Hei taas
Monet kiitokset vastauksistanne, on lohduttavaa, kun saa asioihin laajemman näkökannan. Beren, et Sinä ollut tyly, puhuit asiaa, joka tavallaan herätti minut. Tunnen itseni ja tunnen myös mieheni.
Mieheni on erikoislaatuinen ihminen luonteeltaan. Nimenomaan hänen luonteensa tekee minun mielikuvitukselleni kepposia. Hän on erittäin avulias, jopa liiallisuuksiin menevä. Hän ei koskaan halua suututtaa ketään. Hän on kehittänyt itselleen erinomaisen tavan luovia, niin että pystyy miellyttämään kaikkia henkilöitä, suututtamatta ketään.

Valitettavasti minä olen ainoa, jolle hän uskaltaa näyttää todellisen minänsä, jolloin saan osakseni, joko hellyyttä, kylmyyttä tai harkitsemattomia solvauksia, tilanteesta riippuen.

Itse en aina jaksa ymmärtää moista käyttäytymistä. Mielestäni jämäkkyyttäkin tarvitaan ja uskallusta sanoa oman mielipiteensä. Jos hän oman mielipiteensä jollekin muulle, kuin minulle sanoo, on siinä anteeksipyytävä asenne.
Lisäksi tilannetta vaikeuttaa se, jos vastassa on mies, se ei minua niinkään haittaa. Vallitettavasti tilanne muuttuu, kun vastassa onkin nainen. Mielestäni hänen avuliaisuutensa ja ystävällisyytensä hipoo jo säädyllisyyden rajoja ja se on asia, mikä tekee meidän suhteessa pattitilanteita.
Aivan sama, miten asiasta keskustellaan, hän on selityksen maailmanmestari, joten minä jään aina altavastaajaksi 😞

Mariella, olet oikeassa. En voi tietää, mitä miehelläni on menossa, vaikka yrittäisinkin olla naisellisen viekas. Tällä hetkellä sekin tuntuu niin vaikealta. Kerron sen kohta. Pystyn täysin ymmärtämään tilanteesi ja ihmettelen, kuinka kauan me naiset pystymme elämään epätietoisuudessa sekoamatta.

Päällimmäisenä minulla on mielessäni Evenyn johtoajatus, jota olen alkamassa noudattamaan. Valitettavasti taas tuli takapakkia, enkä voinut sitä noin vain ohittaa.

Eilen tapahtui seuraavaa:
Olimme ajomatkalla, kun mieheni sai puhelun Marilta. Hänen äänensävynsä muuttui lämpimäksi, eli samanlaiseksi, kuin juttelisi lastenlapsiemme tai lapsiemme kanssa.

He keskustelivat työhön liittyvästä yleisestä tapahtumasta, joka on yleisölle avoin tapahtuma. He sopivat menevänsä sinne yhdessä. Olen Sinut sen kanssa, että Mari soittaa, tai lähettää tekstiviestejä, sillä se tulee olemaan jatkossa meidän tulevaisuutta.
Valitettavasti en voinut olla puuttumatta siihen, että sopivat yhdessä menevänsä tilaisuuteen, jonne myös minä voisin periaatteessa osallistua mieheni seurassa. Toin tämän näkökannan esiin ja meille syntyi siitä keskustelu.

Siinähän kävi, niin kuin aina ennenkin. Jäin alakynteen, koska hän perusteli asiaa ammatillisella näkökannalla ja sillä, että enhän minä ole kyseisistä asioita kiinnostunut.
Lisäksi hän sanoi, että kyseessä on työntekijä ja hän haluaa olla tasa-arvoinen kaikkia työntekijöitä kohtaan. Koskaan aikaisemmin ei kuitenkaan muidenkaan työntekijöiden kanssa ole sopinut menevänsä moisiin tilaisuuksiin, elleivät ole siellä sattumalta tavanneet.

Lisäksi hän oli väärässä, ettei kyseiset tapahtumat minua kiinnostaisi. Kyllä ne kiinnostaa yleisellä taholla, ei välttämättä pienillä teknisillä yksityiskohdilla. Yleensäkin tapahtuma ihmisineen ja tuttuineen sinällään on mielenkiintoinen, minkä hänelle kerroin.

Ihmettelin, miksi hän ei nyt minua kutsunut mukaan, kun aikaisemminkin on pyytänyt minut mukaan saman tyyppisiin tapahtumiin. Tällaista hän ei enää muistanut.

Kysyin, voinko tulla mukaan ja hän vastasi, että tietenkin voit, jos olet todellakin kiinnostunut kyseisitä asioista. Kumpikin kuitenkin meistä tietää, että se ei ole totta. Sinä haluat tulla mukaan vain, koska haluat tavata Marin.
Lisäksi hän esitti toivomuksen saada olla rauhassa kyseisessä tapahtumassa, jotta voisi tutustua ammatillisiin asioihin.
Ts. koska hän ja Mari ovat kiinnostuneita samasta asiasta, minä mitä ilmeisemmin tulen olemaan vain sivustaseuraaja. Ihmettelen vain, kuinka seurani ei aikaisemmin ole häirinnyt

Haluaisin mielelläni lähteä mukaan jo sen vuoksi, että saisin tuntuman tähän Mariin ja näkisin omin silmin, kuinka läheiset he ovat toisilleen.
Toisaalta, mietin omantunnonarvoani ja ylpeyttäni ja sitä, kuinka minua siellä kohdellaan.

Kertokaa, mitä minun tulisi tehdä?

Hei 🌻🙂🌻
Sinuna lähtisin sinne ja voisit tarkkailla samalla ns.kehon kieltä. Se paljastaa enemmän, kuin mitkään sanat.
Meillä oli miehellä myös yrityksen yhdistyksen meno, jonne ei edes pyytänyt minua mukaansa, koska tuo toinen nainenkin oli siellä hauskaa pitämässä.

Hei pitkästä aikaa
Meillä on alkanut rakennusprojekti ja se on vienyt aikaamme. Parisuhteemmekin on parantunut, vaikka Mari aloitti viralliset kesätyöt kesäkuun alussa.

Päätin, että en puutu asioihin, vaikka vaikeaa se on. Työhön liittyviä puheluita ja tekstiviestejä satelee päivin, öin. On vaikeaa olla puuttumatta asiaan. Tekisi mieleni jo sanoa, että kyseinen henkilö on tyhmä kuin saapas, kun hommat ei tahdo sujua, vaan pitää jatkuvasti olla soittelemassa tai laittamassa tekstiviestejä. Ihmettelen, miten kolmen kuukauden harjoittelujakson ja yhden kuukauden työssäolojakson aikana ei vieläkään ole hommia oppinut, vaikka kyseisellä alalla perehdyttämisajaksi on määritelty kuusi viikkoa.

Mieheni on sanonut rakastavansa minua ja haluavansa elää kanssani loppuelämän. Valitettavasti pilasin taas kaiken eilen. Hän oli päivän perehdyttämässä Maria uusiin työasioihin. Illalla kyselin, miten päivä oli mennyt ja jossain vaiheessa kysyin, puhuvatko yksityisasioita. Jotain kuulemma, ei halunnut sen enempää eritellä, joten katsoin viisaammaksi olla hiljaa.

Firmaan on tulossa uusi työkalu ja mieheni on muutaman kerran maininnut, että pitää varmaan työntekijöille kertoa siitä. Olen pari kertaa kysynyt, joko on jo kertonut, ei ollut. Kysyin, kerroitko Marille uudesta työkalusta. Sanoi kertoneensa. Kysyin, aikooko kertoa muille työntekijöille. Siihen hän vastasi, että kyllä ne sen näkevät, kun se työpaikalle ilmaantuu.
En voinut olla kommentoimatta, että mielestäni hän ei nyt käsittele kaikkia työkavereita tasavertaisesti. Se oli lause, joka suututti hänet äärimmilleen. Hän huusi, että ei ole minulle sopiva henkilö, koska ei mitään osaa tehdä oikein.
Yllätyin hänen reaktiostaan. Ihmettelin, mitä sanoin väärin. Muistutin häntä vain hänen omista ajatuksistaan, sillä hänelle on aina ollut tärkeää käsitellä työntekijöitään tasapuolisesti.

Tilanne meni siihen, että jatkossa hän ei enää koskaan kerro minulle mitään, että hän teki väärin, kun oli minua kohtaan rehellinen, hänen ja Marin väliset keskustelut eivät kuulemma kuulu minulle ja minä kuulemma sekaannun hänen liiketoimintaan.

En halunnut riitaa, joten halasin häntä ja pyysin anteeksi, kertoen, että arvostan häntä. Ei se auttanut, nyt ollaan mykkäkoulua jo kolmatta päivää.

Mieltäni painaa syytökset. En tiedä enää, kuinka taka-alalla minun tulisi olla. Hän on saanut harjoittaa yritystoimintaa vapaasti päivin ja öin, minun siihen sekaantumatta. Mietin, miten parisuhde voi jatkossa toimia, ellei minulla ole hänen mielestään mitään oikeutta kysyä tai tietää mitään hänen firmansa asioista. Ainoa asia, minkä tiedän, on työvuorolista, jota hän muuttaa mielensä mukaan, kertomatta siitä minulle.
Ts. aina en edes tiedä, milloin hän lähtee töihin tai milloin tulee töistä.

Hei Lissukka

Entäpä jos alkaisit elmään omaa itsellistä elämääsi omista lähtökohdistasi käsin ja jättäisit hänet ilman tarkkailua ja luottaisit vaan elämään ja siihen että asiat paljastuu ja kallistuu johonkin suuntaan joka tapauksessa. Tiedän että tämä on miltei mahdotonta, mutta silti usutan sinua hakemaan omasta elämästäsi ilman parisuhdetta hyviä sinua kantavia positiivisia asioita, jotka nostavat sinut itselliseksi eikä riippuvaiseksi tai toisen tarkkailijaksi.

Jotain teillä kytee pinnan alla sellaista, mikä on tiedotamatonta puhumatonta ja möykkynä myllää välillänne ja siihen hakee luonnollisesti ratkaisua jostain vaikka ulkopuolisesta siuhteesta ihmisen kanssa, joka reagoin niihin kontaktipintoihin ja ongelmiin, joihin miehesi suhteessanne hakee ratkaisua. Se nousee teidän suhteenne tilasta osittain. Älä syytä itseäsi, se ei ole koskaan yhden ihmisen soppa. Siihen voi auttaa se, jos löydät oman itsesi itsellisyyden ja oman elämäsi punaisen hyvän langan. Silloin on puolisosikin helpompi hengittää... ja ehkä kiinnostua sinusta jälleen.

Jollekulle kaverille olen sanonut naamakkain, että jos toinen ei reagoi tai ahdistuu, niin juokse karkuun niin lujaa kun pystyt, silloin voit vielä saavuttaa keskusteluyhteyden ja toisen kiinnnostuksen kun hänelle tuleekin tilaa ja mahdollisuus olla kiinnostunut...🙂👍

Kiitos rakentavista sanoistasi Pöllöhuuhkaja. Puhut täyttä asiaa. Olen ollut kaksi vuotta vain kotona. En ole Marin tuloon saakka ollut koskaan jouten, vaan aina on ollut mielekästä tekemistä.
Nyt huomaan itsekin, että olen alkanut elämään mieheni kautta, enkä pidä siitä lainkaan. Jotain olen jo tehnyt, nimittäin suoritin erään kurssin. Jatkosuunnitelmissa on hakeutua vapaaehtoistoimintaan, pidän toisten auttamisesta. Vanhukset ja lapset ovat lähellä sydäntäni.

Valitettavasti syksyyn pitää vielä jotenkin selvitä, koska meillä on rakennusprojekti kuumimmillaan ja se vie kaiken aikani. Mieheni taas on töissä, töissä ja töissä.
Suunnitelmissani kuitenkin on muuton jälkeen keskittyä itseeni ja omaan onnellisuuteen.

Silmäni ovat auenneet, mutta se ei kuitenkaan poista sitä tuskaa ja epävarmuutta, jota koen, kun tiedän heidän olevan kahdestaan. Tiedostan senkin, että en voi tehdä muuta, kuin näytellä iloista ja ottaa ne rakkauden rippeet, joita minulle annetaan. En tiedä, kauanko jaksan näin, mutta Myös minä olen ajatellut, että joskus totuus kuitenkin paljastuu. Eikä se paljastu kysymällä, marttyyriä näyttelemällä tai esittämällä epäileviä kysymyksiä.
Toisaalta mietin asiaa niinkin, että jotain hyvää kai minussakin on, kun hän on edelleen rinnallani.

Vielä yhden asian haluan kertoa ja kysyä mielipiteitänne.
Eilen aamulla mieheni tuli töistä ja pitkien työvuorojen vuoksi, käy ylikierroksilla. Toin julki huolestuneisuuteni hänen terveydestään. Asia johti toiseen ja rakastelimme.
Se oli upeaa ja uskon meidän molempien nauttivan siitä. Valitettavasti se tilanne päättyi surullisesti, kun mieheni sanoi lopuksi, että sinun pitäisi alkaa syödä, kun olet niin laiha ja ryppyjä alkaa tulla.

Sanottakoon, että olen eläkeikää lähestyvä, keskimittainen, 60 kg painava nainen. Harrastan liikuntaa ja minua kehutaan kauniiksi, eikä vieraat ihmiset usko, kun kerron ikäni. Toki ikä tekee tepposensa, eikä ihoni ole enää sileä, kuin 30:llä.

Marin tulon myötä olen pudottanut painoa neljä kiloa ja ne on ensimmäisenä lähteneet rinnoista. Miehelleni isot rinnat on kaiken A ja O. Itse olen tyytyväinen ulkonäkööni ja nautin, kun vatsa on pienentynyt ja vyötärö kaventunut. En todellakaan haluaisi aloittaa lihomista vain mieheni pyynnöstä.
Lisäksi nyt minua hävettää vartaloni, enkä voi, enkä halua hänelle alastomuuttani näyttää. Miten tässä voi mennä eteenpäin sekoamatta?

Miksi Lissukka jäisit anelemaan murusia ja tyytymään saappaan tai ovimaton osaan?
Vaikka kuinka teillä on pitkä liitto takana ja sitä olisi niin kiva vaalia ja huolehtia, mutta olet tuossa suhteessa täysin se ylivastuullinen osapuoli, ja liian kiltti vielä kaiken åpäälle.

Jos näin nyt voi parin kirjoituksen perusteella sanoa... osaat varmasti suodattaa, jos tämä ei kolahda kohdilleen.

Minusta kuulostaa pahalta, että miehesi jatkaa tuota suhteenoloista työsuhdetta täysin tietoisesti ja tietoisena epäilyistäsi. Voisi paljastua paljonkin jos törmäisitte Marin kanssa. Tai jos menisit ja sanoisit suoraan mitä kaikkea miehelläsi ja sinulla on vuosien mukana yhteistä olemassa. Mene ja tiedä.

Mutta sun olis ehkä hyvä astua voivottelijan ja väistelijän ja sopeutujan roolista itsellisempään sun itse tahtomaasi rooliin.

Mikä estää sua? Raivaa se pois ja toimi oman itsesi puolesta.🙂👍 Hyvillä mielin lupa on tahtoa itselleen hyviä asioita, myös parisuhteessa!

Kiitos vastauksistanne ja kannustuksesta. Pyysin mieheltäni YHDEN päivän yhdessäolollemmme, koska ilmatkin niin sallivat. Ei kuulemma ollut aikaa, oli työhommia ja tämä meidän rakennusprojekti.
Tekosyy oli ainakin meidän rakennusprojekti, koska olimme juuri silloin tilanteessa, joka olisi sallinut meille sen päivän ja useammankin.

Päätin, että nyt menen minä. Pyysin autoa, koska olemme luopuneet minun autosta. Hän ei ilmeisesti halunnut luopua autostaan, vaan järjesti minulle asuntoauton, jopa kannusti matkustamaan ulkomaille.

Valitsin asuntoauton ja lähdin viikon matkalle. Nautin siitä täysin sydämmin.
Ihmettelin, koska mieheni soitti minulle päivittäin 1-3 kertaa. Minä itse en soittanut hänelle kertaakaan.

Takaisin tultuani lähdimme palauttamaan autoa ja tapahtui onnettomuus. Ajoimme huoltoasemalle, en osannut arvioida auton korkeutta ja PAM, lommo tuli.

Mieheni muuttui sen jälkeen täysin kylmäksi.. Viime päivät ovat olleet yhtä valittamista lähes kaikista asioista, mitä teen. Ihmettelinkin ääneen, että olemme tehneet töitä kolme tuntia yhdessä ja hän on jo kolmesti ehtinyt minulle kimpaantui asioista, jotka ovat mielestäni olleet täysin olemattomia. Hän pyysi anteeksi ja lupasi, ettei se enää toistu.

Toistuihan se ja pyysinkin kauniisti, että voisitko kulta olla kimpaantumasta minulle asiasta, johon olen täysin syyntakeeton.

Samaan aikaan Mari lähettelee viestiä, että myöhästyy töistä. Ei kerro miksi. Mieheni ei kuullut viestin tuloa, kun taas minä kuulin. En sanonut sitä hänelle. Noin tuntia myöhemmin hänen puhelin soi ja Marihan siellä oli. Jotain työasiaa, niinkuin aina ennenkin. Toki, nyt mietin, että jokin tekosyy siksi, koska mieheni ei vastannut hänen tekstiviestiin, tiedä häntä.

Illalla, mieheni selatessa puhelinta, joka on jostain syystä hänelle tullut tavaksi, huomasi hän Marin lähettämän viestin,myöhästymisestä. Hän joutui sen kertomaan, kun kysyin, mitä sinä lueskelet? Ihmettelin, miksi Mari ei kertonut myöhästymistään puhelimessa, mieheni vastasi, onko sillä väliä.
Mielestäni on väliä, koska epäilen, että Mari halusi vain jollain ihmeellisellä tekosyyllä olla yhteydessä mieheeni. Ensin tekstiviestillä ja kun hän ei vastannutkaan, niin puhelimella myöhemmin asialla, joka kuulosti teennäiseltä.

Lopuksi sanottakoon, että mieheni tuntuu tietävän aika paljon hänen yksityiselämästäänkin.
Olen muutenkin ihmetellyt niitä puhelinsoittoja, kun ne saattavat kestää jopa 20 min. Eikä siinä koko ajan keskustella työasioista, kuulen sen. Siinä nauretaan ja muutenkin lasketaan leikkiä. Tämä kaikki on toisenlaista, kuin muita työntekijöitä kohtaan ja ihmetyttää.

valitettavaseti tulee mieleeni että miehesi halusi soittaa sinulle päivittäin monta kertaa tiedustellakseen missä päin autollasi menet, että uskaltaa rauhassa huseerata kotona ja töissä sillä aikaa.

myös tuo kiukkuuntuminen sopisi kuvioon, että harmittaa kun tulit sotkemaan hyvin menneet lomalempimiskuviot.

suo anteeksi jos kuulostaa pahalta, mutta tuolta se minusta kuulostaa.

Ehkä sun on aika alkaa kuunnella itseäsi ja tunteitasi pikkuhiljaa. Hae apua siihen kriisikeskuksesta tai perheasiainneuvottelukeskuksesta, niin saat jonkin peilin omille tunteillesi, joilla on arvo.🙂👍

Hei Lissukka!
Minua on mietityttänyt (jos kyseessä olisi oikeasti pelkkä työsuhde) tällainen"Mari"-työntekijänä, joka ei osaa/uskalla hoitaa työtehtäviään itsenäisemmin, vaan ripustautuu ja häiritsee työantajaansa jatkuvasti!? Normaalissa työsuhtessa näin "nynny" työntekijä olisi entinen työntekijä!!!
Pakostakin tulee mieleeni, että pitääkö miehesi sinua niin tyhmänä, että tällainen mielestäni härski käytös menee "läpi"!!??
😑❓😑❓