.

Jos palataan taaksepäin mieheni sanoihin, jossa hän ihmetteli minun voimakasta reagointia Mariin sen takia, että hän on nainen. Minulla tuli sama asia nyt mieleen, koska hän reagoi Mariin samalla tavalla, kuin minäkin, eli, että hän on nainen. Ei hän muuten olisi toivottanut, aja varovasti. En ole koskaan kuullut hänen toivottaneen moisia varoituksia miespuoleisille työkavereilleen.

Tänään alkoivat mieheni iltatuurit. Tiesin, että Mari oli aloittanut iltatuurit eilen, joten odotin, että mieheni kertoo avoimesti Marista myös hänen tuurillaan. Luotin siihen, että hän kertoo sen, koska olin avoimuutta pari päivää sitten pyytänyt ja hän oli sen luvannut.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kun toivotimme "heipat" hänen lähtiessään töihin, en voinut olla kysymättä, oletko yön yksin vai kaksin. Hän sanoi, kaksin.
Tähän oli luonteva kysyä, milloin olisit tuon minulle sanonut. Hän sanoi, että maanantaina (nyt on lauantai), koska ei halunnut pilata minun viikonloppua.

Kerroin hänelle, että eikö hän todellakaan ymmärrä, kuinka raastavaa on olla epätietoisuudessa ja että minulle kaikki kaikessa on avoimuus ja rehellisyys. Hänen pitäisi tietää tämä näiden vuosien jälkeen, niin usein siitä on puhuttu. Olemme olleet yhdessä 24 vuotta ja puoli vuotta sitten avioiduimme.
Valitettavasti avoimuus ja rehellisyys on ollut meidän kompastuskivi aina, kun minä en ole hänen kanssaan samaa mieltä jostain asiasta. Silloin asiat kierrellään tavalla tai toisella, jätetään kertomatta, jolloin epäilyksen siemen on kylvetty.

Pyysin häneltä lupauksen, että hän kertoo jo etukäteen työvuorot, koska Mari on hänen kanssaan. Hän lupasi sen, JOS minä lupaan olla päästämättä mielikuvitustani valloilleen.

Vastasin hänelle, etten voi luvata tuollaista, koska hän on meidän arkielämän muuttanut ja paljon on muuttunut Marin takia. Hänen rehellisyytensä ja avoimuutensa ohjaa meidän tulevaisuutemme.
Tähän mieheni tylysti vastasi, että merkkaa sitten työvuorolistaan vielä huominenkin yötuuri, jolloin Mari tulee mukaani. Nyt itken.

Mieheni osaa olla hellä, rakastava ja toisia huomioiva ihminen. Hän on myös erittäin avulias lähimmäisilleen. Valitettavasti hänen toinen luonteenpiirteensä on, että jos hän kokee, että häntä on loukattu, tulee hänestä HIRVIÖ ja silloin hänen sanainen arkkunsa aukeaa ilman kontrollia. Minusta on valitettavasti tehty melko usein se suututtaja, niin kuin tänäkin iltana, kun pyysin avoimuutta ja rehellisyyttä.

Lisättäköön vielä, että yhteiset työmatkat he kulkevat yhdessä, silloin, kun ovat samassa työvuorossa ja niitä on ollut paljon viimeisten viiden viikon aikana. Työmatkan pituus on edestakaisin n. 80 km.

Minun pitäisi tuo kaikki ymmärtää ja hyväksyä, eikä antaa ajatusten "joikalehtia", niin kuin hän asian ilmaisee. Kuitenkin, hänen "arki minä" on muuttunut seuraavasti:

- kännykkä mukana joka paikassa, ylösalaisin ja muuttunut tekstiviestiääni
- kun tulee töistä, ei enää sano, että onpa mukava tulla kotiin, niin kuin ennen on sanonut
- vastaavasti, kun lähtee töihin, on iloinen, mitä ei ennen niin selkeästi huomannut
- rakastelemme nyt tosi usein, mutta siitä puuttuu lämpö ja ne kaikki kauniit sanat
- suuseksiä ei enää ole, ja se ihmetyttää, koska mieheni on siitä aina nauttinut
- pienet koskettelut ja suukottelut, niitä ei enää ole
- hän ei enää kehu vartaloani kauniiksi sen nähdessään alastomana, niin kuin ennen
- yhdessä tekeminen on muuttunut jotenkin teennäiseksi, minun pitää siitä kysyä, mitä tehdään
- mikään vain ei ole niin kuin ennen, kaikki on vain niin teennäistä
- hyökkää ja asettuu puolustuskannalle, kun otan puheeksi Marin
- ei puhu enää meidän tulevaisuudesta, joka on ollut meidän loppuelämän haave, toive ja toteutus

Hei Lissukka
Voi että, tuntuu pahalta puolestasi. Kyllähän tuo miehesi käytös varsin epäilyttävältä kuulostaa.
Olisiko sinun mahdollista ottaa yhteyttä tähän "Mariin", sanoa, että epäilet ja kysyä hänen näkemystään? En tiedä, onko hyvä idea, mutta semmoinen tuli mieleen.

Jatka vain asian purkamista, täällä on (valitettavasti) monta, jotka jakavat sinun tuskasi.

Hei taas!
Viikko on melkein vierähtänyt ja se on ollut raskas. Mieheni oli alkuviikosta pari päivää vapaalla ja istui lähes kaiken ajan työhuoneessa. Meillä ei paljon puhuttu. Tilanne on sikäli muuttunut, että toisen koskettelut on loppuneet ja seksiäkään ei ole ollut.
Minä olen nykyään se, joka ottaa hänestä kiinni, esim. nukkumaan mentäessä. Kysyin viikolla, mihin on meidän koskettelut hävinneet, sanoi hän, että nyt on sinun vuoro.

Keskiviikkona miehelläni oli aamutuuri ja Mari oli mukana. Kuulin, kun sopivat puhelimessa, että mieheni hakee hänet huoltoasemalta ja menevät yhdessä töihin. Työmatkaa on edestakaisin noin. 80 km.

Tähän väliin haluan kertoa, että meillä on hankkeena iso projekti ja tällä viikolla on ollut erimielisyyksiä rakennuttajan kanssa kyseisen projektin tiimoiltam. Se on meitä painanut ja olemme yrittäneet selvittää ongelmaa. Mieheni mukaan, häntä painaa kyseiset ongelmat ja hänen mielestä meidän parisuhde on kunnossa.

Palaan takaisin keskiviikkoon. Em. ongelman vuoksi yritin soittaa miehelleni, mutta en saanut häneen yhteyttä. Odotin viisi minuuttia ja soitin uudelleen, sama juttu (puhelin ilmoitti, että ei saa yhteyttä). Soitin ystävälleni ja pyysin häntä kokeilemaan, saako hän yhteyden mieheeni ja jos saa, pyytäisitkö soittamaan minulle. Ei mennyt, kuin kaksi minuuttia, niin mieheni soitti minulle.
Mitä minun pitää moisesta ajatella? Mieheni mukaan, hänen kännykässään ei ollut mitään lokitietoja minun soittamisestani.

Eilen, torstaina miehelläni oli yötuuri. Hän oli yksin, koska Mari oli tämän viikon aamutuurissa. Mieheni tulee yleensä kotiin seuraavana aamuna noin klo 7:00. Tänä aamuna hän tuli kotiin vasta kahdeksan jälkeen. Syyksi myöhästymiseen kertoi hän sen, että yötuurissa oli ollut ongelmia ja sen vuoksi viivästyi. Lisäksi kertoi huoltaneensa autoa, ennen kotiinlähtöä.
En tiedä, epäilenkö turhaan, mutta mietin, halusiko hän nähdä Marin, koska Marin aamutuuri alkoi klo 7:00.

Lisäksi huomasin, että hänen käytöksensä tänä aamuna oli kaukaista. Istuin aamukahvilla hänen saapuessaan. Normaalisti suukottelemme suulle, mutta nyt hän antoi minulle pikaisen pusun poskelle, kävi "iltapesulla" ja tuli ilmoittamaan, että menee vähäksi aikaa nukkumaan. Normaalisti tässäkin tapauksessa hän on yleensä halannut ja antanut pusun. Nyt minä tein sen aloitteen, kun hänen aikomuksensa oli jättää se väliin. Nousin, halasin häntä ja toivotin hyvää yötä. Sydämeeni koski, koska näin hänen silmänsä, jotka välttivät katsomasta minuun.
Sydämeni on niin raskas, koska jokaiseen esittämääni kysymykseen muuttuneesta parisuhteessamme on hänellä vastaus, jolla hän kumoaa väitteeni. Hän on aina ollut selityksen mestari ja joskus olen huumorilla sanonutkin, että siinä tuli taas sinun koottuja selityksiä. Nyt tilanne on kuitenkin äärimmäisen vakava, koska ensimmäistä kertaa liittomme aikana minulla on syytä epäillä häntä ihastumisesta kolmanteen osapuolen. Ellei se ole mennyt jo pitemmälle.
Pahaksi tämän tekee se, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia puutua siihen, vai?